Mitä ajattelette ihmisistä joilla on 4-6 lasta?

on vaikka kuinka paljon, tunnen itsekin useamman ja äideillä on kaikilla opistotason kolutus, asuvat omistusasunnoissa ja lapsilla sen verran ikäeroa, ettei kellään ole ollut yli kahta vaippaikäistä kerralla.

Sitä isompia en sitten tunnekaan, taitavat asua maalla.

Jos olisin itse aloittanut lapsenteon kohta 20 täytettyäni, voisin hydin kuvitella, että lapsia olisi 3-4.

Itsekin rakastan lapsia paljon ja opiskelenkin erityisopettajaksi. Yksi lapsukainen on jo, mutta toinen ei vain ota tullakseen:( Jos olisin fyysisesti täysin terve, toivoisin myös ainakin kolmea neljää lasta, tosin mies ei riemusta kilju... Hän kantaa suuren vastuun lapsestamme, rikkonaiset yöt mukaan lukien (allergiat vaivaa), joten hänelle riittänee kaksi. Kunpa vain edes se toinen tärppäisi....



Mielestäni on aivan mahtavaa että vielä on isompiakin perheitä, todella ihana juttu. Iso perhe on rikkaus:) Voimia ja onnea teille arkeen:)

Eivät tajua kuinka paljosta jäävät paitsi. Jokainen lapsi lisää perheessä rakkautta ja riemua.



terv. neljän äiti (toivottavasti saamme vielä lisääkin)

Kun kroppa ja pää kestänyt noin monet raskaudet. Ja että mieskin halunnut useamman lapsen.



Meillä miehen takia ei todennäköisesti päästä noin pitkälle.

Itse olen vannoutunut yhden lapsen äiti.

2.lapsen jälkeen enempää tekemästä, olen käynyt useammallakin erikoislääkärillä, joilta sama toteamus kuultu. Enkä kyllä uskalla riskeerata. Onnellinen kyllä olen näistä kahdestakin, jotka olen saanut.

Pakko ajatella näin, että muutkin monilapsiset perheet ovat lapsirakkaita, kun itsekin olemme.

no ei kait.. en vaan ymmärrä, miksi niitä lapsia tarvitsee tehdä.. ehkä saatan ajatella, että ovat työtävieroksuvia.



Onnekkaina heitä en todellakaan pidä.



Itselläni on kaksi lasta enkä voisi kuvitellakaan, että hankkisin enemmän. Todennäköistä on, että jos tulisin vahingossa raskaaksi hankkisin abortin.

Hohhoijjakkaa sunkin ajatus maailmaa. Tuleppa meille hoitamaan viittä alle kouluikäistä niin tiedät miten asia on. Meillä mies oiken loman jälkeen totesi, että kotona tuntu kun olis ollu töissä, ja kun palas töihin alko loma=) Eli se siitä helpolla pääsemisestä. Mutta jokaisen oma valinta myös se miten asian näkee...

kun itsestänikin iso perhe olisi rikkaus mutta kun tuntuu että nuo voimavarat ei riitä, ainakaan nyt. Ihailisin myös äidin asennetta.



Toisaalta taas kyllä mieleen hiipisi ajatus, että voi äiti-parkaa...

äidillä ekan miehen kanssa kolme lasta ja sit piti vielä tehdä uuden miehen kanssa yks yhteinen. kuten mun naapurissa. tosi typerää toi että pitää uuden miehen kanssa heti saada yhteinen lapsi, kohta kuitenkin taas eroavat ja äiti on taas yksin entistä suuremman lapsilauma kanssa ja huutaa niille entistä enemmän.

Työnvieroksunnasta omalta kohdaltani sen verran, että kaksi lasta on tähän mennessä (vielä fiksujen joukossa siis), eikä hetkeäkään taukoa cv:ssä. Koko ajan olen joko opiskellut tai tehnyt töitä tai välilä molempia.

Esikoinen meni osa-aikahoitoon 9kk:n iässä, kuopus saa olla kotona 2-vuotiaaksi (esikoinenkin 2-4-v välin). HOmmat toimii kun on joustava työ ja hyvä tukiverkko.

Niin ja kaksi lasta siis vielä haaveissa, joita aletaan yrittää kunhan pääsen jatko-opiskelemaan : )

Vierailija:

no ei kait.. en vaan ymmärrä, miksi niitä lapsia tarvitsee tehdä.. ehkä saatan ajatella, että ovat työtävieroksuvia.

Onnekkaina heitä en todellakaan pidä.

Itselläni on kaksi lasta enkä voisi kuvitellakaan, että hankkisin enemmän. Todennäköistä on, että jos tulisin vahingossa raskaaksi hankkisin abortin.

Ei ainakaan työvieroksuva, lapsissahan vasta työtä onkin!

