En lahjoita enää mitään. Mikään ei kelpaa.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 09:01"]

^ koska on köyhä? Jos saa uutta. Ei kannata ponnistella pois "köyhyydestä".

[/quote]

Suomen suurimmat vähävaraisten ryhmät taitavat olla opiskelijat ja pienellä eläkkeellä elävät eläkeläiset. Miten tarkalleen ottaen ajattelit, että esmes 80-vuotis mummeli ponnistelee pois köyhyydestä?

[/quote]

Nämä mummot ja opiskelijat tuskin valittavat täällä av-palstalla. Itse en ole opiskeluaikoina saanut joululahjoja muualta kuin vanhemmilta ja tutuilta, en mistään keräyksistä. Eikös ne lahjat ja avustukset mene vähävaraisille lapsiperheille pääsääntöisesti? Ja ikävä kyllä, niissä löytyy jonkin verran näitä sossupummeja, joille kaikki pitäisi tulla kuin Manulle illallinen. 

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 08:57"]En lahjoita minäkään.

Kaikki kuitenkin saavat toimeentulotukea. Jos tarve.
Itseään voi syyttää jos menee huonosti.
[/quote]

Viimeksi kun yritin hakea toimeentulotukea en sitä saanut. Meni kämppä alta kun ei ollu rahaa maksaa vuokraa, eikä ollu rahaa ruokaakaan.
Samaan aikaan kuuntelin miten muille sossut osteli kämppään kaiken uutena ja rahaa syydettii isoja summia tilille.
Miksi minut jätettiin kodittomaksi ja rahattomaksi sossun toimesta? Ehkäpä ihon värini oli väärä? Ehkäpä en osannut olla riittävän hyvä valehtelemaan heille.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 09:18"]

Raha on paras lahja koska juuri sitä köyhällä tai köyhtyneellä ei ole. Rahalla voi maksaa ruoan, sähkölaskun, velan, kampaajan, hammaslääkärin, bussilipun, laskun tms. jota siis tarvitsee ihan oikeasti. Kukaan ei tarvitse toisen vanhaa kauhtunutta ja pesussa ohentunutta väärän kokoista takkia vaikka itse sitä vielä voisitkin käyttää. Se mikä on mulle hyvä, ei välttämättä olekaan sitä toiselle. Mutta rahalla ( ei ole pakko antaa kymppitonnia) muutama kymppikin voi riittää juuri siihen pahimpaan hätään, ettei esim. joku lasku mene ulosottoon tai saa viikon ruoat perheelle.

Miksi tämän asian käsittäminen on niin mahdottoman vaikeaa normaalille hyväosaiselle? Vai onko nyt vaan kuitenkin kysy siitä, että pitää päästä vähän mestaroimaan sitä köyhempää, että itselle tulee hyvä fiilis? Ettei kyse ole ollenkaan hyvydestä ja antamisen ilosta.

[/quote]

Eikös Suomessa makseta veroja, jotta vähävaraiset saavat pötyä pöytään?

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 11:09"]

