G: Miten te laihat syötte? Te sellaiset maratoonari kroppaiset, BMI alle 21 naiset. (bmi 38 kaipaa vinkkejä elämään)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Tämä minullekin tuli mieleen. Miksi tavoitella juuri maratoonarin kroppaa, eikö kannattaisi asettaa jokin muu tavoite?

No juuri sellaiset naiset saa minut ajattelemaan laihdutusta!

Eli "Vau, kuinka laiha, näyttäisimpä itse tuolta!"

Ja sitten sitä alkaa laskemaan kaloreita /jutta dieettä /elämäntapamuutosta/kaalisoppadieettiä

. Sitten se pläsähtää pari viikon päästä.

Kunnes taas tulee vastan joku todella alipainoinen nainen "Vau, onpa upea" jne jne pyörä pyörii

Ap

Ehkä sun pitää työstää tätä tavoitetta? Jos et ole laiha, laihaksi päätyminen vaatii sulta aivan hemmetisti tahdonvoimaa. Siihen ei ehkä riitä motiiviksi ulkokohtainen "vau, näyttäisinpä itse tuolta!". Sun pitää kaivella syvemmälle, MIKSI haluat olla laiha? Mitä ajattelet, että se muuttaa elämässäsi?

Jos olisin laiha, kehtaisin mennä kuntosalille, lenkille, hakea opiskelemaan, sanoa mielipiteeni vieraissa tilanteissa (kyllä, lihavien mielipiteitä väheksytään)

Mennä kauppaan mihin aikaan tahansa, ilman reittienkään suunnittelua, kehtaisin mennä tinderiin (:D) TAI lähestyä mun ihastusta jne

Aukeaisi uusi elämä. Mutta onhan tätä uutta elämää yritetty jo vuosia saada

Mihin se aina kaatuu? Mitä tarkalleen ottaen tapahtuu?

Syön aika lailla kaikkea. Koetan noudattaa 80/20-sääntöä eli 80 % aterioista on terveellisiä ja loput saa olla ihan mitä tahansa sattuu tekemään mieli.

Unohda ruuan ajatteleminen ja tee jotain ihan muuta. Syöt sitten kun tulee nälkä.

Joskus tulee mieleen, että Suurin pudottaja- ja Selviytyjät-formaatit pitäisi yhdistää ja laittaa laihduttajat saarelle, jossa saisivat oikeasti korkeintaan 1200 kaloria päivässä ja koko ajan pitäisi tehdä jotain. Siinä parin kuukauden jälkeen ei taatusti yksikään olisi välttynyt painonpudotukselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamupuuroa, rahkaa, ruisleipää, salaatteja, lounaspaikan peruslounaita ja joka päivä vähän herkkuja. Nälkää ei saa nähdä, eli syön vähän väliä. 175cm, 62 kiloa.

Miksi alapeukut? Pari tuntia sauvakävelyä neljä kertaa viikossa, niin hoikka varsi taattu.

1.jos käveleminen olisi terveellistä... postinkantaja olisi kuolematon. 2. valas uiskentelee päivät pitkät, syö vain kalaa, juo vain vettä... ja on lihava ! 3. jänis juoksee, pomppii, on kasvissyöjä, ja... elää vain 8-10 vuotta. 4. kilpikonna ei juokse, ei pompi, tulee viimeisenä, ei kiirehdi minnekään, ja...elää 450 vuotta ! johtopäätös: helvettiiiiin jumpat, dieetit ja stressi !!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on helppoa kun voi syödä vähän ja olla hoikkana. Miehen on "pakko olla" lihaskimppu ja se vaatii loputonta syömistä.....pakko ahdata ruokaa suuhun väkisin pitkin päivää, että pysyy hyvässä kunnossa. Rasittavaa.

Alapeukuttakaa vaan. Tajuatteko paljon ruokaa se vaatii, että näyttää sellaiselta miesmallilta täydellisine lihaksineen. 4000-5000 kaloria päivässä....koko päivä pelkkää syömistä. 7-8 ateriaa päivässä. Mutta mies ei voi olla 55 kiloinen ja siro vaan pakko olla lihaskimppu. Ruokaan menee myös valtavasti rahaa.

