Mikä av:lla esitetty väittämä/kommentti on LOUKANNUT eniten?

Sen verran kevyttä hupia koko sivut. Antaisin muillekin neuvon, että tämän sivuston antia ei kannata ottaa sydämelleen lastiksi =)

Minua loukkasi se, kun täysimettäjät päästivät itsensä valloilleen.

Netti on netti ja av on av, irl on ihan eri asia!

Miten joku tuntematon ihminen, joka ei tunne minua tai elämääni juuri lainkaan, voisi louklata? Hassu ajatuskin.

Ainoastaan ihmetyttää joidenkin henkilöiden tiukat ja mustavalkoiset näkemykset asioista.



Ehkä kuitenkin hiukan jäi kaivertamaan juttu, jossa todella pyytettömästi halusin auttaa erästä ihmistä (ruokakassijuttu) - ja sitten minua joku alkoi väittämään huijariksi. Onneksi oli muita ihmisiä, joiden kanssa olin ollut sähköpostikirjeenvaihdossa asiasta, ja jotka tiesivät minun kieltäytyneen mistään rahatarjouksista yms. Nämä yhtä pyyteettömästi apua tarjonneet ihmiset sitten puolustivat minua siinä ketjussa.

Mua kai aikoinaan loukkasi (ja loukkaa vieläkin vaikkei asia enää henkilökohtaisesti koske) Yh-äitien mollaaminen ties miksi munahaukoiksi ja sosiaalipummeiksi.



Kun teit kahta työtä ja yritit pyörittää huushollin lapsineen siinä sivussa niin eikö joku järkijättö ala paukuttaa poskeaan aina tilaisuuden tullen.



Toki juu, himoitsin tietenkin yli kaiken ystävien ja sukulaisten miehiä (tosi saalita nekin...), nain pomon kanssa ja ilmoittelin päiväkahviseurasta minkä muulta toiminnalta ehdin ;)



Ihmettelen vaan itsekin että millä ajalla..!

vaaratonta, että molemmat vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Ja sitten joskus kymmenennen viestin jälkeen käy ilmi, että kommentoija ei ole koskaan edes tavannut yhtään homoa tai jotain muuta yhtä päätöntä. Tai tuntee yhden homon, josta " ei takuulla ole vanhemmaksi" .



Olen hetero entinen yksinhuoltaja ja koen nuo kommentit niin, ettei samoilla perusteilla mullakaan ole mitään mahdollisuutta kasvattaa tasapainoista lasta. Kuitenkin mun 6 v on erittäin onnellisen oloinen poika.



Mun ystäväpiiriin kuuluu mm. lesbonainen, joka on saanut hedelmöityshoidoilla lapsen puolisonsa kanssa. Nainen on itse toiminut päiväkodin johtajana Helsingin kaupungilla 15 vuotta, joten jotain pohjaa lapsen kasvattamiselle hänellä varmasti on.

huorissa niin kaikkien ei silti käy. Tämä tuli siitä kun puhe oli miestin käymisestä strippibaarissa ja mieheni oli Lontoon reissullaan käynyt sellaisessa.

t: yh, jolla ihan onnellinen 5-vuotias poika siitä huolimatta että ystäväpiirissä on vähemmistöryhmiä.

Väite siitä, että olen kranttu ja muutenkin epäkelpo ihminen, kun en vielä 30 +++ vuotiaanakaan ole vielä löytänyt miestä elämääni enkä saanut perhettä.



Ihan niinkuin ei olisi tarpeeksi surullista ja tuskallista elää elämäänsä joka päivä ypöyksin. Niin sitten vielä jonkun " parisuhteessaan varmasti täydellisen onnellisen" pitää vielä vääntää veistä haavassa ja sanoa, että yksinäisyyteni johtuu siitä, että olen niin huono, että ihan ansaitsen sen. Niin ja täällä av-palstallakaan ei saisi roikkua, kun ei ole niitä lapsia. Huono huono huono ihminen :-(





Näissä loukkaavissa jutuissa yhteistä näyttää olevan se, mitä kaikkea pahaa muut saattavat uskoa meistä, vaikka ovat aivan väärässä.

Lähinnä siksi, että ajattelin, että miettivätköhän monetkin ihmiset lähipiirissämme salaa tuolla tavalla.



Vaan eipä nekään enää jaksa loukata. Ihmiset saavat puhua, mitä lystäävät - täälläkin.

Joidenkin on katsos pakko tehdä ne työt jotka jäävät vuosikaudet kotona maleksivilta tekemättä...