Mä olen köyhä, saanut avustuksia, ja saan yhä. Anteeksi että meillekkään ei kaikki lahjoitettu tavara kelpaa, mutta kerron nyt suoraan miksi! Minulla on kolme lasta, 3v, 9v ja 12v. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä usean sairauden vuoksi. Ennen sairastumistani olin normaalisti töissä, mikä tarkoittaa sitä, että meiltä löytyy kodin perustavarat ja laitteet. Lahjoituksissa tulee usein lapsille vaatetta, joiden koko on katsottu viitteellisistä taulukoista, eli poika saa 146-152cm vaatetta, tyttö 128-134cm vaatetta ja nuorin 98-104cm vaatetta. Poikani on kuitenkin 168cm pitkä ja hiukan pyöreä, eli lahjoitetut vaatteet eivät mahdu. tytär on 139cm, eli sama homma, eli ainoa jolle vaatteet sopivat joskus on 90cm kuopus. Joten vaatteista voin yleensä ottaa vastaan vain pienimmät. Astioita ja leluja meille on myös usein tuotu, mutta astioita emme tarvitse, ja ikävä kyllä tytär saa vain pahan mielen kun saa vanhoja vaatteettomia barbieita, kun toiveissa siintää yksi tietty nukke sarjasta joka on juuri tullut myyntiin. Poikani taas pitää vain luovista leluista, eikä esim koskaan ole osannut/tykännyt leikkiä pikkuautoilla ja vastaavalla. Enää poika ei juurikaan edes leiki, vaan harvoin rakentaa legoilla. Kavereiden tapaan hän haaveilee pleikka nelosesta ja tietyistä peleistä... Miettikääpä asiaa siltä kannalta, että tahtomattanne joutuisitte eläkkeelle sairauksienne vuoksi, ja ette enää kykenisi hankkimaan lapsille ja kotiin välttämättömimmän. Lapsen toiveet, jopa ne pienemmätkin on aika vaikea toteuttaa, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole! Lasta ei lohduta se, että saa vanhoja leluja ja pieniä vaatteita, kun koulussa kiusataan ja haukutaan kun ei enää olekkaan uusia vaatteita ja tiettyjä leluja... Itselläni on ollut periaate, että en ota vastaan tai jos otan, niin annan muille vähävaraisille eteenpäin lahjoitukset, mutten näe pointtia ottaa joltain muulata tavaraa jota en voi itse käyttää tai joka ei lapsille mahdu. Hyvästä tahdosta riippumatta 38 numeron kengät eivät mahdu 41 koon jalkaan, ja liian pieniä vaatteita ei voi ruuaksi ja jokapäiväisiksi hygieniatarvikkeiksi muuttaa. Autoa tai ajokorttia en omista, ja vuoden säästettyäni saan hankittua pojalle uudet silmälasit. Sosiaalivirasto avustaa niissä hiukan, mutta itsellekkin jää maksettavaa yleensä. Itku ja ahdistus on läsnä elämässä joka päivä, ja tällainen syyllistäminen ja haukkuminen ei ainakaan auta! Siis kiitos kaikille lahjoittajille kauniista ajatuksesta ja anteeksi etten voi kaikkea ottaa vastaan. 

[/quote]

Eli sinun pojallesi tulisi lahjoittaa usean sadan euron arvoinen pelikonsoli, jotta olisit tyytyväinen tai rahat siihen? Ymmärrätkö, että ei niitä ostella tuosta noin vaan edes hyvätuloisessa perheessä? Lapsien on nyt vain opittava, että kaikkea haluamaansa ei voi aina saada tässä elämässä tai sen eteen on tehtävä töitä.

Minä sain lahjoituksena eräältä järjestöltä mm. kahdet rikkinäiset toppavaatteet lapsille. Tietysti olen kiitollinen avusta, mutta rikkinäisiä minulla oli jo omasta takaa, olisi riittänyt että ehjät.. ei tarvitse olla uutta, hienoa ja kallista.

Vaikka kuinka haluaisi, lapset ovat silti lapsia ja toivovat samaa kuin muutkin ikäisensä. Se värityskirja 10-vuotiaalle, vaikka sitten lahjoituksena saatu ja hyvällä mielellä vastaanotettu, on pettymys. Lapsi voi sanoa, ettei ole, mutta muistaa sen kyllä ikuisesti.

Emme saa lahjoituksena joululahjoja tms. Syön itse kaurapuuroa, että saan edes sen yhden mieluisen paketin ostettua. Olisin mielelläni osallistunut lahjakeräyksiin, mutta ymmärrän ettei käytetty pehmolelu lämmitä vaikkapa kouluikäisen mieltä, kun toiveena on legoja tai pleikkapeli. Sitä mitä muillakin.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 09:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 09:00"]

miksi köyhien pitäisi tyytyä muiden käytettyihin jämiin, ettehän te itsekään tyydy???