Sisaruksilla on toisensa, mikä on uskomattoman suuri voimavara läpi elämän. " Veri on vettä sakeampaa" . Lisäksi vanhempien ei tarvitse olla " yksin" vanhuuttaan, vaan on lapsia jotka pitävät huolen. Perheessä eletään täyttä elämää. =)

Vierailija:

" Lapsiraukat eivät saa tarpeeksi vanhempien huomiota ja hellyyttä. Vaatteet ja varusteet ovat isommilta sisaruksilta perittyjä.

Vanhemmilla ei ole yhtään omaa aikaa, ei mahdollisuutta harrastaa, lomailla: elämä on pelkkää raatamista ja sairastelevia lapsia.

"

Meillä 4 lasta ja jokaiselle ostetaan vaatteita ja varusteita uutena kaupasta. Tosin joskus, jos mahdollista niin nuorempi voi vanhemmaltaan periäkin. Minä vain rakasta uusia ja kauniita vaatteita lapsillani ja siksi niitä meillä myös on.

Vanhempien oma aika on pelkästään järjestelykysymys. Meillä onneksi isovanhemmat ja sukulaiset ovat pyydettäessä hoitaneet lapsia, mutta usein emme ole edes halunneet pyytää.

Meillä sairastetaan siinä missä muillakin, mutta sillehän ei sitten yhtään mitään voi.

Ja matkusteluakaan ei iso perhe ole estänyt. Viimeisen vuoden aikana olemme koko perheen perheen voimin käyneet kahdesti ulkomailla ja kivaa on ollut :)

Talosta löytyy liki 10h+k, eli tilanpuutekaan ei vaivaa.

Niin, ja tämä äiti se vielä opiskeleekin täyspäiväisesti...

Että enpä kyllä tätä elämää vaihtaisi pois!

t. siitä viidennestä haaveileva :)

Ensinnäkin. joku kyseli asunnon koosta. Meillä 120m2 ja 6 lasta, tiukkaa välillä tekee asunnossa, mutta onhan niitä isoja perheitä asunut 15m2 torpissakin 15 lapsen kanssa..



Ruokaan menee keskimäärin 300-1000 euroa kuussa, riippuen onko riistaa pakkasessa ym.. Ja sitä maitoa kuluu pahimmillaan 55l viikosssa, juu olen miettinyt oman lehmän laittamista pihalle.



Ja mitä siihen työnvieroksuntaan tulee, niin pistäkääpäs päiväkotiin useampi lapsi niin, että molemmat on töissä. Pamahtaa meinaan se korkein maksuluokka niin että humps vaan ja ne sisarus alet ei niin suuria ole... Tosin on kaikenlaista työtä kuten omanyrityksen pyörittäminen kotonta jolloin samalla voi olla lasten kanssa :)



Joku sääli lapsia, kun ei kaikki voi saada rakkautta/omaa-aikaa vanhempien kanssa. Jaa miten niin ei saa? Kyllä meillä sylitellään tasapuolisesti kaikkia, ja jokaisella lapsella on oma " hömpöttely päivä" jolloin käydään leffassa, syömässä ostamassa vaatteita jne. Asiat on ratkaistavissa.



Niin ja joku snoi ettei nuorimmat saa uusia vaatteita ja joutuvat kierättämään toisten vanhoja. no ei kyllä pidä ihan paikkaansa. jos on useampi sisarus nmiin ei ne vaatteetkaan mitään ikituotteita ole. ja onhan sekin toisten vaatteiden osstaminen kirppiksiltäkin " vanhoja" vaatteita. ja sitähän harrastaa monet. Toisaalta Se on ns. viisasta kuluttamista sitä kestävää kehitystä. itse tosin ostin juuri uusia vaatteita lapsille 500 eurolla.. ja vielä pitäisi täydentää talvitamineita ym.



Ja mitä vanhempien omaan aikaan ja harrastusmahdollisuuksiin tulee, Niin mies harrastaa metsästämistä ja muutenkin tarkkuusammuntaa,

Minä itse harrastan pukuvalmistusta siis vaatteita 1700-1800 tyylisesti

Sekä kaikenmaailman muita käsityö juttuja, mutta tuo puku valmistus on tärkein. Harrastan myöskin ammuntaa ja metsästyskorttikin on tarkoitus hankkia. Ukon kanssa käydään jokatoinen kuukausi lomalla lapsista siis lataamassa akkuja ihan kaksin, ja mitä teemme lapsille. meillä vaan on niin loistava tukiverkosto ympärillä, että voidaan mennä yhdessäkin hoitamaan omaa suhdetta ja se on erittäin tärkää.



Jos jollain jotain kysyttävää vielä niin vastaan kyllä tässä oli vastauksia joittenkin kysymyskiin.



