Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä mua vaivaa kun vihaan rumia ihmisiä!
09.12.2014 |
Nytkin sain itseni kiinni siitä, että stalkkasin lukioajoilta muistamani henkilön fb-profiilista kuvia ja tunsin melkein käsinkosketeltavaa vihaa. Kyseessä aivan mukava naisihminen (oli mukava ainakin silloin lukiossa ja tuskin siitä mihinkään muuttunut), mutta niin kerta kaikkisen ruma että ällöttää ne kasvot. Naimisissakin on nykyään, vielä itseään rumemman miehen kanssa. Mietin, mitä mies mahtaa ajatella vaimonsa ulkonäöstä ja päin vastoin.. Ihmettelen, miten tuo nainen on kehdannutkin laittaa itsestään kuvia kaikkien nähtäväksi. Ja ystävät sitten vielä kehuvat niissä hänen "kauneuttaan".
En ole tietenkään koskaan kertonut kenellekään näistä tuntemuksistani, mutta en vain kerta kaikkiaan voi sietää ulkoista rumuutta. En jotenkin osaa ollenkaan suhtautua siihen. Tiedän, että minulla tässä on ongelma eikä näillä stalkkaamillani ihmisillä. Onko tällaiselle tilalle jotain nimitystä ja miten tästä pääsee eroon?
Kommentit (51)
Nykyaikana ei saisi kertoa mitään ajatuksiaan ääneen tai heti teilataa,toki tällainen aihe on arka ja ihmiset loukkaantuvat. Mutta nyt ei ole kyse "rumien" fiiliksistä vaan ap:n. Monilla ihmisillä on jotain 'vihan'kohteita ja niitä padotaan sisällä,ap sentäs tiedostaa ongelmansa ja on ymmärtänyt olla sanomatta sitä "rumille'. Olisko mahdollista mennä puhelee jonnekin neutraaliin ympäristöön ,tässä vaiheessa varmaa joku palkallinen keskustelu apu,saat luottamuksella kertoa kaikki ääneen ja olla vaikka ikinä enää menemättä :D ehkä auttaa ku voit purkaa tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama vika, en sitä kuitenkaan koskaan myöntäisi julkisella paikalla. Rumat, lihavat ym epäsiistit ihmiset. En tuntisi mitään sympatiaa jos kaikki vain kuolisi. Turha vittuilla, sekään ei herätä tunteita minussa, saatan olla hieman psykopaatti, mutta narsisti ainenkin. Tämä ihmeellinen tunnetila ei kyllä päde yhtään lähimmäisten kesken, heistä välitän ja pidän huolta viimiseen hengenvetoon, mutta se ei käsittääkseni ole narsismia? Ehkä kaksisuuntainen mielialahäiriö kenties, kuka tietää.
Pistäkää nyt sitä alapeukkua tulemaan! Olen vain rehellinen.
No jos tuo "murhahaaveesi" koskee vain rumia niin olisin huolissani.
Itse myönnän että esim se jos randomisti jotain ei minulle tuttuja kuolee vaikka sen sata niin ei paljoakaan lotkauta. En tunne heitä niin en anna niinkään paljoa arvoa. Ihan sama oli sitten kauniita tai menestyneitä niin ei. Itseasiassa inhoan suuresti sitä ja voisin jopa kuvailla raivoksi kun joku lapsi/nuori kuolee niin hänestä aina kirjoitetaan että oli kaunis, ihana, menestynyt, varmasti keksinyt syövän parannuksen vanhana, kaikki rakasti, jne plaa plaa oli yli-ihqu. Onko ne muka oikeesti tämmöisiä kaikki? Miksi nuoret laitetaan erityisasemaan? Miksi ne kaikki on muka kauniita (ei omasta mielestä kun kuvia nähnyt) tai niin rakastettuja ja kilttejä vaikka mitä jos kyseessä olikin koulukiusaaja?
Vierailija kirjoitti:
En nyt ennätä lukea koko ketjua läpi, mutta kyllä noin voimmaat tunteet kumpuavat omasta sisäisestä maailmastasi. Ne kertovat enemmän sinusta kuin vihasi kohteesta. Jotain siellä sisimmäsi on, joka kutsuu sinua käsittelemään sitä.
