Elämä tuntuu älyttömältä

Up

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:33"]

Samaa oon miettiny mitä ap. Itse pelkään kuolemaa ja tämä ahdistaa melkeinpä päivittäin. Aika menee liian nopeasti ja kohta sitä on kuollu. Tai voihan se kuolema tulla jo huomenna. Maailma jatkaa menojaan ja maapallo varmasti tuhoutuu jossain vaiheessa, mutta miten itse voi olla olematta? Pelottavaa.. :/

[/quote]

Olin juuri tulossa kirjoittamaan tähän ketjuun, ja tämä yllä oleva kirjoitti ajatukseni hienosti. Itseänikin pelottaa kuolema. Jostain syystä e-pillerit pitävät kontrollissa tätä kuolemanpelkoa, mutta silloin kun en käyttänyt pillereitä, saatoin öisinkin heräillä kamalaan ahdistukseen, että "joskus kuolen ja sitten en enää koskaan ole olemassa". Näin käy myös joskus pillereiden taukoviikolla. En kyllä käsitä miten e-pillerit voivat moiseen vaikuttaa, mutta vaikuttavatpa vaan.

Samaten ahdistaa suunnattomasti maailmanloppu. Siis että tämä maapallo joskus lakkaa olemasta, eikä sen jälkeen ole ikinä enää ihmisiä tai maapalloa. Ikinä!

Kuolema on niin mystinen juttu etten ala edes ajattelemaan sitä, koska tiedän etten tule löytämään mitään uutta ajateltavaa. Niin paljon sitä olen jo pyöritellyt päässäni ja aivan turhaan. Ehkä kannattaa vain sulkea tuollaiset ajatukset pois mielestä, ei ne tee muuta kuin ahdistaa. Itsekin teen niin, että heti jos huomaan miettiväni jotain masentavaa, lopetan sen heti alkuunsa.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:09"]Luin tota yhden masentuneen ketjua ja tuli mieleen kysyä onko kellään semmoisia ajatuksia kuin mulla. Siis olen ihan tyytyväinen elämääni. Asiat on kivasti ja nautin elämästä monin tavoin. Olen joutunut erinäisten elämäntapahtumien vuoksi pohtimaan paljon elämää, kuolemaa ja sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Kaikki se ajattelu on johtanut siihen, että kaikki tämä tuntuu älyttömältä ja naurettavalta! Täällä hengaillaan x määrä vuosia ja tapahtuu sitä ja tätä. Kokonaisuuden kannalta se ei ole edes kärpäsen paska, vaikka toki yksilölle se on koko elämä.
[/quote]
Ihan kuin minun kirjoittama, älytöntä o_O näköjää muutki ajattelee toooodella syvällisesti. Mutta ihminen on liian tyhmä tietääkseen vastauksia kysymykseen "MIKSI?" tässä asiassa. Aina sitä kuitenkin löytää ittesä ajattelemasta näitä asioita. Se on minusta pelottavaa, että jos kuoleman jälkeen onkin jotain ja tämä ei lopu... Haluaisin vaan olla olematta.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:09"]Luin tota yhden masentuneen ketjua ja tuli mieleen kysyä onko kellään semmoisia ajatuksia kuin mulla. Siis olen ihan tyytyväinen elämääni. Asiat on kivasti ja nautin elämästä monin tavoin. Olen joutunut erinäisten elämäntapahtumien vuoksi pohtimaan paljon elämää, kuolemaa ja sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Kaikki se ajattelu on johtanut siihen, että kaikki tämä tuntuu älyttömältä ja naurettavalta! Täällä hengaillaan x määrä vuosia ja tapahtuu sitä ja tätä. Kokonaisuuden kannalta se ei ole edes kärpäsen paska, vaikka toki yksilölle se on koko elämä.
[/quote]
Ihan kuin minun kirjoittama, älytöntä o_O näköjää muutki ajattelee toooodella syvällisesti. Mutta ihminen on liian tyhmä tietääkseen vastauksia kysymykseen "MIKSI?" tässä asiassa. Aina sitä kuitenkin löytää ittesä ajattelemasta näitä asioita. Se on minusta pelottavaa, että jos kuoleman jälkeen onkin jotain ja tämä ei lopu... Haluaisin vaan olla olematta.
[/quote]

