Estääkö tällainen harrastaminen lasten hankinnan?

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 17:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 17:16"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 16:43"]

Minulle ei ole mikään ongelma se, että isäni ei ole minulle yhtä läheinen kuin äitini. Hyvät välit meillä on silti. Minusta olisi outoa ajatella, että isäni vanhemmuus olisi jotenkin epäonnistunut sen vuoksi, että äiti on minulle vielä läheisempi. Aivan varmasti olen ollut isälleni tärkeä siinä missä äidillenikin.

Näkemysero selvästikin. -ap

[/quote]

Sen takiahan se ei ole sinulle ongelma ja koet asian normaaliksi, koska oma suhteesi isääsi on jäänyt vailinnaiseksi. Ja vailinnaisella tarkoitan sitä, että se ei ole muodostunut sellaiseksi suhteeksi, joka vanhempaan tulee muodostua, eli ihan yhtä läheiseksi kuin äitiin. Eikö olisi sun aika rikkoa nää roolitukset ja päivittää tälle päivälle? Uskon, että lapsesi (jos sellaisen tulet saamaan) haluaa suhun ihan yhtä läheisen suhteen kuin äitiinsä, mikset soisi sitä hänelle?

[/quote]

Mielenkiintoinen ajatus, että viimeiset kymmenen tuhatta vuotta likimain kaikki isäsuhteet olisivat olleet vääriä ja huonoja, ja vasta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana niiden olisi ollut mahdollista olla normaaleja. Joku voisi väittää tuota ajatusta epähistorialliseksi, mutta hyvä, että sinä tiedät varmuudella muidenkin puolesta, minkälaisia heidän isäsuhteensa tulisi olla. :) -ap

[/quote]

Mä taisin just tajuta, että sä olet aika isolla todennäköisyydellä provo. Taas tämä perusrakenne: Ap tulee asiallisesti esittämään kysymyksen, joka varmasti herättää tunteita vastaajissa. Kysymys on totta kai alkuun muotoa: kertokaa mielipiteenne, voinko toimia näin? Tämän jälkeen hän ei siltikään muuta omaa näkökantaansa, vaikka tulisi mitä perusteluja. Välillä, jotta provo ei paljastu, ap sanoo muutamille harvoille "hyviä pointteja" jne. Toisille laittaa passiivis-aggressiivisia vastauksia, jossa koittaa vielä hymiöiden ym välityksellä ilmaista sarkasmiaan.

Tämä on sen verran jo palstalla nähty, että minä taidan poistua kiitos hei. Mutta ihan nyt siltä varalta ettet ole provo, suosittelisin ap kyllä ihan oikeasti näyttämään tämän ketjun sille osapuolelle, jota se oikeasti tulee aika paljon koskemaan; eli tyttöystävällesi. Lapsihan ei voi valita kelle syntyy, se on valitettavaa mutta totta. 

Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että on provo. Kirjoitustyyli ja kaikki, juuri samaan malliin etenee kuin monet muutkin samantapaiset, mitkä on jo moneen otteeseen luettu.

Ap:lle jakkaran nikkaroiminen autotallissa on tärkeämpää kuin oma vauva? Haha. Onneks meidän lapsilla ei oo sitä ongelmaa ettei oman isin luo voisi mennä tasan silloin kun haluaa syliä.

Lapsiperheessä "perheen pyörittämiseen" menee ihan tajuttoman paljon aikaa. Esimerkiksi meidän 3-lapsisen arki-illat kuluvat jokseenkin seuraavasti: Saavumme töistä, päiväkodista, eskarista, koulu iltapäiväkerhosta kotiin noin 16:30,  tämän jälkeen lämmitetään ruokaa, syödään, siivotaan keittiön pöytä päivällisen jäljiltä, huolehditaan esikoisen läksyjen tarkistamiset, tarkistetaan päiväkoti- ja koulureput seuraavaa päivää varten. Tässä vaiheessa kello on noin kuusi. Sen jälkeen on tunnin verran aikaa, yleensä lasten kanssa puuhailemme jotain ja jos on harrastuspäivä niin toinen aikuisista kuljettaa esikoisen harrastukseen ja takaisin, toinen on sillä aika lasten kanssa kotona.  Klo 19 laitamme iltapalaa pöytään ja syömme kaikki yhdessä, ja sen jälkeen on iltapalapöydän siivoaminen, lasten hampaidenpesut ym. iltatoimet, jotka päättyvät iltasadun lukemiseen n. 20:15. Tämän jälkeen on monesti meillä aikuisilla vielä jotain pientä kotihommaa, esim. astianpesukoneen tyhjentäminen, keräilemme lattialta leluja jne.

