Kertokaas mielipiteitä 3-vuotiaan vitkutteluun suhtautumisesta

Meillä on kolme ja puolivuotias joka on kyllä mahtavassa uhmaiässä. Välillä on helpompaa, välillä raskaampaa. Toisinaan asiat sujuu näppärästi ja toisinaan lapsi haluaa, mutta ei sitten haluakaan, esim. vaikka ulos. Viimeksi tänään tahtoi ulos ja kun pyysin ensin vessaan homma tyssäsi siihen. Tein sitten muut asiat rauhassa loppuun jonka jälkeen pyysin lasta vessaan, ei tapahtunut, joten vein lapsen reippaasti vessaan josta suoraan pukemaan.

Kyllä sinä kuitenkin olet vielä se joka päättää loppukädessä lapsen puolesta. Ja sinun tehtäväon myös auttaa lasta. Hän on vielä pieni ja kaipaa ja tarvitsee välillä apua. Samalla voit ohjata lasta omantekemisen suuntaan. Laita itse sukat/haalari tms. tai ihan mihin vain se vitkuttelu kuuluukaan. Ja sopivassa määrin kehuja kun asiat sujuu.

Ja kyllä, välillä minäkään en jaksa ja silloin tulee uhkailtua.

Sinä päätät. Lapsi joko tottelee tai itkee ja tottelee.

Just niin kuin kakkonenkin.

Meillä ehkä suurimpana ongelmana on se ryhtyminen. Kyllä mä autankin kaikessa tarvittaessa, mutta se lapsen saaminen pukemaan, vessaan tai syömään on se isoin ongelma. Ja jos väkisin tekee, tulee raivari. Sen takia olen käyttänyt niin paljon uhkailuja. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:21"]

Sinä päätät. Lapsi joko tottelee tai itkee ja tottelee.

Just niin kuin kakkonenkin.

[/quote]

Nuo "itkee ja tottelee" -tilanteet on just sellaisia, joita haluaisin vähemmän tähän elämäämme.

Ap

Joo, kyllä siinä iässä vanhemmat on vastuussa, ja pukee ja syöttää jos ei ole aikaa hukattavaksi, ei mene itselläkään hermo esim. aamu- ja iltapalojen kanssa. En käsitä vanhempia jotka olettavat että pieni lapsi jolla ei itsellään ole ajantajua juuri ollenkaan, käsittäisi vanhempien tarpeen tehdä asiat tietyssä ajassa.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:24"]

Joo, kyllä siinä iässä vanhemmat on vastuussa, ja pukee ja syöttää jos ei ole aikaa hukattavaksi, ei mene itselläkään hermo esim. aamu- ja iltapalojen kanssa. En käsitä vanhempia jotka olettavat että pieni lapsi jolla ei itsellään ole ajantajua juuri ollenkaan, käsittäisi vanhempien tarpeen tehdä asiat tietyssä ajassa.

[/quote]

Kyllä kyllä, puen ja syötän tarvittaessa, kuten sanoin, se ei olekaan se ongelma.

Mutta mä haen tässä nyt enemmän muiden ratkaisumalleja ja kertomuksia omista lapsistaan, en niinkään neuvoja. Olen huomannut, että neuvojen pyytäminen AV:lla ei toimi, joku vetää kuitenkin jossain vaiheessa hirveät kilarit ja ylireagoinnit siitä.

Ap

Meillä kun on kaksi lasta ja on pakko ottaa huomioon se toinenkin: ei ole esim. reilua, että toinen odottaa toppapuku päällä eteisessä, että kiinnostaisikohan sitä uhmaikäistä jo pikkuhiljaa tulla pukemaan... Eli sitten puetaan ja itketään. Käytän paljon myös sitä, että annan lapsen pitää päänsä, mutta varaudun siihen, että olen kuitenkin oikeassa. Esim, jos lapsi ulos lähtiessa sanoo, ettei halua pipoja ja hanskoja niin totean vain, että "ai jaa" ja annan lähteä ulos ilman - sullon ne kuitenkin laukkuuni. Ei yleensä mene montaakaan minuuttia kun lapsi tulee sanomaan, että käsillä on kylmä ja siinä vaiheessa ei tarvitse enää taistella niiden hanskojen pukemisesta.