Ei ole mikään pakko olla kävelevä biojäteastia. Mulle ainakin suurin mahdollinen turn-off olisi mies, jonka pitää koko ajan puputtaa ruokaa vauvan ateriatahdilla ja vielä jollakin erikoisdieetillä. Anteeksi kaikki, jotka joutuvat terveydellisistä syistä tekemään niin.

Mun on pakko jos haluan olla lihaksikas. Olen luonnostaan erittäin laiha ja olisin tälläkin hetkellä alle 60 kiloinen mies ilman tätä saliharrastusta ja loputonta syömistä. Ja sellaiset eivät todellakaan kiinnosta naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian vähän syöminen on aina se avain.

Vain äärimmäisen pieni vähemmistö aikuisista länsimaalaisista naisista on luonnostaan hyvin laiha, siis alipainon rajoilla.

Käytännössä jokainen sen kokoinen joutuu joko liikkumaan todella paljon (aktiivinen työ, arkiliikunta ja treeni) tai syömään vähän tai molempia.

Isolle osalle jo noin BMI 20-22 vaatii vastaavaa.

Jos ajatellaan vaikka nelikymppistä normaalipainoista, 165 cm ja 65 kg, ilman liikuntaa tällainen kuluttaa 1500-1700 kcal per päivä.

Kalorit sinne 1200 ja aktiivisuutta, sen se vaati. Tätä ei vaan haluta myöntää, kun eihän se ole tervettä. Lisäksi meidän kulttuurissa on tärkeää olla laiha vaikka "syö kuin hevonen". Siksi tähänkin kommenttiin tullaan väittämään vastaan mutku mutku mä syön. Niinpä niin.

Mutku mä syön :D  

Siitähän se on vaan kiinni, että mitä syö. Kyllä vaikkapa nyt herkullista tuoretta suomalaista valkokaalia saa syödä tasan niin paljon kuin jaksaa ja aivan lihomatta!

Joo, mutta mitään järkeä se kaalinkaan ylensyönnissä ei ole. Ei se nälkää pidä kuin ekaan pierasuun saakka. Kyllä lisänä täytyy olla jotain kaloripitoistakin.

Tottakai pitää olla MYÖS kaloripitoista. Ei kai kukaan pelkkää kaalia syö. Mua vaan ihmetyttää nämä, jotka väittää, ettei voisi olla laiha ja "syödä kuin hevonen". No, mitä se hevonen syö? Aika paljon rehua! Sitä rehua voi syödä ihminenkin ihan niin paljon kuin sielu sietää. Ei se kaali ole ainoa. Vaikka mitä vihannesta ja salaattia voi syödä niin paljon kuin jaksaa lihomatta yhtään. Tietenkin sen kaloripitoisen ruoan lisäksi.

Mä olen aina ollut hyvin hoikka ja aina ympärillä on jaksettu ihmetellä, että miten se on mahdollista, kun syön niin paljon. Kannattaisi varmaan katsoa mitä syön. Puolet lautasesta on aina kukkurallaan salaattia, selittäiskö asiaa...

Tottahan kasvikset on tärkeitä. Sitä vain en tajua, mikä ihanuus on syödä PALJON? Siltikin, vaikka ne ei "lihota".

Ei tarvitse syödä paljon, ei kai se mikään ihanuus ole. 

Mutta monella tuntuu vaan olevan sellainen käsitys, että hoikat ei syö mitään. Ja myös sellainen käsitys, että ei voi syödä paljoa, jos haluaa laihtua. Kyllä voi. Ja saa puputtaa vaikka telkkarin ääressä, kunhan puputaa vaikka nyt sitä kaalia eikä sipsejä.

Totta ihmeessä SAA puputtaa telkkarin ääressä. Napostelulla ei kuitenkaan painoa hallita, vaikka se napostelu olisikin kaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on helppoa kun voi syödä vähän ja olla hoikkana. Miehen on "pakko olla" lihaskimppu ja se vaatii loputonta syömistä.....pakko ahdata ruokaa suuhun väkisin pitkin päivää, että pysyy hyvässä kunnossa. Rasittavaa.

