Estääkö tällainen harrastaminen lasten hankinnan?

No meillä ei onnistunut tuo kuvio. Meillä oli siis yksi lapsi (minun edellisestä liitosta), joka oli jo 11 kun tämä meidän yhteinen syntyi. Mies tuli töistä noin ko 17 söi meidän kanssa ja siirtyi noin klo 18 pelaamaan. Pelasi pari tuntia, vietti meidän kanssa pari tuntia ja pelasi taas pari tuntia. Nyt kun tuo vauva on 3kk niin mulla meni hermo pelaamiseen ja se laitettiin yhteisellä päätöksellä hetkeksi tauolle.

Koska olen muutenkin koko päivän kahdestaan vauvan kanssa (kerhoja yms lukuunottamatta) niin en todellakaan halua viettää iltojakin vauvan kanssa "kahden". Isommalla omat harrastusmenot ja kaverit ja mies istuisi kuulokkeet päässä koneen ääressä, ei kiitos. Meillä on nykyään niin, että mies pelaa viikonloppuisin ja kahtena arki-iltana. Mutta ei enää samoja määriä kuin ennen. Se ei vaan onnistunut ja harrastus alkoi hyvin nopeasti syömään parisuhdetta.

Onneksi minulla on järkevä mies, joka ymmärsi itsekin ongelman ja muutti toimintatapojaan. Ehkä myöhemmin taas voi pelata enemmän, mutta ihan lähitulevaisuudessa ei. Tämän miehen harrastuksen lisäksi meillä on myös yhteinen harrastus, jolle ei tahdo löytyä aikaa. Ja onneksi myös mies on sitä mieltä, että tulevaisuudessa liikenevä aika käytetään ensisijaisesti yhteiseen harrastukseemme ja vasta sitten omaansa.

Niin ja pelaa nykyään enemmän vuoropainotteisia pelejä, jotka voi pausettaa tai lopettaa halutessaan heti niin ei ole niin kiinni koneessa ja voi joustavasti pelata muun touhun ohessa.

Totuus on se että kun lapsen saa joutuu joustamaan omista harrastuksista. Ensinäkin kotitöytä tulee huomattavasti enemmän. Pelkästään pyykkimäärä kasvaa, sitten kun lapsi kasvaa, se myöskin levittelee tavaroita. Tiskiä tulee enemmän jne jne.

Sitten vielä vanhempana tulee harrastukset, viemiset ja hakemiset kaverielta. Jos käyt normaali palkkatyössä ja tulet kotiin 4 hujakoilla, sitten olisi kaupat, ruokailu, yleinen järjestäminen, lapsen nukuttaminen ja siihen vielä 4 tuntia omia harrastuksia. Niin suosittelen harkitsemaan vielä lasten hankitaan.

Vaikka luovuin omista harrastuksista moneksi vuodeksi, niin en kadu lasten hankitaan. Nyt kun molemmat ovat teinejä olen saanut omia harrastuksia uudestaan. Mutta totuus on, kun ne ovat pieniä niin silloin aika ei riitä 4 tunnin harrastuksiin joka päivä.

Riippuuhan se paljon koko perheen arvomaailmasta. Jos isä on poissa siksi että on töissä tai on vaikka jossakin luottamustoimessa, niin epäilemättä koko perhe on kasvanut tukemaan ja arvostamaan sitä isän aikaavievää mutta tärkeää hommaa ja siis valmis joustamaan. Ja vaikka lapsille ei siitä isästä ja yhdessäolosta niin hirveesti olisi muistoja ainakaan arkipäiviltä, niin ainakin he tietää että isällä on ollut tärkeä syy olla poissa.

Jos isä on poissa siksi että istuu baarissa tai on omissa harrastuksissa nauttimassa laatuajasta tai tietokoneella tai nukkumassa, eikä muulla perheellä ole sellaista laatuaikamahdollisuutta vaan päinvastoin voimat ja jaksaminen vähissä, niin sellaisesta elintasoerosta perheen sisällä ei seuraa mitään hyvää.