[/quote]

No on se kumma, että se vaate, jota minä vielä voisin pitää ja ne vaatteet, joita kirpputorilta minä ostan, ei kelpaa köyhälle, mutta minulle tavalliselle palkansaajalle kyllä kelpaa. Eli minun, joka ihan itse tienaamillani varoilla ostan itselleni käytettynä, pitäisi lahjoittaa köyhälle kaikki uuutena ja merkkikamana. En ole kenellekään väkisin mitään vanhoja huonekaluja tms kippaamassa, mutta onhan se nyt ihan helvetin väärin, että ihmiselle, joka ei tikkua minkään eteen ristiin laita, pitäisi saada kaikki ilmaiseksi, uutena ja kotiin kuljetettuna.

[/quote]  NAPI NAPI! Älä lahjoita! Mitä täällä vaahtoat?!

Lasten pitää saada sitä muillakin lapsilla on. Siinä missä rikkaan teneva saa 20 lahjaa niin kyllä minusta sen köyhän tenavan kuuluu saada edes 1 sellainen lahja mitä muutkin saman ikäiset yleensä saavat. Se minusta on sen lahjan pontti, että lapselle hyvä mieli edes sen yhden ajanmukaisen ja hyvän lahjan muodossa.

Ei noissa lelulahjoissa muuten mitään pointtia ole. Kyllä se lapsi silti tajuaa olevansa köyhien vanhempien lapsi kun koulussa vertaillaan lahjoja. Älkää huoliko, ei jää sitä kokemusta paitsi.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 11:09"]

Mä olen köyhä, saanut avustuksia, ja saan yhä. Anteeksi että meillekkään ei kaikki lahjoitettu tavara kelpaa, mutta kerron nyt suoraan miksi! Minulla on kolme lasta, 3v, 9v ja 12v. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä usean sairauden vuoksi. Ennen sairastumistani olin normaalisti töissä, mikä tarkoittaa sitä, että meiltä löytyy kodin perustavarat ja laitteet. Lahjoituksissa tulee usein lapsille vaatetta, joiden koko on katsottu viitteellisistä taulukoista, eli poika saa 146-152cm vaatetta, tyttö 128-134cm vaatetta ja nuorin 98-104cm vaatetta. Poikani on kuitenkin 168cm pitkä ja hiukan pyöreä, eli lahjoitetut vaatteet eivät mahdu. tytär on 139cm, eli sama homma, eli ainoa jolle vaatteet sopivat joskus on 90cm kuopus. Joten vaatteista voin yleensä ottaa vastaan vain pienimmät. Astioita ja leluja meille on myös usein tuotu, mutta astioita emme tarvitse, ja ikävä kyllä tytär saa vain pahan mielen kun saa vanhoja vaatteettomia barbieita, kun toiveissa siintää yksi tietty nukke sarjasta joka on juuri tullut myyntiin. Poikani taas pitää vain luovista leluista, eikä esim koskaan ole osannut/tykännyt leikkiä pikkuautoilla ja vastaavalla. Enää poika ei juurikaan edes leiki, vaan harvoin rakentaa legoilla. Kavereiden tapaan hän haaveilee pleikka nelosesta ja tietyistä peleistä... Miettikääpä asiaa siltä kannalta, että tahtomattanne joutuisitte eläkkeelle sairauksienne vuoksi, ja ette enää kykenisi hankkimaan lapsille ja kotiin välttämättömimmän. Lapsen toiveet, jopa ne pienemmätkin on aika vaikea toteuttaa, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole! Lasta ei lohduta se, että saa vanhoja leluja ja pieniä vaatteita, kun koulussa kiusataan ja haukutaan kun ei enää olekkaan uusia vaatteita ja tiettyjä leluja... Itselläni on ollut periaate, että en ota vastaan tai jos otan, niin annan muille vähävaraisille eteenpäin lahjoitukset, mutten näe pointtia ottaa joltain muulata tavaraa jota en voi itse käyttää tai joka ei lapsille mahdu. Hyvästä tahdosta riippumatta 38 numeron kengät eivät mahdu 41 koon jalkaan, ja liian pieniä vaatteita ei voi ruuaksi ja jokapäiväisiksi hygieniatarvikkeiksi muuttaa. Autoa tai ajokorttia en omista, ja vuoden säästettyäni saan hankittua pojalle uudet silmälasit. Sosiaalivirasto avustaa niissä hiukan, mutta itsellekkin jää maksettavaa yleensä. Itku ja ahdistus on läsnä elämässä joka päivä, ja tällainen syyllistäminen ja haukkuminen ei ainakaan auta! Siis kiitos kaikille lahjoittajille kauniista ajatuksesta ja anteeksi etten voi kaikkea ottaa vastaan. 

