Vahinkoraskaus - elämä pilalla?

Neuvolaan juttelemaan, ei tää palsta sua auta

Saahan lapsia adoptoitua hänen synnyttyä, tiesit kai että tarpeeksi pitkälle mennyt raskaus ja abortointi ei ole ainakaan omasta mielestä mukava homma. Osa lapsista syntyy elävinä, haukkoo happea ja jätetään kuolemaan pöydälle. Tästä oli tietääkseeni ihan juttuakin jossain..

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:32"]

Olen jonkin verran itsekäs, kun en mielelläni ota ainoita lapsia meille kotiin leikkimään. Heistä on enemmän vaivaa, kuin muista, varsinkin leikki-ikäisinä! He eivät leiki yhteen niin hienosti kuin omat lapsemme tai lastemme jopa viisilapsisesta perheestä tulevat ystävät! Käyväthän he päiväkodissa, mutta kotonaan ovat tottuneet omimaan lelunsa itselleen ja sama käytös jatkuu kylässäkin. Yksilapsinen perhe kutsuukin monilapisen perheen lapsia kotiinsa, ellei lapsi ole muuten poikkeuksellisen fiksu ja haluttu kaveri! Monilapsisesta perheestä tuleva lapsivieras tietää miten olla kylässä olematta rasittava!

[/quote]

En tiedä. Me myös haluttaisiin joskus viettää omaa vapaata vain oman perheen ja lapsen kanssa, mutta kun nämä monilapsisten perheiden muksut tulevat sisään ovista ja ikkunoista. Etenkin teini-ikäiset pojat, jotka syövät jääkaapin tyhjäksi. Ymmärän hyvin, miksi niitä potkitaan kotoaan toisten nurkkiin pois tieltä.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:36"]Saahan lapsia adoptoitua hänen synnyttyä, tiesit kai että tarpeeksi pitkälle mennyt raskaus ja abortointi ei ole ainakaan omasta mielestä mukava homma. Osa lapsista syntyy elävinä, haukkoo happea ja jätetään kuolemaan pöydälle. Tästä oli tietääkseeni ihan juttuakin jossain..
[/quote]
Meinaan abortoinnin yhteydessä, sitten heitetään roskikseen kun mikäkin arvoton roska. Hirveältä kuulostaa, lapsella on oikeus elämään ja niinkuin tekstissäni tulee ilmi olen itse abortointia vastaan.

paras lahja mitä voit lapsellesi antaa, on sisarus

Meiltä ei potkita omia lapsia pois, mutta välillä sanomme, että ehkä voisit antaa viikonlopustasi muutaman tunnin ystävällesikin, vaikka et millään malttaisi keskeyttää kivaa leikkiä kotona. Ystävä ottaa yhteyttä joka päivä! Olen ajatellut, että yksilapsisen perheen vanhemmat eivät varmastikaan heti ymmärrä, että miksi emme kutsu heidän lastaan yhtä usein meille. Oikeasti heillä on tarvetta leikkiseuralle, mutta meillä menisi hyvin aika, vaikka lapset tapaisivat harvemminkin! Osa kyllä tietää, että heidän lapsellaan ei oikein ole leikkitaitoja ja siksi yrittävät vahvistaa niitä kutsumallla meidän lapsia heille. Ihana vaihe monilapsiselle tämä!

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:32"]

Olen jonkin verran itsekäs, kun en mielelläni ota ainoita lapsia meille kotiin leikkimään. Heistä on enemmän vaivaa, kuin muista, varsinkin leikki-ikäisinä! He eivät leiki yhteen niin hienosti kuin omat lapsemme tai lastemme jopa viisilapsisesta perheestä tulevat ystävät! Käyväthän he päiväkodissa, mutta kotonaan ovat tottuneet omimaan lelunsa itselleen ja sama käytös jatkuu kylässäkin. Yksilapsinen perhe kutsuukin monilapisen perheen lapsia kotiinsa, ellei lapsi ole muuten poikkeuksellisen fiksu ja haluttu kaveri! Monilapsisesta perheestä tuleva lapsivieras tietää miten olla kylässä olematta rasittava!