Alapeukuttakaa vaan. Tajuatteko paljon ruokaa se vaatii, että näyttää sellaiselta miesmallilta täydellisine lihaksineen. 4000-5000 kaloria päivässä....koko päivä pelkkää syömistä. 7-8 ateriaa päivässä. Mutta mies ei voi olla 55 kiloinen ja siro vaan pakko olla lihaskimppu. Ruokaan menee myös valtavasti rahaa.

Ei ole mikään pakko olla kävelevä biojäteastia. Mulle ainakin suurin mahdollinen turn-off olisi mies, jonka pitää koko ajan puputtaa ruokaa vauvan ateriatahdilla ja vielä jollakin erikoisdieetillä. Anteeksi kaikki, jotka joutuvat terveydellisistä syistä tekemään niin.

Mun on pakko jos haluan olla lihaksikas. Olen luonnostaan erittäin laiha ja olisin tälläkin hetkellä alle 60 kiloinen mies ilman tätä saliharrastusta ja loputonta syömistä. Ja sellaiset eivät todellakaan kiinnosta naisia.

Minä ottaisin paljon mieluummin alle 60-kiloisen miehen kuin elävän biojäteastian, jonka pääasiallinen harrastus on ruoan muuttaminen ulosteeksi.

Oma miehenikin oli armeijaiässä alle 60-kiloinen ja todella hyvässä kunnossa. En häntä silloin tuntenut, mutta kuvien perusteella upeat vatsalihakset.

Toki hän kelpaa minulle nyt vähän vanhempana isimiehenäkin. Tärkeintä on että hän kokkaa ja syö normaalia lapsiperheen ruokaa normaaleilla ateriaväleillä ja antaa lapsillemme terveen miehen mallin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on helppoa kun voi syödä vähän ja olla hoikkana. Miehen on "pakko olla" lihaskimppu ja se vaatii loputonta syömistä.....pakko ahdata ruokaa suuhun väkisin pitkin päivää, että pysyy hyvässä kunnossa. Rasittavaa.

Alapeukuttakaa vaan. Tajuatteko paljon ruokaa se vaatii, että näyttää sellaiselta miesmallilta täydellisine lihaksineen. 4000-5000 kaloria päivässä....koko päivä pelkkää syömistä. 7-8 ateriaa päivässä. Mutta mies ei voi olla 55 kiloinen ja siro vaan pakko olla lihaskimppu. Ruokaan menee myös valtavasti rahaa.

Ei ole mikään pakko olla kävelevä biojäteastia. Mulle ainakin suurin mahdollinen turn-off olisi mies, jonka pitää koko ajan puputtaa ruokaa vauvan ateriatahdilla ja vielä jollakin erikoisdieetillä. Anteeksi kaikki, jotka joutuvat terveydellisistä syistä tekemään niin.

Mun on pakko jos haluan olla lihaksikas. Olen luonnostaan erittäin laiha ja olisin tälläkin hetkellä alle 60 kiloinen mies ilman tätä saliharrastusta ja loputonta syömistä. Ja sellaiset eivät todellakaan kiinnosta naisia.

Niin. Miten se eroaa sellaisesta naisesta, joka on luonnostaan suuriluinen ja pyöreä ja kerää helposti painoa? Kuinka HELPPOA hänen on olla pieni ja siro nainen? Sanoisin että sulla on realistisemmat mahdollisuudet olla haluamasilainen kuin tuolla naisella!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Tämä minullekin tuli mieleen. Miksi tavoitella juuri maratoonarin kroppaa, eikö kannattaisi asettaa jokin muu tavoite?

No juuri sellaiset naiset saa minut ajattelemaan laihdutusta!

Eli "Vau, kuinka laiha, näyttäisimpä itse tuolta!"

Ja sitten sitä alkaa laskemaan kaloreita /jutta dieettä /elämäntapamuutosta/kaalisoppadieettiä

. Sitten se pläsähtää pari viikon päästä.

Kunnes taas tulee vastan joku todella alipainoinen nainen "Vau, onpa upea" jne jne pyörä pyörii

Ap

Ehkä sun pitää työstää tätä tavoitetta? Jos et ole laiha, laihaksi päätyminen vaatii sulta aivan hemmetisti tahdonvoimaa. Siihen ei ehkä riitä motiiviksi ulkokohtainen "vau, näyttäisinpä itse tuolta!". Sun pitää kaivella syvemmälle, MIKSI haluat olla laiha? Mitä ajattelet, että se muuttaa elämässäsi?