Mua ei todellakaan loukkaa anonyymit kommentoinnit mua itseäni kohtaan, ne lähinnä naurattaa. Mutta yleisemmin tää mustavalkoisuus ja ahdasmielisyys tällä palstalla ihmetyttää. Just nää jonkun jo mainitsemat homo/lesbo-jutut, hedelmöityshoitomielipiteet tms. Tällä palstalla ei aina usko, että eletään jo 2000-lukua!

Nyt olen laihtunut 15kg ja saanut pääni synnytyshormoneista selväksi, joten enää ei loukkaa läskikeskustelut. Ärsyttää silti, joidenkin ihmisten/trollien mustavalkoisuus.

että yksilapsisen perheen vanhemmat ovat itsekkäitä, omaan napaan tuijottajia.



Ja että maalla asujat ovat juntteja ja huonompia ihmisiä.

Eivät oikeasti osu yleensä tippaakaan kohdalleen, mikä on erittäin huvittavaa, mutta eipä juttuni olekaan omia oikeita mielipiteitäni.

Ja sitten täällä sanotaan, että ei pitäis lapsia hankkia, jos ei niiden kanssa jaksa ja hoitaminen tuntuu rankalta. Ja vaikka tiedän, että näillä sanojilla ei ole ollut niin vaikeita vauvoja kuin meillä, niin silti murehdin sitä ja mietin, miten moni meidänkin lähipiirissä on näitä ymmärtämättömiä tuomitsijoita.



Meillä tilanne on se että kaikenlaista pientä on, mutta yhteensä niistä jutuista tulee iso soppa. Yksi pikku juttu on se, että kumpikaan lapsista ei oo vauvana nukkunut hyvin päiväunia. Pieni on nyt nelikuinen, ja juuri viikonloppuna sanon miehelle, että ajattella, että jotkut vauvat nukkuvat tän ikäisinä kolme tuntia aamupäivällä ja toiset kolme iltapäivällä. Niin mies sanoi siihen, että ei kai nyt kenenkään vauva niin paljon nuku! Eli mies ei edes usko, että niin helppoakin voisi olla. Mutta minä ikävä kyllä tiedän, että on normaalia, että 4-kuinen nukkuu kahdet päiväunet. Joten tiedän myös sen, että näiden meidän hypervähäunisten kanssa on aika rankkaa, ja jos joskus sitä huokailen, niin ihan syystä. Ja sitten toiset ovat heti valmiit tuomitsemaan kelvottomaksi äidiksi.

" miksi hankkia lapsia, jos ei jaksa niitä hoitaa" ja asiaan kun asiaan tuupattuna.

Itse olen joutunut pakon edessä laittamaan pienen lapsen päivähoitoon, jotta perheellä olisi missä asua ja mitä syödä, eikä tosiaan omisteta yhtään mitään eikä mihinkään tuhlata. Kun asia on muutenkin itselle kipeä, on kurjaa täältä lukea, että olen vain itsekäs enkä osaa ajatella lapseni parasta.

Vierailija:

Ja sitten täällä sanotaan, että ei pitäis lapsia hankkia, jos ei niiden kanssa jaksa ja hoitaminen tuntuu rankalta. Ja vaikka tiedän, että näillä sanojilla ei ole ollut niin vaikeita vauvoja kuin meillä, niin silti murehdin sitä ja mietin, miten moni meidänkin lähipiirissä on näitä ymmärtämättömiä tuomitsijoita.

Meillä tilanne on se että kaikenlaista pientä on, mutta yhteensä niistä jutuista tulee iso soppa. Yksi pikku juttu on se, että kumpikaan lapsista ei oo vauvana nukkunut hyvin päiväunia. Pieni on nyt nelikuinen, ja juuri viikonloppuna sanon miehelle, että ajattella, että jotkut vauvat nukkuvat tän ikäisinä kolme tuntia aamupäivällä ja toiset kolme iltapäivällä. Niin mies sanoi siihen, että ei kai nyt kenenkään vauva niin paljon nuku! Eli mies ei edes usko, että niin helppoakin voisi olla. Mutta minä ikävä kyllä tiedän, että on normaalia, että 4-kuinen nukkuu kahdet päiväunet. Joten tiedän myös sen, että näiden meidän hypervähäunisten kanssa on aika rankkaa, ja jos joskus sitä huokailen, niin ihan syystä. Ja sitten toiset ovat heti valmiit tuomitsemaan kelvottomaksi äidiksi.