Lue keskustelun säännöt.
Estääkö tällainen harrastaminen lasten hankinnan?
10.12.2014 |
Tällä palstalla puhutaan aika ajoin pienten lasten vanhempien harrastusmenoista. Minun harrastukseni tapahtuvat kuitenkin yleensä kotona, ja ne vaativat aina muutaman tunnin keskeytyksetöntä syventymistä kerrallaan. Tähän asti tämä ei ole ollut mikään ongelma, koska puolisoni ei vaadi jatkuvaa seuranpitoa vaan osaa kyllä keksiä itselleen tekemistä, ja lapsettomana pariskuntana yhteistä aikaa löytyy kyllä yllin kyllin. Nyt olen kuitenkin miettinyt, onnistuisiko tällainen jokapäiväinen 2-4 tunnin syventyminen lapsiperheessä, vai täytyyö lisääntymissuunnitelmat hylätä. Harrastuksistani en ole valmis luopumaan enkä edes laittamaan niitä tauolle. Tuhon päälle tulee toki sitten vielä liikunnat ja ystävien tapaamiset, mutta unohdetaan ne nyt.
Kokemuksia? Näkemyksiä?
Kommentit (96)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai 2-4 tuntia omaa aikaa päivässäkö paljon? Huh, en ikinä halua lapsia.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:54"]
Kysytäänpä näin päin: mikä määrä harrastuksia olisi teistä sellainen, joka on vielä yhteensopiva lapsen hankinnan kanssa? -ap
[/quote]
Meillä kumpikin luopui ensimmäisiksi kahdeksi kuukaudeksi harrastuksista, kun sattui tulemaan koliikkilapsi (huutoa käytännössä koko ilta), eikä lapsen mentyä nukkumaan jaksanut kumpikaan lähteä enää mihinkään harrastelemaan. Sen jälkeen miettisin, että 2krt viikossa olis ihan sopiva, että jää molemmilla aikaa perheelle ja myöskin toisille. Kunhan lapset kasvaa, niin asiat muuttuu ja lapsille tulee omia menoja, mutta näkisin että niin kauan kun lapsi vaatii kokoajan toisen vanhemman läsnäolon, niin kummankin tulee karsia menoistaan. Ja tämä siis mun mielipide, itsekään en jaksaisi elää siten, ettei elämässä ole muuta kuin työ ja lapsi.
[/quote]
Kuulostat järkevältä ihmiseltä, ja olet selvästi miettinyt asiaa. Valitettavasti minulle pari kertaa viikossa ei vain riitä. Tuo ei ole minulle kuitenkaan mitään ajanvietettä vaan tärkeä osa sitä, minkälainen ihminen olen ja haluan olla. Joku muu tuolla mainitsikin jo, että on olemassa myös riski, että joudun luopumaan harrastuksestani kokonaan. -ap
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:54"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:54"]Aika paljolta kuulostaa 2-4h päivässä. Mutta olen itse miettinyt samaa. Minulla harrastus joka vie 2 kertaa viikossa illan sekä satunnaisesti viikonloppuja. Harrastus on minulle kuin elämäntapa, eli en ole siitä valmis luopumaan. Eli miehen on vaan joustettava ja oltava tulevien lasten kanssa tuo pari iltaa viikossa. Ne viikonloppuleirit sitten tietenkin pitää katsoa erikseen. taukoa on minun tapauksessani kyllä pidettävä sillä tätä harrastusta ei pysty viimeisillään raskaana tai heti synnytyksen jälkeen harrastamaan. Sen verran fyysistä. [/quote] Harrastatko kiviterapiaa ja tarotia
[/quote]
no en :D. Onko se jotenkin fyysistä? En edes tiedä mitä kiviterapia on.
t.11
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:05"]
Ai 2-4 tuntia omaa aikaa päivässäkö paljon? Huh, en ikinä halua lapsia.
