Mikä mua vaivaa kun vihaan rumia ihmisiä!

Vanhana vihaat sitten itseäsi. Niin että hauskaa elämää sulle!

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:43"]

Vanhana vihaat sitten itseäsi. Niin että hauskaa elämää sulle!

[/quote]Vanhat ihmiset kaikki mieletäsi rumia?

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:43"]

Vanhana vihaat sitten itseäsi. Niin että hauskaa elämää sulle!

[/quote]

Mistä näin päättelit?

Pidän monia vanhoja naisia hyvin kauniina.

ap

Jossai edellisessä elämässä rumat ihmiset on ollu sulle ilkeitä ja se haijastuu tähän nyt??
Koita jotenki käsitellä toi.

Ap, pyydän anteeksi että olen aiheuttanut sinulle ikäviä tuntemuksia. En vain ole itse tätä ulkonäköäni valinnut. Yritän toki ehostaa itseäni, mutta valitettavasti minun kohdalla sekään ei juuri auta, sillä kasvonpiirteitäni en voi muuttaa.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:42"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:39"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:30"]

Projektio. Et kestä ajatusta että olet itse ruma, siksi projisoit sen toisiin ihmisiin. Ehkä joku on kommentoinut sinun ulkonäköäsi ilkeästi ja saanut tuntemaan omaa ulkonäköäsi kohtaan inhoa, jota et kestä kohdata tai käsitellä. Se on kuitenkin ainoa keino purkaa noita omassa mielessäsi olevia solmuja.

[/quote]

Mielestäni en pidä itseäni rumana, en tosin mitenkään erityisen viehättävänäkään. Objektiivisesti arvioiden en myöskään ole ruma, sen tiedän. Tuossa henkilössä, johon aloituksessa viittaan, on eräs yhteinen epäviehättävä ulkonäköpiirre minun kanssani, mutta vain se yksi. Samaa ällötystä tunnen myös muita poikkeuksellisen rumia ihmisiä nähdessäni, olipa heillä minun kanssani samanlaisia piirteitä tai ei.

En myöskään pidä ihmisiä rumina kovin helposti. Vain harvoin tapaan tai näen ihmisiä, jotka aiheuttavat minussa näitä vihan tunteita.

ap

[/quote]Ehkä olet obsessiivinen perfektionistinen esteetikko.

[/quote]Tämä. Mulla aika sama juttu -ja jos keneltä tahansa minut tuntevalta kysytään vastaisivat minun olevan lämmin ja empaattinen ihminen, mikä on totta- jostin syystä tunnen raivoa tietynlaisista "rumista" ihmisistä :(

Joopa joo. Ap on joku keskiverto tavis nainen joka luulee olevansa kaunis :) säälittävä tyyppi. Aloituksesi kertoo sinusta olennaisen.

Minkälainen on ulkoisesti ruma ihminen? Itse olen "inhonnut" paksuhuulisia miehiä, silti puolisollani on sellaiset ja olen "hulluna" häneen.

Oon aivan samanlainen alottajan kanssa, kuvottaa todella rumat ja pahasti tyylitajuttomat ihmiset. Ruma en ole myöskään, seurustelukumppaneita on aina ollut ja on tälläkin hetkellä, huomiota saa lähes aina ulkona käydessä (miehiltä sekä naisilta) ja suudellut olen noin 35 ihmisen kanssa joten en usko ruma olevani vaikka ajatusmaailma tälläinen. (Tiedän että en ole ruma mut ajatuskin siitä hirvittää)

Up

Mä taas vihaan ja kammoksun läskejä. Hyi ällötys.

Aika hurjaa, jos toisen ulkoinen olemus sytyttää ihan vihan tunteita. Kuulostaa samanlaiselta reaktiolta joka tulee homofoobikolla kun näkee homon tai jos erään ääriliikkeen edustaja näkee selkeästi ei-suomalaista syntyperää olevan henkilön. Vaikka olet kyllä heitä rohkeampi siinä, että tiedostat ongelman ja haluat muuttua. Jostain omasta epävarmuudestahan se reaktio kumpuaa. Ehkä siinä ahdistaa joku sisäinen ajatus, että huonommalla tuurilla olisi voinut itsekin näyttää samalta? Jokatapauksessa ulkonäkökeskeisyys näyttäisi olevan iso osa maailmaasi. Koetko epävarmuutta omasta ulkonäöstäsi (esim. et kehtaa lähteä ilman meikkiä ulos)? Yhtenä avaimena voisi toimia, jos yrittäisit tutustua tällaiseen rumaan ihmiseen ihmisenä, jolloin pääsisit yli siitä että näet pelkän kuoren.

Ehkä aavistat miten onnettomaksi huono ulkonäkö voi elämän tehdä ja se pelottaa sinua valtavasti. Jos olisit paha ihminen niin hyökkäisit hänen kimppuunsa sanallisesti, onneksi olet hyvis. Kun tapaatte hän aavistaa että et pysty asennoitumaan häneen normaalisti, joten älä ole hänen kanssaan tekemisissä missään muodossa.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:30"]

Projektio. Et kestä ajatusta että olet itse ruma, siksi projisoit sen toisiin ihmisiin. Ehkä joku on kommentoinut sinun ulkonäköäsi ilkeästi ja saanut tuntemaan omaa ulkonäköäsi kohtaan inhoa, jota et kestä kohdata tai käsitellä. Se on kuitenkin ainoa keino purkaa noita omassa mielessäsi olevia solmuja.