[/quote]

Eli sinun pojallesi tulisi lahjoittaa usean sadan euron arvoinen pelikonsoli, jotta olisit tyytyväinen tai rahat siihen? Ymmärrätkö, että ei niitä ostella tuosta noin vaan edes hyvätuloisessa perheessä? Lapsien on nyt vain opittava, että kaikkea haluamaansa ei voi aina saada tässä elämässä tai sen eteen on tehtävä töitä.

[/quote]

Suomessa lapsityö on kielletty. Miten voit olla ehdottamassa, että lapsi alkaisi tekemään töitä meikkipään tai muotibarbin saadakseen!

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 09:18"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 09:15"]

Ainakin elätän itse perheeni ja opetan lapsilleni, että jos ei töitä tee ei syömänkään pidä. Ehkä sunkin pitäis ymmärtää se tosi asia, että köyhän on oltava nöyrä, ruokkivaa kättä ei purra ja se kenen leipää syöt sen lauluja laulat.

[/quote]

Ah, kultainen 50-luku on täällä taas. Terkkuja lapsille sinne kansakouluun, toivottavasti laitoit maitopullon ja eväsleivän reppuun, ettei tartte lasten syödä veronmaksajien kustantamaa kouluruokaa.

[/quote]

Kuule. 50-luku ON kohta täällä taas, valtion velka ja menot näyttävät siltä.

Ja sen onkin kova paikka monelle.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:55"]

Vaikka kuinka haluaisi, lapset ovat silti lapsia ja toivovat samaa kuin muutkin ikäisensä. Se värityskirja 10-vuotiaalle, vaikka sitten lahjoituksena saatu ja hyvällä mielellä vastaanotettu, on pettymys. Lapsi voi sanoa, ettei ole, mutta muistaa sen kyllä ikuisesti.

[/quote]

On teidän vanhempien vastuulla tarkastaa etukäteen saamanne lahjat ennen kuin annatte ne lapsellenne. Näin vältytään traumoilta.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:07"]

Lasten pitää saada sitä muillakin lapsilla on. Siinä missä rikkaan teneva saa 20 lahjaa niin kyllä minusta sen köyhän tenavan kuuluu saada edes 1 sellainen lahja mitä muutkin saman ikäiset yleensä saavat. Se minusta on sen lahjan pontti, että lapselle hyvä mieli edes sen yhden ajanmukaisen ja hyvän lahjan muodossa.

Ei noissa lelulahjoissa muuten mitään pointtia ole. Kyllä se lapsi silti tajuaa olevansa köyhien vanhempien lapsi kun koulussa vertaillaan lahjoja. Älkää huoliko, ei jää sitä kokemusta paitsi.

[/quote]

Ihme sosialistista paskaa, muuta Kuubaan. 

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 11:09"]

