Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tutkimuksissa (gradu, ont) käytetyt lähteet, lähdekritiikki ja niiden "virallisuus"
12.10.2021 |
Kaikkihan nyt tietävät Marjut Ollilan kirjoittaman kirjan simppeli sormiruokakeittiö ja koko konseptin. Itse olen kyseisen kirjan lukenut, niiden pohjalta toiminut ja sanoisin että ko. kirja ON hyvin kirjoitettu.
Mikä tekee kirjasta sellaisen, että sitä voi käyttää vaikkapa opinnäytetyössä?
Esimerkiksi kirjaa "Minä syön itse -sormiruokailun käsikirja" on käytetty useissa opinnäytetöissä lähteenä, vaikka kirjan on kirjoittanut lehden toimituspäällikkö (Arosilta), valokuvaaja ja visualisti (Lähteenmäki) ja ravitsemusterapeutti (Ruottinen).
Okei, ravitsemusterapeutti on yliopistokoulutuksen käynyt ihminen. Tekeekö se ihan mistä tahansa kirjasta hyväksyttävän lähteen, kunhan sitä on ollut kirjoittamassa akateeminen henkilö?
Ymmärrän kyllä, että ihan kuka tahansa voi lähteä kirjoittamaan kirjaa vaikkapa aiheesta miten teen mehua puutarhani myskimalvan lehdistä. Sitä kirjaako ei voi käyttää opinnäytetyössä, koska sen on kirjoittanut henkilö, jota aihe on kiinnostanut niin paljon, että on nähnyt sen kirjan arvoiseksi?
Kertokaapa miten erotan hyvän ja huonon lähteen?
Kommentit (25)
Niin ja meneekö tuo nyt sitten jo kokemusasiantuntijuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy se graduseminaari niin opit. Siellä kyllä opetetaan että eri lähteet on eri arvoisia ja mitä voi esim. gradussa käyttää. Se riippuu paljon alastakin.
Tuollainen "Simppeli sormiruokakeittiö" ei toki voi olla perustelu tieteellisille väittämille, niille tarvitaan tutkittua tietoa. Mutta se voi hyvinkin olla lähde siitä mitä joku tutkittava ruokailumetodi on ja miten sitä opetetaan vanhemmille. Ja jonkun tutkimushan voisi koskea juuri vaikka ravitsemusoppaiden tiettyjä piirteitä, jolloin tämän tapaiset olisi keskeisiä lähteitä. Mutta siis jos tuossa kirjassa vaikka väitetään että sormiruokailun seurauksena lapsi oppii asian x nopeammin kuin muuten, sille pitää kyllä etsiä muu lähde kuin se sormiruokailuopas.
Itselle graduohjaaja sanoi, että kirjat ovat vain täytelähteitä. Ainoat hyväksyttävät lähteet ovat tieteellisiä, vertaisarvioituja artikkeleita ja mielellään tason 2 tai 3 julkaisufoorumin arvioissa.
Omassa gradussani noita artikkeleita on se "suositus" 1/sivu ja kirjoja ym höpölähteitä sitten päälle.
No ei niitä voi erottaa. Tapauskohtaista. Mulla oli pari tuollaista ei-tutkimuskirjaa gradussa ja ne menivät aineistoluetteloon lopulta. Jos haluaa pelata varman päälle, niin käyttää vain tieteellisiä lähteitä.
Lähtökohtaisesti gradussa voi käyttää vain tieteellisiä lähteitä. Jos käsittelet sormiruokailua, voit totta kai esitellä, että on olemassa tällainen kirja, jonka pääpointit ovat nämä, ja lähde perään. Lisäksi sun pitää käsitellä asia siltä tieteelliseltä kantilta ja tuon kirjaesittelyn pitää nivoutua siihen.
AMK:n oppareissa näyttää käyvän mikä tahansa nettisivu lähteeksi. Tiedettä ne eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku vielä vastata, miksi tuo Arosillan kirja on käypä mutta Ollilan ei?