Että kummasta sinun tapauksessa olisi kyse? Jos puoliso tukee harrastustasi niin se on osa teidän koko perheen elämäntapaa ja silloin luultavasti ok. Ja sekin vielä, että ei monikaan varmasti ennen lapsen saamista ajattele, että pärjäisin ihan tosi hyvin jos joutuisin tekemään 2x enempi kotitöitä, nukkumaan 1/3 siitä mitä nyt ja käyttämään pari sataa euroa joka kuu toiseen ihmiseen ja karsimaan omia menoja minimiin ja kuuntelemaan jatkuava meteliä omassa kodissa. Silti moni pystyy sen tekemään jos lapsen saa.

Nykyaikana lapsettoman aikuisen elämä voi olla niin mukavaa ja aikaa ja rahaa voi käyttää itseensä niin paljon, että se kontrasti rääkyvän lapsen kanssa valvomiseen on tosi iso. On fiksua kyseenalaistaa sitä haluaako oikeasti lasta, mutta minusta ei ole tarpeellista välttämättä tietää varmaksi että pystyy elämään sitä lapsiperheen elämää pahimmillaan. Elämässä on asioita joihin kasvaa, ja ennakkoon ei voi tietää että missä ne omien kykyjen rajat menee.

Onhan tulevilla vanhemmilla tosi usein sellaisia ajatuksia, että ei se lapsi mitään muuta, tai että en kestäisi sitä ja tätä ja tuota. Se ei ole surullista eikä mitenkään ihmeellistäkään että niin on, jos pitää elämästään ennen lasta niin miksi sen haluaisi muuttuvankaan, se vaan on surullista sitten jos niin oikeasti käy lapsen tulon jälkeen, että aikuiset pitää omista luksusjutuistaan kiinni väkisin ohi lasten ja perheen tarpeiden.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:06"]

Kuulostat järkevältä ihmiseltä, ja olet selvästi miettinyt asiaa. Valitettavasti minulle pari kertaa viikossa ei vain riitä. Tuo ei ole minulle kuitenkaan mitään ajanvietettä vaan tärkeä osa sitä, minkälainen ihminen olen ja haluan olla. Joku muu tuolla mainitsikin jo, että on olemassa myös riski, että joudun luopumaan harrastuksestani kokonaan. -ap

[/quote]

Etkö siis voi vain uskoa, että sinun ei kannata lapsia tehdä?

[/quote]

Tämän asian päätämme minä ja puolisoni. Tässä ketjussa kerään vain näkemyksiä. Jotenkin tuntuu kyllä uskomattomalta, että kaikki 2-4 tuntia omaa aikaa päivässä tarvitsevat ihmiset olisivat lapsettomia. Kyllä meistäkin moni on varmasti hankkinut lapsia. -ap

[/quote]

On varmasti. Mistäs luulet kaikkien niiden onnettomien lasten tulevan... Ethän sinä nyt oikeasti voi kuvitella että lapselle on hyväksi, jos isän mielestä harrastukset ovat tärkeämpiä kuin lapsi, ja lapsi näkee isäänsä noin tunnin illassa? Olisit suoraan sanottuna todella paska vanhempi, jos et pysty tai halua joustaa ollenkaan lapsen takia.

[/quote]

Toisaalta menneinä vuosikymmeninä oli ihan tavallista, että toinen vanhempi (yleensä isä) näki lasta vain pari tuntia päivässä. Vähän siitä tietysti vanhemmuuden pointti katoaa, mutta ei tällainen järjestely ole kokonaisia sukupolvia mitenkään rampauttanut. Tämä tietenkin vaatii, että se toinen vanhempi on sitten valmis omistautumaan vanhemmuudelle toden teolla.  Tällainen halukkuus on nykyisin harvinaisempaa. -ap

[/quote]

Itseasiassa oma isäni teki reissutöitä, siihen asti kun olin yläasteella. Oli siis poissa maanantaista torstai-iltaan. En tiedä johtuuko siitä, mutta suhde isäni ja minun välillä ei ole likimainkaan niin läheinen (ja edes tärkeä) kuin suhde äitiini. Ja kannattaa tosiaan varmistaa ennen lasta, että puolisolle sopii sellainen järjestely, että käytännössä yksin vastaa lapsesta. Uskon kuitenkin, että kun lapsi syntyy, sinä haluat ihan itse rajoittaa hieman harrastustasi että saat viettää aikaa lapsen kanssa.