Kuten 6. Kun on pakko, en odottele että lapsi tekee mitään itse, vaan puen, syötän, hoidan homman lapsen puolesta. Sellaiset kiireet kuin nykymaailmassa on, kuten aamukiire kun pitää lähteä aikaisin päiväkotiin ja mun töihin, on lapselle hyvin luonnottomia joten parempi että vanhempi hoitaa ne hommat eikä hoputa lasta tekemään. Lapsi opettelee sitten itse rauhallisemmissa tilanteissa. 

Ensinnäkin kannattaa ottaa itse rauhallisesti eikä hermostua. Ystävällinen, selkeä ja päätääväinen toiminta auttaa. Ei kannata lähteä mukaan valtapeliin, vaan ohjata mielenkiinto vitkuttelusta muualle. Se tosin vaatii joskus hyvää mielikuvitusta, mutta toimii paremmin kuin jatkuva napit vastakkain mittelö.

Empaattista ohjausta.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:24"]

Joo, kyllä siinä iässä vanhemmat on vastuussa, ja pukee ja syöttää jos ei ole aikaa hukattavaksi, ei mene itselläkään hermo esim. aamu- ja iltapalojen kanssa. En käsitä vanhempia jotka olettavat että pieni lapsi jolla ei itsellään ole ajantajua juuri ollenkaan, käsittäisi vanhempien tarpeen tehdä asiat tietyssä ajassa.

[/quote]

Kyllä kyllä, puen ja syötän tarvittaessa, kuten sanoin, se ei olekaan se ongelma.

Mutta mä haen tässä nyt enemmän muiden ratkaisumalleja ja kertomuksia omista lapsistaan, en niinkään neuvoja. Olen huomannut, että neuvojen pyytäminen AV:lla ei toimi, joku vetää kuitenkin jossain vaiheessa hirveät kilarit ja ylireagoinnit siitä.

Ap

[/quote]

No annatko lapselle ennakko varoituksen "jos et nyt mene itse vessaan niin äiti vie sinut" jne. Ei se lapsi tajua että teilää on kiire ja sinulla aikataulu.

Me ei kyllä ehdittäisi mihinkään jos antaisin lapsen vitkutella joka kerta loputtomiin. Mukana kulkee myös vauva.

2

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:34"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:24"]

Joo, kyllä siinä iässä vanhemmat on vastuussa, ja pukee ja syöttää jos ei ole aikaa hukattavaksi, ei mene itselläkään hermo esim. aamu- ja iltapalojen kanssa. En käsitä vanhempia jotka olettavat että pieni lapsi jolla ei itsellään ole ajantajua juuri ollenkaan, käsittäisi vanhempien tarpeen tehdä asiat tietyssä ajassa.

[/quote]

Kyllä kyllä, puen ja syötän tarvittaessa, kuten sanoin, se ei olekaan se ongelma.

Mutta mä haen tässä nyt enemmän muiden ratkaisumalleja ja kertomuksia omista lapsistaan, en niinkään neuvoja. Olen huomannut, että neuvojen pyytäminen AV:lla ei toimi, joku vetää kuitenkin jossain vaiheessa hirveät kilarit ja ylireagoinnit siitä.

Ap

[/quote]

No annatko lapselle ennakko varoituksen "jos et nyt mene itse vessaan niin äiti vie sinut" jne. Ei se lapsi tajua että teilää on kiire ja sinulla aikataulu.

Me ei kyllä ehdittäisi mihinkään jos antaisin lapsen vitkutella joka kerta loputtomiin. Mukana kulkee myös vauva.

2

[/quote]

Kyllä, voi kyllä! Varoittelen aina. En mäkään anna vitkutella loputtomiin, kuten yritin kertoakin, vaan valitettavasti joudun käyttämään tuota uhkailua, ja luulen, että se aiheuttaa ongelmia itsessään - samoin kuin mun ajoittainen räjähtely. Meillä on vauva myös.

Ap

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:34"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:24"]

Joo, kyllä siinä iässä vanhemmat on vastuussa, ja pukee ja syöttää jos ei ole aikaa hukattavaksi, ei mene itselläkään hermo esim. aamu- ja iltapalojen kanssa. En käsitä vanhempia jotka olettavat että pieni lapsi jolla ei itsellään ole ajantajua juuri ollenkaan, käsittäisi vanhempien tarpeen tehdä asiat tietyssä ajassa.

