Vahinkoraskaus - elämä pilalla?

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:20"]

Perustelusi ovat mielestäni kummallisia.

Kysymys on yhdestä vauvavuodesta 90 vuotta pitkässä elämässäsi. Nyt hieman suhteellisuudentajua.

[/quote]

Minua ei ainakaan kiinnosta viettää yhtään ainutta kurjaa vuotta, jos voin sen helposti välttää. 

Niille jotka eivät tahdo viettää yhtään kurjaa vuotta. Ettekö halua onnellisia vuosiakaan? Vanhana voi tulla monta katkeraa kurjaa vuotta, kun huomaa, että terveys menee, ystävät kuolee, toisilla on lapsenlapsia, vanhat itsekeskeiset jutut eivät enää jaksa kiinnostaa ystäviä tai mikä vielä pahempaa edes sinua ja jos elämäntyökin menee potkujen myötä ja käteen ei jää paljoakaan siitä mille aikansa antoi niin Bueno?

No. Se kaksilapsinen elämä ei ole yhtään sama kuin yksilapsinen. Siihen tottuu ja kasvaa kyllä, mutta jos ette halua olla lapsiperhe isolla L:ällä niin ei kannata lasta varmaankaan pitää. Abortti raskauden ensiviikoilla on suht siisti toilenpide. Minkälaista elämää haluatte? Ja niille jotka taas moittii yksilapsisia ja ainokaisia, niin on meissä ihan normaalejakin, itseasiassa suurin osa. Ainoa lapsi kasvaa siinä missä sisarusparvessakin, tai ilman isää, tai äitiä, tai kahden äidin kanssa. Se ei ole ihmiselle mikään stigma vaikka elämä onkin erilaista. Minä olen viisilapsisesta perheestä 4v ainokaisen äiti.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:20"]

Perustelusi ovat mielestäni kummallisia.

Kysymys on yhdestä vauvavuodesta 90 vuotta pitkässä elämässäsi. Nyt hieman suhteellisuudentajua.

[/quote]

Minua ei ainakaan kiinnosta viettää yhtään ainutta kurjaa vuotta, jos voin sen helposti välttää. 

[/quote]

No joo. Jos vauva on sama kuin kurja vuosi, niin eipä kukaan lapsi sellaista vanhempaa edes ansaitse. Harmi vaan että ap:lla on jo yksi pieni kurjentamassa hänen elämäänsä. Asia on myös niin, että elämä tuo niitä kurjia aikoja kaikille. ja olen huomannut että mitä itsekeskeisempi ihminen, sen kurjemmalta tuntuu pienetkin asiat.Ja sillä tavalla se että välttää kurjuuksia, saa elämän kurjaksi täysin naurettavillakin asioilla. Se ilo mikä lapsi elämäsä aikana on ylittää kaiken. Myös vauvavuoden- oli miten kurja tahansa. Elämästä yleensä saa sen mitä sille antaakin- jos ei suostu mihinkään, ei saa mitään hienoakaan. Ja kurjuus voi tulla joka tapauksessa, monin tavoin. Ja ainakin mulla, vaikempina aikoina juuri lapset ovat olleet suurin ilo ja syy mennä läpi vaikeuksien.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:00"]No. Se kaksilapsinen elämä ei ole yhtään sama kuin yksilapsinen. Siihen tottuu ja kasvaa kyllä, mutta jos ette halua olla lapsiperhe isolla L:ällä niin ei kannata lasta varmaankaan pitää. Abortti raskauden ensiviikoilla on suht siisti toilenpide. Minkälaista elämää haluatte? Ja niille jotka taas moittii yksilapsisia ja ainokaisia, niin on meissä ihan normaalejakin, itseasiassa suurin osa. Ainoa lapsi kasvaa siinä missä sisarusparvessakin, tai ilman isää, tai äitiä, tai kahden äidin kanssa. Se ei ole ihmiselle mikään stigma vaikka elämä onkin erilaista. Minä olen viisilapsisesta perheestä 4v ainokaisen äiti.
[/quote]
Ja ei, lapsi ei ole seuranmankuja eikä sosiaalisesti kyvytön vaikka näköjään moni taas haluaa itselleen niin uskotella että useamman lapsen kanssa olisi peräti HELPOMPAA.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:56"]

Niille jotka eivät tahdo viettää yhtään kurjaa vuotta. Ettekö halua onnellisia vuosiakaan? Vanhana voi tulla monta katkeraa kurjaa vuotta, kun huomaa, että terveys menee, ystävät kuolee, toisilla on lapsenlapsia, vanhat itsekeskeiset jutut eivät enää jaksa kiinnostaa ystäviä tai mikä vielä pahempaa edes sinua ja jos elämäntyökin menee potkujen myötä ja käteen ei jää paljoakaan siitä mille aikansa antoi niin Bueno?