-6xäippä

Minä olen 6-lapsisesta perheestä. Vanhempani ovat molemmat yliopistokoulutuksen saaneita. Kukaan perheestäni ei kuulu lestadiolaisseurakuntaan. Vanhempieni unelma oli iso perhe, ja sen he saivat. Äiti luonnollisesti joutui tekemään pitkän kotiäitiuran, koska esikoisen ja kuopuksen ikäero on 18 vuotta.



On todella väsyttävää kuulla näitä ihmeellisiä " johtopäätöksiä" uskonnollisuudesta ja muusta. Välillä minun ei tarvitse muuta kuin kertoa, että meitä on 6 sisarusta, ja seuraava kysymystä on: " Te olette varmaan lestadiolaisi?" Ja kun kerron, että ei, sitä ei enää kuulla, vaan aletaan sutautua minuun kuin avaruusolioon, koska minullahan varmaan on fundamentalistisia näkemyksiä jne... jne... Kuinka kertoisin ihmisille, että jollain ei-lestadiolaisellakin voi olla 6 lasta?



Ja sitten on sitä lässyttämistä, miten köyhä lapsuus minulla on täytynyt olla... Kun olin kesäyliopistossa ulkomailla ja tuli puhetta sen rahoituksesta, eräs suomalainen kurssikaveri totesi säälivästi: " Kyllä mä ymmärrän, että teillä ei ole rahaa, kun on niin monta lasta..." Olin siis 20-vuotias ja maksanut matkani stipendin lisäksi kesäansioillani... Haloo, olisikon tarvinnut vanhempieni rahoja siihenkin?

ja miten rahat riittävät.



Meillä kolme lasta pienellä ikäerolla ja olen välillä aivan loppu, rahat ei mitenkään riitä ja elämä on yhtä rämpimistä päivästä toiseen.



Toisaalta kaikki tietämäni nelilapsiset perheet ovat hyvin toimeen tulevia ja tasapainoisen oloisia. Lisäksi on hienoa, että ihmiset uskaltavat saavat lisää lapsia, itsäni jo synnytyksetkin huolettaa, yksikään raskaus ja ei synnytys ole mennyt putkeen, vaan aina on ollut jotakin ongelmaa.



Mutta suuri perhe on rikkaus ja rakkaus ja lapsilla iloa toisistaan, kunhan vanhemmilla on voimavaroja rakentaa puitteet ja laittaa elämä kuntoon lapsiaan varten.

rahallisesti tullaan hyvin toimeen. Jokaiselle lapselle löytyy omaa aikaa, uusia vaatteita ja uusia tarvikkeita. Tietysti jotain jää nuoremmille perinnöksi, mutta eikö se nyt ole itsestään selvyys vaikka olisi lapsia vain kaksi? Siis jos ovat samaa sukupuolta? Vai miten te kaksilapsiset perheet teette? Eli jos siis teillä 2 poikaa ostatteko sille nuoremmallekkin uudet luistimet, sukset, aivan kaikki vaatteet vaikka esikoisen kamppeet sopisivat ja olisivat käyttökelpoiset?



Olen tehnyt kotoa käsin töitä eli se ei ilmeisesti sitten ole yhtään mitään. Meillä oli varaa ostaa omakotitalo 7 vuotta sitten ja talo on OMA ei mikään pankin talo kuten yleensä monilla perheillä on. Talossa sen verran tilaa, että jokainen lapsi saa oman huoneen.



Ja mitä tuohon autoon tulee.. on tila-auto ja ihan normaali viidenhengen auto. Ja nekin aika uusina ostettuja ja omia ne myös eikä pankin tai rahoitusyhtiön omia. Joten kuvitelmat siitä, että suurella lapsiperheellä ei ole rahaa ei pidä paikkansa meidän kohdalla.



Me pääsemme matkustelemaan lapsien kanssa aika paljon, joten he eivät ole koskaan olleet este matkustukselle. Minä ja mies pääsemme muutaman kerran vuodessa kahdestaan menemään. Eli kaikki 5 ovat hoidossa yön tai kaksi.



Olemme onnellisia näin ja jos joku ihmettelee ja säälittelee, niin eipä ole meidän ongelma vaan säälittelijän ongelma.

ja mitään muuta kuin valitusta ei koskaan kuule. Elämä on niin rankkaa, mies on kyllästynyt (lapset tulivat koska naiselle sattui hupsista vaan, vahinko, kun mies ei halunnutkaan lisää lapsia) ja parisuhde vetelee viimeisiään. Näitä on tosiaan parikin tapausta tuttavapiirissä, joten uskon että aika monessa isossa perheessä on asiat näin. Varsinkin, jos se mies on perheen ainut elättäjä ja vähän vastoin tahtoaan siihen hommaan pakotettu.