Lue keskustelun säännöt.
Onko sinun vaikea ymmärtää haluani tulla äidiksi 21-vuotiaana?
10.12.2014 |
Okei, no nyt saa sitten kysellä jos mielesi tekee. Täällä tuntuu olevan niin kauhean vaikea ymmärtää muiden valintoja, mm tätä tai sitten vanhempana äidiksi tulemista ja no...ihan kaikkea :D
En ole pariin vuoteen käynytkään kuin vilkaisemassa muutaman kerran ja heti pistäytyessäni ihan kunnolla huomasin, että jaahas taas on uudet mamit tulleet äideiksi ja keksineet epävarmuuksissaan mitä kaikkea nyt "eivät mitenkään ymmärrä" ja suorastaan ilkkuvat ketjutolkulla.
Antaa tulla kysymyksiä. Ei haittaa vaikka tunnistettaisiin.
Kommentit (92)
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:24"]
Ap:n aloituksesta ja vastauksista oikein paistaa läpi semmoinen uhmakas asenne. Kertoo aika paljon kypsyydestä. T. Hiekkapilluinen av-mamma
[/quote]
Sielunsisko.
Ap on nuori ja hänellä on ehkä pieni aavistus maailman todellisesta suuruudesta, mutta pelko katsoa sen verhon taa. Vauva ja äitiys voi tuntua tutulta ja turvalliselta, helpolta elämänvalinnalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:11"][quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:08"]
Minä aloitin yrittämisen tuon ikäisenä. Tv. 27-v lapseton.
[/quote] Toivottavasti saat vielä haluamasi, tuntuu kauhealta puolestasi. Tarkoitat varmaan tuota 21-vuotta? Tästä esikoisen syntymästä on nyt siis jo 5v aikaa.
Aika pitkä aika lapsettomuutta kärsiä. Halauksia! :/
ap
[/quote]
Juu, siis 6 vuotta sitten. Mutta toisaalta hyvä että selvisi näin aikaisin, minulla on koko elämä aikaa tehdä itselleni mitä haluan kokematta, että on aikarajaa lisääntymiselle. Hukkaanhan hoidoissa meni monta vuotta.
Aa oletin koko ajan että oot nyt 21 ja suunnittelet vauvaa. Mutta siis oot jo vanhempi ja kolmas lapsi tulossa? Olipa epäselvä alotus! (tarkotuksella?) Tai sitten vaan en tajunnut :D
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:27"]
Äh, lainaus ei toiminut, tämän siis kirjoitti nro 22.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:26"]
Olin ikäisenäsi niin toivottoman yksinäinen etten muuta pystynyt ajattelemaankaan kuin että äkkiä vain joku mies joka minut kelpuuttaa ja lapsi, ihan vain yksinäisyyttä lievittämään. Koulutkin hoidin tosi vasemmalla kädellä, en käynyt ikinä missään töissä, en bilettänyt yms. Nyt sitten (tai no oikeastaan 23-vuotiaasta asti) harmittaa kun ei ole minkäänlaista cv:tä, ei koulutusta, olen jumissa Suomessa ja huonossa parisuhteessa. Haluaisin nyt vain bilettää, matkustella, iskeä tasokkaampia miehiä ja luoda uraa, mutta kaikki junat on niinsanotusti jo mennyt.
En tietenkään voi tietää sujuuko sinun elämäsi kuten minun, mutta lapsi on vaan niin lopullinen ratkaisu että siihen nuoruus loppuu peruuttamattomasti. Siksi en suosittele lapsensaantia kenellekään yhtään liian nuorena, koska lapsia ehtii tehdä myöhemminkin mutta lapsettomuutta ei ikinä saa takaisin.
