Sairaanhoitajat ja opettajat molemmat ammattiryhmät ovat sitä mieeltä että nyt vaihdetaan työpaikkaa. Mitä ajatuksia tämä herätäää?

Mikäs niille nyt yhtäkkiä tuli? Yrittävät painostaa. palkankorotuksia?

Mä oon tyytyväinen laitoshuoltajana. Tienaankin varmaan paremmin kun useammat hoitajat. Mulla ainakin menee hyvin. Juttelin entisen lähihoitajan kanssa ja palkkani on suurempi mitä hänellä oli.

Mietin miksi jatkuvasti kirjoitat näitä samoja alanvaihdos - ketjuja. Oletko itse vaihtamassa alaa? Vai oletko kateellinen niille, joille alan vaihdos on oikeasti mahdollista? Vai mikä sua oikein riepoo?

Nyky-yhteiskunnassa ns. kutsumusammattilaiset eivät enää nöyrry kuin aiemmin. On tajuttu että oma hyvinvointi menee edelle ja silmät ovat avautuneet sille ristiriidalle, että auttavassa ammateissa henkinen painolasti mikä ammatin myötä ei näy palkassa.

Itse myös kyseisillä aloilla eikä ihmetytä yhtään. Vaihdoin alaa ja työelämä ei tunnu yhtään samalta. Kaduttaa etten aiemmin vaihtanut alaa!

Palkka kertoo nyky-yhteiskunnassa arvostuksesta. Jos joudut hakemaan asumistukea asuessasi kahden lapsen kanssa yksin Korkeakoulutettuna ja työpäivien jälkeen olet ihan puhki ja lasten kanssa odottaa läksyt ja kotityöt, ei yhteiskunta arvosta. Noilla aloilla oleminen ei ole sen arvoista.

Miksi tätä pitää täällä joka päivä jauhaa?

Juuri oli uutinen, etteivät hoitajat ole juuri alaa vaihtaneet.

Lähteee norjaan lähihoitajaksi. palkka jotaiin 3000 kuussa.

Kertoo, että kyseisissä töissä työhyvinvointi on surkeaa, koska työmäärä on kohtuuton ja lisäksi palkka alimitoitettu. Työmäärä on aivan yli sen, mikä on ihmiselle hyväksi ja lisäksi työtä ei pysty tekemään niin hyvin kuin pitäisi. Se on erityisen raskasta töissä missä pitäisi huolehtia ihmisistä ja heidän tarpeistaan. 

Eiikös tuo ole kautta linja eikä vain hesalaisilla? Ja syyy on nuorten älypuhelin kulttuuri ja kasvavat adhd ongeelmat. Kaikki pitää saada nyt ja heti. EI ole kärsivälllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Nyky-yhteiskunnassa ns. kutsumusammattilaiset eivät enää nöyrry kuin aiemmin. On tajuttu että oma hyvinvointi menee edelle ja silmät ovat avautuneet sille ristiriidalle, että auttavassa ammateissa henkinen painolasti mikä ammatin myötä ei näy palkassa.

Itse myös kyseisillä aloilla eikä ihmetytä yhtään. Vaihdoin alaa ja työelämä ei tunnu yhtään samalta. Kaduttaa etten aiemmin vaihtanut alaa!

Palkka kertoo nyky-yhteiskunnassa arvostuksesta. Jos joudut hakemaan asumistukea asuessasi kahden lapsen kanssa yksin Korkeakoulutettuna ja työpäivien jälkeen olet ihan puhki ja lasten kanssa odottaa läksyt ja kotityöt, ei yhteiskunta arvosta. Noilla aloilla oleminen ei ole sen arvoista.

Väännän nyt rautalangasta. Sellaista arvostusta et vain saa mistään, jolla yksinhuoltaja pystyisi elämään rentoa ja rikasta elämää väsymättä kotitöihin. Sellainen onnistuisi, jos hoitajia olisi tuhat, mutta kun ala on suuri, se ei voi olla niin hyvin palkattu että voisitte mitä, pitää omaa huonetta aupairille vai pitää taloudenhoitajaa? 

Hanki puoliso tai muuta yksiin toisen yyhoon kanssa ja lopeta kitinä. 

Osan hoitajista ei olisi koskaan edes pitänyt hoitoalalle hakeutua, kyky kohdata potilas ja käytös sitä tasoa. Joten alanvaihdos ihan suotavaa.