[/quote]
Joistakuista se ilmeisesti on paljon. Minusta se on varsin vähän otaen huomioon, että vuorokaudessa on valveillaolotunteja noin 16. Jos ihminen ei voi käyttää edes kymmentä prosenttia vuorokaudesta juuri niin kuin haluaa, jossakin on jotakin vialla. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-4h on paljon, jos se tulee työpäivän ja työmatkojen päälle. Silloin ei käytännössä jää aikaa yhtään lapsille. Mutta jos tuon muun ajan on perheen kanssa niin ei se siinä tapauksessa ole paljon.
Käytkö ap muissa töissä vai onko tuo harrastus sinulle samalla myös työ?
Ei estä lasten hankintaa mutta niiden hoitamisen estää;) No ihan tosissaan, jos olet ensimmäisen vuoden pikkuisen valmis joustamaan, niin jatkossa ei estä. Meidän lapset ainakin ovat alkaneet mennä nukkumaan klo 20 vähän alle 1-vuotiaina. Silloinhan aikaa jää hyvinkin 4 tuntia omille hommille vaikka joka ilta. Kyllä vauvavuotenakin varmaan aikaa löytyy, mutta se vauvan rytmi voi olla epäsäännöllinen joten ihan varmasti ei voi tietää. Mitä se puoliso sitten tykkää jos puuhailut omiasi joka ilta, se on taas eri juttu.
Itsekin harrastan paljon, en tosin noin sitovasti, mutta yksi harrastus vie pari tuntia kerrallaan pari kertaa viikossa, ja käsitöitä sitten sohvalla illalla. Mies käy sitten omissa jutuissaan. Pääsääntöisesti lasten jo nukkuessa, mutta välillä myös illalla ennen klo 20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:06"]
Kuulostat järkevältä ihmiseltä, ja olet selvästi miettinyt asiaa. Valitettavasti minulle pari kertaa viikossa ei vain riitä. Tuo ei ole minulle kuitenkaan mitään ajanvietettä vaan tärkeä osa sitä, minkälainen ihminen olen ja haluan olla. Joku muu tuolla mainitsikin jo, että on olemassa myös riski, että joudun luopumaan harrastuksestani kokonaan. -ap
[/quote]
Etkö siis voi vain uskoa, että sinun ei kannata lapsia tehdä?
Käyn ihan normaaleissa päivätöissä. Työmatka on tosin vain vartin suuntaansa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:06"]
Kuulostat järkevältä ihmiseltä, ja olet selvästi miettinyt asiaa. Valitettavasti minulle pari kertaa viikossa ei vain riitä. Tuo ei ole minulle kuitenkaan mitään ajanvietettä vaan tärkeä osa sitä, minkälainen ihminen olen ja haluan olla. Joku muu tuolla mainitsikin jo, että on olemassa myös riski, että joudun luopumaan harrastuksestani kokonaan. -ap
[/quote]
Etkö siis voi vain uskoa, että sinun ei kannata lapsia tehdä?
[/quote]
Tämän asian päätämme minä ja puolisoni. Tässä ketjussa kerään vain näkemyksiä. Jotenkin tuntuu kyllä uskomattomalta, että kaikki 2-4 tuntia omaa aikaa päivässä tarvitsevat ihmiset olisivat lapsettomia. Kyllä meistäkin moni on varmasti hankkinut lapsia. -ap
Jos ehdit viettää aikaa myös lasten ja vaimosi kanssa ja järjestely on vaimollesi ok, en näe asiassa ongelmaa. Jos tosiaan voit vaikka lasten nukkumaanmenon jälkeen harrastaa.
hieman kyllä kuulostaa pahalta korvaan tuo kommenttisi, ettei voisi käyttää 10% ajasta niin kuin haluaa. Jos se lapsen kanssa oleminen on vastenmielistä pakkopullaa, niin silloin ehkä kannattaisi jättää hankkimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-4 tuntia omaa aikaa päivässä ei ole paljon, mutta silloin on jos sen täytyy olla keskeytyksetöntä.