Omaa aikaa jää meille aikuisille kummallekin iltaan klo 20.30 alkaen. Monesti siinä ei jaksa enää tehdä mitään kovin ihmeellistä vaan katsomme telkkaria tai jotain sellaista. Itse menen nukkumaan klo 22.

Toisinaan jompi kumpi meistä on koko illan poissa, esim. harrastuksissa, mutta ne päivät ovat usein todella raskaita sille kotona olevalle kun pitää tuo koko iltarumba hoitaa itsekseen. Lasten kanssa on todella raskasta tehdä yksinkertaisiakaan kotihommia yksinään, sillä samalla pitää olla koko ajan valppaana vastaamassa lasten tarpeisiin, kysymyksiin ja selvittämässä lasten kinasteluja, sekä ohjaamassa että ei saa hyppiä sohvalla tai ottaa toisen kädestä tms. Usein vuorottelemmekin miehen kanssa siten että toinen huomioi lapsia ja toinen tekee kotihommia.

Tässä ketjussa on monesti toistunut sellainen lause, että lasten kanssa oleminen on tärkeämpää kuin esim. oma harrastaminen. Jos ajattelen meidän perheen arkea, niin koen että varsinaisesti olemme lasten kanssa sen noin tunnin illassa ja muu aika on sitä useimmiten raskasta ja uuvuttavaa arkirumbaa, jossa tehdään kotitöitä ja hoidetaan lapsia.  Siksi en rinnaistaisi näitä kahta asiaa arvovalintakysymykseksi, vaan näkisin niin että että kotona olevalle puolisolle on todella raskasta pyörittää sitä arkea päivästä toiseen, jos toinen harrastaa 2-4 tuntia päivässä työssäkäymisen lisäksi.

Lähinnä itse mietin, että jos on töissä esim.8-16 sit kotiutuu, syö ja rupeaa harrastamaan about 17-21.. Niin missä vaiheessa sitä lasta ylipäätään näkee? Siinä syönnin ajan.. Ja aamulla? Ja tätä joka päivä? Se ois vähän sama kun ois vaan viikonloppuvanhempi. Vapaalla sentään ehtisi vähän paremmin lastakin nähdä..

Asiahan kuuluu ainoastaan, aloittaja, sinun ja puolisosi väliseen sopimukseen. perheitä hoidetaan eri tavoilla ja tuskin teidän mallinne on mistään huonoimmasta päästä.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:48"]

Asiahan kuuluu ainoastaan, aloittaja, sinun ja puolisosi väliseen sopimukseen. perheitä hoidetaan eri tavoilla ja tuskin teidän mallinne on mistään huonoimmasta päästä.

[/quote]

Mutta tämmöistä sopimusta on epäreilua tehdä siinä vaiheessa kun ei ole vielä ensimmäistäkään lasta. Ei siinä voi tietää mihin sopimuksessa sitoutuu.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 09:48"]

Asiahan kuuluu ainoastaan, aloittaja, sinun ja puolisosi väliseen sopimukseen. perheitä hoidetaan eri tavoilla ja tuskin teidän mallinne on mistään huonoimmasta päästä.

[/quote]

Aika inhottava ajatusmaailma, että olisi vain vanhempien oma asia kuinka lastaan laiminlyö. Ja laiminlyöntiähän se olisi, jos ehdoin tahdoin tekee lapsen tilanteeseen jossa se tulee tärkeysjärjestyksessä viimeisenä. 

