Lue keskustelun säännöt.
Onko sinun vaikea ymmärtää haluani tulla äidiksi 21-vuotiaana?
10.12.2014 |
Okei, no nyt saa sitten kysellä jos mielesi tekee. Täällä tuntuu olevan niin kauhean vaikea ymmärtää muiden valintoja, mm tätä tai sitten vanhempana äidiksi tulemista ja no...ihan kaikkea :D
En ole pariin vuoteen käynytkään kuin vilkaisemassa muutaman kerran ja heti pistäytyessäni ihan kunnolla huomasin, että jaahas taas on uudet mamit tulleet äideiksi ja keksineet epävarmuuksissaan mitä kaikkea nyt "eivät mitenkään ymmärrä" ja suorastaan ilkkuvat ketjutolkulla.
Antaa tulla kysymyksiä. Ei haittaa vaikka tunnistettaisiin.
Kommentit (92)
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:53"]Ei ole vaikea ymmärtää. Olen itse saman ikäinen ja odotellaan positiivista tulosta. ;)
[/quote]
Se on sitten hyvän seksielämän loppu,onnea vaan
T.20v joka ei koskaan halua lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:10"]
Se on vaan joillekkin vaikeaa ymmärtää että jotkut eivät ole samanlaisia kun itse on ollut/on. Jotkut tosiaan ovatkin todella lapsellisia vielä 30v, mutta ei tietenkään tarkoita että joku ei voisi aikuistua jo varhaisessa vaiheessa. Kaikki eivät tarvitse sitä villiä nuoren elämää, ravata baareissa ja matkustella spontaanisti. Itse olen 21v, haluisin kovasti lapsen ja olen enemmän kuin valmis. Harmi vain että mies on työtön ja muutenkin vielä miettii onko valmis isäksi. En halua painostaa ketään isäksi ja vielä odotellaan parempaa taloustilannetta ja miehen halua tulla isäksi. Todellakin haluan että mies on yhtälailla mukana ja innoissaan lapsen saamisessa. Meillä kyllä muuten on tosi hyvä pohja seurustelussa, pian 5 vuotta yhdessä ja tunnemme toisemme paremmin kun kukaan muu, edes omat äitimme. Meillä on kaksi koiraa ja ne jo rajoittaa elämää aika paljon kun ei voi viedä yleensä kavereille mukaan tai kauppaan yms ja on vielä toinen vasta 7kk ja tuhoaa kotona paikkoja jos liikaa yksin. Ei todellakaan olla mitään baarissa hilluvia teinejä enää. Aikuisia ollaan ja piste.
[/quote]
Aikuisia täälläkin, mutta lapsekkaita sellaisia. ;) Sitä en halua koskaan menettää, aivan kuten omat vanhempani jotka edelleen hulluttelevat ja ovat villejä. Heitä ihaillen.
ap
[/quote]
Jotkut ottaa aikuisuuden liian vakavasti. Ei ymmärretä että aikuinenkin voi olla vähän lapsekas ja villi :) ollaan aikalailla samalla aaltopituudella siis.
[/quote]
Pakko tähän sanoa, että ne jotka parikymppisenä sikiää ja kokevat, etteivät ole menettäneet mitään, ovat luonteeltaan kaikkea muuta kuin villejä. Ei mulla muuta.
Ei ole mitään ongelmia ymmärtää haluasi tulla äidiksi. Itse olen 28, enkä halua äidiksi vielä (enkä välttämättä koskaan). Tiedän joitain tyyppejä, joille lapsen/lasten saaminen on ollut maailman paras juttu. Toisille taas äitiys on ollut todella rankka ja vaikea asia. Iällä en ole huomannut olevan mitään merkitystä pärjäämisen kanssa. Sosio-ekonomisella tilanteella ja lasten terveydellä sen sijaan on ollut suurikin vaikutus siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa äitiys on tuttavapiirissäni ollut.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:10"]
Se on vaan joillekkin vaikeaa ymmärtää että jotkut eivät ole samanlaisia kun itse on ollut/on. Jotkut tosiaan ovatkin todella lapsellisia vielä 30v, mutta ei tietenkään tarkoita että joku ei voisi aikuistua jo varhaisessa vaiheessa. Kaikki eivät tarvitse sitä villiä nuoren elämää, ravata baareissa ja matkustella spontaanisti. Itse olen 21v, haluisin kovasti lapsen ja olen enemmän kuin valmis. Harmi vain että mies on työtön ja muutenkin vielä miettii onko valmis isäksi. En halua painostaa ketään isäksi ja vielä odotellaan parempaa taloustilannetta ja miehen halua tulla isäksi. Todellakin haluan että mies on yhtälailla mukana ja innoissaan lapsen saamisessa. Meillä kyllä muuten on tosi hyvä pohja seurustelussa, pian 5 vuotta yhdessä ja tunnemme toisemme paremmin kun kukaan muu, edes omat äitimme. Meillä on kaksi koiraa ja ne jo rajoittaa elämää aika paljon kun ei voi viedä yleensä kavereille mukaan tai kauppaan yms ja on vielä toinen vasta 7kk ja tuhoaa kotona paikkoja jos liikaa yksin. Ei todellakaan olla mitään baarissa hilluvia teinejä enää. Aikuisia ollaan ja piste.