Naurattaa tuo amk:n opinnäytteiden taso. Kaikki mihin olen joutunut syystä tai toisesta perehtymään ovat olleet tasoa jonkin keskimääräisen lukiolaisen muutamasta kirjasta koottu referaatti. Ei mitään uutta tietoa, ei tieteellisesti kestäviä johtopäätöksiä, ei kunnollisia lähteitä eikä tietenkään yhtään lähdekritiikkiä. Sitten näistä puhutaan korkeakouluina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tuo amk:n opinnäytteiden taso. Kaikki mihin olen joutunut syystä tai toisesta perehtymään ovat olleet tasoa jonkin keskimääräisen lukiolaisen muutamasta kirjasta koottu referaatti. Ei mitään uutta tietoa, ei tieteellisesti kestäviä johtopäätöksiä, ei kunnollisia lähteitä eikä tietenkään yhtään lähdekritiikkiä. Sitten näistä puhutaan korkeakouluina...
AMKin tarkoitus ei olekaan mikään tieteen tuottaminen, vaan se on nimenomaan AMMATTIkorkeakoulu. Se, että AMK on korkeakoulu, on pelkkää politiikkaa, jotta saadaan kansan korkeakoulutusprosenttia hilattua ylöspäin.
Vierailija kirjoitti:
Itselle graduohjaaja sanoi, että kirjat ovat vain täytelähteitä. Ainoat hyväksyttävät lähteet ovat tieteellisiä, vertaisarvioituja artikkeleita ja mielellään tason 2 tai 3 julkaisufoorumin arvioissa.
Omassa gradussani noita artikkeleita on se "suositus" 1/sivu ja kirjoja ym höpölähteitä sitten päälle.
Tämä. Kandini oli kirjallisuusarvio ja jo siinä lähteeksi ei kelvannut muut kuin alle 10 vuotta vanhat vertaisarvioidut tieteelliset artikkelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tuo amk:n opinnäytteiden taso. Kaikki mihin olen joutunut syystä tai toisesta perehtymään ovat olleet tasoa jonkin keskimääräisen lukiolaisen muutamasta kirjasta koottu referaatti. Ei mitään uutta tietoa, ei tieteellisesti kestäviä johtopäätöksiä, ei kunnollisia lähteitä eikä tietenkään yhtään lähdekritiikkiä. Sitten näistä puhutaan korkeakouluina...
AMKin tarkoitus ei olekaan mikään tieteen tuottaminen, vaan se on nimenomaan AMMATTIkorkeakoulu. Se, että AMK on korkeakoulu, on pelkkää politiikkaa, jotta saadaan kansan korkeakoulutusprosenttia hilattua ylöspäin.
Samaa mieltä. AMK on entinen opistotaso. Koko ajan on ollut kolme koulutustasoa.
Ennen: koulutaso, opistotaso ja yliopisto.
Nykyään: koulutaso, AMK ja yliopisto.
T: opistotason ja yliopiston käynyt.
Ps. Inhoan yliopiston snobbailevaa ylemmyyden korostamista, mutta se täytyy myöntää, että tieteellisyydestä, tieteellisestä kirjoittamisesta ja tutkimuksesta oppii siellä eniten.
Kirjallisuuden ja muun kulttuurin tutkimuksessa (ja varmasti lukuisissa muissa oppiaineissa) käytetään ns. sekundäärilähteinä aineistoja, jotka eivät vastaa tieteellistä tutkimusta. Lähteenä voivat olla vaikka muistelmat, kaunokirjallinen teos, lehtiartikkeli, haastattelu jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselle graduohjaaja sanoi, että kirjat ovat vain täytelähteitä. Ainoat hyväksyttävät lähteet ovat tieteellisiä, vertaisarvioituja artikkeleita ja mielellään tason 2 tai 3 julkaisufoorumin arvioissa.
Omassa gradussani noita artikkeleita on se "suositus" 1/sivu ja kirjoja ym höpölähteitä sitten päälle.
Hmm, kyllä kirjatkin voivat olla tieteellisiä ja vertaisarvioituja. Kustantajillakin voi olla jufoluokitus.