Mä olen köyhä, saanut avustuksia, ja saan yhä. Anteeksi että meillekkään ei kaikki lahjoitettu tavara kelpaa, mutta kerron nyt suoraan miksi! Minulla on kolme lasta, 3v, 9v ja 12v. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä usean sairauden vuoksi. Ennen sairastumistani olin normaalisti töissä, mikä tarkoittaa sitä, että meiltä löytyy kodin perustavarat ja laitteet. Lahjoituksissa tulee usein lapsille vaatetta, joiden koko on katsottu viitteellisistä taulukoista, eli poika saa 146-152cm vaatetta, tyttö 128-134cm vaatetta ja nuorin 98-104cm vaatetta. Poikani on kuitenkin 168cm pitkä ja hiukan pyöreä, eli lahjoitetut vaatteet eivät mahdu. tytär on 139cm, eli sama homma, eli ainoa jolle vaatteet sopivat joskus on 90cm kuopus. Joten vaatteista voin yleensä ottaa vastaan vain pienimmät. Astioita ja leluja meille on myös usein tuotu, mutta astioita emme tarvitse, ja ikävä kyllä tytär saa vain pahan mielen kun saa vanhoja vaatteettomia barbieita, kun toiveissa siintää yksi tietty nukke sarjasta joka on juuri tullut myyntiin. Poikani taas pitää vain luovista leluista, eikä esim koskaan ole osannut/tykännyt leikkiä pikkuautoilla ja vastaavalla. Enää poika ei juurikaan edes leiki, vaan harvoin rakentaa legoilla. Kavereiden tapaan hän haaveilee pleikka nelosesta ja tietyistä peleistä... Miettikääpä asiaa siltä kannalta, että tahtomattanne joutuisitte eläkkeelle sairauksienne vuoksi, ja ette enää kykenisi hankkimaan lapsille ja kotiin välttämättömimmän. Lapsen toiveet, jopa ne pienemmätkin on aika vaikea toteuttaa, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole! Lasta ei lohduta se, että saa vanhoja leluja ja pieniä vaatteita, kun koulussa kiusataan ja haukutaan kun ei enää olekkaan uusia vaatteita ja tiettyjä leluja... Itselläni on ollut periaate, että en ota vastaan tai jos otan, niin annan muille vähävaraisille eteenpäin lahjoitukset, mutten näe pointtia ottaa joltain muulata tavaraa jota en voi itse käyttää tai joka ei lapsille mahdu. Hyvästä tahdosta riippumatta 38 numeron kengät eivät mahdu 41 koon jalkaan, ja liian pieniä vaatteita ei voi ruuaksi ja jokapäiväisiksi hygieniatarvikkeiksi muuttaa. Autoa tai ajokorttia en omista, ja vuoden säästettyäni saan hankittua pojalle uudet silmälasit. Sosiaalivirasto avustaa niissä hiukan, mutta itsellekkin jää maksettavaa yleensä. Itku ja ahdistus on läsnä elämässä joka päivä, ja tällainen syyllistäminen ja haukkuminen ei ainakaan auta! Siis kiitos kaikille lahjoittajille kauniista ajatuksesta ja anteeksi etten voi kaikkea ottaa vastaan. 

[/quote]

Eli sinun pojallesi tulisi lahjoittaa usean sadan euron arvoinen pelikonsoli, jotta olisit tyytyväinen tai rahat siihen? Ymmärrätkö, että ei niitä ostella tuosta noin vaan edes hyvätuloisessa perheessä? Lapsien on nyt vain opittava, että kaikkea haluamaansa ei voi aina saada tässä elämässä tai sen eteen on tehtävä töitä.

[/quote]

Suomessa lapsityö on kielletty. Miten voit olla ehdottamassa, että lapsi alkaisi tekemään töitä meikkipään tai muotibarbin saadakseen!

[/quote]

Jo 14-vuotias voi tehdä kevyttä työtä, kuten jakaa kerran viikossa mainoksia.

Mutta perimmäinen viestini oli se, että kaikkea ei ole mahdollsita saada köyhänä, joten on tehtävä töitä (lue=opiskella ahkerasti ja hankkia töitä), jotta on oikeutettu saamaan kalliimpia hyödykkeitä. 

Legothan ovat ihan hirveän kalliita! Ei niitäkään ostella ihan miten vaan.. Mitä pari vuotta sitten katselin niitä pienempiäkin pakkauksia, niin nekin parinkympin hujakoilla. Mä luulen, että vanhemmat naisihmiset näitä lahjoja pääsääntöisesti ostavat. Joilla omat lapset jo aikuisia, ehkä lapsenlapsetkin teinejä. Mitäs luulette, onko heillä hajuakaan pleikkareista? Ja asiasta kukkaruukkuun, ei tuo uusi pleikkari ole musta kovinkaan kummoinen. Hieman nopeampi mitä kolmonen, eli jos vaaditaan uusinta uutta, niin kyse on silloin vain ahneudesta. 

