Elämä tuntuu älyttömältä

Mä ajattelen tosi paljon sitä miten pieni asia oma elämä maailmankaikkeudessa ja ajassa on. Ennen se ahdisti paljonkin ja tuntui että mulla ei ole tarkoitusta. Nyt se tuntuu ennemminkin helpottavalta eikä tule otettua asioita niin vakavasti. Helpompi tarttua hetkeen ja tehdä juuri sitä mikä tuntuu hyvältä. Muille ihmisille se näyttäisi ajoittain olevan rankkaa etten halua elää kaikkien normien mukaan vaan siten mikä itselle tuntuu hyvältä

Niin esimerkiksi ikuisuutta vois olla vaikea tajuta tai aikaa ylipäätänsä. Aikahan kulkee nopeampaa mitä korkeammalle mennään.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 23:06"]Mun mielestäni tässä ei tarvitse olla mitään järkeä. Elämän realiteetit ovat, että kuolemme joskus, mutta mitä se muuttaa? On (ainakin tietääkseni) suuri sattuma, että on saanut elää. Vaikka siitä ei mitään tämän jälkeen muistaisikaan. Joten vielä, kun voi nähdä, kuulla ja tuntea, niin siitä pitää nauttia. Kun on mahdollisuus kokea ja ennen kaikkea juurikin elää. Ei tälle tarvitse olla syytä. 
[/quote]
Niinpä, itse kun olen aina miettinyt syytä, miksi olen täällä ja haluaisin vastauksen mutta tiedän ettei vastausta tule. T.3

Mulla on myös samansuuntaisia ajatuksia ollut jo teinistä lähtien. Jotenkin olen saanut rauhan siihen ahdistukseen että kaikella tällä on vain näennäisesti jokin pointti, ja uskaltanut tehdä hiukan liikkeitä sen mukaan mitä itseä huvittaa. Eniten ehkä jokapäiväisessä ihmiselossa hirvittää se kuinka minä ja muut turruttavat itsensä vapaaehtoisesti töllöllä, peleillä ja iltispeellä marketeissa mainosten uhreina ravaaviksi kuoriksi joiden keskimääräinen päivä täyttyy nollasta. Eikö silläkin ajalla voisi tehdä jotain o päämääränä vaikuttaa lopulta aina olevan vain suvunjatkamisvietin toteutus. Syvin tarkoitus on kai jatkaa suoraan tai välillisesti geenejään..

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:09"]Luin tota yhden masentuneen ketjua ja tuli mieleen kysyä onko kellään semmoisia ajatuksia kuin mulla. Siis olen ihan tyytyväinen elämääni. Asiat on kivasti ja nautin elämästä monin tavoin. Olen joutunut erinäisten elämäntapahtumien vuoksi pohtimaan paljon elämää, kuolemaa ja sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Kaikki se ajattelu on johtanut siihen, että kaikki tämä tuntuu älyttömältä ja naurettavalta! Täällä hengaillaan x määrä vuosia ja tapahtuu sitä ja tätä. Kokonaisuuden kannalta se ei ole edes kärpäsen paska, vaikka toki yksilölle se on koko elämä. [/quote] Ihan kuin minun kirjoittama, älytöntä o_O näköjää muutki ajattelee toooodella syvällisesti. Mutta ihminen on liian tyhmä tietääkseen vastauksia kysymykseen "MIKSI?" tässä asiassa. Aina sitä kuitenkin löytää ittesä ajattelemasta näitä asioita. Se on minusta pelottavaa, että jos kuoleman jälkeen onkin jotain ja tämä ei lopu... Haluaisin vaan olla olematta. [/quote] Hei jee, en oo yksin! :-D Tosi jännää, kun näitä juttuja tulee pähkäiltyä. Eikä mua nää edes masenna, kuten kakkonen meinasi. Aina vaan tulee eteen se ajatus, että tää on jotenkin ihan sekopäistä. Siis koko tämä maailmankaikkeus. Mä en tiedä, että haluaisinko mä kaiken loppuvan kuolemaan vai jatkuvan jotenkin. Ehkä haluisin, että homma jatkuis, mutta pitäis siinä olla enemmän järkeä.

[/quote]

Oletteko lapset tosissanne...."näköjään muutkin ajattelee tooooodella syvällisesti..." VMP. Harrastaako kukaan teistä kirjallisuutta? Onko minkäänlaista käsitystä siitä kuinka moni ihminen on teitä ennen ja juuri parhaillaankin tuon saman eksistentiaalisen ahdistuksen kourissa. "Ihanaa, meitä on muitakin!", aaargh. Nyt vasta alkoi ahdistamaan oikein kunnolla...

Olette filosofian äärellä.

nSe, että elätte elämätöntä elämää, ei tarkoita, että kaikki elävät. Itsellni elämä on ollut valtava, tunnerikas ja tapahumarikas seikkailu, kuin monta elokuvaa yhdessä elämässä. tylsää ei ole ollut. Nyt vähän hengähdän, jos saan, koska uskon paljon tapahtumia vielä tapahtuvan.