On mullakin paljon omaa aikaa, mutta se on pätkittäin, esim. 5 min kun käyn vessassa jos laitan oven lukkoon enkä välitä huuteluista, puoli tuntia kun vien koirat ulos jos mies on kotona lasten kanssa, 20 min tai joskus jopa melkein tunti jos häivyn vaikka makuuhuoneeseen piiloon pikkukakkosen aikaan olettaen että ei ole esim. ruoanlaitto kesken, illalla voi olla esim. 75 sekuntia saunassa periaatteessa omaa aikaa jos lapset leikkii nätisti kylpyleluillaan, toki lasiovi välissä mutta jos silmät panee kiinni niin tuon hetken ehkä uskaltaa pitää omaa aikaa, lasten nukkumaanmentyä sitä omaa aikaa on siihen asti kunnes joku herää. Voi päättää siivoaako, harrastaako seksiä, nukkuuko, lukeeko jne.
Mutta jos se oma aika pitää olla työssäkäyvällä arki-iltana lasten hereilläoloaikaan (esim. pienet lapset klo 20 nukkumaan), jos kotiin on tultu vaikka viideltä, niin kyllä on kohtuutonta joka päivä siinä välissä lähteä. Etenkin siinä vaiheessa kun lapsi on päivähoidossa, siinä illan aikana huolletaan lapsen vaatteet, tarjotaan kaksi ruokaa, leikitään, pidetään sylissä, jutellaan, hoidetaan iltapesu, iltasatu ja nukkumaan. Se elämä lapsen kanssa on päiväkotirytmin aikana pääasiassa siinä noin kolmessa tunnissa arki-iltaisin.
Jos taas on on päivät kotona lapsen kanssa, niin sitten ei ole. Pikkuvauva-aikana voi se 2-4h järjestyä helposti tai sitten ei, riippuu puolisosta, lapsesta, työaikatauluista, unitarpeesta. Jossain tapauksissa olisi mahdoton ajatus että puoliso saisi neljä tuntia kivaa flow-aikaa töiden jälkeen mutta joillekin toisille taas ok. Jos on se koliikkivauva, niin sitähän on kanniskeltava ilta yötä myöten.
Minusta ongelma ei ole se voiko harrastaa, vaan se jos luonteenlaatu on sellainen, ettei siedä sitä jos joku sitä harrastamista häiritsee.
Esim. jos pystyy pyörittämään kaikille mielekästä elämää sen harrastamisen voimin vaikka ei montaa tuntia saisi nukkua, niin siitä vaan, ottaa sen harrastamisen uniajasta sitten. Voihan se olla että tällainen ihminen lapsen tultua huomaakin että itseasiassa elämässä on muutakin ei tarvitse sitä flow-annosta neljän tunnin päivittäisinä sessioina. Mutta jos pitää saada 8h yöunet sen lisäksi, ja harrastamisaika pitää itse voida määritellä ja se pitää saada joka päivä, ja jos nämä ei onnistu niin kaikki on perseestä, niin sellaisen ihmisen ei kannata lapsia hankkia. Mutta lähinnähän se siitä puolisosta kiinni on, mies on helposti naista vähemmän kiinni pienessä lapsessa ja isomman lapsen saattaa voida ottaa siihen harrastukseen mukaan. Että juttele sen tulevan äidin kanssa vakavasti, että se varmasti ymmärtää ettet aio sitä harrastamista vähentää, eikä vain toivo että kyllä se siitä sitten kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:06"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:54"]
Kysytäänpä näin päin: mikä määrä harrastuksia olisi teistä sellainen, joka on vielä yhteensopiva lapsen hankinnan kanssa? -ap
[/quote]
Meillä kumpikin luopui ensimmäisiksi kahdeksi kuukaudeksi harrastuksista, kun sattui tulemaan koliikkilapsi (huutoa käytännössä koko ilta), eikä lapsen mentyä nukkumaan jaksanut kumpikaan lähteä enää mihinkään harrastelemaan. Sen jälkeen miettisin, että 2krt viikossa olis ihan sopiva, että jää molemmilla aikaa perheelle ja myöskin toisille. Kunhan lapset kasvaa, niin asiat muuttuu ja lapsille tulee omia menoja, mutta näkisin että niin kauan kun lapsi vaatii kokoajan toisen vanhemman läsnäolon, niin kummankin tulee karsia menoistaan. Ja tämä siis mun mielipide, itsekään en jaksaisi elää siten, ettei elämässä ole muuta kuin työ ja lapsi.
