Mikä vauvassa yllätti? Minut yllätti se, miten kuuma se on. Aina tulee kuuma, kun se on sylissä

Eikö teitä yllättänyt mikään?

Miten jäätävä jatkuva univaje voi olla. Nukahtelen vessanpöntölle ja autoon ruokakaupan parkkipaikalle.

ei yllättänyt. otin asioista selvää, enkä valittanut jälkeenpäin

Tällainen auttaa, pientäkään vauvaa ei tarvitse jatkuvasti pitää sylissä.

https://www.ebay.co.uk/p/27034404709?iid=402502181146

Tuo kuumuus on tosiaan yllättävää. (Itsellä ei siis lapsia, mutta muiden vauvoja hoitaneena)

Miten helkkarin lyhyt se aika on kun se lapsi on vauva. Seuraavaksi juhlitaan 20v synttäreitä ja tuntuu, että tää aika on hävinnyt ihan silmissä.

Yllätyin siitä, että miten rennosti vauvaa voi pitää sylissä. Luulin, että vähänkin väärä asento ja vauva menee rikki.

Yllätyin siitä kuinka monitaitoinen olen. Vauva kainalossa,toisella korvalla puhelin ( korvan ja olkapään välissä), uunin luukku auki ja hämmennän ruokaa, samalla kun toisella jalalla estin taaperon tulemasta uuniluukulle.

Osaan hyödyntää tätä monilahjakkuutta edelleen, esim. autoa ajamalla, nopeus pysyy tasaisena ja pysyn kaistalla, lasken kolikot valmiiksi ajaessa asiointiani varten ja ennakoin silti ja teen väistöliikkeen jos joku on vaihtamassa kaistaa kylkeen.

Silmät siis pysyy liikenteessä, lasken kolikot sokkona.

Se miten raskasta on ihan pienen vauvan kanssa kun ei ole vielä mitään päivärytmiä. Ei yhtään pystynyt ennakoida milloin ehtisi hetken tehdä vaikka kotitöitä tai soittaa tärkeän puhelun kun vauva nukkuu, kun ei voi tietää milloin se todennäköisesti nukkuisi. Minulle tuo vaihe oli kaikkein raskain koska itse tykkään aikatauluista ja haluaisin hoitaa asiat tehokkaasti - mutta pieneltä vauvalta sitä ei voi vaatia.

Kakkaaminen

Vierailija kirjoitti:

Miten jäätävä jatkuva univaje voi olla. Nukahtelen vessanpöntölle ja autoon ruokakaupan parkkipaikalle.

Näin on varmaan isolla osalla, mutta minut yllätti päinvastoin se miten pirteä voin olla vaikka olen nukkunut jo yli puolen vuoden ajan öisin yhteensä ehkä pari kolme tuntia! Vauva on siis aika paljon hereillä (yleensä 40min-2h välein) ja itse en huonounisena saa tuossa välissä juurikaan unenpäästä kiinni.

Ennen raskauksia nukuin vastaavasti huonosti työstressin takia ja silloin oli vaikeuksia pitää edes silmiä auki päivisin. Hurjaa miten hormonit voivat vaikuttaa raskauden jälkeiseen energiatasoon näin positiivisesti.

Se yllätti että molemmilla vauvoilla oli alusta asti jonkinlainen ero yön ja päivän välillä. Kumpikaan ei yrittänytkään valvoa öisin. Toki yövalvomista tuli jo syötöistä ja vaipanvaihdoista mutta vauva ei jäänyt näitten jälkeen valvomaan.

Varmaan sanot koirasta hän, kun vauva on se.

Vauvan paino. En harrastanut liikuntaa juuri ollenkaan ennen synnytystä. Kun kanniskelee koko ajan lähes nelikiloista nyyttiä, siinä on ylävartalo kovilla.