Jos olisin laiha, kehtaisin mennä kuntosalille, lenkille, hakea opiskelemaan, sanoa mielipiteeni vieraissa tilanteissa (kyllä, lihavien mielipiteitä väheksytään)

Mennä kauppaan mihin aikaan tahansa, ilman reittienkään suunnittelua, kehtaisin mennä tinderiin (:D) TAI lähestyä mun ihastusta jne

Aukeaisi uusi elämä. Mutta onhan tätä uutta elämää yritetty jo vuosia saada

Mihin se aina kaatuu? Mitä tarkalleen ottaen tapahtuu?

Suruun? Elämän tuskaan? Miksi kärvistellä tämä ainutkertainen elämä, vaikka voisin nauttia, ja ottaa jotain ihanaa syötävää? Kuolen lopulta kuitenkin, olin laiha tai en. Siinäpä ne syyt.

Mutta sitten iskee taas se kroppakateus/elämänilo, että "tämähän voi onnistuakin! Onnistuuhan muutkin"

Ja taas pari viikkoa, ja sitten iskee taas elämänrealiteetit päälle

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Tämä minullekin tuli mieleen. Miksi tavoitella juuri maratoonarin kroppaa, eikö kannattaisi asettaa jokin muu tavoite?

No juuri sellaiset naiset saa minut ajattelemaan laihdutusta!

Eli "Vau, kuinka laiha, näyttäisimpä itse tuolta!"

Ja sitten sitä alkaa laskemaan kaloreita /jutta dieettä /elämäntapamuutosta/kaalisoppadieettiä

. Sitten se pläsähtää pari viikon päästä.

Kunnes taas tulee vastan joku todella alipainoinen nainen "Vau, onpa upea" jne jne pyörä pyörii

Ap

Ehkä sun pitää työstää tätä tavoitetta? Jos et ole laiha, laihaksi päätyminen vaatii sulta aivan hemmetisti tahdonvoimaa. Siihen ei ehkä riitä motiiviksi ulkokohtainen "vau, näyttäisinpä itse tuolta!". Sun pitää kaivella syvemmälle, MIKSI haluat olla laiha? Mitä ajattelet, että se muuttaa elämässäsi?

Jos olisin laiha, kehtaisin mennä kuntosalille, lenkille, hakea opiskelemaan, sanoa mielipiteeni vieraissa tilanteissa (kyllä, lihavien mielipiteitä väheksytään)

Mennä kauppaan mihin aikaan tahansa, ilman reittienkään suunnittelua, kehtaisin mennä tinderiin (:D) TAI lähestyä mun ihastusta jne

Aukeaisi uusi elämä. Mutta onhan tätä uutta elämää yritetty jo vuosia saada

Aloita vaikka sillä, että sinne kauppaan ja takaisin meet kävellen. Teet ostoslistan mukaan ja pysyttelet siinä (oot saanu jo edellisissä langoissa vinkkejä terveelliseen ruokavalioon) Ostat ruuan vain yhdeksi päiväksi ja sama uusiksi joka päivä. Luulisi kilojen putoavan. Et kuitenkaan olet laiha parissa päivässä, tämä sun pitää sisäistää.

Siellä kaupassa muuten suurinosa asiakkaista on jotain muuta kuin maratoonarikroppaisia. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamupuuroa, rahkaa, ruisleipää, salaatteja, lounaspaikan peruslounaita ja joka päivä vähän herkkuja. Nälkää ei saa nähdä, eli syön vähän väliä. 175cm, 62 kiloa.

Miksi alapeukut? Pari tuntia sauvakävelyä neljä kertaa viikossa, niin hoikka varsi taattu.