[/quote]

Kyllä kyllä, puen ja syötän tarvittaessa, kuten sanoin, se ei olekaan se ongelma.

Mutta mä haen tässä nyt enemmän muiden ratkaisumalleja ja kertomuksia omista lapsistaan, en niinkään neuvoja. Olen huomannut, että neuvojen pyytäminen AV:lla ei toimi, joku vetää kuitenkin jossain vaiheessa hirveät kilarit ja ylireagoinnit siitä.

Ap

[/quote]

No annatko lapselle ennakko varoituksen "jos et nyt mene itse vessaan niin äiti vie sinut" jne. Ei se lapsi tajua että teilää on kiire ja sinulla aikataulu.

Me ei kyllä ehdittäisi mihinkään jos antaisin lapsen vitkutella joka kerta loputtomiin. Mukana kulkee myös vauva.

2

[/quote]

Kyllä, voi kyllä! Varoittelen aina. En mäkään anna vitkutella loputtomiin, kuten yritin kertoakin, vaan valitettavasti joudun käyttämään tuota uhkailua, ja luulen, että se aiheuttaa ongelmia itsessään - samoin kuin mun ajoittainen räjähtely. Meillä on vauva myös.

Ap

Kolmivuotias on vielä kehityksellisesti tosi alussa oman toimintansa ohjauksessa ja säätelyssä, ja ne taidot opitaan taitavamman eli aikuisen ohjauksessa. ELi lapsi harjoittelee aloitteellisuutta ja siirtymätilanteita sinun avulla ja avustamana, eikä vielä voi odottaa että lapsi pystyy ja kykenee itsenäisesti nopeasti tekemään asioita, se on liikaa odotettu noin pieneltä. Tärkeintä on minusta yrittää säilyttää positiivinen ilmapiiri, en lähtisi uhkailulinjalle, se aiheuttaa muuta harmia. Mielummin yritä luoda vaikka pukemistilanteista leikkisiä, laitat vaatteet jonoon radaksi ja lapsen tehtävänä on "pelata rata" läpi, tai jotain muuta leikkisää, se motivoi paljon paremmin lasta kuin uhkailu, ja kehittää lapsen taitoja samalla, ties mitä jänniä juttuja keksit että hommat etenevät aikataulussa. Sinulta se tietysti vaatii jaksamista, mitä ei aina ole, eikä aina tarvitsekaan olla, jos aika usein asiat sujuvat kuitenkin hyvässä hengessä ja lapsella on hyvä mieli. 

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:30"]

Ensinnäkin kannattaa ottaa itse rauhallisesti eikä hermostua. Ystävällinen, selkeä ja päätääväinen toiminta auttaa. Ei kannata lähteä mukaan valtapeliin, vaan ohjata mielenkiinto vitkuttelusta muualle. Se tosin vaatii joskus hyvää mielikuvitusta, mutta toimii paremmin kuin jatkuva napit vastakkain mittelö.

Empaattista ohjausta.

[/quote]

Just tää on se, mihin pyrin, mutta missä kerta toisensa jälkeen epäonnistun.

Ap

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:29"]

Meillä kun on kaksi lasta ja on pakko ottaa huomioon se toinenkin: ei ole esim. reilua, että toinen odottaa toppapuku päällä eteisessä, että kiinnostaisikohan sitä uhmaikäistä jo pikkuhiljaa tulla pukemaan... Eli sitten puetaan ja itketään. Käytän paljon myös sitä, että annan lapsen pitää päänsä, mutta varaudun siihen, että olen kuitenkin oikeassa. Esim, jos lapsi ulos lähtiessa sanoo, ettei halua pipoja ja hanskoja niin totean vain, että "ai jaa" ja annan lähteä ulos ilman - sullon ne kuitenkin laukkuuni. Ei yleensä mene montaakaan minuuttia kun lapsi tulee sanomaan, että käsillä on kylmä ja siinä vaiheessa ei tarvitse enää taistella niiden hanskojen pukemisesta.

