Tein jotain täysin tapojeni vastaista...
Teinn jotain täysin tapojeni vastaista...
Kirjoitan tästä, sillä en tiedä yhtään kaduttaako minua nyt vai mitä. Olin siis kaupassa ostamassa paria pikku juttua. Kun pääsin kassalle, edessäni oli pieni ja laiha nainen, vaatteet hieman kulahtaneet mutta perussiistit, tukka kuitenkin likainen ja valui pitkin päätä. Hänellä oli mukana kaksi aika pientä lasta. Hänellä oli ostoskärryissään ainakin viikoksi tavaraa. Hän katsoi minua ystävällisesti ja kehotti menemään ensiksi kun mulla oli vaan pari pientä juttua. Kiitin ja maksaessani tein jotain yllättävää. Käskin kassaa lisäämään naisen ostosten loppusumman omien ostosteni joukkoon. En tiedä miksi näin tein, sillä olen normaalisti tosi kylmänkankea ihminen. Nainen ilahtui huomattavasti vaikka oli kyllä todella ihmeissään. Itselle tuli teosta vain vähän hassu olo. Naisen ostokset maksoivat yli 100e..
Miksi heittäydyin höveliksi?
Kommentit (47)
Entä jos kyseessä oli vain boheemi mutta varakas ihminen? Ehkä sinua varakkaampi. Kaduttaisiko sitten? Eihän hän kovin pienituloinen voi olla, kun latoi kärryyn satasen arvosta ruokaa.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 22:30"]Mä vähävaraisena ilahdutan vain yhtä yksinäistä, kovia kokenutta yh-isää :)
On autuaampaa antaa kuin ottaa...
[/quote]
Veikkaan että kyllä mieskin sinulle omasta pussistaan antaa.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 19:36"]
Entä jos kyseessä oli vain boheemi mutta varakas ihminen? Ehkä sinua varakkaampi. Kaduttaisiko sitten? Eihän hän kovin pienituloinen voi olla, kun latoi kärryyn satasen arvosta ruokaa.
[/quote]
Tai vaikkapa tavallinen keskiluokkainen ihminen, joka on vaatteiden suhteen pihi ja pesee hiuksiaan harvoin vaikkapa kuivan ihon takia.
Ulkonäöstä ei aina voi päätellä kaikkea...
Hienosti tehty, ap. Toivottavasti tuo nainen oli tyytyväinen :)
Mutta ymmärrän kyllä sitäkin, että kaikki eivät välttämättä lämpene näille arkipäivän ihmeille. Tai monilla voi olla myös niin, että myöhemmin tajuaa miten ystävällinen tuo vieras ihminen olikaan, mutta siinä tilanteessa iskee lähinnä häpeäntunne kun ei ole mitään pyytänyt eikä tiedä miten pitäisi kiitollisuutta osoittaa. Ja varmasti monelle tulee myös mieleen, että näytänkö oikeasti niin surkealta, että tarvitsisin jotain almuja. Jos esimerkiksi oma pukeutuminen on arka paikka, ylpeys tulee herkästi pintaan.
Itsekin kieltäytyisin kohteliaasti, sillä pukeudun huomattavasti "köyhemmin" kuin mitä oikeasti olen. Toivon, että apu suunnataan sitä oikeasti tarvitsevalle :)
Se oli joulun taikaa! Tonttu-ukot kurkisteli ap:n kukkarosta.
[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 02:19"]Jos joku tekisi minulle tuolla tavalla kieltäytyisin kohteliaasti, kokisin tuollaisen käytöksen loukkaavana. Mitään almuja en halua, varsinkaan rikkailta. Heidän motiivinsa on vain pönkittää omaa egoa ja tuoda esille paremmuuttaan suhteessa muihin.
Jos joku mies tekisin noin voi olla että löisin nyrkillä päähän, pitäisin vittuiluna.
[/quote]olet katkeroitunut ihminen. Et voi tietää ihmisten motiiveja mutta asenteesi voi vielä muuttaa
Luuletteko että ylpeä ihminen auttaa muita? Olette väärässä. He eivät noteeraa muiden tilanteita vaan jo tilanteessa tod näköisesti närkästyisivät kun ovat kassajonossa köyhän kanssa
Ok. Mäkin laitan tukan roikkumaan ja kaivan kadonnutta lompakkoa...;)
Voisko joku suuttua tai kieltäytyä?
Näin kans samanlaisen tilanteen kaupassa. Kiva ele :)
Mä vähävaraisena ilahdutan vain yhtä yksinäistä, kovia kokenutta yh-isää :)
On autuaampaa antaa kuin ottaa...
Kai sillä naisella olisi kuitenkin ollut varaa maksaa ne ostoksensa, kun kerran oli ne kärryynsä valinnut ja mennyt kassalle tietämättä, että joku muu maksaa ne. Toki voi helpottaa, että säästi senkin rahan, mutta tuskin ihan rutiköyhä oli.
Voi, mietin itseäni ostoksilla kaupassa... Kuljen puhelin kädessä ja plussailen summat yhteen ja miinustan tilisaldosta sitä mukaa kun lappaan tavaraa kärryyn. Kassallakin jännittää vielä riittääkö rahat varmasti ja saanko ostettua tarpeeksi vaippoja lapselle. Jos joku tekisi mulle noin, olisin niin kiitollinen. Olet hyvä ihminen ap, hyvää joulua sinulle!
Viime talvena olin asematunnelin k-kaupassa. Mun takana oli tummaihoinen äiti poikansa kanssa. Äiti oli tosi väsyneen oloinen. Kassalla maksoi muutaman tavaran ja oli pojalleen ostamassa jotain sellasta pikku krääsää mitä nyt kassalla myydään. Kortilla ei ollut kuitenkaan saldoa ja he joutuivat jättämään pojalle tarkoitetun jutun kassalle. Pojan pyöreitä poskia pitkin valui kyyneleet.
En tajua miksi en maksanut sitä lelua. Mulle jäi tosi tosi paha mieli. Se tilanne palasi pitkin vuotta mun mieleen jostain syystä, en tiedä edes miksi.
Nyt olin omien lasteni kanssa itiksen br-lelussa ostamassa kummipojalle synttärilahjaa. Ja kuka siellä seisoikaan nallipyssyosastolla! Se pieni poika! Poika ryhtyi heti jutulle. Mitä ootte ostamassa? Onko nämä sun lapsia? Antoi mielipiteitään lahjoihin. Mun sydän suli. Mun pojat on suunnilleen saman ikäisiä ja toinen poikani spontaanisti tarjosi karkkia maoam-pussistaan. Kiitos kiitos kiitos sanoi se ihana pieni poika.
Tuntui, että sillä oli tarkoitus että törmäsin tuohon lapseen uudelleen.
Kaunis ele! Minua alkoi ihan itkettään... Jouluja.