Hei jee, en oo yksin! :-D Tosi jännää, kun näitä juttuja tulee pähkäiltyä. Eikä mua nää edes masenna, kuten kakkonen meinasi. Aina vaan tulee eteen se ajatus, että tää on jotenkin ihan sekopäistä. Siis koko tämä maailmankaikkeus. Mä en tiedä, että haluaisinko mä kaiken loppuvan kuolemaan vai jatkuvan jotenkin. Ehkä haluisin, että homma jatkuis, mutta pitäis siinä olla enemmän järkeä.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:09"]Luin tota yhden masentuneen ketjua ja tuli mieleen kysyä onko kellään semmoisia ajatuksia kuin mulla. Siis olen ihan tyytyväinen elämääni. Asiat on kivasti ja nautin elämästä monin tavoin. Olen joutunut erinäisten elämäntapahtumien vuoksi pohtimaan paljon elämää, kuolemaa ja sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Kaikki se ajattelu on johtanut siihen, että kaikki tämä tuntuu älyttömältä ja naurettavalta! Täällä hengaillaan x määrä vuosia ja tapahtuu sitä ja tätä. Kokonaisuuden kannalta se ei ole edes kärpäsen paska, vaikka toki yksilölle se on koko elämä.
[/quote]
Ihan kuin minun kirjoittama, älytöntä o_O näköjää muutki ajattelee toooodella syvällisesti. Mutta ihminen on liian tyhmä tietääkseen vastauksia kysymykseen "MIKSI?" tässä asiassa. Aina sitä kuitenkin löytää ittesä ajattelemasta näitä asioita. Se on minusta pelottavaa, että jos kuoleman jälkeen onkin jotain ja tämä ei lopu... Haluaisin vaan olla olematta.
[/quote]

Hei jee, en oo yksin! :-D Tosi jännää, kun näitä juttuja tulee pähkäiltyä. Eikä mua nää edes masenna, kuten kakkonen meinasi. Aina vaan tulee eteen se ajatus, että tää on jotenkin ihan sekopäistä. Siis koko tämä maailmankaikkeus. Mä en tiedä, että haluaisinko mä kaiken loppuvan kuolemaan vai jatkuvan jotenkin. Ehkä haluisin, että homma jatkuis, mutta pitäis siinä olla enemmän järkeä.
[/quote]
Nojoo, sitten voisi jatkua jos tietäisi mitä tarkoittaa ikuisesti ja loputon yms. Koska nyt sitä ei voi käsittää ja tulee vain päänsärkyä. :D t.3

Niin ja tuntuu siltä että monet jotenkin unohtaa elämän rajallisuuden ja ei tajua että itsellä on myös kuolema edessä ja se on ihan luonnollista. Äh, siis täällä vaa ollaa ja mennää joittenki keksimien sääntöjen mukaan ja poistutaan joskus. Onko sillä edes periaattessa väliä milloin, mutta ihmisen luonne on sellainen, että se haluaa selviytyä vaikka eihän kukaan loppupeleissä selviydy. T.3

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:37"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:09"]Luin tota yhden masentuneen ketjua ja tuli mieleen kysyä onko kellään semmoisia ajatuksia kuin mulla. Siis olen ihan tyytyväinen elämääni. Asiat on kivasti ja nautin elämästä monin tavoin. Olen joutunut erinäisten elämäntapahtumien vuoksi pohtimaan paljon elämää, kuolemaa ja sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Kaikki se ajattelu on johtanut siihen, että kaikki tämä tuntuu älyttömältä ja naurettavalta! Täällä hengaillaan x määrä vuosia ja tapahtuu sitä ja tätä. Kokonaisuuden kannalta se ei ole edes kärpäsen paska, vaikka toki yksilölle se on koko elämä.
[/quote]
Ihan kuin minun kirjoittama, älytöntä o_O näköjää muutki ajattelee toooodella syvällisesti. Mutta ihminen on liian tyhmä tietääkseen vastauksia kysymykseen "MIKSI?" tässä asiassa. Aina sitä kuitenkin löytää ittesä ajattelemasta näitä asioita. Se on minusta pelottavaa, että jos kuoleman jälkeen onkin jotain ja tämä ei lopu... Haluaisin vaan olla olematta.
[/quote]