[/quote]

Eiköhän useimmilla ihmisillä ole läheisempi suhde äitiinsä kuin isäänsä, koska yleensä äiti on lapsen ensisijainen hoitaja. En pidä tuota sinänsä minään ongelmana. -ap

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:55"]

Onko puoliso valmis olemaan illat yksin lapsen kanssa? Onko mahdollista saada tai palkata hoitoapua, jos puoliso ei halua olla joka ilta lapsen kanssa kahdestaan, vaan haluaisi itsekin joskus mennä? Tarvitsetko paljon unta? Ainakin lapsen kasvettua sen verran, että on säännöllinen päivärytmi, on lapsen nukkumaanmenon jälkeen usein mahdollista viettää omaa aikaa helposti ainakin pari tuntia, ellei tarvitse itsekin päästä aikaisin nukkumaan. Toisaalta silloin ei jää kahdenkeskistä aikaa puolisolle. Meillä lapset menevät nukkumaan 20-20.30, ja vähemmällä unella pärjäävä mies lähtee usein sen jälkeen nikkaroimaan omiaan tuoksi 2-4 tunniksi.

Kannattaa ottaa huomioon, että vaikka sopisitte, että sinä saat jatkaa harrastustasi kuten ennenkin, on aina mahdollista, että puoliso uupuu, sairastuu tai vaikka kuolee, jolloin sinä joudut ottamaan lapsestasi vastuun ja jättämään harrastukset kakkoseksi.

[/quote]

Hyviä pointteja. -ap

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:06"]

Kuulostat järkevältä ihmiseltä, ja olet selvästi miettinyt asiaa. Valitettavasti minulle pari kertaa viikossa ei vain riitä. Tuo ei ole minulle kuitenkaan mitään ajanvietettä vaan tärkeä osa sitä, minkälainen ihminen olen ja haluan olla. Joku muu tuolla mainitsikin jo, että on olemassa myös riski, että joudun luopumaan harrastuksestani kokonaan. -ap

[/quote]

Etkö siis voi vain uskoa, että sinun ei kannata lapsia tehdä?

[/quote]

Tämän asian päätämme minä ja puolisoni. Tässä ketjussa kerään vain näkemyksiä. Jotenkin tuntuu kyllä uskomattomalta, että kaikki 2-4 tuntia omaa aikaa päivässä tarvitsevat ihmiset olisivat lapsettomia. Kyllä meistäkin moni on varmasti hankkinut lapsia. -ap

[/quote]

On varmasti. Mistäs luulet kaikkien niiden onnettomien lasten tulevan... Ethän sinä nyt oikeasti voi kuvitella että lapselle on hyväksi, jos isän mielestä harrastukset ovat tärkeämpiä kuin lapsi, ja lapsi näkee isäänsä noin tunnin illassa? Olisit suoraan sanottuna todella paska vanhempi, jos et pysty tai halua joustaa ollenkaan lapsen takia.

[/quote]

Toisaalta menneinä vuosikymmeninä oli ihan tavallista, että toinen vanhempi (yleensä isä) näki lasta vain pari tuntia päivässä. Vähän siitä tietysti vanhemmuuden pointti katoaa, mutta ei tällainen järjestely ole kokonaisia sukupolvia mitenkään rampauttanut. Tämä tietenkin vaatii, että se toinen vanhempi on sitten valmis omistautumaan vanhemmuudelle toden teolla.  Tällainen halukkuus on nykyisin harvinaisempaa. -ap

[/quote]

Itseasiassa oma isäni teki reissutöitä, siihen asti kun olin yläasteella. Oli siis poissa maanantaista torstai-iltaan. En tiedä johtuuko siitä, mutta suhde isäni ja minun välillä ei ole likimainkaan niin läheinen (ja edes tärkeä) kuin suhde äitiini. Ja kannattaa tosiaan varmistaa ennen lasta, että puolisolle sopii sellainen järjestely, että käytännössä yksin vastaa lapsesta. Uskon kuitenkin, että kun lapsi syntyy, sinä haluat ihan itse rajoittaa hieman harrastustasi että saat viettää aikaa lapsen kanssa.