[/quote]
Kuulostat järkevältä ihmiseltä, ja olet selvästi miettinyt asiaa. Valitettavasti minulle pari kertaa viikossa ei vain riitä. Tuo ei ole minulle kuitenkaan mitään ajanvietettä vaan tärkeä osa sitä, minkälainen ihminen olen ja haluan olla. Joku muu tuolla mainitsikin jo, että on olemassa myös riski, että joudun luopumaan harrastuksestani kokonaan. -ap
[/quote]
Voi olla, että jos/kun tulet isäksi, mielesi muuttuu. Sitä alkaa yhtäkkiä ajatella asiaa myös sen lapsen kannalta (yleensä, toivottavasti) ja niin pitääkin. Vanhemmaksi kasvetaan samalla kun lapsi kasvaa ja itse ainakin mietin sitä, että miltä lapsesta tuntuu jos ei saa viettää meidän kanssamme aikaa kun on vielä pieni. Mitä se tekee meidän väliselle suhteelle, muodostuuko siinä sellaista suhdetta minkälaisen haluan? Jos itse olisit nähnyt toista vanhempaasi vain tunnin päivässä, etkö tuntisi jääneesi jostain tärkeästä paitsi? Jos ei onnistu kokonaan lopettaa harrastusta, niin ei sitä kukaan vaadikaan, mutta lapselle tärkeintä on vanhemman läsnäolo kun he ovat pieniä. Tsemppiä tulevaan, mitä päätättekin tehdä. Jos lapsen haluatte, niin suosittelen sitä yrittämään kaikesta harrastushimosta huolimatta mutta sillä asenteella, että lapsen myötä jotain osaa elämästä pitää ainakin hetkellisesti rajoittaa. Ei ne onneksi ikuisesti pieniä ole :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:06"]
Kuulostat järkevältä ihmiseltä, ja olet selvästi miettinyt asiaa. Valitettavasti minulle pari kertaa viikossa ei vain riitä. Tuo ei ole minulle kuitenkaan mitään ajanvietettä vaan tärkeä osa sitä, minkälainen ihminen olen ja haluan olla. Joku muu tuolla mainitsikin jo, että on olemassa myös riski, että joudun luopumaan harrastuksestani kokonaan. -ap
[/quote]
Etkö siis voi vain uskoa, että sinun ei kannata lapsia tehdä?
[/quote]
Tämän asian päätämme minä ja puolisoni. Tässä ketjussa kerään vain näkemyksiä. Jotenkin tuntuu kyllä uskomattomalta, että kaikki 2-4 tuntia omaa aikaa päivässä tarvitsevat ihmiset olisivat lapsettomia. Kyllä meistäkin moni on varmasti hankkinut lapsia. -ap
[/quote]
On varmasti. Mistäs luulet kaikkien niiden onnettomien lasten tulevan... Ethän sinä nyt oikeasti voi kuvitella että lapselle on hyväksi, jos isän mielestä harrastukset ovat tärkeämpiä kuin lapsi, ja lapsi näkee isäänsä noin tunnin illassa? Olisit suoraan sanottuna todella paska vanhempi, jos et pysty tai halua joustaa ollenkaan lapsen takia.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:20"][quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:06"]
Kuulostat järkevältä ihmiseltä, ja olet selvästi miettinyt asiaa. Valitettavasti minulle pari kertaa viikossa ei vain riitä. Tuo ei ole minulle kuitenkaan mitään ajanvietettä vaan tärkeä osa sitä, minkälainen ihminen olen ja haluan olla. Joku muu tuolla mainitsikin jo, että on olemassa myös riski, että joudun luopumaan harrastuksestani kokonaan. -ap
[/quote]
Etkö siis voi vain uskoa, että sinun ei kannata lapsia tehdä?