[/quote]

Niin, tähän kun lisää vielä vanhustenhoidon mahtavat tulevaisuudennäkymät ja jatkuvan tyytymättömyyden ja tyhmyyden mikä seuraa siitä ettei ole suostunut kasvamaan. Siellä se kurjuus sitten seisoo. Ihan ansaitusti ja itse valittuna. Rakkaudettomuus. Lapsissa kun on tulevaisuus, toivo, rakkaus, koko elämän mielekkyys.

2

Hassua. En ole koskaan ajatellut että elämässä pitäisi tavoitella sitä mikä on HELPOMPAA. Että pääsisi mahdollisimman helpolla. Mulla on aina ollut unelmia ja tavoitteita joiden eteen pitää nähdä vaivaa jos ne haluaa saavuttaa. Jo ihan lasten kasvatuksesta ja ihmisenä kasvusta lähtien. No, elämäni kyllä tuntuukin merkitykselliseltä ja onnelliselta, eivätkä isotkaan vaikeudet ole lannistaneet.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:09"]Hassua. En ole koskaan ajatellut että elämässä pitäisi tavoitella sitä mikä on HELPOMPAA. Että pääsisi mahdollisimman helpolla. Mulla on aina ollut unelmia ja tavoitteita joiden eteen pitää nähdä vaivaa jos ne haluaa saavuttaa. Jo ihan lasten kasvatuksesta ja ihmisenä kasvusta lähtien. No, elämäni kyllä tuntuukin merkitykselliseltä ja onnelliselta, eivätkä isotkaan vaikeudet ole lannistaneet.
[/quote]
Kaikille se vanhemmuus ei anna sitä enemmän mitä useampi lapsi on. Toiset nauttii siitä että jää tilaa enemmän muullekin kuin lapsille ja perheelle.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:09"]Hassua. En ole koskaan ajatellut että elämässä pitäisi tavoitella sitä mikä on HELPOMPAA. Että pääsisi mahdollisimman helpolla. Mulla on aina ollut unelmia ja tavoitteita joiden eteen pitää nähdä vaivaa jos ne haluaa saavuttaa. Jo ihan lasten kasvatuksesta ja ihmisenä kasvusta lähtien. No, elämäni kyllä tuntuukin merkitykselliseltä ja onnelliselta, eivätkä isotkaan vaikeudet ole lannistaneet. [/quote] Kaikille se vanhemmuus ei anna sitä enemmän mitä useampi lapsi on. Toiset nauttii siitä että jää tilaa enemmän muullekin kuin lapsille ja perheelle.

[/quote]

En nyt tarkoittanut lapsilukua vaan asennetta ylipäätään. Ei elämän anti lapsiluvusta kiinni ole muutenkaan vaan siitä, miten asioihin itse suhtautuu. Mulla on kaksi lasta ja vaativa työ ja pari intohimoista harrastusta.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:16"][quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 15:09"]Hassua. En ole koskaan ajatellut että elämässä pitäisi tavoitella sitä mikä on HELPOMPAA. Että pääsisi mahdollisimman helpolla. Mulla on aina ollut unelmia ja tavoitteita joiden eteen pitää nähdä vaivaa jos ne haluaa saavuttaa. Jo ihan lasten kasvatuksesta ja ihmisenä kasvusta lähtien. No, elämäni kyllä tuntuukin merkitykselliseltä ja onnelliselta, eivätkä isotkaan vaikeudet ole lannistaneet. [/quote] Kaikille se vanhemmuus ei anna sitä enemmän mitä useampi lapsi on. Toiset nauttii siitä että jää tilaa enemmän muullekin kuin lapsille ja perheelle.

[/quote]

En nyt tarkoittanut lapsilukua vaan asennetta ylipäätään. Ei elämän anti lapsiluvusta kiinni ole muutenkaan vaan siitä, miten asioihin itse suhtautuu. Mulla on kaksi lasta ja vaativa työ ja pari intohimoista harrastusta.
[/quote]
ja minut tuo setti tekisi hulluksi, koska en saisitarpeeksi hiljaisuutta ja rauhaa, joita toiset tarvitsee enemmän kuin toiset

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:08"]

Tuntuu, että pilaan samalla tyttäreni elämän, kun vien hänen oikeutensa olla ainokainen.

[/quote]

Siis aina on parempi että lapsella on sisaruksia. Oppii jakamaan asioita. Oppii sisaren kanssa arvoja ja sosiaalisuutta.