Toinen yllättävä asia oli se, kuinka älykäs ihmislapsi on jo ihan pienestä. Sillä on jo muutaman päivän ikäisenä erilaisia tapoja osoittaa rakkautta. Omani tarttui kolmen päivän ikäisenä ranteeseeni kiinni. Ikäänkuin halusi sanoa, että on valinnut juuri minut. Aloin itkemään vuolaasti, niin onnellinen olin vauvan rakkauden osoituksesta.

Yllätti miten paljon vauvat piereskelee :D tyttö 4 viikkoa päästelee oikein miehekkäitä paukkuja. Saadaan edes vähän pieruhuumoria tähän raskaaseen pikkuvauvavaiheeseen.

Minulla ei ollut kokemusta vauvoista, mutta tuo vauvan valmius kaikkeen emotionaaliseen ja älykkääseen oli kyllä ihmeellistä. Kaikki ihmisyys on ohjelmoitu siihen.

Se yllätti, miten vaikea pienestä lapsesta on olla erossa. Kävin ostamassa oikean kokoiset imetysliivit vauvan ollessa viikkojen ikäinen ja vaikka koko reissuun tuskin tuhrautui tuntiakaan, oli vähän hoppu takaisin. Samoin omasta harrastuksessa tuli vilkuiltua kelloa ja mietittyä, pitäisikö lähteä takaisin vielä isommankin vauvan kanssa. Vaikka vauva oli syötetty ennen lähtöä ja oli isänsä hellässä huomassa. Jos oli joku seurana, ei ajan kulumista niin tarkkaillut ja pystyi paremmin rentoutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin siitä kuinka monitaitoinen olen. Vauva kainalossa,toisella korvalla puhelin ( korvan ja olkapään välissä), uunin luukku auki ja hämmennän ruokaa, samalla kun toisella jalalla estin taaperon tulemasta uuniluukulle.

Osaan hyödyntää tätä monilahjakkuutta edelleen, esim. autoa ajamalla, nopeus pysyy tasaisena ja pysyn kaistalla, lasken kolikot valmiiksi ajaessa asiointiani varten ja ennakoin silti ja teen väistöliikkeen jos joku on vaihtamassa kaistaa kylkeen.

Silmät siis pysyy liikenteessä, lasken kolikot sokkona.

Ei tuollaisessa häsläämisessä ole mitään hienoa. Onko sun lapsista tullut yhtä levottomia?

Vierailija kirjoitti:

Se yllätti, miten vaikea pienestä lapsesta on olla erossa. Kävin ostamassa oikean kokoiset imetysliivit vauvan ollessa viikkojen ikäinen ja vaikka koko reissuun tuskin tuhrautui tuntiakaan, oli vähän hoppu takaisin. Samoin omasta harrastuksessa tuli vilkuiltua kelloa ja mietittyä, pitäisikö lähteä takaisin vielä isommankin vauvan kanssa. Vaikka vauva oli syötetty ennen lähtöä ja oli isänsä hellässä huomassa. Jos oli joku seurana, ei ajan kulumista niin tarkkaillut ja pystyi paremmin rentoutumaan.

Täysin vieras ajatus. Sitä aina toivoo, ettei oma aika loppuisi vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin siitä kuinka monitaitoinen olen. Vauva kainalossa,toisella korvalla puhelin ( korvan ja olkapään välissä), uunin luukku auki ja hämmennän ruokaa, samalla kun toisella jalalla estin taaperon tulemasta uuniluukulle.

Osaan hyödyntää tätä monilahjakkuutta edelleen, esim. autoa ajamalla, nopeus pysyy tasaisena ja pysyn kaistalla, lasken kolikot valmiiksi ajaessa asiointiani varten ja ennakoin silti ja teen väistöliikkeen jos joku on vaihtamassa kaistaa kylkeen.

Silmät siis pysyy liikenteessä, lasken kolikot sokkona.

Ei tuollaisessa häsläämisessä ole mitään hienoa. Onko sun lapsista tullut yhtä levottomia?

Miksi toiset haluaa lapset hoitoon, että pääsee suihkuun? En näe siinäkään järkeä. Eri.