[/quote]
Aikuisia täälläkin, mutta lapsekkaita sellaisia. ;) Sitä en halua koskaan menettää, aivan kuten omat vanhempani jotka edelleen hulluttelevat ja ovat villejä. Heitä ihaillen.
ap
[/quote]
Jotkut ottaa aikuisuuden liian vakavasti. Ei ymmärretä että aikuinenkin voi olla vähän lapsekas ja villi :) ollaan aikalailla samalla aaltopituudella siis.
[/quote]
Pakko tähän sanoa, että ne jotka parikymppisenä sikiää ja kokevat, etteivät ole menettäneet mitään, ovat luonteeltaan kaikkea muuta kuin villejä. Ei mulla muuta.
[/quote]
Avaas tätä vähän.
ap
En edelleenkään saanut käsitystä siitä, mitä tarkalleen menetin. Reppureissailua ilman lapsia en menettänyt, koska ei ollutkaan mitään mielenkiintoa siihen. Eli mitä minä menetin ihan käytännössä?
Olen elänyt nuoren elämää ennen kuin sain esikoiseni joten tiedän kyllä mitä se on olla, en vaan ymmärrä miten elämäni olisi jotenkin menetettyä nyt kun minulla on jotain noin arvokasta, olen onnellinen ja nautin elämästäni ja mikä parasta, en tosiaankaan koe menettäneeni mitään. Olen mielestäni hyvin onnekas ja rikas ihminen, koska minulla on jo nuorena näin paljon, koska tästä juuri unelmoin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:10"]
Se on vaan joillekkin vaikeaa ymmärtää että jotkut eivät ole samanlaisia kun itse on ollut/on. Jotkut tosiaan ovatkin todella lapsellisia vielä 30v, mutta ei tietenkään tarkoita että joku ei voisi aikuistua jo varhaisessa vaiheessa. Kaikki eivät tarvitse sitä villiä nuoren elämää, ravata baareissa ja matkustella spontaanisti. Itse olen 21v, haluisin kovasti lapsen ja olen enemmän kuin valmis. Harmi vain että mies on työtön ja muutenkin vielä miettii onko valmis isäksi. En halua painostaa ketään isäksi ja vielä odotellaan parempaa taloustilannetta ja miehen halua tulla isäksi. Todellakin haluan että mies on yhtälailla mukana ja innoissaan lapsen saamisessa. Meillä kyllä muuten on tosi hyvä pohja seurustelussa, pian 5 vuotta yhdessä ja tunnemme toisemme paremmin kun kukaan muu, edes omat äitimme. Meillä on kaksi koiraa ja ne jo rajoittaa elämää aika paljon kun ei voi viedä yleensä kavereille mukaan tai kauppaan yms ja on vielä toinen vasta 7kk ja tuhoaa kotona paikkoja jos liikaa yksin. Ei todellakaan olla mitään baarissa hilluvia teinejä enää. Aikuisia ollaan ja piste.
[/quote]
Aikuisia täälläkin, mutta lapsekkaita sellaisia. ;) Sitä en halua koskaan menettää, aivan kuten omat vanhempani jotka edelleen hulluttelevat ja ovat villejä. Heitä ihaillen.
ap
[/quote]
Jotkut ottaa aikuisuuden liian vakavasti. Ei ymmärretä että aikuinenkin voi olla vähän lapsekas ja villi :) ollaan aikalailla samalla aaltopituudella siis.
[/quote]
Pakko tähän sanoa, että ne jotka parikymppisenä sikiää ja kokevat, etteivät ole menettäneet mitään, ovat luonteeltaan kaikkea muuta kuin villejä. Ei mulla muuta.