Hei jee, en oo yksin! :-D Tosi jännää, kun näitä juttuja tulee pähkäiltyä. Eikä mua nää edes masenna, kuten kakkonen meinasi. Aina vaan tulee eteen se ajatus, että tää on jotenkin ihan sekopäistä. Siis koko tämä maailmankaikkeus. Mä en tiedä, että haluaisinko mä kaiken loppuvan kuolemaan vai jatkuvan jotenkin. Ehkä haluisin, että homma jatkuis, mutta pitäis siinä olla enemmän järkeä.
[/quote]
Nojoo, sitten voisi jatkua jos tietäisi mitä tarkoittaa ikuisesti ja loputon yms. Koska nyt sitä ei voi käsittää ja tulee vain päänsärkyä. :D t.3
[/quote]

Joo, siis miten ahdistavaa on esim. ajatus siitä että avaruus on loputon?! :-D Ensin se tuntuu vaan lauseelta lauseiden joukossa. Sit kun alkaa miettiä tarkemmin tulee hirvee turhauma. Pakkohan sen on jossain loppua. Mut mitä sen avaruuden loppumisen jälkeen on? Ei mitään? Miten voi olla olematta mitään? Tai ehkä se avaruus jatkuu sittenkin loputtomasti? Tai jos ei jatku, niin missä se rajallinen avaruus sitten on? Ahdistaa!!! :-D

Meidän todellisuutemme eli maailmankaikkeus as we know it on kaksiulotteinen (http://en.wikipedia.org/wiki/Holographic_principle) ja kolmiulotteisuuden tuntu on siinä pelkkä efekti joka saavutetaan tietyillä hyvin matalilla energiatasoilla. Koko ääretön avaruus voi olla pelkkä illuusio, joka tässä 'pelissä' toimii taustakuvana. Ehkä pelin kehittäjä antaa meille työkaluja, joilla pystymme muka havainnoimaan tätä avaruutta ympärillämme, mutta pelin luonteen huomioon ottaen, meille ei anneta mitään työkaluja, joilla voisimme oikeasti tutkia mitään rivienvälejä tai saada tietoa, jota meidän ei ole tarkoitus saada. Uskon, että tämä maailma on rakennettu pelikentäksi, jossa pelaillaan aikamme ja sitten poistumme johonkin eri todellisuuteen, jossa pätee eri säännöt ja lait. Tätä peliä voi myös palata pelaamaan uudestaan (sielunvaellus) ja tiettyjä ohjelmaan kuuluu paljonkin bugeja (älyttömät ja todennäköisyydeltään olemattomat sattumat, tapahtumien toistuminen täysin samanlaisina, jne.) Ylipäätään elämän epäreiluus selittyy sillä, että jotkut pelaajat ovat varmaan maksaneet peleistään enemmän kuin toiset.

Vaikka ihminen pystyisikin itselleen selittämään todellisuuden luonteen itseään tyydyttävällä tavalla, se ei kuitenkaan poista meidän käyttöliittymän (mieli+ruumis) rajoittuneisuutta ja kokemus tuntuu melko todenmukaiselta. Ehkä jotkut buddhalaismunkit ovat päässeet yli pahimmista käyttöliittymän ongelmista hylkäämällä siihen ohjelmoidut mielihyvä- ja mielipahanappulat. Kaikki todellakin on lopulta harhaa.

Jännää on myös se että aika avaruus on kaareva :)

Ai eiks me ollakaan simssissä? :O

Samaa oon miettiny mitä ap. Itse pelkään kuolemaa ja tämä ahdistaa melkeinpä päivittäin. Aika menee liian nopeasti ja kohta sitä on kuollu. Tai voihan se kuolema tulla jo huomenna. Maailma jatkaa menojaan ja maapallo varmasti tuhoutuu jossain vaiheessa, mutta miten itse voi olla olematta? Pelottavaa.. :/

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 01:33"]Samaa oon miettiny mitä ap. Itse pelkään kuolemaa ja tämä ahdistaa melkeinpä päivittäin. Aika menee liian nopeasti ja kohta sitä on kuollu. Tai voihan se kuolema tulla jo huomenna. Maailma jatkaa menojaan ja maapallo varmasti tuhoutuu jossain vaiheessa, mutta miten itse voi olla olematta? Pelottavaa.. :/
[/quote]
Voi ei, mullakin pahempina masennuskausina ollut kuolemanpelkoa sun muuta aivan älytöntäkin ja pelkäsin että kuolen "nyt, eikun nyt, no nyt se tapahtuu," koko ajan tollasta. :( viharakkaus suhde elämään ja kaikkeen, kun ei oikein ymmärrä mitään. Minäkin olen huomannut miten nopeasti aika vierii.. Lapsena sitä luuli että elämä on aina sellaista ja parikin tuntia oli pitkä aika. Nyt sitä tiedostaa liikaa mutta silti haluaisi tiedostaa enemmän, mutta se ei ole mahdollista. Aika pelottavaa tää koko systeemi. T. 3