[/quote]

Eiköhän useimmilla ihmisillä ole läheisempi suhde äitiinsä kuin isäänsä, koska yleensä äiti on lapsen ensisijainen hoitaja. En pidä tuota sinänsä minään ongelmana. -ap

[/quote]

Outo ajattelutapa nykypäivänä, ja todella vääristynyt. Ajat ovat muuttuneet oikeampaan suuntaan, nykyään vanhemmat ovat normaalissa, terveessä parisuhteessa tasavertaisia puolisoina ja vanhempina. Äitiysloman lisäksi on olemassa isäkuukausi, muutenkin isän roolia kasvatuksessa ja vanhemmuudessa on alettu korostamaan, ettei tuonlaiset kommentit enää kenestäkään ole normaaleja. Isä on lapsille ihan yhtä tärkeä kuin äitikin ja jos ei ole, niin silloin on jotain mennyt vanhemmuudessa pieleen.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 16:39"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 16:32"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:06"]

Kuulostat järkevältä ihmiseltä, ja olet selvästi miettinyt asiaa. Valitettavasti minulle pari kertaa viikossa ei vain riitä. Tuo ei ole minulle kuitenkaan mitään ajanvietettä vaan tärkeä osa sitä, minkälainen ihminen olen ja haluan olla. Joku muu tuolla mainitsikin jo, että on olemassa myös riski, että joudun luopumaan harrastuksestani kokonaan. -ap

[/quote]

Etkö siis voi vain uskoa, että sinun ei kannata lapsia tehdä?

[/quote]

Tämän asian päätämme minä ja puolisoni. Tässä ketjussa kerään vain näkemyksiä. Jotenkin tuntuu kyllä uskomattomalta, että kaikki 2-4 tuntia omaa aikaa päivässä tarvitsevat ihmiset olisivat lapsettomia. Kyllä meistäkin moni on varmasti hankkinut lapsia. -ap

[/quote]

On varmasti. Mistäs luulet kaikkien niiden onnettomien lasten tulevan... Ethän sinä nyt oikeasti voi kuvitella että lapselle on hyväksi, jos isän mielestä harrastukset ovat tärkeämpiä kuin lapsi, ja lapsi näkee isäänsä noin tunnin illassa? Olisit suoraan sanottuna todella paska vanhempi, jos et pysty tai halua joustaa ollenkaan lapsen takia.

[/quote]

Toisaalta menneinä vuosikymmeninä oli ihan tavallista, että toinen vanhempi (yleensä isä) näki lasta vain pari tuntia päivässä. Vähän siitä tietysti vanhemmuuden pointti katoaa, mutta ei tällainen järjestely ole kokonaisia sukupolvia mitenkään rampauttanut. Tämä tietenkin vaatii, että se toinen vanhempi on sitten valmis omistautumaan vanhemmuudelle toden teolla.  Tällainen halukkuus on nykyisin harvinaisempaa. -ap

[/quote]

Itseasiassa oma isäni teki reissutöitä, siihen asti kun olin yläasteella. Oli siis poissa maanantaista torstai-iltaan. En tiedä johtuuko siitä, mutta suhde isäni ja minun välillä ei ole likimainkaan niin läheinen (ja edes tärkeä) kuin suhde äitiini. Ja kannattaa tosiaan varmistaa ennen lasta, että puolisolle sopii sellainen järjestely, että käytännössä yksin vastaa lapsesta. Uskon kuitenkin, että kun lapsi syntyy, sinä haluat ihan itse rajoittaa hieman harrastustasi että saat viettää aikaa lapsen kanssa.

[/quote]

Eiköhän useimmilla ihmisillä ole läheisempi suhde äitiinsä kuin isäänsä, koska yleensä äiti on lapsen ensisijainen hoitaja. En pidä tuota sinänsä minään ongelmana. -ap

[/quote]

Outo ajattelutapa nykypäivänä, ja todella vääristynyt. Ajat ovat muuttuneet oikeampaan suuntaan, nykyään vanhemmat ovat normaalissa, terveessä parisuhteessa tasavertaisia puolisoina ja vanhempina. Äitiysloman lisäksi on olemassa isäkuukausi, muutenkin isän roolia kasvatuksessa ja vanhemmuudessa on alettu korostamaan, ettei tuonlaiset kommentit enää kenestäkään ole normaaleja. Isä on lapsille ihan yhtä tärkeä kuin äitikin ja jos ei ole, niin silloin on jotain mennyt vanhemmuudessa pieleen.