[/quote]
Avaas tätä vähän.
ap
[/quote]
Juurikin sitä, ettei sellaista villiä luonnetta ole koskaan ollutkaan, edes nuorena. Ei kiinnosta seikkailut, rymyämiset, koheltamiset ja vastuuttomuus. Mikään ei ole este perustaa perhettä nuorena, kun elämä ei lasten saannin jälkeen muutu mitenkään. Silloinhan ne lapset kannattaa nuorena tehdäkin. Mutta ihan turha kyllä väittää olevansa villi :)
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:10"]
Se on vaan joillekkin vaikeaa ymmärtää että jotkut eivät ole samanlaisia kun itse on ollut/on. Jotkut tosiaan ovatkin todella lapsellisia vielä 30v, mutta ei tietenkään tarkoita että joku ei voisi aikuistua jo varhaisessa vaiheessa. Kaikki eivät tarvitse sitä villiä nuoren elämää, ravata baareissa ja matkustella spontaanisti. Itse olen 21v, haluisin kovasti lapsen ja olen enemmän kuin valmis. Harmi vain että mies on työtön ja muutenkin vielä miettii onko valmis isäksi. En halua painostaa ketään isäksi ja vielä odotellaan parempaa taloustilannetta ja miehen halua tulla isäksi. Todellakin haluan että mies on yhtälailla mukana ja innoissaan lapsen saamisessa. Meillä kyllä muuten on tosi hyvä pohja seurustelussa, pian 5 vuotta yhdessä ja tunnemme toisemme paremmin kun kukaan muu, edes omat äitimme. Meillä on kaksi koiraa ja ne jo rajoittaa elämää aika paljon kun ei voi viedä yleensä kavereille mukaan tai kauppaan yms ja on vielä toinen vasta 7kk ja tuhoaa kotona paikkoja jos liikaa yksin. Ei todellakaan olla mitään baarissa hilluvia teinejä enää. Aikuisia ollaan ja piste.
[/quote]
Aikuisia täälläkin, mutta lapsekkaita sellaisia. ;) Sitä en halua koskaan menettää, aivan kuten omat vanhempani jotka edelleen hulluttelevat ja ovat villejä. Heitä ihaillen.
ap
[/quote]
Jotkut ottaa aikuisuuden liian vakavasti. Ei ymmärretä että aikuinenkin voi olla vähän lapsekas ja villi :) ollaan aikalailla samalla aaltopituudella siis.
[/quote]
Pakko tähän sanoa, että ne jotka parikymppisenä sikiää ja kokevat, etteivät ole menettäneet mitään, ovat luonteeltaan kaikkea muuta kuin villejä. Ei mulla muuta.
[/quote]
Avaas tätä vähän.
ap
[/quote]
Juurikin sitä, ettei sellaista villiä luonnetta ole koskaan ollutkaan, edes nuorena. Ei kiinnosta seikkailut, rymyämiset, koheltamiset ja vastuuttomuus. Mikään ei ole este perustaa perhettä nuorena, kun elämä ei lasten saannin jälkeen muutu mitenkään. Silloinhan ne lapset kannattaa nuorena tehdäkin. Mutta ihan turha kyllä väittää olevansa villi :)
[/quote]
Ehkä koen seikkailut ja rymyämiset eri tavalla kuin sinä. Pystyn samalla tavalla rymyten kyllä irrottelemaan opiskelijabileissä miten muutkin. Ulkomaille muutto, hullujen ideoiden toteuttaminen ystäväni kanssa, villit seksiseikkailut ja vastaavat jutut on minulle sitä ja kun katselee niitä lapsettomien ystävien menoa, niin suurin osa tuntuu kyllä olevan vähemmän villejä. :D Ja ei, kaikkien ei tietenkään tarvitse olla villejä, mutta kyllä itse koen niin ja ystäväni myös sitä sanovat. En ajatellutkaan että villin pitäisi änkyräkännissä toilailla joka viikko, mutta jos se on sitä niin ei, sitten en ole villi lainkaan. Vastuuton en ole eikä kyllä aiutkaan lapseton ystäväni, onneksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:10"]
Se on vaan joillekkin vaikeaa ymmärtää että jotkut eivät ole samanlaisia kun itse on ollut/on. Jotkut tosiaan ovatkin todella lapsellisia vielä 30v, mutta ei tietenkään tarkoita että joku ei voisi aikuistua jo varhaisessa vaiheessa. Kaikki eivät tarvitse sitä villiä nuoren elämää, ravata baareissa ja matkustella spontaanisti. Itse olen 21v, haluisin kovasti lapsen ja olen enemmän kuin valmis. Harmi vain että mies on työtön ja muutenkin vielä miettii onko valmis isäksi. En halua painostaa ketään isäksi ja vielä odotellaan parempaa taloustilannetta ja miehen halua tulla isäksi. Todellakin haluan että mies on yhtälailla mukana ja innoissaan lapsen saamisessa. Meillä kyllä muuten on tosi hyvä pohja seurustelussa, pian 5 vuotta yhdessä ja tunnemme toisemme paremmin kun kukaan muu, edes omat äitimme. Meillä on kaksi koiraa ja ne jo rajoittaa elämää aika paljon kun ei voi viedä yleensä kavereille mukaan tai kauppaan yms ja on vielä toinen vasta 7kk ja tuhoaa kotona paikkoja jos liikaa yksin. Ei todellakaan olla mitään baarissa hilluvia teinejä enää. Aikuisia ollaan ja piste.