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 00:08"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:35"]

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:09"]Luin tota yhden masentuneen ketjua ja tuli mieleen kysyä onko kellään semmoisia ajatuksia kuin mulla. Siis olen ihan tyytyväinen elämääni. Asiat on kivasti ja nautin elämästä monin tavoin. Olen joutunut erinäisten elämäntapahtumien vuoksi pohtimaan paljon elämää, kuolemaa ja sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Kaikki se ajattelu on johtanut siihen, että kaikki tämä tuntuu älyttömältä ja naurettavalta! Täällä hengaillaan x määrä vuosia ja tapahtuu sitä ja tätä. Kokonaisuuden kannalta se ei ole edes kärpäsen paska, vaikka toki yksilölle se on koko elämä. [/quote] Ihan kuin minun kirjoittama, älytöntä o_O näköjää muutki ajattelee toooodella syvällisesti. Mutta ihminen on liian tyhmä tietääkseen vastauksia kysymykseen "MIKSI?" tässä asiassa. Aina sitä kuitenkin löytää ittesä ajattelemasta näitä asioita. Se on minusta pelottavaa, että jos kuoleman jälkeen onkin jotain ja tämä ei lopu... Haluaisin vaan olla olematta. [/quote] Hei jee, en oo yksin! :-D Tosi jännää, kun näitä juttuja tulee pähkäiltyä. Eikä mua nää edes masenna, kuten kakkonen meinasi. Aina vaan tulee eteen se ajatus, että tää on jotenkin ihan sekopäistä. Siis koko tämä maailmankaikkeus. Mä en tiedä, että haluaisinko mä kaiken loppuvan kuolemaan vai jatkuvan jotenkin. Ehkä haluisin, että homma jatkuis, mutta pitäis siinä olla enemmän järkeä.

[/quote]

Oletteko lapset tosissanne...."näköjään muutkin ajattelee tooooodella syvällisesti..." VMP. Harrastaako kukaan teistä kirjallisuutta? Onko minkäänlaista käsitystä siitä kuinka moni ihminen on teitä ennen ja juuri parhaillaankin tuon saman eksistentiaalisen ahdistuksen kourissa. "Ihanaa, meitä on muitakin!", aaargh. Nyt vasta alkoi ahdistamaan oikein kunnolla...
[/quote]

No voi hyvänen aika. Jopas on herkkähipiäistä! Kyse oli lähinnä siitä, että miettiikö joku ihan tavan tallaaja tällaisia jokapäiväisessä elämässään. Oon kyllä iloinen siitä, että mua mietityttää vähän laajemmat kokonaisuudet eikä tartte vauvapalstan keskusteluista ahdistua ja vetää hernettä nekkuun. :-D

Missä maailmankaikkeus/avaruus sijaitsee? Ja miks se ylipäätään on jossain olemassa? Pää räjähtää joka kerta ku tuota mietin. :D

Ei kannata liikaa asiaa ajatella, tieto lisää tuskaa. Huomaatte jossain välissä, että maailmankaikkeuden fysikaaliset ominaisuudet, kuten ne neljä perusvuorovaikutusta, on aika turhan tarkasti sopivia kompleksisen maailmankaikkeuden mahdollistamiseksi, eikä niiden nykyarvot ole siten peräisin yhdestä nopan heitosta eikä edes triljoonasta. Ja ääretön multiversumi tälle selityksenä luo aika ikäviä lopputulemia äärettömän kärsimyksen suhteen.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:43"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:37"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:35"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:30"][quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:09"]Luin tota yhden masentuneen ketjua ja tuli mieleen kysyä onko kellään semmoisia ajatuksia kuin mulla. Siis olen ihan tyytyväinen elämääni. Asiat on kivasti ja nautin elämästä monin tavoin. Olen joutunut erinäisten elämäntapahtumien vuoksi pohtimaan paljon elämää, kuolemaa ja sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Kaikki se ajattelu on johtanut siihen, että kaikki tämä tuntuu älyttömältä ja naurettavalta! Täällä hengaillaan x määrä vuosia ja tapahtuu sitä ja tätä. Kokonaisuuden kannalta se ei ole edes kärpäsen paska, vaikka toki yksilölle se on koko elämä.
[/quote]
Ihan kuin minun kirjoittama, älytöntä o_O näköjää muutki ajattelee toooodella syvällisesti. Mutta ihminen on liian tyhmä tietääkseen vastauksia kysymykseen "MIKSI?" tässä asiassa. Aina sitä kuitenkin löytää ittesä ajattelemasta näitä asioita. Se on minusta pelottavaa, että jos kuoleman jälkeen onkin jotain ja tämä ei lopu... Haluaisin vaan olla olematta.
[/quote]

