Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Loogisen sekä tunteellisen parisuhde
10.10.2021 |
Nyt vaan tuntuu siltä, että haluan jakaa tämän.
Olen 30v nainen ja luonteeltaan hyvin tunteellinen. Elän ilot ja surut todella vahvasti, olematta kuitenkaan bipolaarinen tai rajatilatapaus. Olen suhteessa miehen kanssa, joka on aivan toista maata - erittäin looginen, tasainen ja ärsyyntyy suurista tunteista jos ei ole siis ihan hautajaiset tms. Olen tunteiden kommunikoinnissa tottunut hyvin pehmeään ja ns "ymmärtävään" keskustelutapaan, jossa toisen tunteita ei lytätä vaan kuunnellaan ja otetaan toisen tunteet pehmeästi vastaan. Kuitenkin kumppanini on saanut minut tuntemaan itseni todella kehittymättömäksi tunne-elämältäni, hän kokee tunteellisuuden olevan kehittymätöntä tunteiden hallitsemattomuutta ja usein torjuu tunteeni väärinä sekä epäoikeutettuina. Minulla on noussut häpeä itsestäni sekä tunteellisuudestani, olen kolmekymppinen ja käyttäydynkö kuin kakara, kun itken helposti mutta myös rakastan lujaa?
Olen yrittänyt selittää miehelle, että koemme elämän niin eri tavalla, eikä tunteellisuus ole ollut ongelma elämässäni, lähinnä rikkaus, ja minusta tuntuu noyryyttävältä kun hän riitatilanteissa selittää tunteitani tai miten tulen mihinkin asiaan reagoimaan.En ole siis suuttuja tai toisen haukkuja, mutta itkuherkkä. Olen ajautunut niin epävarmaan tilaan, että olen käynyt juttelemassa psykiatrilla, joka rajasi kaikki häiriöt tms pois ja totesi, että ylidiagnosointia tapahtuu niin paljon ja normaalit luonteenpiirteitä erot unohdetaan. Rakastan miestä todella, mutta en tiedä onko meillä mahdollisuutta ikinä päästä samalle aaltopituudelle, koen red flagina että olen alkanut epäilemään itseäni juuri kun luulin että tässä iässä olisi jotenkin varmempi. Olisinpa sellainen tiedenainen joka pysyy pää kylmänä tilanteessa kuin tilanteessa...
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loogista älyä ei pidä asettaa vastakkain tunteellisuuden kanssa.
Älykäs ja analyyttinen ihminen voi olla myös tunteellinen, toisen
tunnetiloja herkästi lukeva ja empaattinen.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sekä looginen että tunteellinen nainen. Kukaanhan, ainakaan täysipäinen aikuinen, ei ole jompaakumpaa. En nuorena esim. osannut tunteellisesti haastaviin tilanteisiin suhtautua kummemmin kuin ehdottamalla ratkaisua johonkin ongelmaan, kuuntelemalla tai ojentamalla itkevälle kaverille vaikka nenäliinan.
Mitä olen huomannut myös on se, että ihmiset tietävät yleensä ratkaisut ongelmiin itsekin, mutta haluavat purkaa itse tunteet ulos. Yleensä kuunteleminen riittää. Looginen ihminen on joku jonka luulisi tajuavan tämän.
Yleensä myös tuollaiset "loogisuutensa" verhoutuvat ihmiset kieltävät tunnepuolensa. Siitä muka-loogisuudesta tulee rooli. Miesystäväsi käytös voi oikeasti olla lähinnä jotain joka vain lisää itkuherkkyyttäsi, koska et koe tulevasi kuulluksi.
Nämä tyypit ovat itse älyttömän lapsellisia tuossa "rationaalisuuteen" verhoutumisessa kun ihminen hyvin harvoin päättää mitään puhtaan loogisesti tai tunteella.
Ei kai kyse oo siitä, että loogisilla ei olisi tunteita, vaan siitä että ne tuntee ei ole niin hallitsevia. Voi tuntea tosi vahvoja tunteita ilman, että se näkyy tai olla tosi surullinen ilman ääneen itkemistä.
Vierailija kirjoitti:
Älä itke iines.
🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole sekä looginen, että tunteellinen. Ne eivät ole vastakohtia. Mieheni on vähemmän tunteellinen, looginen ihminen.