Kirjoja, näitä täällä kuulutettuja hygieniatarpeita, värikyniä (aika hemmetin surullista, jos ala-asteikäisenä ei edes piirrä..), kyniä, kumeja, vihkoja, vaikka askartelutarpeita. Eikös niihin voisi olla köyhäkin ihan tyytyväinen? Legoilla voi leikkiä sitten kavereiden luona, tai pelata pleikalla. Teininä alko meikäläiselle lahjat olemaan yksi lysti, kirjat ja suklaat taisi olla toivelistan ykköspäässä. 

Enkä nyt tässä puolustele mitään rikkinäisiä kamoja.

Kaverin 10-vuotiaalle tyttö lapselle lahjoitettiin pari joulua sitten noin viisivuotiaille pojille suunniteltu pyjama. Puolet liian pieni ja täynnä poliisiautoja ja rekkoja. Silloin kyllä ymmärsin täysin ystävän närkästyksen. :) En kumminkaan tajua älytöntä kiittämättömyyttä ihan normaaleista lahjoista.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 09:18"]

Raha on paras lahja koska juuri sitä köyhällä tai köyhtyneellä ei ole. Rahalla voi maksaa ruoan, sähkölaskun, velan, kampaajan, hammaslääkärin, bussilipun, laskun tms. jota siis tarvitsee ihan oikeasti. Kukaan ei tarvitse toisen vanhaa kauhtunutta ja pesussa ohentunutta väärän kokoista takkia vaikka itse sitä vielä voisitkin käyttää. Se mikä on mulle hyvä, ei välttämättä olekaan sitä toiselle. Mutta rahalla ( ei ole pakko antaa kymppitonnia) muutama kymppikin voi riittää juuri siihen pahimpaan hätään, ettei esim. joku lasku mene ulosottoon tai saa viikon ruoat perheelle.

Miksi tämän asian käsittäminen on niin mahdottoman vaikeaa normaalille hyväosaiselle? Vai onko nyt vaan kuitenkin kysy siitä, että pitää päästä vähän mestaroimaan sitä köyhempää, että itselle tulee hyvä fiilis? Ettei kyse ole ollenkaan hyvydestä ja antamisen ilosta.

[/quote]

Kysehän on nimenomaan siitä että halutaan päästä siitä kaatopaikkakamasta eroon helposti. Joten lahjoitetaan se köyhälle ja odotetaan runsaita kiitoksia. Kun niitä ei tule tarpeeksi niin suututaan. Kun tässä kuitenkin hyvää hyvyyttään annettiin se 10v. sitten ostettu kallis takki, joka olis ihan hyvin vielä kelvannut köyhälle vaikkei itselle enää kelvannutkaan. Mutta köyhälle se olis ollut ihan hyvä takki. Ja jos se nyt olikin pari numeroa liian iso niin mitä siitä, kyllä se köyhälle menee kun ei sillä muutakaan takkia ole. Ja se takki sentään maksoi 10v. sitten ostettaessa paljon, sai köyhä tosi hyvän takin, muttei kiitosta sano. Ei sano, vaikka hyvää hyvyyttäni sille hyvän takin annoin. Niin on kiittämätöntä sakkia. Linttaan astutut kengätkin olisin voinut antaa, mutta nyt en anna kun en saa kiitosta. Kulkekoon köyhä paljain jaloin kun ei osaa kiitosta sanoa.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 09:18"]

Raha on paras lahja koska juuri sitä köyhällä tai köyhtyneellä ei ole. Rahalla voi maksaa ruoan, sähkölaskun, velan, kampaajan, hammaslääkärin, bussilipun, laskun tms. jota siis tarvitsee ihan oikeasti. Kukaan ei tarvitse toisen vanhaa kauhtunutta ja pesussa ohentunutta väärän kokoista takkia vaikka itse sitä vielä voisitkin käyttää. Se mikä on mulle hyvä, ei välttämättä olekaan sitä toiselle. Mutta rahalla ( ei ole pakko antaa kymppitonnia) muutama kymppikin voi riittää juuri siihen pahimpaan hätään, ettei esim. joku lasku mene ulosottoon tai saa viikon ruoat perheelle.