Mä alapeukutin siksi, että kävelen viikossa vähintään 20km, teen kehonpainotreenejä kotona 4xvko. Syön aamupuuroon, louaanksi salaattia, päivälliseksi kasvisruokaa kuten linssilasagnea, linssikeitto tms., iltapalaksi maustamaton jugurtti marjoilla ja pähkinöillä. Hiukan herkkuja lähes päivittäin. Paino 80km, pituus 172cm. Näin olen liikkunut ja syönyt jo vuosia eli alapeukku siitä että hoikkia ei ole taattu, yksilöllistä👍🏼

Jos ruokavalio on huono, niin ihan sama kuinka paljon liikut.

Vierailija kirjoitti:

Nainen 38v. kahden lapsen työssäkäyvä äiti kirjoitti:

Olen nainen, BMI 20. Syön aamupalan, lounaan, välipalan ja iltaruuan. Illalla en syö mitään kun ei ole nälkä. Aamupala on melkein aina puuroa. Lounaalla täytän puolet lautasesta kasviksia, 1/4 hiilareita ja 1/4 proteiinia. Välipalalla rahkaa, marjoja ja hedelmiä. Iltaruoka mitä milloin perheen kanssa syö. Liikun joka päivä jotenkin. Käyn lasten kanssa uimassa, koiran kanssa lenkillä tai pyöräilen kuntopyörällä yms. Oliko näistä mitään apua?

Tarkat

Määrät? Montako desiä puuroa? Mitä proteiinia, montako grammaa. Montako marjaa?

Kauanko uintia, 20 min vai 60min? Jne

Ap

Yhden hengen puuroannos on 1 dl hiutaleita ja 2 dl nestettä. Kannattaa lukea niitä pakkausselosteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Tämä minullekin tuli mieleen. Miksi tavoitella juuri maratoonarin kroppaa, eikö kannattaisi asettaa jokin muu tavoite?

No juuri sellaiset naiset saa minut ajattelemaan laihdutusta!

Eli "Vau, kuinka laiha, näyttäisimpä itse tuolta!"

Ja sitten sitä alkaa laskemaan kaloreita /jutta dieettä /elämäntapamuutosta/kaalisoppadieettiä

. Sitten se pläsähtää pari viikon päästä.

Kunnes taas tulee vastan joku todella alipainoinen nainen "Vau, onpa upea" jne jne pyörä pyörii

Ap

Ehkä sun pitää työstää tätä tavoitetta? Jos et ole laiha, laihaksi päätyminen vaatii sulta aivan hemmetisti tahdonvoimaa. Siihen ei ehkä riitä motiiviksi ulkokohtainen "vau, näyttäisinpä itse tuolta!". Sun pitää kaivella syvemmälle, MIKSI haluat olla laiha? Mitä ajattelet, että se muuttaa elämässäsi?

Jos olisin laiha, kehtaisin mennä kuntosalille, lenkille, hakea opiskelemaan, sanoa mielipiteeni vieraissa tilanteissa (kyllä, lihavien mielipiteitä väheksytään)

Mennä kauppaan mihin aikaan tahansa, ilman reittienkään suunnittelua, kehtaisin mennä tinderiin (:D) TAI lähestyä mun ihastusta jne

Aukeaisi uusi elämä. Mutta onhan tätä uutta elämää yritetty jo vuosia saada

Mihin se aina kaatuu? Mitä tarkalleen ottaen tapahtuu?

Suruun? Elämän tuskaan? Miksi kärvistellä tämä ainutkertainen elämä, vaikka voisin nauttia, ja ottaa jotain ihanaa syötävää? Kuolen lopulta kuitenkin, olin laiha tai en. Siinäpä ne syyt.

Mutta sitten iskee taas se kroppakateus/elämänilo, että "tämähän voi onnistuakin! Onnistuuhan muutkin"

Ja taas pari viikkoa, ja sitten iskee taas elämänrealiteetit päälle

Ap

Mistä sinulle on syntynyt käsitys, että laihana elämä on kärvistelyä? Voisitko löytää muita nautinnon lähteitä kuin syöminen? Tai nautiskella sen syömisen äärellä jostain muusta kuin ruoan määrästä? 

Nämä on ainakin asioita, jotka sun täytyy saada sun pään sisällä muuttumaan, ennen kuin voit onnistua.

Vierailija kirjoitti:

Unohda ruuan ajatteleminen ja tee jotain ihan muuta. Syöt sitten kun tulee nälkä.