[/quote]
Aikuisia täälläkin, mutta lapsekkaita sellaisia. ;) Sitä en halua koskaan menettää, aivan kuten omat vanhempani jotka edelleen hulluttelevat ja ovat villejä. Heitä ihaillen.
ap
[/quote]
Jotkut ottaa aikuisuuden liian vakavasti. Ei ymmärretä että aikuinenkin voi olla vähän lapsekas ja villi :) ollaan aikalailla samalla aaltopituudella siis.
[/quote]
Pakko tähän sanoa, että ne jotka parikymppisenä sikiää ja kokevat, etteivät ole menettäneet mitään, ovat luonteeltaan kaikkea muuta kuin villejä. Ei mulla muuta.
[/quote]
Avaas tätä vähän.
ap
[/quote]
Juurikin sitä, ettei sellaista villiä luonnetta ole koskaan ollutkaan, edes nuorena. Ei kiinnosta seikkailut, rymyämiset, koheltamiset ja vastuuttomuus. Mikään ei ole este perustaa perhettä nuorena, kun elämä ei lasten saannin jälkeen muutu mitenkään. Silloinhan ne lapset kannattaa nuorena tehdäkin. Mutta ihan turha kyllä väittää olevansa villi :)
[/quote]
Ehkä koen seikkailut ja rymyämiset eri tavalla kuin sinä. Pystyn samalla tavalla rymyten kyllä irrottelemaan opiskelijabileissä miten muutkin. Ulkomaille muutto, hullujen ideoiden toteuttaminen ystäväni kanssa, villit seksiseikkailut ja vastaavat jutut on minulle sitä ja kun katselee niitä lapsettomien ystävien menoa, niin suurin osa tuntuu kyllä olevan vähemmän villejä. :D Ja ei, kaikkien ei tietenkään tarvitse olla villejä, mutta kyllä itse koen niin ja ystäväni myös sitä sanovat. En ajatellutkaan että villin pitäisi änkyräkännissä toilailla joka viikko, mutta jos se on sitä niin ei, sitten en ole villi lainkaan. Vastuuton en ole eikä kyllä aiutkaan lapseton ystäväni, onneksi.
ap
[/quote]
Ystäväsi sanovat sinun olevan villi? Olisiko sarkasmia? ;) vastuuttomuudella tarkoitan sitä, että on vastuussa vain itsestään. Sitä ei lapsen kanssa voi harrastaa.
Ymmärrän täysin. :) Olen itse 22v kahden lapsen äiti. Lapset ovat 1v2kk ja 3kk. Olen onnellinen, anna palaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:10"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:10"]
Se on vaan joillekkin vaikeaa ymmärtää että jotkut eivät ole samanlaisia kun itse on ollut/on. Jotkut tosiaan ovatkin todella lapsellisia vielä 30v, mutta ei tietenkään tarkoita että joku ei voisi aikuistua jo varhaisessa vaiheessa. Kaikki eivät tarvitse sitä villiä nuoren elämää, ravata baareissa ja matkustella spontaanisti. Itse olen 21v, haluisin kovasti lapsen ja olen enemmän kuin valmis. Harmi vain että mies on työtön ja muutenkin vielä miettii onko valmis isäksi. En halua painostaa ketään isäksi ja vielä odotellaan parempaa taloustilannetta ja miehen halua tulla isäksi. Todellakin haluan että mies on yhtälailla mukana ja innoissaan lapsen saamisessa. Meillä kyllä muuten on tosi hyvä pohja seurustelussa, pian 5 vuotta yhdessä ja tunnemme toisemme paremmin kun kukaan muu, edes omat äitimme. Meillä on kaksi koiraa ja ne jo rajoittaa elämää aika paljon kun ei voi viedä yleensä kavereille mukaan tai kauppaan yms ja on vielä toinen vasta 7kk ja tuhoaa kotona paikkoja jos liikaa yksin. Ei todellakaan olla mitään baarissa hilluvia teinejä enää. Aikuisia ollaan ja piste.