[/quote]

Minulle ei ole mikään ongelma se, että isäni ei ole minulle yhtä läheinen kuin äitini. Hyvät välit meillä on silti. Minusta olisi outoa ajatella, että isäni vanhemmuus olisi jotenkin epäonnistunut sen vuoksi, että äiti on minulle vielä läheisempi. Aivan varmasti olen ollut isälleni tärkeä siinä missä äidillenikin.

Näkemysero selvästikin. -ap

Teepä tyttöystävällesi/avovaimollesi/vaimollesi palvelus, ja näytä tämä ketju hänelle, jotta tietää mihin on ryhtymässä jos sinun kanssa lapsia tekee.

Ei, en suosittele koiraakaan tuollaiselle ihmiselle. Mikään elävä olento ei ole näkymätön ja kuulumaton juuri sinun tilaamasi tuntimäärän ajan. Ehkäpä kannattaisi nyt satasata siihen harrasteeseen täysin palkein ja jättää vauva-aateet myöhemmäksi. Kaikkea ei voi saada. Vaikka vauva olisikin helppo, kuten esikoiseni, joka nukkui 4h aina syötyään, menee vauva-aika pian ohi. Miksi se aika pitäisi aikatauluttaa jonkun harrasteen takia? Vauva vie aikaa ja vaatii hoivaa ja itsellä on hormonit ja unet sekaisin. Puoliso ei välttämättä ole paikalla aina tarpeen vaatiessa. Mieti, mitä haluat ja pidät tärkeänä. Ja onko sille vauvalle oikeasti aikaa.

No itse en sua haluisi miehekseni tai edes isäkseni. Mutta jos puolisosi hyväksyy että on lähes 24/7 yksin vastuussa lapsesta kun sinulla menee päivät nukkuessa, töissä ja harrastuksissa niin mikä ettei. 

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 16:45"]

Miksi se aika pitäisi aikatauluttaa jonkun harrasteen takia? 

[/quote]

Tässähän se näkemysero on. Minulle kyseessä ei ole "jokin harraste" tai muu ajanviete vaan jotakin, mikä on osa identiteettiäni. Mahdollisuus käyttää aikaa tähän on todella minulle hyvin tärkeää, ja kuten aloituksessanikin jo mainitsin, en ole siitä valmis luopumaan. Kysymykseni ei koskenutkaan sitä, kannattaako minun harrastaa vähemmän, vaan onko lasten hankkiminen aina yhteensopimaton valinta tämän kanssa. -ap

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 16:45"]

Ei, en suosittele koiraakaan tuollaiselle ihmiselle. Mikään elävä olento ei ole näkymätön ja kuulumaton juuri sinun tilaamasi tuntimäärän ajan. 

[/quote]

Oletpa dramaattinen. Meillä on ollut koira jo pari vuotta, eikä se ole muodostunut koskaan ongelmaksi. Usein koira on mukana verstaalla, ja sen kanssa leikkiminen virkistää mukavasti, kun täytyy pitää tauko ajatusten sulattelua varten. -ap

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 16:43"]

Minulle ei ole mikään ongelma se, että isäni ei ole minulle yhtä läheinen kuin äitini. Hyvät välit meillä on silti. Minusta olisi outoa ajatella, että isäni vanhemmuus olisi jotenkin epäonnistunut sen vuoksi, että äiti on minulle vielä läheisempi. Aivan varmasti olen ollut isälleni tärkeä siinä missä äidillenikin.

