Lue keskustelun säännöt.
tylsä elämä!
07.12.2014 |
Ei oo kavereita - kaikki jäi kun aloin elää perhe-elämää ja lopetin ryyppäämisen. Sen kaks kertaa vuodessa kun olis varaa ja haluais ulos lähteä, ei oo kaveria. Ei oo ketään kenen kanssa lenkkeillä, jutella niitänäitä ja jakaa vitutuksen aiheet. Miehellä sama juttu, tosin hänellä on kuitenkin pari kaveria joihin voi puhelimitse pitää yhteyttä välimatkan takia ja näkee paristi vuodessa. Tammikuussa aloitan taas koulun, ehkäpä sieltä löytyy kavereita.. Huoh. Töissäkin olin kyllä tossa määräaikaisen, mutta siellä oli valtaosa vähintään 10v vanhempia kuin itse. Nuoret äidit (itse olen 23) joita oon netissä tavannu ovat suurin osa pissiksiä, tai joka viikonloppulapsensa hoitoon kuskaavia että pääseevät juhlimaan.
Ärsyttää tällanen elämä. Muita?
Kommentit (9)
Ihan kuin mun kirjoittama teksti. Olen sua pari vuotta vanhempi. Mä oikeasti nautin tästä vanhemmuudesta, ja keksisin mieluusti viikonloppuisinkin jotain mieluista lapsiystävällistä tekemistä. Asun alueella, jossa ensisynnyttäjien keski-ikä on aikamoisen korkea, ja koska olen itse vielä opiskelija (loppusuoralla tosin), niin tunnun olevan niin eri elämäntilanteessa muiden äitien kanssa, etten oikein keksi mitään puhuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siitä haaveillaan joskus miehen kanssa yhdessä, että olisi joku kaveriperhe, jonka kanssa käydä mökkeilemässä kesäisin ja talvisin porukassa syömässä tai muuta. Yksi tällainen onkin, mutta asuu kaukana meistä, joten näemme todella harvoin.
2
Hienoa että löyty edes yks samassa jamassa oleva! Sama täällä noiden viikonloppujuttujen kanssa. Olis kiva tavata kaveri tai pari joiden kanssa voi tehdä lapsijuttuja, mutta myös välillä ihan vaan aikuisten kesken lähteä jonnekkin. Tosi tympeetä tämmönen eristäytyny elämä. Entiset kaverit on suurimmaksi osaksi lapsettomia ja kimpassa viikot ja viikonloput puhuen mieskaadoista, ryyppyreissuista, tulevista reissuista yms - mulla taas olis keskusteltavaa lapsista, töistä tai koulusta, tv sarjoista, juoruilua ja parisuhdeongelmien puimista ja huumoria heittäen :D
En tiiä kyllä miten käy sen koulunkaan kanssa että saako sieltäkään kavereita, kun on nuorisopuoli eli valtaosa 15-16 vuotiaita.
Ap
15-16-vuotiaiden kanssa varmaan olisi vielä vähemmän yhteistä, mun opiskelukaverit on kyllä reilu parikymppisiä, mutta nekin viettää kyllä pitkälti perinteistä opiskelijaelämää. Oon miettinyt, pitäisikö kokeilla jotain perhekerhoa tms. Me satutaan leikkipuistoon aina jotenkin sellaiseen aikaan, että siellä on ihan tyhjää. Kaikki aina sanoo, että leikkipuistoissa on helppo tutustua, mutta milläs tutustut, jos ei ole muita lapsia lähimaillakaan. :D
Valitettavan tuttua monelle äidiksi tulevalle. Ja varsinkin tuo ikä ja jos omat kaverit eivät vielä ole lapsia alkaneet vääntää.
Kyllähän se elämä jollain lailla loppuu.. ainakin näin itsellänikin.. vaikka kuka sanois mitä.
Ei se ehkä kaikilla niin menekään, mutta aika monella.
Kannattaa alkaa harrastamaan vaikka jotain... perhekahvilat ja muut kerhot on mun mielestä olleet kyllä aika tappotylsiä. Siellä ei sitten muusta puhutakaan kun niistä kakkavaipoista ja yövalvomisista... plaaah.
- 26 v. 2 lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun meitä äitikavereita kaipailevia on niin monia (ainakin muiden palstojen perusteella), niin luulisi, että se ystävystyminen muiden vanhempien kanssa olisi helpompaa. :) Itselläni sitä kyllä vaikeuttaa se, että olen aika ujo.
Niin luulis! Itekin oon ujo - aluksi. Kun tutustuu niin oon hirvwe moottoriturpa älyttömällä huumorilla varustettuna, mut kun se tutustuminen on jotenki niin hirveen hankalaa. Mä en ees jaksa alkaa harrastamaan mitään silleen "oikeasti" koska kyllästyn äkkiä, en jaksa käydä säännöllisesti tai oon liian väsyny siihen. Toi lenkillä käynti on ihan virkistävää , tulis enemmän käytyä jos olis kaveri siihen hommaan (: noissa kaikennäkösässiä fb:n ryhmissä oon ollu - nuoret äidit, kaveriryhmät yms, mutta tuntuu hankalalta alkaa satojen ellei tuhansien joukosta ettimällä ettimään "omantyyppistä" kaveria, ja ne jotka on itelle laittanu viestiä on vähän.. No, ei oman tyyppisiä tavalla tai toisella.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja noissa nuori äiti -ryhmissä mä en ainakaan tunnu ikinä löytävän oman tyyppistä seuraa sen takia, että tunnen itseni jotenkin paljon vanhemmaksi. Vaikka itsekin olen vasta 25, ja lapsen syntyessä olin nuorempi.
Oikeasti, ei ketään? Tunnen itteni vielä syrjäytyneemmäksi. :D
Ap