Vierailija kirjoitti:

Eiikös tuo ole kautta linja eikä vain hesalaisilla? Ja syyy on nuorten älypuhelin kulttuuri ja kasvavat adhd ongeelmat. Kaikki pitää saada nyt ja heti. EI ole kärsivälllisyyttä.

No eikä ole mikään nuorten "älypuhelin kulttuuri" sen takana että hoitajat haluaa vaihtaa alaa :D

Vierailija kirjoitti:

Nyky-yhteiskunnassa ns. kutsumusammattilaiset eivät enää nöyrry kuin aiemmin. On tajuttu että oma hyvinvointi menee edelle ja silmät ovat avautuneet sille ristiriidalle, että auttavassa ammateissa henkinen painolasti mikä ammatin myötä ei näy palkassa.

Itse myös kyseisillä aloilla eikä ihmetytä yhtään. Vaihdoin alaa ja työelämä ei tunnu yhtään samalta. Kaduttaa etten aiemmin vaihtanut alaa!

Palkka kertoo nyky-yhteiskunnassa arvostuksesta. Jos joudut hakemaan asumistukea asuessasi kahden lapsen kanssa yksin Korkeakoulutettuna ja työpäivien jälkeen olet ihan puhki ja lasten kanssa odottaa läksyt ja kotityöt, ei yhteiskunta arvosta. Noilla aloilla oleminen ei ole sen arvoista.

No, kun nyt ensin olisit edes ollut jommalla kummalla alalla.

Ensinnäkään kumpikaan ala ei ole mikään "kutsumusammatti".  Jokuselle voi olla, mutta todellakin vain jokuselle.  Tunnen tällaisen kutsumusamattilaisen ja hän oli todella hyvä työssään eikä valittanut kaiken aikaa, kuten tämä muu jengi.   Muista poiketen, hän olisi jopa voinut valita laajasta kirjosta ammatteja, kun taas suurin osa noista ammattilaisista ei voi.  Ei ole pää tehty vaativiin töihin.

Sen miten vaatimatonta taso on, kertoo se, että tuokin kirjoittaja jaksaa jankuttaa raskaudesta, mutta väittää kuitenkin rahan korjaavan tilanteen.   

Yrittää siis vain säälillä ja uhoamisella hilata palkkoja ylöspäin.

Hohhoh. Eihän niillä naikkosilla ole mitään vaihtoehtoista alaa, jonne voisivat mennä :DDDDDDDD

Vai tuleeko hoitsuista opeja ja päinvastoin?

Minnekkä he aikovat vaihtaa?

Ei ole juuri muilla aloilla töitä

Aria kirjoitti:

Osan hoitajista ei olisi koskaan edes pitänyt hoitoalalle hakeutua, kyky kohdata potilas ja käytös sitä tasoa. Joten alanvaihdos ihan suotavaa.

Se vaan on vähän huono ajankohta vaihtaa tuosta syystä siinä vaiheessa, kun on jo koulutettu.

Yleensä kyllä potilaat tulevat ihan asiallisesti toimeen potilaiden kanssa.  Ei pidä odottaa liikoja. Asiallisuus riittää, muu on sitten vaan potilaan kannalta plussaa.

On vain tajuttava se, että ihmisten arvot ja tavoitteet ovat muuttuneet.  Hoitsut ja opettajatkin ovat ihmisiä, joten niin ovat heidänkin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyky-yhteiskunnassa ns. kutsumusammattilaiset eivät enää nöyrry kuin aiemmin. On tajuttu että oma hyvinvointi menee edelle ja silmät ovat avautuneet sille ristiriidalle, että auttavassa ammateissa henkinen painolasti mikä ammatin myötä ei näy palkassa.

Itse myös kyseisillä aloilla eikä ihmetytä yhtään. Vaihdoin alaa ja työelämä ei tunnu yhtään samalta. Kaduttaa etten aiemmin vaihtanut alaa!

Palkka kertoo nyky-yhteiskunnassa arvostuksesta. Jos joudut hakemaan asumistukea asuessasi kahden lapsen kanssa yksin Korkeakoulutettuna ja työpäivien jälkeen olet ihan puhki ja lasten kanssa odottaa läksyt ja kotityöt, ei yhteiskunta arvosta. Noilla aloilla oleminen ei ole sen arvoista.