[/quote]
Tämän asian päätämme minä ja puolisoni. Tässä ketjussa kerään vain näkemyksiä. Jotenkin tuntuu kyllä uskomattomalta, että kaikki 2-4 tuntia omaa aikaa päivässä tarvitsevat ihmiset olisivat lapsettomia. Kyllä meistäkin moni on varmasti hankkinut lapsia. -ap
[/quote]
Kyllä moni on hankkinut lapsia ja moni lapsi on jätetty heitteille kun vanhemmat harrastavat. Kyse on paljonko haluat viettää aikaa lapsesi kanssa? Kuka häntä hoitaa silloin kuin sinä harrastat? Jos puolisosi hoitaa kokoajan stressaantuuko hän ja tuleeko ero? Lasta ei voi jättää yksin. Hänellä on oltava hoitaja, myös silloin kuin sinä teet muuta. Sysäätkö oman hoitovastuusi lapsestasi muille, vai oletko valmis jopa maksamaan siitä?
Vaikuttaa ettei lapsesi, ehkä koskaan voisi olla, niin rakas kuin harrastuksesi sinulle. Ehkä sinua ei ole tarkoitettu isäksi.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:06"]
Kuulostat järkevältä ihmiseltä, ja olet selvästi miettinyt asiaa. Valitettavasti minulle pari kertaa viikossa ei vain riitä. Tuo ei ole minulle kuitenkaan mitään ajanvietettä vaan tärkeä osa sitä, minkälainen ihminen olen ja haluan olla. Joku muu tuolla mainitsikin jo, että on olemassa myös riski, että joudun luopumaan harrastuksestani kokonaan. -ap
[/quote]
Etkö siis voi vain uskoa, että sinun ei kannata lapsia tehdä?
[/quote]
Tämän asian päätämme minä ja puolisoni. Tässä ketjussa kerään vain näkemyksiä. Jotenkin tuntuu kyllä uskomattomalta, että kaikki 2-4 tuntia omaa aikaa päivässä tarvitsevat ihmiset olisivat lapsettomia. Kyllä meistäkin moni on varmasti hankkinut lapsia. -ap
[/quote]
On varmasti. Mistäs luulet kaikkien niiden onnettomien lasten tulevan... Ethän sinä nyt oikeasti voi kuvitella että lapselle on hyväksi, jos isän mielestä harrastukset ovat tärkeämpiä kuin lapsi, ja lapsi näkee isäänsä noin tunnin illassa? Olisit suoraan sanottuna todella paska vanhempi, jos et pysty tai halua joustaa ollenkaan lapsen takia.
[/quote]
Toisaalta menneinä vuosikymmeninä oli ihan tavallista, että toinen vanhempi (yleensä isä) näki lasta vain pari tuntia päivässä. Vähän siitä tietysti vanhemmuuden pointti katoaa, mutta ei tällainen järjestely ole kokonaisia sukupolvia mitenkään rampauttanut. Tämä tietenkin vaatii, että se toinen vanhempi on sitten valmis omistautumaan vanhemmuudelle toden teolla. Tällainen halukkuus on nykyisin harvinaisempaa. -ap
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:36"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:29"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:06"]
Kuulostat järkevältä ihmiseltä, ja olet selvästi miettinyt asiaa. Valitettavasti minulle pari kertaa viikossa ei vain riitä. Tuo ei ole minulle kuitenkaan mitään ajanvietettä vaan tärkeä osa sitä, minkälainen ihminen olen ja haluan olla. Joku muu tuolla mainitsikin jo, että on olemassa myös riski, että joudun luopumaan harrastuksestani kokonaan. -ap
[/quote]
Etkö siis voi vain uskoa, että sinun ei kannata lapsia tehdä?
[/quote]
Tämän asian päätämme minä ja puolisoni. Tässä ketjussa kerään vain näkemyksiä. Jotenkin tuntuu kyllä uskomattomalta, että kaikki 2-4 tuntia omaa aikaa päivässä tarvitsevat ihmiset olisivat lapsettomia. Kyllä meistäkin moni on varmasti hankkinut lapsia. -ap
[/quote]
On varmasti. Mistäs luulet kaikkien niiden onnettomien lasten tulevan... Ethän sinä nyt oikeasti voi kuvitella että lapselle on hyväksi, jos isän mielestä harrastukset ovat tärkeämpiä kuin lapsi, ja lapsi näkee isäänsä noin tunnin illassa? Olisit suoraan sanottuna todella paska vanhempi, jos et pysty tai halua joustaa ollenkaan lapsen takia.