Näkemysero selvästikin. -ap

[/quote]

Sen takiahan se ei ole sinulle ongelma ja koet asian normaaliksi, koska oma suhteesi isääsi on jäänyt vailinnaiseksi. Ja vailinnaisella tarkoitan sitä, että se ei ole muodostunut sellaiseksi suhteeksi, joka vanhempaan tulee muodostua, eli ihan yhtä läheiseksi kuin äitiin. Eikö olisi sun aika rikkoa nää roolitukset ja päivittää tälle päivälle? Uskon, että lapsesi (jos sellaisen tulet saamaan) haluaa suhun ihan yhtä läheisen suhteen kuin äitiinsä, mikset soisi sitä hänelle?

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 17:16"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 16:43"]

Minulle ei ole mikään ongelma se, että isäni ei ole minulle yhtä läheinen kuin äitini. Hyvät välit meillä on silti. Minusta olisi outoa ajatella, että isäni vanhemmuus olisi jotenkin epäonnistunut sen vuoksi, että äiti on minulle vielä läheisempi. Aivan varmasti olen ollut isälleni tärkeä siinä missä äidillenikin.

Näkemysero selvästikin. -ap

[/quote]

Sen takiahan se ei ole sinulle ongelma ja koet asian normaaliksi, koska oma suhteesi isääsi on jäänyt vailinnaiseksi. Ja vailinnaisella tarkoitan sitä, että se ei ole muodostunut sellaiseksi suhteeksi, joka vanhempaan tulee muodostua, eli ihan yhtä läheiseksi kuin äitiin. Eikö olisi sun aika rikkoa nää roolitukset ja päivittää tälle päivälle? Uskon, että lapsesi (jos sellaisen tulet saamaan) haluaa suhun ihan yhtä läheisen suhteen kuin äitiinsä, mikset soisi sitä hänelle?

[/quote]

Mielenkiintoinen ajatus, että viimeiset kymmenen tuhatta vuotta likimain kaikki isäsuhteet olisivat olleet vääriä ja huonoja, ja vasta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana niiden olisi ollut mahdollista olla normaaleja. Joku voisi väittää tuota ajatusta epähistorialliseksi, mutta hyvä, että sinä tiedät varmuudella muidenkin puolesta, minkälaisia heidän isäsuhteensa tulisi olla. :) -ap

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:17"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:06"]

Kuulostat järkevältä ihmiseltä, ja olet selvästi miettinyt asiaa. Valitettavasti minulle pari kertaa viikossa ei vain riitä. Tuo ei ole minulle kuitenkaan mitään ajanvietettä vaan tärkeä osa sitä, minkälainen ihminen olen ja haluan olla. Joku muu tuolla mainitsikin jo, että on olemassa myös riski, että joudun luopumaan harrastuksestani kokonaan. -ap

[/quote]

Etkö siis voi vain uskoa, että sinun ei kannata lapsia tehdä?

[/quote]

Tämän asian päätämme minä ja puolisoni. Tässä ketjussa kerään vain näkemyksiä. Jotenkin tuntuu kyllä uskomattomalta, että kaikki 2-4 tuntia omaa aikaa päivässä tarvitsevat ihmiset olisivat lapsettomia. Kyllä meistäkin moni on varmasti hankkinut lapsia. -ap

[/quote]

On varmasti. Mistäs luulet kaikkien niiden onnettomien lasten tulevan... Ethän sinä nyt oikeasti voi kuvitella että lapselle on hyväksi, jos isän mielestä harrastukset ovat tärkeämpiä kuin lapsi, ja lapsi näkee isäänsä noin tunnin illassa? Olisit suoraan sanottuna todella paska vanhempi, jos et pysty tai halua joustaa ollenkaan lapsen takia.

[/quote]

Toisaalta menneinä vuosikymmeninä oli ihan tavallista, että toinen vanhempi (yleensä isä) näki lasta vain pari tuntia päivässä. Vähän siitä tietysti vanhemmuuden pointti katoaa, mutta ei tällainen järjestely ole kokonaisia sukupolvia mitenkään rampauttanut. Tämä tietenkin vaatii, että se toinen vanhempi on sitten valmis omistautumaan vanhemmuudelle toden teolla.  Tällainen halukkuus on nykyisin harvinaisempaa. -ap

[/quote]