[/quote]
Aikuisia täälläkin, mutta lapsekkaita sellaisia. ;) Sitä en halua koskaan menettää, aivan kuten omat vanhempani jotka edelleen hulluttelevat ja ovat villejä. Heitä ihaillen.
ap
[/quote]
Jotkut ottaa aikuisuuden liian vakavasti. Ei ymmärretä että aikuinenkin voi olla vähän lapsekas ja villi :) ollaan aikalailla samalla aaltopituudella siis.
[/quote]
Pakko tähän sanoa, että ne jotka parikymppisenä sikiää ja kokevat, etteivät ole menettäneet mitään, ovat luonteeltaan kaikkea muuta kuin villejä. Ei mulla muuta.
[/quote]
Avaas tätä vähän.
ap
[/quote]
Juurikin sitä, ettei sellaista villiä luonnetta ole koskaan ollutkaan, edes nuorena. Ei kiinnosta seikkailut, rymyämiset, koheltamiset ja vastuuttomuus. Mikään ei ole este perustaa perhettä nuorena, kun elämä ei lasten saannin jälkeen muutu mitenkään. Silloinhan ne lapset kannattaa nuorena tehdäkin. Mutta ihan turha kyllä väittää olevansa villi :)
[/quote]
Ehkä koen seikkailut ja rymyämiset eri tavalla kuin sinä. Pystyn samalla tavalla rymyten kyllä irrottelemaan opiskelijabileissä miten muutkin. Ulkomaille muutto, hullujen ideoiden toteuttaminen ystäväni kanssa, villit seksiseikkailut ja vastaavat jutut on minulle sitä ja kun katselee niitä lapsettomien ystävien menoa, niin suurin osa tuntuu kyllä olevan vähemmän villejä. :D Ja ei, kaikkien ei tietenkään tarvitse olla villejä, mutta kyllä itse koen niin ja ystäväni myös sitä sanovat. En ajatellutkaan että villin pitäisi änkyräkännissä toilailla joka viikko, mutta jos se on sitä niin ei, sitten en ole villi lainkaan. Vastuuton en ole eikä kyllä aiutkaan lapseton ystäväni, onneksi.
ap
[/quote]
Ystäväsi sanovat sinun olevan villi? Olisiko sarkasmia? ;) vastuuttomuudella tarkoitan sitä, että on vastuussa vain itsestään. Sitä ei lapsen kanssa voi harrastaa.
[/quote] Ok en koe vastuuta lapsesta mitenkään ahdistavaksi. Ei ole sarkasmia, vaikka ei sinun ole pakko uskoa. Suurin osa lapsettomista ystävistä ei ole tehnyt niin montaa hullua juttua hyvällä tavalla ja siksi en nyt näe itseäni samalla tavalla kuin sinä väität minun olevan. :) Heillä se on yleensä sitä "dokattiin ja rellestettiin", sitten jotkut reppureissaa. Siinäpä villeimmät jutut. Reppureissaus ei kiinnostanut, sensijaan ulkomaille muuttaminen nopeatempoisesti kiinnosti.
Mutta kuten totesin, sinulle se villeys on erilaista kuin minulle ja lähipiirilleni, joten turha kai tästä on väitellä. :)
ap
ap
Ihmiset ovat erilaisia ja elämäntilanteet ovat erilaisia, joten ei ole vaikea ymmärtää. Itse olen 25 mutta en ole vielä suunnitellut lasten hankkimista. Ei tunnu vielä sopivan elämäntilanteeseen. Olen avomiehen kanssa ollut yhdessä 5 vuotta ja hän on kyllä töissä, mutta itse opiskelen vielä. Ehkä sitten viiden vuoden päästä? Tykkään kyllä lapsista mutta mitään hinkua lasten hankintaan ei ole vielä tullut.
21-vuotiaana asuin vielä kotona ja olin varmaan vielä ujompi kuin nykyään...
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:27"]
Ei ole. Itsekin olin vauvakuumeinen tuossa iässä jo,mutta elin kuitenkin opiskelijaelämää eikä sopivaa miestä (onneksi) tuolloin löytynyt. Haaveilin kuitenkin vauvasta ja hoidin lapsia eri perheissä.Nyt 10 vuotta myöhemmin olen saanut juuri esikoiseni. Silloin se olisi tuntunut pitkältä ajalta jos sen olisi tiennyt, tällä hetkellä tuntuu että juuri näin kaiken on pitänyt mennäkin. Niin se elämä menee :)
[/quote]
Kiva kuulla onnellisista :)
ap