Mielestäni en pidä itseäni rumana, en tosin mitenkään erityisen viehättävänäkään. Objektiivisesti arvioiden en myöskään ole ruma, sen tiedän. Tuossa henkilössä, johon aloituksessa viittaan, on eräs yhteinen epäviehättävä ulkonäköpiirre minun kanssani, mutta vain se yksi. Samaa ällötystä tunnen myös muita poikkeuksellisen rumia ihmisiä nähdessäni, olipa heillä minun kanssani samanlaisia piirteitä tai ei.

En myöskään pidä ihmisiä rumina kovin helposti. Vain harvoin tapaan tai näen ihmisiä, jotka aiheuttavat minussa näitä vihan tunteita.

ap

Eivät projektiota harrastavat olekaan siitä itse tietoisia. Minulle tuli myös mieleen, että kyse on selvästä projektiosta. Ap on jäävi sanomaan asiaan mitään, koska projektio on alitajuista.

Terapia auttaa

Mulla on sama vika, en sitä kuitenkaan koskaan myöntäisi julkisella paikalla. Rumat, lihavat ym epäsiistit ihmiset. En tuntisi mitään sympatiaa jos kaikki vain kuolisi. Turha vittuilla, sekään ei herätä tunteita minussa, saatan olla hieman psykopaatti, mutta narsisti ainenkin. Tämä ihmeellinen tunnetila ei kyllä päde yhtään lähimmäisten kesken, heistä välitän ja pidän huolta viimiseen hengenvetoon, mutta se ei käsittääkseni ole narsismia? Ehkä kaksisuuntainen mielialahäiriö kenties, kuka tietää.

Pistäkää nyt sitä alapeukkua tulemaan! Olen vain rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Hitlerin geenit

Olipa hänestä mitä mieltä hyvänsä,niin ei se nyt kyllä ainakaan se ulkonäkö  sinänsä ollut,mikä hänet ihmisenä pilasi ja hänestä maailmanhistorian  hirviön teki.

En nyt ennätä lukea koko ketjua läpi, mutta kyllä noin voimmaat tunteet kumpuavat omasta sisäisestä maailmastasi. Ne kertovat enemmän sinusta kuin vihasi kohteesta. Jotain siellä sisimmäsi on, joka kutsuu sinua käsittelemään sitä. 

Tämä sama mekanismihan tomii myös ihastuksessa. Ei vain vihassa. Usein ihastumme ihmisiin, joihin siirrämme kuvitteellisia piirteitä ja jotka palvelevat omia tarpeitamme juuri sillä hetkellä. 

Vierailija kirjoitti:

Nytkin sain itseni kiinni siitä, että stalkkasin lukioajoilta muistamani henkilön fb-profiilista kuvia ja tunsin melkein käsinkosketeltavaa vihaa. Kyseessä aivan mukava naisihminen (oli mukava ainakin silloin lukiossa ja tuskin siitä mihinkään muuttunut), mutta niin kerta kaikkisen ruma että ällöttää ne kasvot. Naimisissakin on nykyään, vielä itseään rumemman miehen kanssa. Mietin, mitä mies mahtaa ajatella vaimonsa ulkonäöstä ja päin vastoin.. Ihmettelen, miten tuo nainen on kehdannutkin laittaa itsestään kuvia kaikkien nähtäväksi. Ja ystävät sitten vielä kehuvat niissä hänen "kauneuttaan".

En ole tietenkään koskaan kertonut kenellekään näistä tuntemuksistani, mutta en vain kerta kaikkiaan voi sietää ulkoista rumuutta. En jotenkin osaa ollenkaan suhtautua siihen. Tiedän, että minulla tässä on ongelma eikä näillä stalkkaamillani ihmisillä. Onko tällaiselle tilalle jotain nimitystä ja miten tästä pääsee eroon?

Joku sinua tosiaan vaivaa,ei tuo ihan normaalia käytöstä ja suhtautumista nimittäin olekaan. Hyvä kun olet edes hoksannut sen itsekin. Tilaa aika mielenterveystoimistosta ja keskustele asiasta siellä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama vika, en sitä kuitenkaan koskaan myöntäisi julkisella paikalla. Rumat, lihavat ym epäsiistit ihmiset. En tuntisi mitään sympatiaa jos kaikki vain kuolisi. Turha vittuilla, sekään ei herätä tunteita minussa, saatan olla hieman psykopaatti, mutta narsisti ainenkin. Tämä ihmeellinen tunnetila ei kyllä päde yhtään lähimmäisten kesken, heistä välitän ja pidän huolta viimiseen hengenvetoon, mutta se ei käsittääkseni ole narsismia? Ehkä kaksisuuntainen mielialahäiriö kenties, kuka tietää.

Pistäkää nyt sitä alapeukkua tulemaan! Olen vain rehellinen.

Minusta on yhdentekevää, jos joku random av-mamma inhoaa rumia. Viimeistään viiskymppisenä negatiiviset ilmeet vaan alkavat näkymään omassakin naamassakin alaspäinmenevinä juonteina ja otsaryppyinä. 

Sitä saa mitä tilaa.