Ainoista lapsista kasvaa usein yksinäisiä minäminäminä-narsisteja.

[/quote]

No en nyt tiedä minä-minä-narsisteja, mutta fakta on, että moni ainoa lapsi kaipaa sisaruksia viimeistään aikuisena. Jos jotain traagista tapahtuu, tai kun lapsesi saa omia lapsia, tai kun tulee aika päättää teidän hoidostanne, omaisuutenne huollosta, järjestää hautajaisenne yms, niin se sisarus on yleensä melko korvaamaton. 

Minä olen ainoa lapsi ja minulle oli hyvin tärkeää, että hän saa sisaruksia. 

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 13:02"]Ap saa perspektiiviä pidemmälle ajanjaksolle:)

Ei meillä ole mitään apartheid politiikkaa. En vaadi yksilapsista hoitamaan kaikkia lapsiamme, jotta pääsisin jonnekin, mutta olen oppinut ottamaan vastaan leikkitarjouksia useammalta taholta ja vaivihkaa saankin omaa aikaa, kun jokaisella lapsella on meno samana päivänä, vain eri perheisiin.

Hoidan yhden lapsen meillä harvakseltaan ruoan kanssa, koska heidän on helppo silloin saada myös omaa-aikaa. Vastineeksi omat lapsemme ovat kylässä useammin, mutta ilman ruokaa. Mielestäni reilua! Aloite tilapäishoidolle lähti yksilapsisesta perheestä. Totesin kyllä, että ei se teidän lapsi aivan siinä samalla mene, hän kun ei yleensä osaa leikkiä monen kanssa yhtä aikaa, vaan on sivussa ja viihdytettävänä! Tarjoan hoidon sitten ruoalla, jotta saavat vastinetta ja lapsi kokemusta suuremmasta perheestä!

27.
[/quote]

Plaaplaaplaa.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:19"][quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:08"]

meillä on yksi ihana tytär, jolla on ikään1v4kk. Tyttö on ihanan omatoiminen, osaa riisua monia vaatteita itse, syö itse, juo tavallisesta mukista, ei käytä tuttia enää ja nyt viimeisempänä on oppinu käymään potalla hädän tullen, eli vaipat eivät ole enää käytössä. Pidimme jo miehen kanssa pienimuotoiset juhlat, koska ainokaiseksi suunnitellun tyttäremme rasittava vauvailuaika on vihdoin ohi. Viikonloppuna tein sitten positiivisen raskaustestin. Tuntui, että koko maailmani romahti. En halua toista lasta. En halua olla raskaana, en halua synnyttää, en halua kärsiä toista vauvavuotta enkä halua viettää seuraavaa 15vuotta erotuomarina lasten riidoissa. Meillä on ollut ongelmia ehkäisyn kanssa, kun hormonaaliset eivät minulle sovi ja kuparikierukka aiheutti aivan hirveät vuodot. En kuitenkaan saanut lähetettä sterilisaatioon, koska olen "liian nuori". Kondomi on nyt sitten ollut meidän ehkäisykeinona, mutta eipä ole näköjään toiminut. Ahdistaa, itkettää ja vituttaa. En kykene aborttiin, mutta en tiedä miten voin koskaan rakastaa tätä lasta. Tuntuu, että pilaan samalla tyttäreni elämän, kun vien hänen oikeutensa olla ainokainen.

[/quote]

En tiedä mitä sanoa. Eihän tuosta elämä pilalle mene, ainoastaan itsekeskeisyytesi hieman pakostakin rakoilee. Esikoiselle pikkusisar on ehkä hienointa mitä antaa voi. Itse asiassa tekstisi on aika järkyttävää luettavaa, koska 1v 4kk on edelleen tosi pieni, ihan vauva. Eikä ole tervettä ihannoida hänen itsenäisyyttään ja sitä ettei hänessä ole enää mitään "vauvan" tarpeita tai merkkejä. Se, että lapselle viestitetään, että häntä rakastetaan vaivattomana ja "itsenäisenä", omatoimisena, eikä tarvitsevana ja pienenä, haittaa lapsen kehitystä ja paljon. Noin pieni lapsi tarvitsee paljon hoivaa ja tunteen siitä, että hän saa olla pieni, osaamaton, avuton. Näin ajatellen näkisin, että elämä yrittää sulle kertoa, että heitä se itsekeskeinen idiotismisi romukoppaan kerran olet jo yhden lapsen saattanut maailmaan ja ole häntä ja pikkuista) varten niin kauan kuin he äitiään tarvitsevat. Nythän näytät iloitsevan siitä, että pääsety jollain tavalla "eroon" lapsestasi. Ihmisellä on aina mahdollisuus kasvaa ja nimenomaan vähemmän typeräksi.Luulenpa, että esikoinen hyötyy paljon enemmän sisaruksesta ja siitä että sä yrität kasvaa äitinä kuin siitä, että hänet pikkuhiljaa vieroitetaan pois häiritsemästä.
[/quote]