Joskus tulee mieleen, että Suurin pudottaja- ja Selviytyjät-formaatit pitäisi yhdistää ja laittaa laihduttajat saarelle, jossa saisivat oikeasti korkeintaan 1200 kaloria päivässä ja koko ajan pitäisi tehdä jotain. Siinä parin kuukauden jälkeen ei taatusti yksikään olisi välttynyt painonpudotukselta.

Tarvitsisin ehdottomasti vuoden kestävän läski leirin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Tämä minullekin tuli mieleen. Miksi tavoitella juuri maratoonarin kroppaa, eikö kannattaisi asettaa jokin muu tavoite?

No juuri sellaiset naiset saa minut ajattelemaan laihdutusta!

Eli "Vau, kuinka laiha, näyttäisimpä itse tuolta!"

Ja sitten sitä alkaa laskemaan kaloreita /jutta dieettä /elämäntapamuutosta/kaalisoppadieettiä

. Sitten se pläsähtää pari viikon päästä.

Kunnes taas tulee vastan joku todella alipainoinen nainen "Vau, onpa upea" jne jne pyörä pyörii

Ap

Ehkä sun pitää työstää tätä tavoitetta? Jos et ole laiha, laihaksi päätyminen vaatii sulta aivan hemmetisti tahdonvoimaa. Siihen ei ehkä riitä motiiviksi ulkokohtainen "vau, näyttäisinpä itse tuolta!". Sun pitää kaivella syvemmälle, MIKSI haluat olla laiha? Mitä ajattelet, että se muuttaa elämässäsi?

Jos olisin laiha, kehtaisin mennä kuntosalille, lenkille, hakea opiskelemaan, sanoa mielipiteeni vieraissa tilanteissa (kyllä, lihavien mielipiteitä väheksytään)

Mennä kauppaan mihin aikaan tahansa, ilman reittienkään suunnittelua, kehtaisin mennä tinderiin (:D) TAI lähestyä mun ihastusta jne

Aukeaisi uusi elämä. Mutta onhan tätä uutta elämää yritetty jo vuosia saada

Mihin se aina kaatuu? Mitä tarkalleen ottaen tapahtuu?

Suruun? Elämän tuskaan? Miksi kärvistellä tämä ainutkertainen elämä, vaikka voisin nauttia, ja ottaa jotain ihanaa syötävää? Kuolen lopulta kuitenkin, olin laiha tai en. Siinäpä ne syyt.

Mutta sitten iskee taas se kroppakateus/elämänilo, että "tämähän voi onnistuakin! Onnistuuhan muutkin"

Ja taas pari viikkoa, ja sitten iskee taas elämänrealiteetit päälle

Ap

Tee lista kaikista terveellisistä ruoka-aineksista ja ruuista, mistä aidosti nautit ja sitten koosta niistä ruokavaliosi. Turha sitä muiden ruokavalioita on kysellä, jos et niitä jaksa noudattaa ja pidät niitä ei-ihanina jo valmiiksi.

Bmi jotain 18-19. Aamulla 2 palaa leipää juustolla ja kahvia. Töissä kahvitauolla yleensä jugurtti, tänään munkkikahvilla käytiin. Ruokatauolla lohikeittoa. Kotona tehdään tortilloja, niitä varmaan pari menee. Illalla sitten vielä varmaan jugurttia ja mysliä. Joskus menee illalla sipsiä tai jäätelöä. Eli joo, ei aina kovin terveellistä, mutta annokset on melko pieniä, kun en jaksa isompia. Vapaalla jää lounas väliin, syön vaan yhden lämpimän aterian. Töissä vähän liikun ja vapaalla myös välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko ap pitää tavoitteet realistisina? Ettet lannistu jo elänmuutoksen alkumetreillä.

Tämä minullekin tuli mieleen. Miksi tavoitella juuri maratoonarin kroppaa, eikö kannattaisi asettaa jokin muu tavoite?

No juuri sellaiset naiset saa minut ajattelemaan laihdutusta!

Eli "Vau, kuinka laiha, näyttäisimpä itse tuolta!"