[/quote]

Lestat ovat asia erikseen. Haluavat olla sisäsiittoisesti vain "omiensa" parissa.

Meidän lapset syö kotona:) Syötämme teidän ainoan lapsenkin välillä kun teillä on kiirettä! Ainoastaan emme ole valmiita ottamaan lastanne usein meille vain siksi, että hänellä on tylsää!

27.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:48"]

Meidän lapset syö kotona:) Syötämme teidän ainoan lapsenkin välillä kun teillä on kiirettä! Ainoastaan emme ole valmiita ottamaan lastanne usein meille vain siksi, että hänellä on tylsää!

27.

Tää ketju oli ap:n vahinkoraskaudesta ei teidän perheen apartheidpolitiikasta lasten suhteen.

[/quote]

Ap saa perspektiiviä pidemmälle ajanjaksolle:)

Ei meillä ole mitään apartheid politiikkaa. En vaadi yksilapsista hoitamaan kaikkia lapsiamme, jotta pääsisin jonnekin, mutta olen oppinut ottamaan vastaan leikkitarjouksia useammalta taholta ja vaivihkaa saankin omaa aikaa, kun jokaisella lapsella on meno samana päivänä, vain eri perheisiin.

Hoidan yhden lapsen meillä harvakseltaan ruoan kanssa, koska heidän on helppo silloin saada myös omaa-aikaa. Vastineeksi omat lapsemme ovat kylässä useammin, mutta ilman ruokaa. Mielestäni reilua! Aloite tilapäishoidolle lähti yksilapsisesta perheestä. Totesin kyllä, että ei se teidän lapsi aivan siinä samalla mene, hän kun ei yleensä osaa leikkiä monen kanssa yhtä aikaa, vaan on sivussa ja viihdytettävänä! Tarjoan hoidon sitten ruoalla, jotta saavat vastinetta ja lapsi kokemusta suuremmasta perheestä!

27.

Alkujärkytyksen jälkeen ajatus voi muuttua, joten kannattaa antaa hieman ajatuksilleen aikaa. Olette eläneet raskaan ensimmäisen lapsen vauvavaiheen, joka on nyt takanapäin. Toisen lapsen kanssa nuo vaiheet eivät ole enää kaikki uusia, joten voi olla että moni asia menisi jo "vanhasta tottumuksesta". Sisaruksista on leikki-ikäisille paljon seuraa toisistaan, joka myöhemmin helpottaa vanhempien  vastuuta järjestää leikkikaveria lapselleen. Sosiaaliset taidot kehittyvät kotona ja näin myös kaverisuhteiden luominen kodin ulkopuolella on helpompaa. Sanoit pelkääväsi että viet lapselta mahdollisuuden olla ainokainen. Ajatteletko, että olet huonompi äiti esikoisellesi, jos joudut jakamaan huomiosi toiselle lapselle? Kahden lapsen perheessä huomiota ja rakkautta riittää vielä kummallekin, varsinkin kun vanhempia on kaksi. Voimia! 

En tekisi alun tunne mylläkässä mitään suuria ratkaisuja.Vaikka aborttia ei kyllä kovin pitkälle tehdä, mutta mieti nyt tovi.

Kun minä tein ei toivotun raskaustestin mikä oli positiivinen, itkin ensimmäiset kaksi kuukautta että en halua sitä lasta, vihasin jopa sitä pientä alkua sisälläni. Tiesin, että tulee olemaan taas VAIKEA raskaus. Mutta nyt tuo lapsi on 2kk ikäinen, ja nyt itkeä tihrustan sitä, että miten olen koskaan voinut ajatella, etten tuota lasta haluaisi pitää.

Lapset 3,5v, 1v ja 2kk. Keskimmäinen lapsi sairas ja vielä paljon voimia. Mutta yhtään lasta en antaisi koskaan pois, vaikka välillä on päiviä, että ei jaksaisi enään hetkeäkään. Mutta seuraavalla hetkellä tuntuu niin ihanalle.

Mitä miehesi on sanonut asiaan?