Hän suhtautui itkuherkkyyteen aluksi samalla tavalla kuin miehesi Ap, mutta selitin asian hänelle loogisesti. Selitin myös että miten hänen suhtautumisensa tulee vaikuttamaan suhteeseemme pitkällä aikavälillä - luottamus katoaa ja sen mukana läheisyys. Hän ymmärsi ja asiat ovat muuttuneet parempaan. Esim. hän yrittää lohduttaa, jos tilanne sitä vaatii. Ja minä arvostan yritystä, vaikka se olisi kömpelö.
Vierailija kirjoitti:
On myös kiinnostavaa, että mies on saanut ap:n tuntemaan itsensä niin vääränlaiseksi, että ap on mennyt jopa psykiatrille! Nyt herää ap, ongelmasi johtuvat siitä miehestä! Narsistit eivät koskaan itse koe olevansa sairaita, mutta sairastuttavat muut ja vähintään leimaavat muut sairaiksi. Eroa ja pelastaudu.
En nyt narsistia ja eroa heti heittäisi pöytään, mutta samaa mieltä pienemmässä mittakaavassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon nainen, joka inhoaa ylitunteellisuutta ja itkeskelyä. Pidän sitä juurikin lapsellisen ja tyhmän ihmisen merkkinä. Tää ei ole sellainen ominaisuus, jonka pystyisin muuttamaan, enkä pystyisi seurustelemaan tunteellisen tyypin kanssa. Te kuulostatte niin erilaisilta ja se eroavaisuus tuottaa niin paljon tuskaa, että en nää teidän suhteella tulevaisuutta.
Ei ole väistämättä noin, ja vaikka tunteellisuus voi olla tyhmyyttä, lapsenomaisuutta tai traumalähtöistä, se voi myös osoittaa älykkyyttä. Noin karkeasti sanoen, älykkyys ja tunteikkuus vaativat herkkää havainto- ja reagointikykyä.
Looginen ja tunteellinen pystyvät hienoon yhteistyöhön, kun kumpikin haluaa ymmärtää toistaan ja se ymmärtämisen halu on aitoa, välittämisestä lähtevää. Molemmat saavat siinä elämäänsä uuden ulottuvuuden ja pääsevät eri tasolle ihmisyydessään kuin kumpikaan erikseen.
Suosittelen katsomaan Ang Leen Järki ja tunteet, jos ette ole sitä nähneet.
Tunteisiin ei tarvita älyä. Siksi äly ja tunteet on eri asia.
Sanoinkohan niiden olevan sama asia?
Sanoit, että tunteellisuus voi osoittaa älykkyyttä. Kun niihin tunteisiin tarvitaan älyä yhtä paljon kuin porsaaseen bensaa.
Ehkei sinun kannata keskustella älyasioista yhtään enempää kuin aapeen miehenkään kannattaisi keskustella tunteista jos hän ei niistä kerran mitään ymmärrä. Sanoin, että voi osoittaa siinä kuin olla osoittamattakin. Miksi sinä tulet sitä suureellisesti kumoamaan, haluatko väittää että tunteet ja äly ovat ristiriidassa?
Alue: Aihe vapaa
Mä olen sekä looginen että tunteellinen nainen. Kukaanhan, ainakaan täysipäinen aikuinen, ei ole jompaakumpaa. En nuorena esim. osannut tunteellisesti haastaviin tilanteisiin suhtautua kummemmin kuin ehdottamalla ratkaisua johonkin ongelmaan, kuuntelemalla tai ojentamalla itkevälle kaverille vaikka nenäliinan.
Mitä olen huomannut myös on se, että ihmiset tietävät yleensä ratkaisut ongelmiin itsekin, mutta haluavat purkaa itse tunteet ulos. Yleensä kuunteleminen riittää. Looginen ihminen on joku jonka luulisi tajuavan tämän.
Yleensä myös tuollaiset "loogisuutensa" verhoutuvat ihmiset kieltävät tunnepuolensa. Siitä muka-loogisuudesta tulee rooli. Miesystäväsi käytös voi oikeasti olla lähinnä jotain joka vain lisää itkuherkkyyttäsi, koska et koe tulevasi kuulluksi.
Nämä tyypit ovat itse älyttömän lapsellisia tuossa "rationaalisuuteen" verhoutumisessa kun ihminen hyvin harvoin päättää mitään puhtaan loogisesti tai tunteella.