Ap, tässä sulle pari ehdotusta harkittavaksi:

-tee harrastuksestasi työ

-opettele harrastamaan lapsen kanssa (oli se sitten mitä vaan, niin lapsi tulee todella innolla mukaan kun saa olla isin kanssa puuhaamassa. Näin saat taitosi välitettyä lapsellesi, voit jatkaa harrastusta ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ja näin tehtiin entisaikaankin, jo 5v. tekivät isiensä rinnalla samaa työtä)

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:43"]

Tällä palstalla puhutaan aika ajoin pienten lasten vanhempien harrastusmenoista. Minun harrastukseni tapahtuvat kuitenkin yleensä kotona, ja ne vaativat aina muutaman tunnin keskeytyksetöntä syventymistä kerrallaan. Tähän asti tämä ei ole ollut mikään ongelma, koska puolisoni ei vaadi jatkuvaa seuranpitoa vaan osaa kyllä keksiä itselleen tekemistä, ja lapsettomana pariskuntana yhteistä aikaa löytyy kyllä yllin kyllin. Nyt olen kuitenkin miettinyt, onnistuisiko tällainen jokapäiväinen 2-4 tunnin syventyminen lapsiperheessä, vai täytyyö lisääntymissuunnitelmat hylätä. Harrastuksistani en ole valmis luopumaan enkä edes laittamaan niitä tauolle. Tuhon päälle tulee toki sitten vielä liikunnat ja ystävien tapaamiset, mutta unohdetaan ne nyt.

Kokemuksia? Näkemyksiä?

[/quote] syvenny vaan harrastuksiin ja jätä suosiolla lapsen teko muille. 

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:51"]Mies ei näkisi tuossa mitään ongelmaa => ajattele siis kuin mies, hanki lapsi ja jatka elämää kuten ennen lasta.
[/quote]
Oliko ap nainen? Itse olisin veikannut postauksen perusteella mieheksi.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 17:31"][quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 17:22"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:36"] [quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:29"] [quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:20"] [quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:17"] [quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:06"] Kuulostat järkevältä ihmiseltä, ja olet selvästi miettinyt asiaa. Valitettavasti minulle pari kertaa viikossa ei vain riitä. Tuo ei ole minulle kuitenkaan mitään ajanvietettä vaan tärkeä osa sitä, minkälainen ihminen olen ja haluan olla. Joku muu tuolla mainitsikin jo, että on olemassa myös riski, että joudun luopumaan harrastuksestani kokonaan. -ap [/quote] Etkö siis voi vain uskoa, että sinun ei kannata lapsia tehdä? [/quote] Tämän asian päätämme minä ja puolisoni. Tässä ketjussa kerään vain näkemyksiä. Jotenkin tuntuu kyllä uskomattomalta, että kaikki 2-4 tuntia omaa aikaa päivässä tarvitsevat ihmiset olisivat lapsettomia. Kyllä meistäkin moni on varmasti hankkinut lapsia. -ap [/quote] On varmasti. Mistäs luulet kaikkien niiden onnettomien lasten tulevan... Ethän sinä nyt oikeasti voi kuvitella että lapselle on hyväksi, jos isän mielestä harrastukset ovat tärkeämpiä kuin lapsi, ja lapsi näkee isäänsä noin tunnin illassa? Olisit suoraan sanottuna todella paska vanhempi, jos et pysty tai halua joustaa ollenkaan lapsen takia. [/quote] Toisaalta menneinä vuosikymmeninä oli ihan tavallista, että toinen vanhempi (yleensä isä) näki lasta vain pari tuntia päivässä. Vähän siitä tietysti vanhemmuuden pointti katoaa, mutta ei tällainen järjestely ole kokonaisia sukupolvia mitenkään rampauttanut. Tämä tietenkin vaatii, että se toinen vanhempi on sitten valmis omistautumaan vanhemmuudelle toden teolla.  Tällainen halukkuus on nykyisin harvinaisempaa. -ap [/quote] Itseasiassa oma isäni teki reissutöitä, siihen asti kun olin yläasteella. Oli siis poissa maanantaista torstai-iltaan. En tiedä johtuuko siitä, mutta suhde isäni ja minun välillä ei ole likimainkaan niin läheinen (ja edes tärkeä) kuin suhde äitiini. Ja kannattaa tosiaan varmistaa ennen lasta, että puolisolle sopii sellainen järjestely, että käytännössä yksin vastaa lapsesta. Uskon kuitenkin, että kun lapsi syntyy, sinä haluat ihan itse rajoittaa hieman harrastustasi että saat viettää aikaa lapsen kanssa. [/quote] Jotenkin voi tajuta jos vanhempi työn takia on vähän tekemisissä lapsen kanssa, varsinkin jos on vaikeuksia löytää muuta työtä. Mutta kakkoseksi jääminen harrastukselle on eri juttu. Lapsen ei tarvitse olla kovin vanha kun jo ymmärtää että isille harrastus on tärkeämpi ja rakkaampi kuin hän. Ja miksi kaverien isi viettää aikaa lapsensa kanssa mutta hänen isäänsä ei kiinnosta.

