Mitä ajattelette ihmisistä joilla on 4-6 lasta?

1) ehkäisy unohtuu

2) kouluttamaton äiti, joka tekee " kotiäitiuraa"

3) lestadiolaisia

Itselläni viisi lasta ja painan kolmivuorotyötä.

2: Tunnen yhden perheen, jossa on neljä lasta. Eivät ole lestadiolaisia, lapset tehty tarkoituksella, molemmilla vanhemmilla tohtoritason koulutus ja ihan hieno ura.

Miten se jaksaa kaikkien lasten kanssa?



Jääkö omaa aikaa ollenkaan?

Itselläni menee välillä hermo kahdenkin kanssa ja tuttu painii samojen asioiden kanssa neljällä lapsella ihan tyynesti ;-D

säälittää lestadiolaisäiti.

Jos lapset on kovin pieniä ja pienellä ikäerolla niin ajattelen että äiti-parka :D

Millainenkohan auto heillä on?

Miten suuren asunnon noin iso perhe tarvitsee?

Paljonkohan menee ruokaan rahaa viikossa?

Miten paljon menee maitoa viikossa?

Meillä 5 lasta - ja yhtään näistä kakkosen ehdottamat vaihtoehdot pidä paikkansa.



t

5 suunniteltua lasta, yo-merkonomi hyvässä työpaikassa, ura-ihminen... (ja äidinkieli ei ole suomea, jos joku taas ihmettelee kirjoitustyylini)

meillä ehkäsyä käytetty kun ollaan sitä tarvittu,ei olla uskovaisia ja ammattikin on=)

tuli vaan kahdet tuplat,ja ihan luomut,joten neljä lasta on=))

onpa sulla ahdasmielinen ajattelutapa vai oletko katkera

Kaikki pienellä ikäerolla. Ja ei pidä paikkaansa munkaan kohdalla noi ajatukset:) Työpaikka, hyvä sellainen on odottamassa taas äitiysloman loputtua. Ei olla lestoja, ei väsyneitä, ei ole ehkäisy unohtunut. Ihan tarkoituksella on nuo lapsikullat tänne maailmaan hommattu.=)

selittää nyt tämän vaitteen vähän tarkemmin, kiitos...

Meillä oli tila-auto mutta vaihdettiin se töiden takia kahteen pienempään.

Asumme omakotitalossa jossa tällä hetkellä neliöitä 120 lisää tulossa 40. Hyvin mahdutaan.

Ruokaan menee viikossa..mitähän sanoisin..en osaa tuota arvioida mutta viikoittain kauppaan menee n. 200 euroa kun isot on koulussa ja pienet hoidossa tietenkin kun vanhemmat käy töissä. ( siis kaikki ostot )

Maitoa menee vaihtelevasti, joskus 3 litraa päivässä, joskus litra.

olemista!

Lapsia meillä tosin on 10, mutta kaikki ihan rakkaudella " hankittuja" ja rakastettuja:)



Työpaikkakin on odottelemassa sitä että sinne haluan palata....



Elänkin tällä hetkellä mielestäni elämäni PARASTA aikaa kotiäitinä lasteni kanssa!!:)



t. tarmokas hunajakuu, jolla 10 lasta pienillä ikäeroilla:)

Enkä tarkoita vain lasten määrää vaan myös sitä että parisuhde, ystävä/sukulaissuhteet ja hermot ovat kunnossa.



Toisaalta en aina pidä siitä että meidän 1-lapsiseen perheeseen itse itsensä vierailulle kutsuvat 4- ja 5-lapsiset perheet ovat kuin " lomalla" ja oletus on että KUN meillä on vain yksi lapsi, kyllähän me ehditään passaamaan ;)

Lapsiraukat eivät saa tarpeeksi vanhempien huomiota ja hellyyttä. Vaatteet ja varusteet ovat isommilta sisaruksilta perittyjä.



Vanhemmilla ei ole yhtään omaa aikaa, ei mahdollisuutta harrastaa, lomailla: elämä on pelkkää raatamista ja sairastelevia lapsia.

vai onko teillä 1-2 lapsen vanhemmilla useinkin tapana jättää lapsi yksin?



Itse asiassa meillä on varmasti enemmän aikaa miehen kanssa kaksin kuin 1-2 lapsen vanhemmilla kun vanhimmat ovat jo yläasteella ja voivat katsoa pienempien perään esim jos haluamme miehen kanssa joskus kaksin ulos, syömään tai lenkille tai vaikka käydä kauppa-asioilla kaksin.



Meillä ei ole mitään uskonnollista perustetta lasten hankkimiselle eikä ehkäisykään ole koskaan pettänyt. Mieheni on hyvässä asemassa ja itsellänikin mukava työ sos alalla, josta tällä hetkellä olen hoitovapaalla.



t. viiden äiti

Vierailija:

Lapsiraukat eivät saa tarpeeksi vanhempien huomiota ja hellyyttä. Vaatteet ja varusteet ovat isommilta sisaruksilta perittyjä.

Vanhemmilla ei ole yhtään omaa aikaa, ei mahdollisuutta harrastaa, lomailla: elämä on pelkkää raatamista ja sairastelevia lapsia.

Hellyyttä lapset varmasti saa. Ja eipähän tarvitse olla lapsille kokoajan tekemistä keksiä kun heille on annettu mahdollisuus käyttää mielikuvitusta.

Meillä on neljä lasta; esikoinen 14 vuotias poika, jonka vaatteita tai tarvikkeita en tietenkään voinut antaa seuraavalle lapselle, joka on 11-vuotias tyttö.

Sitten tuleekin vuosia väliä ja ehdin tietysti heittää kaikki vaatteet ja tarvikkeet menemään, kun perheeseen syntyi poika, nyt jo nelivuotias vesseli. Kuopuksemme, kaksivuotias tyttö ei missään nimessä voinut käyttää veljensä sinisiä vaatteita vaan röyhelöitiin pienenä ihan omin vaattein ja tarvikkein =)

Tämä on ihanteellinen tapa tehdä lapsia, jos äiti nauttii shoppailusta.

Lapset saavat myös yksilöllistä aikaa mikäli vanhemmat ovat sellaisia, että pitävät sen jakamista tärkeänä. Kaikki eivät pidä, tai sitten he ovat tuskastuneet ajan jakamisen tuomiin ylimääräisiin rasitteisiin, joten heidän puolestaan en voi tässä puhua. Minulle on tärkeää antaa henkilökohtaista aikaa jokaiselle lapselleni. Ja ihan päivittäin. Tokihan se itseltäni jaksamista ja viitsimistä vaatii, mutta mielestäni maksaa myös takaisin rauhallisina ja tyytyväisinä lapsina.

Harrastaakin ehdin. Mieheni kun osaa olla lasten kanssa siinä missä minäkin.

Totta kyllä, että elämä on täynnä sairastelua, mutta niin se olisi ollut pienemmällä lapsiluvullakin. Esikoinen kun sattuu olemaan vaikeavammainen ja pitkäaikaissairas. Meillä ei siis oltaisi vältytty sairaudelta muuten kuin jättämällä se ensimmäinenkin lapsi tekemättä.

Vierailija:

Lapsiraukat eivät saa tarpeeksi vanhempien huomiota ja hellyyttä. Vaatteet ja varusteet ovat isommilta sisaruksilta perittyjä.

Vanhemmilla ei ole yhtään omaa aikaa, ei mahdollisuutta harrastaa, lomailla: elämä on pelkkää raatamista ja sairastelevia lapsia.