Ja sitten sitä alkaa laskemaan kaloreita /jutta dieettä /elämäntapamuutosta/kaalisoppadieettiä

. Sitten se pläsähtää pari viikon päästä.

Kunnes taas tulee vastan joku todella alipainoinen nainen "Vau, onpa upea" jne jne pyörä pyörii

Ap

Ehkä sun pitää työstää tätä tavoitetta? Jos et ole laiha, laihaksi päätyminen vaatii sulta aivan hemmetisti tahdonvoimaa. Siihen ei ehkä riitä motiiviksi ulkokohtainen "vau, näyttäisinpä itse tuolta!". Sun pitää kaivella syvemmälle, MIKSI haluat olla laiha? Mitä ajattelet, että se muuttaa elämässäsi?

Jos olisin laiha, kehtaisin mennä kuntosalille, lenkille, hakea opiskelemaan, sanoa mielipiteeni vieraissa tilanteissa (kyllä, lihavien mielipiteitä väheksytään)

Mennä kauppaan mihin aikaan tahansa, ilman reittienkään suunnittelua, kehtaisin mennä tinderiin (:D) TAI lähestyä mun ihastusta jne

Aukeaisi uusi elämä. Mutta onhan tätä uutta elämää yritetty jo vuosia saada

Mihin se aina kaatuu? Mitä tarkalleen ottaen tapahtuu?

Suruun? Elämän tuskaan? Miksi kärvistellä tämä ainutkertainen elämä, vaikka voisin nauttia, ja ottaa jotain ihanaa syötävää? Kuolen lopulta kuitenkin, olin laiha tai en. Siinäpä ne syyt.

Mutta sitten iskee taas se kroppakateus/elämänilo, että "tämähän voi onnistuakin! Onnistuuhan muutkin"

Ja taas pari viikkoa, ja sitten iskee taas elämänrealiteetit päälle

Ap

Mistä sinulle on syntynyt käsitys, että laihana elämä on kärvistelyä? Voisitko löytää muita nautinnon lähteitä kuin syöminen? Tai nautiskella sen syömisen äärellä jostain muusta kuin ruoan määrästä? 

Nämä on ainakin asioita, jotka sun täytyy saada sun pään sisällä muuttumaan, ennen kuin voit onnistua.

Siis se laihdutus on kärvistelyä. Ja olen ollut ennen normaalipainoinen, kyllä sen pitämisessä piti jättää ateroita väliin.

Ap

Kuitupitoinen aamiainen ja lounaan teen töihin joka aamu itse. Lounasboksiini laitan yleensä riisiä, kanaa, kananmunaa ja kasviksia kuten parsakaalia ja tomaattia. Illallisen ruokalajit vaihtelee, mutta syön useana päivänä viikossa kalaa, muina päivinä lihaa sopivan määrän ja lisäksi kasviksia, salaattia ym.

Töissä tulee jo aika paljon liikuttua ja kävelen paljon, silloin tällöin lenkkeilen ja harrastan jotain raskaampaa liikuntaa. Bmi 18

Nostaisit niitä vanhoja rutinoitasi etkä tekisi jatkuvasti uusia. Kiltit ihmiset tuhlaa aikaansa kun ei sinulle mikään neuvo koskaan ole kelvannut. Jos et halua muuttaa mitään, et muuta mitään. Jos oikeasti haluat niin muuta jotain.

Mutta oikeasti haluat kuulla vain että et onnistu kuitenkaan, nauti vaan elämästä niin pitkään kun sitä kestää. Siinä. Ole hyvä.

Ja vaikka itsekuria ja motia ei ole pillerinä, niin laihdutusta helpottavia lääkkeitä kyllä on. Hanki niitä vaikka siltä terapeutilta jonka palveluja kovasti tarvitset.

Syön kerran päivässä tai joka toinen päivä isomman aterian, yleensä aika epäterveelliset setit.

Esimerkki tältä päivältä hesestä:

Tuplapihvihamppari

2x9 soijatikut

Kanawräppi

Sprite (0,4l)

Eilen en syönyt mitään, sillä mun mielestä on helpompi pitää kokonaan taukoja syömisestä kuin että koittaa kituuttaa vähemmillä kaloreilla.

172 cm / 60 kg, vielä koitan pudottaa painoa.