[/quote]

Selvästikin sinun on vaikea ymärtää mitä "harrastus" voi ihmisille merkitä. Minulle ja monelle muulle työ on vain keino rahoittaa se, mitä vapaa-ajalla tekee. En määrittele itseäni työn kautta juuri ollenkaan, mutta käsityöläisyys on tärkeä osa identiteettiäni. En voisi ottaa kumppanikseni ihmistä, joka väheksyy tällaista intohimoa. (Tämä ei liity suoraan alkuperäiseen kysymykseen, mutta koen tarvetta muistuttaa muita siitä, että meidänlaisiamme taiteilijoija, tutkijoita, urheilijoita ja käsityöläisiä on olemassa.) -ap
[/quote] Ei tässä kukaan ole väheksynytkään. Mutta harva suosittelee lapsen hankkimista ihmiselle jolle harrastus menee lapsen ohi. Sen nyt varmasti tajuat itsekin. On mullakin erittäin rakas ja tärkeä harrastus, mutta olen siitä joutunut tinkimään koska olen hankkinut lapsia. En olisi hankkinut niitä lapsia jos en olisi ollut valmis tinkimään. Kuten moni sulle on täällä sanonut, aina ei voi saada kaikkea. Ja kun kyseessä on lapsi, silloin on todella tärkeää ottaa aikuisen vastuu omista päätöksistään.

Kylläpäs täällä ajatellaan tyhmästi. Tehän niin pirun vaikeata harrastamisesta. Kyllähän tuo lapsi tulee mukana ja sopeutuu ja jos ei tuu mukana ni eipä tuo paha homma oo jos lapsi on tunnin jos toisenkin hoidossa. Ei se tee kenestäkään huonompaa vanhempaa. Päin vastoin . Ihminen joka ajattelee omaa hyvin vointiaan on varmasti parempi vanhempi kun se joka jättää kaikki menonsa lapsen takia. Johan sitä jaksaa paremmin hoitaa koti töitäkin kun on käynyt yksin ulkoilemassa ja ottanut hetken omaa aikaa. On tietty ihmisiä jotka ei semmoista halua ja on mielummin lapsen kanssa. Mut turhaan haukkumaan niitä jotka ottaa aikaa omiin harrastuksiin. On sitä tyhmempääkin ajan käyttöä olemassa. Perhana.

Aina samaa kuraa " älä hommaa lapsia" voi juma sentään. :D

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 18:47"]

Kylläpäs täällä ajatellaan tyhmästi. Tehän niin pirun vaikeata harrastamisesta. Kyllähän tuo lapsi tulee mukana ja sopeutuu ja jos ei tuu mukana ni eipä tuo paha homma oo jos lapsi on tunnin jos toisenkin hoidossa. Ei se tee kenestäkään huonompaa vanhempaa. Päin vastoin . Ihminen joka ajattelee omaa hyvin vointiaan on varmasti parempi vanhempi kun se joka jättää kaikki menonsa lapsen takia. Johan sitä jaksaa paremmin hoitaa koti töitäkin kun on käynyt yksin ulkoilemassa ja ottanut hetken omaa aikaa. On tietty ihmisiä jotka ei semmoista halua ja on mielummin lapsen kanssa. Mut turhaan haukkumaan niitä jotka ottaa aikaa omiin harrastuksiin. On sitä tyhmempääkin ajan käyttöä olemassa. Perhana.

[/quote]

Sun harrastuksiin ei ainakaan ole kuulunut äidinkieli?

Ihan eri asia ottaa hetki omaa aikaa ja käydä ulkoilemassa, kuin olla flow-tilassa 4 tuntia keskeytyksettä joka päivä.

Ja säähän olet varmaan itse täydellisyys,

Koska olet mies, niin kyllä, naiset on yleensä yksinhuoltajia suhteessakin. Mutta jos harrastuksesi on sinulle tärkeämpi kuin oma lapsi, et voi ryhtyä isäksi. Lapsi ansaitsee parempaa.