Minä olisin sijassasi ikionnellinen. Lasten saaminen ei koskaan ole itsestäänselvyys! Meillä on kohta 5 vuotta täyttävä poika ja nyt olemme kesästä asti yrittäneet toista lasta. Seurauksena kaksi aivan varhaisessa vaiheessa tapahtunutta keskenmenoa.. Mun sydän tulee itkemään verta mikäli tää nykyinen lapsosemme jää ainokaiseksi, niin paljo sisarusta hänelle toivoisimme. Ota uusi raskaus lahjana, älä ikävänä vahinkona!

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:11"]No muuhun en osaa sano mutta harvapa lapsi tuskin oikeasti katuu että on sisarus. Suurin osa lapsista haluaa sellaisen... mutta omaa jaksamista kannattaa todellakin miettiä ja pyytää tarvittaessa apua. Molemmat lapsesi, jos vauvan pidät, tarvitsevat huomiota bja rakkautta.
[/quote]
Todellakin! Esim minä olen vanhempieni ainoa lapsi ja aina olen toivonut, että olisipa minulla sisarus!

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:33"]Vähän kummastuttaa tuollaiset, joille ei mikään maailman ehkäisy sovi, abortti eettisesti mahdoton ja silti maataan jalat levällään? Mies ei sitten käyttänyt kondomia ja sinä luotit imetyksen tehoon?

Jos teillä ei ole turvaverkkoja - nyt on korkea aika ryhtyä niitä luomaan. Ja kahden lapsen kanssa teillä tulee pitemmän päälle olemaan helpompaa. Tyttärellesi tulee tästä uudesta sopiva leikkikaveri. Nyt hän ei vielä niitä kaipaa, mutta  parin vuoden sisällä kyllä yhä enevässä määrin.
[/quote]

Kondomi käytössä joka kerta. Imettänyt en ole melkein vuoteen. Tukiverkkoa ei niin vaan luoda tyhjästä. Kaveriperheet ei ole sama asia kuin mummot ja kummit.
Ap

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:18"][quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:11"] No muuhun en osaa sano mutta harvapa lapsi tuskin oikeasti katuu että on sisarus. Suurin osa lapsista haluaa sellaisen... mutta omaa jaksamista kannattaa todellakin miettiä ja pyytää tarvittaessa apua. Molemmat lapsesi, jos vauvan pidät, tarvitsevat huomiota bja rakkautta. [/quote] Ei tietenkään kadu. Ei sellaista voi katua, mihin itsellä ei ole osaa eikä arpaa. Vanhempien päätöshän se on. [/quote] meinasin että tuskin ovat siitä katkeria että on sisarus.

[/quote]

Eivät ehkä siitä, että heillä on sisarus... Mutta kyllä monella ihmisellä on aika ikävä sisarussuhde etenkin aikuisiällä. Omaa äitiäni on esimerkiksi kohdeltu todella törkeästi, ja tilanne vain paheni, kun isovanhempani kuolivat. Ei sisarussuhde ole välttämättä elämässä mikään voimavara, valitettavasti. 

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:08"]

meillä on yksi ihana tytär, jolla on ikään1v4kk. Tyttö on ihanan omatoiminen, osaa riisua monia vaatteita itse, syö itse, juo tavallisesta mukista, ei käytä tuttia enää ja nyt viimeisempänä on oppinu käymään potalla hädän tullen, eli vaipat eivät ole enää käytössä. Pidimme jo miehen kanssa pienimuotoiset juhlat, koska ainokaiseksi suunnitellun tyttäremme rasittava vauvailuaika on vihdoin ohi. Viikonloppuna tein sitten positiivisen raskaustestin. Tuntui, että koko maailmani romahti. En halua toista lasta. En halua olla raskaana, en halua synnyttää, en halua kärsiä toista vauvavuotta enkä halua viettää seuraavaa 15vuotta erotuomarina lasten riidoissa. Meillä on ollut ongelmia ehkäisyn kanssa, kun hormonaaliset eivät minulle sovi ja kuparikierukka aiheutti aivan hirveät vuodot. En kuitenkaan saanut lähetettä sterilisaatioon, koska olen "liian nuori". Kondomi on nyt sitten ollut meidän ehkäisykeinona, mutta eipä ole näköjään toiminut. Ahdistaa, itkettää ja vituttaa. En kykene aborttiin, mutta en tiedä miten voin koskaan rakastaa tätä lasta. Tuntuu, että pilaan samalla tyttäreni elämän, kun vien hänen oikeutensa olla ainokainen.