[/quote]

Meilläkin on menty syksyn aikana kahdesti ulos täysin ilman ulkopukua (omakotitalossa) alle minuutti meni, että lapsi halusikin ne ulkovaatteet päälle ja pukeminen sujui oikein näppärästi. Annoin vaihtoehdoksi vaatteet päälle tai ulos voi mennä ilman vaatteitakin kun homma meni ihan överiksi lapsen puolelta. Nuiden kertojen jälkeen ei ole tarvinnut tuosta asiasta neuvotella.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:38"]

Kolmivuotias on vielä kehityksellisesti tosi alussa oman toimintansa ohjauksessa ja säätelyssä, ja ne taidot opitaan taitavamman eli aikuisen ohjauksessa. ELi lapsi harjoittelee aloitteellisuutta ja siirtymätilanteita sinun avulla ja avustamana, eikä vielä voi odottaa että lapsi pystyy ja kykenee itsenäisesti nopeasti tekemään asioita, se on liikaa odotettu noin pieneltä. Tärkeintä on minusta yrittää säilyttää positiivinen ilmapiiri, en lähtisi uhkailulinjalle, se aiheuttaa muuta harmia. Mielummin yritä luoda vaikka pukemistilanteista leikkisiä, laitat vaatteet jonoon radaksi ja lapsen tehtävänä on "pelata rata" läpi, tai jotain muuta leikkisää, se motivoi paljon paremmin lasta kuin uhkailu, ja kehittää lapsen taitoja samalla, ties mitä jänniä juttuja keksit että hommat etenevät aikataulussa. Sinulta se tietysti vaatii jaksamista, mitä ei aina ole, eikä aina tarvitsekaan olla, jos aika usein asiat sujuvat kuitenkin hyvässä hengessä ja lapsella on hyvä mieli. 

[/quote]

Meillä ei välttämättä ole ongelmana niinkään se pukeminen tai syöminen jne. itsessään, vaan se, että saa sen lapsen niiden toimien ääreen.

Ap

Muista, että lapsella ei ole oikein minkäänlaista aikakäsitystä. Just jonkun vessaanmenon kanssa, pitää olla selkeä ja lyhyt asia, jonka verran sitä voi lykätä. Esim. menet vessaan nyt tai laitat noi sukat jalkaan ja menet sitten. Pahinta on, jos "annat lapselle vastuuta" että menisi itse sinne vessaan ja lopulta päädyt määkymään tuhanteen kertaan uudestaan kun ei se lapsi ole mennyt.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:38"]Kolmivuotias on vielä kehityksellisesti tosi alussa oman toimintansa ohjauksessa ja säätelyssä, ja ne taidot opitaan taitavamman eli aikuisen ohjauksessa. ELi lapsi harjoittelee aloitteellisuutta ja siirtymätilanteita sinun avulla ja avustamana, eikä vielä voi odottaa että lapsi pystyy ja kykenee itsenäisesti nopeasti tekemään asioita, se on liikaa odotettu noin pieneltä. Tärkeintä on minusta yrittää säilyttää positiivinen ilmapiiri, en lähtisi uhkailulinjalle, se aiheuttaa muuta harmia. Mielummin yritä luoda vaikka pukemistilanteista leikkisiä, laitat vaatteet jonoon radaksi ja lapsen tehtävänä on "pelata rata" läpi, tai jotain muuta leikkisää, se motivoi paljon paremmin lasta kuin uhkailu, ja kehittää lapsen taitoja samalla, ties mitä jänniä juttuja keksit että hommat etenevät aikataulussa. Sinulta se tietysti vaatii jaksamista, mitä ei aina ole, eikä aina tarvitsekaan olla, jos aika usein asiat sujuvat kuitenkin hyvässä hengessä ja lapsella on hyvä mieli. 
[/quote
Argh! Yläpeukusta tuli alapeukku!

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 22:40"]

Muista, että lapsella ei ole oikein minkäänlaista aikakäsitystä. Just jonkun vessaanmenon kanssa, pitää olla selkeä ja lyhyt asia, jonka verran sitä voi lykätä. Esim. menet vessaan nyt tai laitat noi sukat jalkaan ja menet sitten. Pahinta on, jos "annat lapselle vastuuta" että menisi itse sinne vessaan ja lopulta päädyt määkymään tuhanteen kertaan uudestaan kun ei se lapsi ole mennyt.

[/quote]

Meillä on siis ongelmana se, että lapsi ei halua irtaantua siitä, mitä on tekemässä. Sekään ei oikein auta, että käskee mennä nyt., tai vaikka sanoo, että tee tuo loppuun ja mene sitten.

Mutta mä tosiaan lukisin mieluummin muiden kokemuksia kuin suoraan mulle osoitettuja neuvoja.

Ap