Itseasiassa oma isäni teki reissutöitä, siihen asti kun olin yläasteella. Oli siis poissa maanantaista torstai-iltaan. En tiedä johtuuko siitä, mutta suhde isäni ja minun välillä ei ole likimainkaan niin läheinen (ja edes tärkeä) kuin suhde äitiini. Ja kannattaa tosiaan varmistaa ennen lasta, että puolisolle sopii sellainen järjestely, että käytännössä yksin vastaa lapsesta. Uskon kuitenkin, että kun lapsi syntyy, sinä haluat ihan itse rajoittaa hieman harrastustasi että saat viettää aikaa lapsen kanssa.
[/quote] Jotenkin voi tajuta jos vanhempi työn takia on vähän tekemisissä lapsen kanssa, varsinkin jos on vaikeuksia löytää muuta työtä. Mutta kakkoseksi jääminen harrastukselle on eri juttu. Lapsen ei tarvitse olla kovin vanha kun jo ymmärtää että isille harrastus on tärkeämpi ja rakkaampi kuin hän. Ja miksi kaverien isi viettää aikaa lapsensa kanssa mutta hänen isäänsä ei kiinnosta.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 17:16"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 16:43"]

Minulle ei ole mikään ongelma se, että isäni ei ole minulle yhtä läheinen kuin äitini. Hyvät välit meillä on silti. Minusta olisi outoa ajatella, että isäni vanhemmuus olisi jotenkin epäonnistunut sen vuoksi, että äiti on minulle vielä läheisempi. Aivan varmasti olen ollut isälleni tärkeä siinä missä äidillenikin.

Näkemysero selvästikin. -ap

[/quote]

Sen takiahan se ei ole sinulle ongelma ja koet asian normaaliksi, koska oma suhteesi isääsi on jäänyt vailinnaiseksi. Ja vailinnaisella tarkoitan sitä, että se ei ole muodostunut sellaiseksi suhteeksi, joka vanhempaan tulee muodostua, eli ihan yhtä läheiseksi kuin äitiin. Eikö olisi sun aika rikkoa nää roolitukset ja päivittää tälle päivälle? Uskon, että lapsesi (jos sellaisen tulet saamaan) haluaa suhun ihan yhtä läheisen suhteen kuin äitiinsä, mikset soisi sitä hänelle?

[/quote]

Mielenkiintoinen ajatus, että viimeiset kymmenen tuhatta vuotta likimain kaikki isäsuhteet olisivat olleet vääriä ja huonoja, ja vasta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana niiden olisi ollut mahdollista olla normaaleja. Joku voisi väittää tuota ajatusta epähistorialliseksi, mutta hyvä, että sinä tiedät varmuudella muidenkin puolesta, minkälaisia heidän isäsuhteensa tulisi olla. :) -ap

[/quote]

Viimeisten tuhansien vuosien aikana naiset ovat olleet käytännössä miesten orjia, pitäisikö siihenkin sitten palata jos ennen aikaan kaikki oli niin paljon paremmin? Minä tiedän varmuudella sen, että onnellisin lapsi omistaa kaksi rakastavaa vanhempaa ja saa heihin molempiin tasavertaisesti yhtä hyvän, läheisen suhteen. Tiedän myös sen, että isä on sen suhteen luomiseen ihan yhtä kykeneväinen kuin äitikin ja hyvä isä on siihen myöskin halukas, eikä häntä tarvitse siihen painostaa. Juntit miehet taas jatkavat sitä kultaista 50-lukua...