Miksi tämän asian käsittäminen on niin mahdottoman vaikeaa normaalille hyväosaiselle? Vai onko nyt vaan kuitenkin kysy siitä, että pitää päästä vähän mestaroimaan sitä köyhempää, että itselle tulee hyvä fiilis? Ettei kyse ole ollenkaan hyvydestä ja antamisen ilosta.

[/quote]

Kysehän on nimenomaan siitä että halutaan päästä siitä kaatopaikkakamasta eroon helposti. Joten lahjoitetaan se köyhälle ja odotetaan runsaita kiitoksia. Kun niitä ei tule tarpeeksi niin suututaan. Kun tässä kuitenkin hyvää hyvyyttään annettiin se 10v. sitten ostettu kallis takki, joka olis ihan hyvin vielä kelvannut köyhälle vaikkei itselle enää kelvannutkaan. Mutta köyhälle se olis ollut ihan hyvä takki. Ja jos se nyt olikin pari numeroa liian iso niin mitä siitä, kyllä se köyhälle menee kun ei sillä muutakaan takkia ole. Ja se takki sentään maksoi 10v. sitten ostettaessa paljon, sai köyhä tosi hyvän takin, muttei kiitosta sano. Ei sano, vaikka hyvää hyvyyttäni sille hyvän takin annoin. Niin on kiittämätöntä sakkia. Linttaan astutut kengätkin olisin voinut antaa, mutta nyt en anna kun en saa kiitosta. Kulkekoon köyhä paljain jaloin kun ei osaa kiitosta sanoa.

[/quote]

Ymmärrän, ettei käytetyt vaatteet/tavarat ole sopivia lahjoiksi. Mutta että kehdataan valittaa uusista tavaroista, jotka ovat olleet hinnaltaan edullisia. Pöyristyttävän röyhkeää. 

Olisiko kellään lahjoittaa käytettyjä kenkiä koossa 37/38? Ottaisin mielelläni vastaan. Samaten 34/36 koon vaatteet kelpaavat. T. En nipota käytetyistä/Trk

[quote author="Vierailija" time="08.12.2014 klo 15:09"]

Olisiko kellään lahjoittaa käytettyjä kenkiä koossa 37/38? Ottaisin mielelläni vastaan. Samaten 34/36 koon vaatteet kelpaavat. T. En nipota käytetyistä/Trk

[/quote]

Missä päin olet?

Nro 85...

En sanonut että pojalleni pitää lahjoittaa, saati että on saamassa moista konsolia, vaan ilmaisin että köyhänkin lapsella toiveet ovat samoja kun rikkaidenkin, ja koulussa kun muutama on konsolin saanut, niin lapsi joka ei vielä juurikaan rahan arvoa ymmärrä, toivoo kyseistä laitetta myös. Taisi nyt sattua arkaan paikkaan sinulla asia, jos noin kilahdit asiasta. Kyse oli siis siitä ettei köyhän lapsi välttämättä ymmärrä ettei "joulupukki" ole se joka lahjat tuo ja siksi ei saakkaan kaikki samanarvoista...

Opettajat kun ovat lasteni koulussa ennen joulua selittäneet, että pukki tuo kilteille lapsille lahjoja, niin miltäköhän lapsista mahtaa tuntua kun luokan kiusaavat lellipennut ovat saaneet sen 120 lahjaa ja kun itse hoitavat koulunsa ja kotityönsä ja saavat parin saapassukkia ja töhrityn barbin! Elämä on ja silleen! Sitten ihmetellään vielä miksi köyhän lapsi edes olettaa olevansa samanarvoinen kuin rikkaiden rinssit ja rinsessat jotka ei edes ymmärrä saaneensa ,itään arvokasta kun kaikki tulee ku manulle illalliset!