Tämä sama mekanismihan tomii myös ihastuksessa. Ei vain vihassa. Usein ihastumme ihmisiin, joihin siirrämme kuvitteellisia piirteitä ja jotka palvelevat omia tarpeitamme juuri sillä hetkellä.
Nimenomaan näin. Aloittajalla on omituisen mustavalkoinen ajatusmaailma, jonka mukaan ruma (tai "ruma") ihminen ei voi olla, tai saisi olla viehättävä kenenkään silmissä ja ansaita hyviä asioita. Koska onhan se nyt järkyttävää ja järjetöntä että joku rumilus (etenkin Timo Soinia muistuttava naisihminen :D ) saa jopa aviomiehen. Ehkäpä tämä ihminen on todella lämmin ja miellyttävä luonne, tärkeä seikka joka jää ap:lta kokonaan paitsioon hänen velloessaan henkilökohtaisessa ja sangen pinnallisessa inhossaan.
Itse kiinnitän muissa ihmisissä niihin piirteisiin huomiota, joista olen itsessäni epävarma. Esim. reidet. Ja sitten joskus ärsyttää, kun toinen ei tajua peittää niitä, vaan korostaa sitä piirrettä, jonka itse ajattelen rumaksi eikä häivytä sitä, mitä itse harrastan. Ihan tyhmää, tiedän. Mutta siihenpä vain kiinnitän huomiota ja ajattelen automaattisesti, millä tavoin se reidekäs tyyppi voisi kokonaisuutta parantaa, koska olen sitä vuosikausia itselläni joutunut harjoittelemaan ja tekemään. Ja joo, kunnioitan ihmisiä, jotka uskaltavat pukeutua niin kuin haluavat, vaikkei kroppa olisi täydellinen. Mutta en vain pysty olemaan kiinnittämättä huomiota tuollaisiin piirteisiin, jotka itselle ovat aiheuttaneet niin paljon päänvaivaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole tietenkään koskaan kertonut kenellekään näistä tuntemuksistani, mutta en vain kerta kaikkiaan voi sietää ulkoista rumuutta. En jotenkin osaa ollenkaan suhtautua siihen. Tiedän, että minulla tässä on ongelma eikä näillä stalkkaamillani ihmisillä. Onko tällaiselle tilalle jotain nimitystä ja miten tästä pääsee eroon?
Joku fobia varmaankin kyseessä. Stalkkaamalla näitä henkilöitä ainoastaan valat lisää bensaa liekkeihin ja vahvistat omaa vinoutunutta ajatusmalliasi. Opettele tietoisesti näkemään heidät ihan normaaleina, mukavina ihmisinä eikä suunnilleen Frankensteinin hirviöinä. Heidän olemassaolonsa on täysin oikeutettua eikä se ole henkilökohtainen loukkaus sinua kohtaan, aloittaja hyvä. Tuskinpa kaikki maailman ihmiset pitävät sinua viehättävänä, muista se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet rikoshistorian todelliset psykopaattimurhaajat esimerkiksi, ovat itse asiassa fyysiseltä ulkomuodoltaan ja ulkonäöltään olleet sinänsä aikanaan hyvinkin hyvännäköisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:30"]
Projektio. Et kestä ajatusta että olet itse ruma, siksi projisoit sen toisiin ihmisiin. Ehkä joku on kommentoinut sinun ulkonäköäsi ilkeästi ja saanut tuntemaan omaa ulkonäköäsi kohtaan inhoa, jota et kestä kohdata tai käsitellä. Se on kuitenkin ainoa keino purkaa noita omassa mielessäsi olevia solmuja.
Mielestäni en pidä itseäni rumana, en tosin mitenkään erityisen viehättävänäkään. Objektiivisesti arvioiden en myöskään ole ruma, sen tiedän. Tuossa henkilössä, johon aloituksessa viittaan, on eräs yhteinen epäviehättävä ulkonäköpiirre minun kanssani, mutta vain se yksi. Samaa ällötystä tunnen myös muita poikkeuksellisen rumia ihmisiä nähdessäni, olipa heillä minun kanssani samanlaisia piirteitä tai ei.