Hei jee, en oo yksin! :-D Tosi jännää, kun näitä juttuja tulee pähkäiltyä. Eikä mua nää edes masenna, kuten kakkonen meinasi. Aina vaan tulee eteen se ajatus, että tää on jotenkin ihan sekopäistä. Siis koko tämä maailmankaikkeus. Mä en tiedä, että haluaisinko mä kaiken loppuvan kuolemaan vai jatkuvan jotenkin. Ehkä haluisin, että homma jatkuis, mutta pitäis siinä olla enemmän järkeä.
[/quote]
Nojoo, sitten voisi jatkua jos tietäisi mitä tarkoittaa ikuisesti ja loputon yms. Koska nyt sitä ei voi käsittää ja tulee vain päänsärkyä. :D t.3
[/quote]

Joo, siis miten ahdistavaa on esim. ajatus siitä että avaruus on loputon?! :-D Ensin se tuntuu vaan lauseelta lauseiden joukossa. Sit kun alkaa miettiä tarkemmin tulee hirvee turhauma. Pakkohan sen on jossain loppua. Mut mitä sen avaruuden loppumisen jälkeen on? Ei mitään? Miten voi olla olematta mitään? Tai ehkä se avaruus jatkuu sittenkin loputtomasti? Tai jos ei jatku, niin missä se rajallinen avaruus sitten on? Ahdistaa!!! :-D
[/quote]
Jepjep, oot ainut, kuka on sanonu nuin! Ja ihan samanlailla aattelet kun mie. Eikä, oot ehkä klooni.. :o t.3

[quote author="Vierailija" time="09.12.2014 klo 22:43"]Niin ja tuntuu siltä että monet jotenkin unohtaa elämän rajallisuuden ja ei tajua että itsellä on myös kuolema edessä ja se on ihan luonnollista. Äh, siis täällä vaa ollaa ja mennää joittenki keksimien sääntöjen mukaan ja poistutaan joskus. Onko sillä edes periaattessa väliä milloin, mutta ihmisen luonne on sellainen, että se haluaa selviytyä vaikka eihän kukaan loppupeleissä selviydy. T.3
[/quote]

Mua kans jotenkin piinaa noi ajatukset. Siis just toi, että täällä mennään joidenkin sääntöjen ja normien mukaan, jotka on muka oikein. Tietyst jotkut asiat on ihan itsestäänselviä, toisia pitää kunnioittaa jne. Mut sit jotkut älyttömät säännöt... joku vaan keksii jotain ja sit se on niin. Ja sit toi selviytyminen. Välillä mua naurattaa hirveesti kaikki syö terveellisesti ja tee niin ja näin ja olet terveempi ja elät pidempään. Siis miksi? Kaikki kuolee kuitenkin. :-D

Haha jep, ja se että käyää töissä tyylii puolet elämästä eikä nautita siitä vaan ootetaan viikonloppua ja sit lomia yms. Mutta herrane aika mitä sitä oikei odottaa, kun ei mikään edes ole varmaa. Ja koulut ja semmoset otetaan vakavasti vaikka joku on vaan keksiny ne ja siellä pitää käydä. Loppupeleissä elämä on aika tylsää ja yksinkertaista. T.3

Mun mielestäni tässä ei tarvitse olla mitään järkeä. Elämän realiteetit ovat, että kuolemme joskus, mutta mitä se muuttaa? On (ainakin tietääkseni) suuri sattuma, että on saanut elää. Vaikka siitä ei mitään tämän jälkeen muistaisikaan. Joten vielä, kun voi nähdä, kuulla ja tuntea, niin siitä pitää nauttia. Kun on mahdollisuus kokea ja ennen kaikkea juurikin elää. Ei tälle tarvitse olla syytä.