Väännän nyt rautalangasta. Sellaista arvostusta et vain saa mistään, jolla yksinhuoltaja pystyisi elämään rentoa ja rikasta elämää väsymättä kotitöihin. Sellainen onnistuisi, jos hoitajia olisi tuhat, mutta kun ala on suuri, se ei voi olla niin hyvin palkattu että voisitte mitä, pitää omaa huonetta aupairille vai pitää taloudenhoitajaa? 

Hanki puoliso tai muuta yksiin toisen yyhoon kanssa ja lopeta kitinä. [/

No ne kotityöt ym ei tuntuis yhtään niin pahalta jos ei tarvitsisi kokea taloudellista painetta. En silti mitään luxus elämää havittele. Vaikka tienaisin hyvin en ottaisi Au pairia enkä taloudenhoitajaa!

Parisuhde (tasa-arvoinen) löytyisi myös helpommin kun miesten ja naisten palkkaero korkeakoulutetuilla ei olisi niin suuri. Ne ominaisuudet (esim. keskustelukulttuuri ja analysointikyky) löytyy useimmiten koulutetuilla miehiltä mutta tuntuu olevan epätoivottu yhtälö sote-alan palkka ja yh vaikka kumppanina ja ihmisenä olisi ihana nainen. En jaksa avautua tästä enempää kun ymmärrystä tuskin pohatoilta tulee.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoh. Eihän niillä naikkosilla ole mitään vaihtoehtoista alaa, jonne voisivat mennä :DDDDDDDD

Vai tuleeko hoitsuista opeja ja päinvastoin?

Vielä saattaa naurattaa. Ehkä me heittäydytään saikulle ja sieltä eläkkeelle. Pään, kun pitää näillä aloilla toimia. Ainahan voi saada pienet raivarit ja pääsee lepolomalle.

En tajua, miksi nämä kaksi ammattiryhmä aina käsitellään samassa "luvussa" toisiinsa verraten.

Kuka nyt opettajan ottaisi töihin, kun ei osaa muuta kuin toisia neuvoa.

Sairaanhoitajat yleensä ahkeria ja monitaitoisia.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoh. Eihän niillä naikkosilla ole mitään vaihtoehtoista alaa, jonne voisivat mennä :DDDDDDDD

Vai tuleeko hoitsuista opeja ja päinvastoin?

No, en tiedä, mutta tietysti voivat yrittää löytää jonkun kivan, itselleen sopivan homman.  Onhan hoita.

Esim seuraavissa vaaleissa eduskuntaan (siellä niitä on), myyntityöhön (yleensä omaavat sosiaaliset taidoet), teollisuuteen (osa meni aikoinaan esim elektroniikkateollisuuteen koojiksi) jne.    Mikäs siinä.

En ihmettele, vaikka noilta aloilta haluttaisiin pois.  Ammatti valitaan suht nuorena.  Sen jälkeen moni hankkii perheen, ja kaikki hoivavietti tulee ihan riittävästi purettua siellä kotona, joten alkaa kiinnostaa toisenlainen työ.    

On ihan normaalia, että aikansa jotakin työtä tehtyään, haluaa tehdä jotankin muuta.  Jotakin ihan muuta.

Ihmiset vaihtavat muistakin ammateista toisiin tehtäviin, joten miksei sitten hoito-/opetusalaltakin.

Kummallakin alalla on ollut poikkeuksellista aikaa.   Siinä on voinut into laskea.  Siinä on voinut alkaa homma tuntua raskaalta ja uuvuttavalta.   Ja vieläkään ei olla takaisin entisessä....   

En ihmettelisi, jos hoitaja haluaisi pois koronarumban jälkeen ja vielä nyt näitä turhia koronapotilaita katseltuaan entistä enemmän pois.  Homma vaan jatkuu, kun jotkut eivät ota rokotetta.    -   Ja jos sitten joskus tulevaisuudessa korona olisi pois päiväjärjestyksestä, ei silloinkaan ole odotettavissa suvantokautta, vaa hallitus piiskaa ruoskallaan jo nyt yhä suurempien potilasmäärien hoitoon hokemalla miten antavat lisää rahaa hoitojonojen purkamiseen.    Se on hävytöntä!!  Odottaa jo väsähtäneen väen vielä kiihdyttävän tempoa.    Ei ihme, jos useampikin toteaa "gimme a break!" ja lähtee pois.