En myöskään pidä ihmisiä rumina kovin helposti. Vain harvoin tapaan tai näen ihmisiä, jotka aiheuttavat minussa näitä vihan tunteita.
ap
Boldattu lause viittaa projektioon. Yleensä projektion laukaisee jokin havaittu yhteinen ominaisuus itsessä ja projektion kohteessa.
Tunsin opiskeluaikoina kaksi miestä, joista toinen ei voinut sietää toista ja puhui tästä selän takana niin pahoja asioita (huumorin varjolla toki), että hän ilmiselvästi jopa vihasi tätä. Vuosia myöhemmin selailimme kaverini kanssa somekuvia varttuneista opiskeluaikojen tutuista, ja kaverini huomautti, miten saman näköisiä nämä kaksi miestä ovat. Ja tosiaan: he ovat kuin kaksi marjaa – toinen tumma, toinen vaalea. En nuorempana ollut tajunnut sitä, ehkä siksi, että toinen oli niin aktiivisesti etäännyttänyt toisen "eri kategoriaan". Ehkä se on yksi projektion sosiaalisista motiiveista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet ulkoistanut oman rumuutesi, etkä kestä sitä. Vihaat rumassa ihmisessä itseäsi, etkä haluaisi vihata itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama vika, en sitä kuitenkaan koskaan myöntäisi julkisella paikalla. Rumat, lihavat ym epäsiistit ihmiset. En tuntisi mitään sympatiaa jos kaikki vain kuolisi. Turha vittuilla, sekään ei herätä tunteita minussa, saatan olla hieman psykopaatti, mutta narsisti ainenkin. Tämä ihmeellinen tunnetila ei kyllä päde yhtään lähimmäisten kesken, heistä välitän ja pidän huolta viimiseen hengenvetoon, mutta se ei käsittääkseni ole narsismia? Ehkä kaksisuuntainen mielialahäiriö kenties, kuka tietää.
Pistäkää nyt sitä alapeukkua tulemaan! Olen vain rehellinen.
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö eikä minua häiritse "rumat" ihmiset. En ymmärrä mitä kyseisellä häiriöllä on tekemistä tuon asian kanssa. Kaksisuuntaiseen kuuluu maaniset ja depressiiviset vaiheet, jolloin oma elämänhhallinta on niin ja näin. Muiden tuomitseminen ulkonäön perusteella ei ole kaksisuuntaisen oire. Muutenkin tuntuu että kyseiseen häiriöön liitetään mitä ihmeellisempiä juttuja. Toki suurella osalla on varmasti itseluottamuksen suhteen ongelmia ja saattavat siltä pohjalta tuomita muita. Mutta ei tosiaan varsinaisesti kuulu olennaisena osana kyseiseen häiriöön. Oli vain pakko kirjoittaa, koska niin monet kuvittelevat ilmeisesti kaksisuuntaisten olevan täysiä k***päitä. Meitäkin on monenlaisia persoonia ja osan ongelmat ovat vain henkilökohtaisia eli tuhoavat oman taloutensa esimerkiksi. Minun ongelmani on se että maniassa toiset ihmiset kiinnostavat seksuaalisessa mielessä liikaa ja jopa ne ns. rumat ihmiset saattavat näyttää erityisen hyviltä. Silloin saatan tahtomattani satuttaa muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinun on syytä pysähtyä myös sen asian äärelle, että haluat tai oletat muiden ajattelevan rumuudesta samoin kuin sinä. Eli et pysty ymmärtämään tai sinua jopa loukkaa ajatus siitä, että joku muu soisi rumalle ihmiselle hyviä asioita ja saattaisi jopa muodostaa ystävyys-, ja parisuhteita tällaisten ihmisten kanssa. Miksi rumuus on sinusta sellainen piirre, että ihminen ei ansaitsisi hyviä asioita?
Alue: Aihe vapaa
Paksut huulet ovat kyllä omituiset, kun niistä samanaikaisesti sekä pitää että ei pidä! Joillakin ne näyttävät turpeilta ja alkaa inhottaa. Ja toisilla paksut huulet näyttävät seksikkäiltä. Luulis, että muhkeat huulet ovat aina imarteleva ominaisuus. Miksi joidenkin kasvoilla ne näyttävät allergiselta reaktiolta? Ja puhun siis luonnollisista paksuista huulista, en hankituista...