Finnkinon rekrytointisirkus - kohtalontovereita?

Hain työpaikkaa Finnkinolta, mutta rekrytointiprosessi oli järkytys.
Minulle soitettiin, että pääsin jatkoon ja tervetuloa ryhmähaastatteluun, mutta siihen se riemu sitten päättyikin. Ryhmähaastatteluun oli kutsuttu ihan liikaa ihmisiä siihen nähden paljonko paikkoja oli tarjolla, ja järkytyin haastattelutehtävistä. Meidät laitettiin tekemään ilmaisutaidollista teatteria, pitämään kalvosulkeisia ja kehumaan toisiamme. Tehtävät eivät olleet helppoja varsinkaan kun meille ei annettu muistiinpanovälineitä eikä aikarajoista kerrottu etukäteen. Ei-suomenkieliset karsiutuivat kättelyssä heti pois, koska he eivät pysyneet perässä ja ryhmäjaot olivat välillä käsittämättömiä; yksi ilmaisutaitolukiolainen oli parin hiljaisemman kanssa, joten tietänee mitä siinä tapahtuu. Anniskelu- ja muut passini eivät kiinnostaneet missään välissä, mitä olisin hakemassani työssäni eniten tarvinnut vaan he halusivat tietää miten hyvin matkin kuvassa näkyvää perheenäitiä tai apinaa.

Ja se tehtävä mihin hain: lipunmyyntiin ja kohentamaan eli siivoamaan paikkoja näytösten välillä sen mitä en tekisi satunnaista keikkaa alkoholimyynnissä.