[/quote]
[/quote]
En jostain syystä koe, että nuoruuteni olisi loppunut lapseni saamiseen. Kuulen tuota joskus ja olen miettinyt mitä se tarkoittaa. Ehkä minulla on erilaiset käsitykset nuoruudesta? En kaipaa esimerkiksi sellaista reppureissaamista yhtään, mutta juhlimista silloin tällöin ja sitähän pääsenkin tietysti tekemään. Olen melko vapaa tekemään mitä haluan ainakin siltä se tuntuu, mutta ehkä ne haluni sopivatkin perhe-elämään. Tilanne olisi tietysti toinen jos haluaisin kiertää vaikka maapallon reppureissaten ilman lapsia. Uraa alan suunnitelmallisestikin luomaan lasten kasvettua hiukan isommiksi, enää ei tule keskeyttäviä pikkulapsiaikoja. Mieheni on edelleen mielestäni ihan mielettömän hyvä mies, kunnioitettava, huolehtiva, tasapainoinen ja rakastava aviomies ja isä. Ei ole tarvetta siis etsiä mitään tasokkaampaa. Punnitsin näitä asioita kyllä tarkkaan kun mietin sitä vauvakuumettani ja olen edelleen samaa mieltä kuin silloin, tämä sopii minulle.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:24"]
Ap:n aloituksesta ja vastauksista oikein paistaa läpi semmoinen uhmakas asenne. Kertoo aika paljon kypsyydestä. T. Hiekkapilluinen av-mamma
[/quote]
Sielunsisko.
Ap on nuori ja hänellä on ehkä pieni aavistus maailman todellisesta suuruudesta, mutta pelko katsoa sen verhon taa. Vauva ja äitiys voi tuntua tutulta ja turvalliselta, helpolta elämänvalinnalta.
[/quote]
Ei tosiaankaan, sehän on yksi suurimmista valinnoista mitä voi tehdä. Se juuri EI ollut helppoa valita sitä mitä "kaikki muut" eivät tee samalla tavalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla ammattia? Oletko tehnyt töitä? Nauti nuoruudesta ja matkustele ja opi tuntemaan mies.
Mä sain esikoisen 21 vuotiaana eikä se musta ollut mitenkään ihmeellistä, tästä on nyt yhdeksän vuotta aikaa. Olihan synnärillä melkein kaikki mua vanhempia mutta en silti kokenut olevani jotenkin erityisen nuori äiti...toisen lapseni sain 29v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:38"]
Onko sulla ammattia? Oletko tehnyt töitä? Nauti nuoruudesta ja matkustele ja opi tuntemaan mies.
[/quote]
Opiskelen ja olen tehnyt töitä. Matkustelen lasten kanssa ja tunnen mieheni. :D
ap
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:38"]
Mä sain esikoisen 21 vuotiaana eikä se musta ollut mitenkään ihmeellistä, tästä on nyt yhdeksän vuotta aikaa. Olihan synnärillä melkein kaikki mua vanhempia mutta en silti kokenut olevani jotenkin erityisen nuori äiti...toisen lapseni sain 29v.
[/quote]
En minäkään ole koskaan tuntenut itseäni mitenkään poikkeavaksi. Havahdun siihen aina näissä keskusteluissa mitä palstoilla on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On koska menetät vapautesi niin nuorena. Tarkoitan että olet niin nuorena 24/7 vastuussa toisesta et voi tehdä paljoa spontaaneja juttuja. Mutta kaikkien oma valinta tämä siis vain minun mielipide.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:43"]
On koska menetät vapautesi niin nuorena. Tarkoitan että olet niin nuorena 24/7 vastuussa toisesta et voi tehdä paljoa spontaaneja juttuja. Mutta kaikkien oma valinta tämä siis vain minun mielipide.
[/quote]
En koe menettäneeni vapauttani. Voin tehdä kaikkia niitä asioita mitä haluankin tehdä. Ei tule mieleen sellaista hetkeä, kun olisin miettinyt näiden viiden vuoden aikana "jos minulla vaan ei olisi lapsia niin.."
Okei paitsi nukkua esikoisen koliikkiaikana. :D Tätä olisin aika varmasti toivonut vanhempanakin. ;)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun on hyvin vaikeaa ymmärtää että joku haluaa äidiksi 21vuotiaana. Osaatko edes hävetä?
Mitä spontaania minun tulisi sitten tehdä, että eläisin oikealla tavalla?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole myöskääm koskaan käsittänyt mitä se "elämätön elämä" voisi olla. Eihän lapset estä elämistä, varsinkaan kun ei tee heti montaa, yhden lapsen kanssa on helppo mennä mihin vaan.
