Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tutkimuksissa (gradu, ont) käytetyt lähteet, lähdekritiikki ja niiden "virallisuus"
12.10.2021 |
Kaikkihan nyt tietävät Marjut Ollilan kirjoittaman kirjan simppeli sormiruokakeittiö ja koko konseptin. Itse olen kyseisen kirjan lukenut, niiden pohjalta toiminut ja sanoisin että ko. kirja ON hyvin kirjoitettu.
Mikä tekee kirjasta sellaisen, että sitä voi käyttää vaikkapa opinnäytetyössä?
Esimerkiksi kirjaa "Minä syön itse -sormiruokailun käsikirja" on käytetty useissa opinnäytetöissä lähteenä, vaikka kirjan on kirjoittanut lehden toimituspäällikkö (Arosilta), valokuvaaja ja visualisti (Lähteenmäki) ja ravitsemusterapeutti (Ruottinen).
Okei, ravitsemusterapeutti on yliopistokoulutuksen käynyt ihminen. Tekeekö se ihan mistä tahansa kirjasta hyväksyttävän lähteen, kunhan sitä on ollut kirjoittamassa akateeminen henkilö?
Ymmärrän kyllä, että ihan kuka tahansa voi lähteä kirjoittamaan kirjaa vaikkapa aiheesta miten teen mehua puutarhani myskimalvan lehdistä. Sitä kirjaako ei voi käyttää opinnäytetyössä, koska sen on kirjoittanut henkilö, jota aihe on kiinnostanut niin paljon, että on nähnyt sen kirjan arvoiseksi?
Kertokaapa miten erotan hyvän ja huonon lähteen?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurattaa tuo amk:n opinnäytteiden taso. Kaikki mihin olen joutunut syystä tai toisesta perehtymään ovat olleet tasoa jonkin keskimääräisen lukiolaisen muutamasta kirjasta koottu referaatti. Ei mitään uutta tietoa, ei tieteellisesti kestäviä johtopäätöksiä, ei kunnollisia lähteitä eikä tietenkään yhtään lähdekritiikkiä. Sitten näistä puhutaan korkeakouluina...
AMKin tarkoitus ei olekaan mikään tieteen tuottaminen, vaan se on nimenomaan AMMATTIkorkeakoulu. Se, että AMK on korkeakoulu, on pelkkää politiikkaa, jotta saadaan kansan korkeakoulutusprosenttia hilattua ylöspäin.
Samaa mieltä. AMK on entinen opistotaso. Koko ajan on ollut kolme koulutustasoa.
Ennen: koulutaso, opistotaso ja yliopisto.
Nykyään: koulutaso, AMK ja yliopisto.T: opistotason ja yliopiston käynyt.
Ps. Inhoan yliopiston snobbailevaa ylemmyyden korostamista, mutta se täytyy myöntää, että tieteellisyydestä, tieteellisestä kirjoittamisesta ja tutkimuksesta oppii siellä eniten.
Plus yliopiston ja amk:n välillä on yhtä suuri ero kuin amk:n ja peruskoulun ensimmäisen kolmen luokan välillä.
Ei tietenkään kaikilla aloilla, ja tosiaan niitä ammatillisia valmiuksia varten amk onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
” Okei, ravitsemusterapeutti on yliopistokoulutuksen käynyt ihminen. Tekeekö se ihan mistä tahansa kirjasta hyväksyttävän lähteen, kunhan sitä on ollut kirjoittamassa akateeminen henkilö?”
Vastaus luonnontieteilijältä: tuolle naurettaisiin meidän piirissä ja saisit I:n gradusta, jos käyttäisit lähteenä, muussa tapauksessa kuin kyseenalaistamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Ohjeita on varmaan yhtä monta kuin sen antajia. Oikeustieteen proffa sanoi, että alan asiantuntijoita (ei akaatemisia) kutsutaan myös oikeuteen asiantuntijoiksi, joten ei voi suoraan lytätä.
olen huomannut että käytetään arvo nimenä monesti asiantuntija lausunnoissa "emeritusprofessori".
todellisuudessa on kyseessä eläkkeellä eli poissa itse työstä ja virasta oleva miespuolinen entinen professori. parhaimillaan hänet on lykätty eläkkeelle kun on räppänä kiinni ja sauna pimeä niin ettei kukaan ota selvää.
Useimmiten se kriteeri on vertaisarviointi. Jos ”kirja” on vertaisarvioitu, se katsotaan tieteeksi. Jos ei, se voi olla ihan mitä vaan - se voi edelleen olla tiedeettä tai sitten se voi olla ihan huttua - ja kokeneemmat tieteentekijät erottavat nämä, ja uskaltavat siksi käyttää joitain näistäkin, mutta graduntekijän kannattaa pysytellä kaukana. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kirjojen esilehdiltä näkee, onko ne vertaisarvioitu vai ei. Googlaa vertaisarviointimerkki.
Alue: Aihe vapaa
Jep, heilläkin on erikseen vielä ylempi (ammatti-)korkeakoulututkinto.
Aloitukseen lisäyksenä, ettei gradu ole tutkimus vaan tutkielma, eikä niitä tämän vuoksi voi tieteellisenä lähteenä käyttää, toisin kuin väikkäreitä, jotka ovat jo varsinaista tutkimusta todisteluineen.
Toisaalta lähes mitä tahansa voi käyttää lähteenä jos sen perustelee erikseen, eikä yritä väittää sitä tieteellisesti arvioiduksi väittämäksi. Näille on paikkansa ja tutkimukssen (harjoituksenkin) on oltava ensisijaisesti läpinäkyvää. Miksi näin väitetään - mihin perustuen.