Eihän se, että kirja mainitaan lähteissä vielä tarkoita, että siihen viitataan jonain "totuutena". Kenties kyseinen opus on mainittu vain esimerkkinä aiheeseen liittyvästä keskustelusta tai ravitsemustieteen popularisoimisesta. On myös mahdollista, että siihen on suhtauduttu kriittisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tuo amk:n opinnäytteiden taso. Kaikki mihin olen joutunut syystä tai toisesta perehtymään ovat olleet tasoa jonkin keskimääräisen lukiolaisen muutamasta kirjasta koottu referaatti. Ei mitään uutta tietoa, ei tieteellisesti kestäviä johtopäätöksiä, ei kunnollisia lähteitä eikä tietenkään yhtään lähdekritiikkiä. Sitten näistä puhutaan korkeakouluina...
Ja tällaisen kirjoittanut rinnastetaan maisteriin työelämässä, vaikka se on eri tason tutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tuo amk:n opinnäytteiden taso. Kaikki mihin olen joutunut syystä tai toisesta perehtymään ovat olleet tasoa jonkin keskimääräisen lukiolaisen muutamasta kirjasta koottu referaatti. Ei mitään uutta tietoa, ei tieteellisesti kestäviä johtopäätöksiä, ei kunnollisia lähteitä eikä tietenkään yhtään lähdekritiikkiä. Sitten näistä puhutaan korkeakouluina...
Itse olen kyllä nähnyt useammankin laatu AMK-opparin. Toisaalta vastaan on tullut monta niin heikkotasoista gradua, etten ymmärrä miten ne on edes päästetty läpi. Osassa ei niin päätä eikä häntää, eikä saa edes selvää mikä on aineistoa, mikä teoriaa ja mikä analyysia. Eli hyvin heppoisella tekeleellä voi päästä myös maisteriksi.
Gradussa tulisi käyttää vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita. Kirjoja ihan satunnaisesti ja nekin pitäisi tuoda esille, että kirjottaja x mukaan blaablaa, eikä väittää faktaksi sitä mitä kirjassa sanotaan,
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku vielä vastata, miksi tuo Arosillan kirja on käypä mutta Ollilan ei?
Kuten mainittu, niin ensimmäinen on alan asiantuntijan kanssa kirjoitettu opas (ravitsemusterapeutti ja lasten ravitsemuksesta tohtoriksi väitellyt Ruottinen) jolloin voimme olettaa että se on tieteellisempi teos kuin pelkästään kokemusasiantuntijan kirjoittama.
Jälkimmäinen (Ollila) voi olla hyvinkin lahjakas alallaan, mutta hänen tietonsa eivät luultavimmin pohjaudu tieteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tuo amk:n opinnäytteiden taso. Kaikki mihin olen joutunut syystä tai toisesta perehtymään ovat olleet tasoa jonkin keskimääräisen lukiolaisen muutamasta kirjasta koottu referaatti. Ei mitään uutta tietoa, ei tieteellisesti kestäviä johtopäätöksiä, ei kunnollisia lähteitä eikä tietenkään yhtään lähdekritiikkiä. Sitten näistä puhutaan korkeakouluina...
Ja tällaisen kirjoittanut rinnastetaan maisteriin työelämässä, vaikka se on eri tason tutkinto.
Ei rinnasteta, vaan kandidaattiin.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tuo amk:n opinnäytteiden taso. Kaikki mihin olen joutunut syystä tai toisesta perehtymään ovat olleet tasoa jonkin keskimääräisen lukiolaisen muutamasta kirjasta koottu referaatti. Ei mitään uutta tietoa, ei tieteellisesti kestäviä johtopäätöksiä, ei kunnollisia lähteitä eikä tietenkään yhtään lähdekritiikkiä. Sitten näistä puhutaan korkeakouluina...
Näkyvät jostain syystä pomppaavan google-hakuja tehdessä osumien kärkipäähän.
Alue: Aihe vapaa
Ohjeita on varmaan yhtä monta kuin sen antajia. Oikeustieteen proffa sanoi, että alan asiantuntijoita (ei akaatemisia) kutsutaan myös oikeuteen asiantuntijoiksi, joten ei voi suoraan lytätä.