Itse en ole matkustellut, ei ole koskaan ollut varaa, eikä niin hirveää hinkuakaan, enkä käytä alkoholia, en ole koskaan haulunnut mitään irtosuhteita, enkä muitakaan seikkailuja. Normaali hyvä elämä, ja lapset kuuluu siihen ihan luonnollisesti.
Naapurissa oli kolme pientä poikaa, ja he lähtivät nuorimman ollessa ihan pieni vauva kiertelemään eurooppaa omalla autolla, olivat ainakin pari kuukautta reissussa, nuorin söi tissiä ja ne 2- ja 4-vuotiaat olivat myös pärjänneet tosi hyvin. Lapset olivat ulkomailla herättäneet lähinnä positiivista huomiota. Kun tykkää matkustella, niin lapset ei ole este kuin ihan jossain extremepaikassa.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:46"]
Kyllä minun on hyvin vaikeaa ymmärtää että joku haluaa äidiksi 21vuotiaana. Osaatko edes hävetä?
[/quote]
Hävetä? Äitiyttäkö? Miksi ihmeessä häpeäisin äitiyttä? Häpeätkö sinä sitä vai oletko lapseton/vela?
ap
Itse sain 16- vuotiaana esikoisen. Lapseni on nyt 5 vuotta ja elämä mallillaan. 17-vuotiaana menin ammattikouluun, meni hyvin läpi 2,5 vuodessa ( koska kävin työvaltaisesti oppimassa) ja sen käytyäni olen ollut vakitöissä, eikä ole mitään ongelmia ollut lapsen isän kanssa. Ei se tarkoita että jos on nuori on huonompi äiti kuin joku vanhempi äiti. Kyllä vanhempani hieman "pelkäsivät" että lapsi jäisi heidän vastuulleen mutta jälkeen päin puhuen he ovat ymmärtäneet että sen ikäinenkin voi olla järkevä, osaa kantaa vastuut teoistaan.
Ap miksä teit näin epäselvän aloituksen?
Me aloimme toivomaan lasta kun olin täyttänyt 20, tulinkin heti raskaaksi ja poika syntyi ennen kuin täytin 21. Muuta kielteistä tuosta iästä saada lapsia ei ole kuin se yksinäisyys. Ehkä tämä on kuitenkin enemmän persoonakysymyskin. Aina tuntuu että olen kahden maailman välillä enkä kuulu mihinkään. Pidin tiukasti kiinni omista jutuista vauvan synnyttyäkin, kuten opinnoista ja lapsettomista kavereista. Äitiporukoissa en löytänyt ikinä puhuttavaa kun en ollut samalla tavalla uppoutunut siihen hommaan. Kotihoitokin jaettiin puolison kanssa about puoliksi, vauvavuotenakin. Silti jäi paljosta paitsi omien ystävien kanssa, mutta toisaalta yhtään uutta ei tullut. Nyt lapsemme on 4 ja olen kuitenkin kaikenkaikkiaan tosi tyytyväinen tähän. Opinnot oli kesken kun lapsen sain, nyt olen valmistumassa ja saanut pari työtarjousta. Kavereista ei kukaan hyljännyt vaikka lapsen sainkin, vanhempiporukoissa en edelleenkään viihdy koska puheenaiheet tutuillamme on lapsetlapsetlapset (miehen puolelta, kaikilla pari muksua 2v välein). Kyllä tämä vähän itsetuntoa on vaatinut :)
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:49"]
Ap miksä teit näin epäselvän aloituksen?
[/quote]Pahoittelut, olisi pitänyt muotoilla se paremmin.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:24"]
Ap:n aloituksesta ja vastauksista oikein paistaa läpi semmoinen uhmakas asenne. Kertoo aika paljon kypsyydestä. T. Hiekkapilluinen av-mamma
[/quote]Missä tämä uhmakkuus oikein näkyy, kirjoittelen täällä innostunut asenne päällä. Sain juuri hyvät palautteet opettajalta ja hyväntuulisena täällä kertoilen asioita. Ehkä kirjoitustyylissäni on jotain mätää? :D
Tai sitten siellä yrittää joku kaivaa edes jotain huonoa? ;)
ap