[/quote]
Toisaalta menneinä vuosikymmeninä oli ihan tavallista, että toinen vanhempi (yleensä isä) näki lasta vain pari tuntia päivässä. Vähän siitä tietysti vanhemmuuden pointti katoaa, mutta ei tällainen järjestely ole kokonaisia sukupolvia mitenkään rampauttanut. Tämä tietenkin vaatii, että se toinen vanhempi on sitten valmis omistautumaan vanhemmuudelle toden teolla. Tällainen halukkuus on nykyisin harvinaisempaa. -ap
[/quote]
Itseasiassa oma isäni teki reissutöitä, siihen asti kun olin yläasteella. Oli siis poissa maanantaista torstai-iltaan. En tiedä johtuuko siitä, mutta suhde isäni ja minun välillä ei ole likimainkaan niin läheinen (ja edes tärkeä) kuin suhde äitiini. Ja kannattaa tosiaan varmistaa ennen lasta, että puolisolle sopii sellainen järjestely, että käytännössä yksin vastaa lapsesta. Uskon kuitenkin, että kun lapsi syntyy, sinä haluat ihan itse rajoittaa hieman harrastustasi että saat viettää aikaa lapsen kanssa.
Onko puoliso valmis olemaan illat yksin lapsen kanssa? Onko mahdollista saada tai palkata hoitoapua, jos puoliso ei halua olla joka ilta lapsen kanssa kahdestaan, vaan haluaisi itsekin joskus mennä? Tarvitsetko paljon unta? Ainakin lapsen kasvettua sen verran, että on säännöllinen päivärytmi, on lapsen nukkumaanmenon jälkeen usein mahdollista viettää omaa aikaa helposti ainakin pari tuntia, ellei tarvitse itsekin päästä aikaisin nukkumaan. Toisaalta silloin ei jää kahdenkeskistä aikaa puolisolle. Meillä lapset menevät nukkumaan 20-20.30, ja vähemmällä unella pärjäävä mies lähtee usein sen jälkeen nikkaroimaan omiaan tuoksi 2-4 tunniksi.
Kannattaa ottaa huomioon, että vaikka sopisitte, että sinä saat jatkaa harrastustasi kuten ennenkin, on aina mahdollista, että puoliso uupuu, sairastuu tai vaikka kuolee, jolloin sinä joudut ottamaan lapsestasi vastuun ja jättämään harrastukset kakkoseksi.
Miksi haluat lapsen, jos et halua hänen kanssaan viettää aikaa?
Ennen vanhaan ei ollut ehkäisyä, hoitajia oli paljon ja töitä oli pakko tehdä paljon ja ehkä kaukaa kotoa. Nykyisin nuo ei oikein monesti päde.
Miltä kuullostaa ajatus jos lapsesi sanoisi sinulle 10 vuotiaana " isä, olit aina siellä sun verstaalla. Koskaan sulla ei ollut aikaa mulle. Ne sun elektroniikavempaimet olivat aina niin paljon tärkeimpiä kuin minä."
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:54"]
Kysytäänpä näin päin: mikä määrä harrastuksia olisi teistä sellainen, joka on vielä yhteensopiva lapsen hankinnan kanssa? -ap
[/quote]
Meillä kumpikin luopui ensimmäisiksi kahdeksi kuukaudeksi harrastuksista, kun sattui tulemaan koliikkilapsi (huutoa käytännössä koko ilta), eikä lapsen mentyä nukkumaan jaksanut kumpikaan lähteä enää mihinkään harrastelemaan. Sen jälkeen miettisin, että 2krt viikossa olis ihan sopiva, että jää molemmilla aikaa perheelle ja myöskin toisille. Kunhan lapset kasvaa, niin asiat muuttuu ja lapsille tulee omia menoja, mutta näkisin että niin kauan kun lapsi vaatii kokoajan toisen vanhemman läsnäolon, niin kummankin tulee karsia menoistaan. Ja tämä siis mun mielipide, itsekään en jaksaisi elää siten, ettei elämässä ole muuta kuin työ ja lapsi.