Mielestäni on hienoa, että noin pientä on osattu kannustaa omatoimisuuteen.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 14:19"][quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 12:08"]

meillä on yksi ihana tytär, jolla on ikään1v4kk. Tyttö on ihanan omatoiminen, osaa riisua monia vaatteita itse, syö itse, juo tavallisesta mukista, ei käytä tuttia enää ja nyt viimeisempänä on oppinu käymään potalla hädän tullen, eli vaipat eivät ole enää käytössä. Pidimme jo miehen kanssa pienimuotoiset juhlat, koska ainokaiseksi suunnitellun tyttäremme rasittava vauvailuaika on vihdoin ohi. Viikonloppuna tein sitten positiivisen raskaustestin. Tuntui, että koko maailmani romahti. En halua toista lasta. En halua olla raskaana, en halua synnyttää, en halua kärsiä toista vauvavuotta enkä halua viettää seuraavaa 15vuotta erotuomarina lasten riidoissa. Meillä on ollut ongelmia ehkäisyn kanssa, kun hormonaaliset eivät minulle sovi ja kuparikierukka aiheutti aivan hirveät vuodot. En kuitenkaan saanut lähetettä sterilisaatioon, koska olen "liian nuori". Kondomi on nyt sitten ollut meidän ehkäisykeinona, mutta eipä ole näköjään toiminut. Ahdistaa, itkettää ja vituttaa. En kykene aborttiin, mutta en tiedä miten voin koskaan rakastaa tätä lasta. Tuntuu, että pilaan samalla tyttäreni elämän, kun vien hänen oikeutensa olla ainokainen.

[/quote]

En tiedä mitä sanoa. Eihän tuosta elämä pilalle mene, ainoastaan itsekeskeisyytesi hieman pakostakin rakoilee. Esikoiselle pikkusisar on ehkä hienointa mitä antaa voi. Itse asiassa tekstisi on aika järkyttävää luettavaa, koska 1v 4kk on edelleen tosi pieni, ihan vauva. Eikä ole tervettä ihannoida hänen itsenäisyyttään ja sitä ettei hänessä ole enää mitään "vauvan" tarpeita tai merkkejä. Se, että lapselle viestitetään, että häntä rakastetaan vaivattomana ja "itsenäisenä", omatoimisena, eikä tarvitsevana ja pienenä, haittaa lapsen kehitystä ja paljon. Noin pieni lapsi tarvitsee paljon hoivaa ja tunteen siitä, että hän saa olla pieni, osaamaton, avuton. Näin ajatellen näkisin, että elämä yrittää sulle kertoa, että heitä se itsekeskeinen idiotismisi romukoppaan kerran olet jo yhden lapsen saattanut maailmaan ja ole häntä ja pikkuista) varten niin kauan kuin he äitiään tarvitsevat. Nythän näytät iloitsevan siitä, että pääsety jollain tavalla "eroon" lapsestasi. Ihmisellä on aina mahdollisuus kasvaa ja nimenomaan vähemmän typeräksi.Luulenpa, että esikoinen hyötyy paljon enemmän sisaruksesta ja siitä että sä yrität kasvaa äitinä kuin siitä, että hänet pikkuhiljaa vieroitetaan pois häiritsemästä.
[/quote]

Tyttö on kasvatettu lapsentahtisesti, eli aina kun hän on osoittanut kykyä oppia uuden taidon, ollaan siihen kannustettu. Ainoastaan tutti on otettu pois meidän vanhempien päätöksestä. Ja tottakai hän saa olla muilla tavoin pieni ja monessa asiassa osaamaton. Me nyt ei vaan haluta jarrutella lapsen kehitystä turhaan. Mutta myönnän, etä mun on vaikea ajatella häntä enää vauvana, kun hän on lähtenyt kävelemään reilusti yli puoli vuotta sitten ja kiipeilee nykyisin jo isojen kiipeilytelineessä.

Kuitenkin luulen, että ainokaisemme hyötyy enemmän vanhemmista, jotka jatkossakin kannustavat kehittymään. Rehellisesti voin sanoa, etten tiedä on minulla resursseja sellaiseen kahden kanssa. Kaikkien minun tietämien kaksilapsisten perheiden äitien elämä on kamalaa ja he valittavat koko ajan.