[/quote]

En tiedä mitä sanoa. Eihän tuosta elämä pilalle mene, ainoastaan itsekeskeisyytesi hieman pakostakin rakoilee. Esikoiselle pikkusisar on ehkä hienointa mitä antaa voi. Itse asiassa tekstisi on aika järkyttävää luettavaa, koska 1v 4kk on edelleen tosi pieni, ihan vauva. Eikä ole tervettä ihannoida hänen itsenäisyyttään ja sitä ettei hänessä ole enää mitään "vauvan" tarpeita tai merkkejä. Se, että lapselle viestitetään, että häntä rakastetaan vaivattomana ja "itsenäisenä", omatoimisena, eikä tarvitsevana ja pienenä, haittaa lapsen kehitystä ja paljon. Noin pieni lapsi tarvitsee paljon hoivaa ja tunteen siitä, että hän saa olla pieni, osaamaton, avuton. Näin ajatellen näkisin, että elämä yrittää sulle kertoa, että heitä se itsekeskeinen idiotismisi romukoppaan kerran olet jo yhden lapsen saattanut maailmaan ja ole häntä ja pikkuista) varten niin kauan kuin he äitiään tarvitsevat. Nythän näytät iloitsevan siitä, että pääsety jollain tavalla "eroon" lapsestasi. Ihmisellä on aina mahdollisuus kasvaa ja nimenomaan vähemmän typeräksi.Luulenpa, että esikoinen hyötyy paljon enemmän sisaruksesta ja siitä että sä yrität kasvaa äitinä kuin siitä, että hänet pikkuhiljaa vieroitetaan pois häiritsemästä.

Perustelusi ovat mielestäni kummallisia.

Kysymys on yhdestä vauvavuodesta 90 vuotta pitkässä elämässäsi. Nyt hieman suhteellisuudentajua.

Ja lapset ovat lahja. Ei heitä noin vain edes saa. Jos on sen yhden lapsen hankkinut, ei se toinen siihen nyt niin katastrofaalinen ole. Päinvastoin. Lapsille tulee seuraa ja turvaa toisistaan. Mut tää on niin tätä, kontrollipakkoisia, itsekkäitä nykynaisia, joiden mielestä koko elämä pitää olla hallittavissa ja määräiltävissä. MItä se ei lopulta kuitenkaan ole.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:36"]

Saahan lapsia adoptoitua hänen synnyttyä, tiesit kai että tarpeeksi pitkälle mennyt raskaus ja abortointi ei ole ainakaan omasta mielestä mukava homma. Osa lapsista syntyy elävinä, haukkoo happea ja jätetään kuolemaan pöydälle. Tästä oli tietääkseeni ihan juttuakin jossain..

[/quote]

Vitun idiootti. Nuo raskausviikoilla 20+ tehdyt abortit ovat sellaisia, joissa sikiö on vaikeasti vammainen eikä todennäköisesti jäisi eloon vaikka annettaisiin syntyä täysiaikaisena. Tai tapauksia, joissa raskaus vaarantaa äidin hengen. Tavalliset abortit, joihin tarvitaan vain ns. sosiaalinen syy, ovat sallittuja vain rv:lle 12 asti.

Ap: jos raskaus on ollut vahinko ja suunnittelematon, abortti on paras ratkaisu. Turha tehdä elämästään ehdoin tahdoin vaikeampaa kuin se jo yhden lapsen kanssa on. Ja jos kaikki ehkäisykeinot kondomia lukuunottamatta ovat poissuljettuja, jo tuolla perusteella pitäisi lain mukaan saada lähete sterilisaatioon. Monet lääkärit ovat helvetin nihkeitä myöntämään sterilisaatiota edes silloin, kun sen ehdot täyttyvät, mutta soittele yksityisille gynekologeille kunnes tärppää joku sterilisaatiolle myötämielinen.