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 17:22"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:36"] [quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:29"] [quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:20"] [quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:17"] [quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:06"] Kuulostat järkevältä ihmiseltä, ja olet selvästi miettinyt asiaa. Valitettavasti minulle pari kertaa viikossa ei vain riitä. Tuo ei ole minulle kuitenkaan mitään ajanvietettä vaan tärkeä osa sitä, minkälainen ihminen olen ja haluan olla. Joku muu tuolla mainitsikin jo, että on olemassa myös riski, että joudun luopumaan harrastuksestani kokonaan. -ap [/quote] Etkö siis voi vain uskoa, että sinun ei kannata lapsia tehdä? [/quote] Tämän asian päätämme minä ja puolisoni. Tässä ketjussa kerään vain näkemyksiä. Jotenkin tuntuu kyllä uskomattomalta, että kaikki 2-4 tuntia omaa aikaa päivässä tarvitsevat ihmiset olisivat lapsettomia. Kyllä meistäkin moni on varmasti hankkinut lapsia. -ap [/quote] On varmasti. Mistäs luulet kaikkien niiden onnettomien lasten tulevan... Ethän sinä nyt oikeasti voi kuvitella että lapselle on hyväksi, jos isän mielestä harrastukset ovat tärkeämpiä kuin lapsi, ja lapsi näkee isäänsä noin tunnin illassa? Olisit suoraan sanottuna todella paska vanhempi, jos et pysty tai halua joustaa ollenkaan lapsen takia. [/quote] Toisaalta menneinä vuosikymmeninä oli ihan tavallista, että toinen vanhempi (yleensä isä) näki lasta vain pari tuntia päivässä. Vähän siitä tietysti vanhemmuuden pointti katoaa, mutta ei tällainen järjestely ole kokonaisia sukupolvia mitenkään rampauttanut. Tämä tietenkin vaatii, että se toinen vanhempi on sitten valmis omistautumaan vanhemmuudelle toden teolla.  Tällainen halukkuus on nykyisin harvinaisempaa. -ap [/quote] Itseasiassa oma isäni teki reissutöitä, siihen asti kun olin yläasteella. Oli siis poissa maanantaista torstai-iltaan. En tiedä johtuuko siitä, mutta suhde isäni ja minun välillä ei ole likimainkaan niin läheinen (ja edes tärkeä) kuin suhde äitiini. Ja kannattaa tosiaan varmistaa ennen lasta, että puolisolle sopii sellainen järjestely, että käytännössä yksin vastaa lapsesta. Uskon kuitenkin, että kun lapsi syntyy, sinä haluat ihan itse rajoittaa hieman harrastustasi että saat viettää aikaa lapsen kanssa. [/quote] Jotenkin voi tajuta jos vanhempi työn takia on vähän tekemisissä lapsen kanssa, varsinkin jos on vaikeuksia löytää muuta työtä. Mutta kakkoseksi jääminen harrastukselle on eri juttu. Lapsen ei tarvitse olla kovin vanha kun jo ymmärtää että isille harrastus on tärkeämpi ja rakkaampi kuin hän. Ja miksi kaverien isi viettää aikaa lapsensa kanssa mutta hänen isäänsä ei kiinnosta.

[/quote]

Selvästikin sinun on vaikea ymärtää mitä "harrastus" voi ihmisille merkitä. Minulle ja monelle muulle työ on vain keino rahoittaa se, mitä vapaa-ajalla tekee. En määrittele itseäni työn kautta juuri ollenkaan, mutta käsityöläisyys on tärkeä osa identiteettiäni. En voisi ottaa kumppanikseni ihmistä, joka väheksyy tällaista intohimoa. (Tämä ei liity suoraan alkuperäiseen kysymykseen, mutta koen tarvetta muistuttaa muita siitä, että meidänlaisiamme taiteilijoija, tutkijoita, urheilijoita ja käsityöläisiä on olemassa.) -ap

Jos olet valmis harrastamaan klo 21-24 välisen ajan, lienee ok. Lasten kanssa vietetty aika on tärkeämpää. Ja noin yleisesti ottaen, omasta elämästään saa tehdä sellaisen, että nauttii 90% ajastaan. Työnkin voi valita siten että se on mukavaa.

Toki jos harrastaa klo 21-24 välisen ajan, vaimon kanssa saattaa olla aika hiljaista. Mutta tuo töiden jälkeinen aika on ai akin meillä korvamerkitty perheen keskeiselle ajalle, jossa vaihdetaan kuulumiset, syödään ja puuhastellaan yhdessä. Harrastuksiin lähdetään sen jälkeen.

Ap on asperger tms sosiaalisesti erittäin rajoittunut, eikä asiaa auta harrastuksen vähentäminen. Ap ei kuullosta ihmiseltä, joka pystyy suhteeseen toiseen ihmiseen. Nykyinen vaimo tyytyy yhtä vähään kuin koirakin, mutta lapselle tuo on vihoviimeinen paikka!