Lue keskustelun säännöt.
Miksi hankkia lapsia?
06.12.2014 |
Olen 24-vuotias avoliitossa elävä nainen, jonka opiskelut päättyvät muutaman vuoden päästä. Joskus sen jälkeen lasten hankkiminen voisi olla ajankohtaista – mutta toistaiseksi minulla on mielestäni parempia syitä olla tekemättä sitä.
Tässä on listani siitä, miksi en hankkisi tai hankkisin lapsia. Ajattelin, että Vauva-foorumilta jos mistä saisi enemmän syitä tuolle kyllä-puolelle, kun nyt se painaa vaakakupissani vähemmän. Ei-puolellekin saa kyllä lisätä asioita, jos tulee mieleen.
Ei
– – en voi tietää, haluaako lapsi syntyä tänne (Useimmat kai ovat tyytyväisiä siitä, että ovat olemassa. Onko lapsi ahdistunut kuten minä lapsena ja nuorena?)
– – lapsen paineet omassa elämässään: ilmastonmuutos ja ympäristökatastrofit, väestönkasvu, vanhenevan väestön elättäminen (toisaalta lapsen elämässä on myös iloja)
– – maailmassa on jo liikaa ihmisiä (vaihtoehtona adoptio tai sijaisvanhemmuus)
– – oman ajan radikaali väheneminen, pitää elää lapsen ehdoilla
– – väsymys, kaikki vaatimukset, vauvanhoito rankkaa
– – parisuhde voi joutua koetukselle
– – rahanmeno
– – yöuran ainakin hetkellinen katkeaminen
– – en luultavasti tykkäisi olla raskaana, synnytys sattuu
– – vartalo rupsahtaa
– – lapsi voikin olla vammainen, voikin tulla kaksoset, muuta odottamatonta
– – vaikeudet siitä, jos en yrityksistä huolimatta saakaan
Kyllä
– – rakkauden lisääntyminen elämässä, lapsien tuoma ilo (toisaalta ei voi olla lapsen vastuulla ilon ja rakkauden lisääminen elämääni, toisaalta voin itse tuoda rakkautta ja iloa lapsen elämään)
– – sisältöä elämään (toisaalta ei voi olla lapsen vastuulla)
– – lapsen kehityksen seuraaminen, saa kasvattaa
– – kokemus
– – hoivantarpeen tyydyttäminen (ei ole toistaiseksi minulla suuri tarve, vaihtoehtona adoptio tai sijaisvanhemmuus)
– – vanhuuden turva ja seura (toisaalta ei kiveen hakattu)
– – entä jos vanhana kaduttaakin, ettei hankkinut
– – koska muutkin (huono peruste)
– – Suomeen lisää veronmaksajia (vaihtoehtona adoptio tai sijaisvanhemmuus)
Kommentit (44)
Mä taas oon just päinvastaista mieltä, ei missään nimessä lasta liian nuorena. Yli 30 v, niin alkaa olla perspektiiviä elämään vähän enemmän kuin parikymppisenä ja on ehtinyt rellestää tarpeeksi. Siitä olen samaa mieltä, ettei lapsia pienellä ikäerolla. Vauva- ja taaperovaiheen jälkeen pitää itsen ja parisuhteen palata ennalleen, ennen kuin ryhtyy siihen uudestaan.
Lapsen saaminen nimenomaan kasvattaa ihmistä, kun kaikki ei pyöri sen oman navan ympärillä. Tämän olen huomannut lähipiirissä ja työelämässä.
Äitinä olen kokenut sekä lapsettoman että lapsellisen elämän. Omasta mielestäni lapseton jää paljosta paitsi, mutta jos ei lapsia halua, ei niitä ole pakko hankkia. En tajua minäkään, miksi siitä pitää niin hirveätä meteliä pitää? Väkisinkin tulee mieleen, ettei olla sittenkään niin varmoja, että se on oikea valinta... Minulla on myös velaystäviä, he ovat fiksuja naisia, jotka eivät korosta omaa valintaansa mitenkään eivätkä kauhistele lapsiperheen elämää.
Miksi hankin lapsia? Se oli voimakas biologinen vietti, halusin lisääntyä rakastamani miehen kanssa. Lapset ovat elämäni tärkein sisältö aivan ylivertaisesti ja minulle lapsettomaksi jääminen olisi ollut suuri tragedia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa yrittää lasta vain jos sitä oikeasti kaipaa ja haluaa, on se sen verran suuri ja sitova panostus.
T: kahden lapsen onnellinen äiti
Joku ihmetteli täällä, miksi täällä on aina näitä avauksia hankkiako vai ei. Minä en ihmettele sitä yhtään, kyseessä on tosi iso vastuu johon suurin osa meistä kuitenkin lähtee mukaan.
Jos vain ne, joilla on suuri biologinen tarve hankkia lapsia, tekisivät lapsia, meitä olisi täällä puolet vähemmän. Monissa kulttuureissa ja eri aikoina lapsia on vaan tullut solkenaan. Meillä länsimaisilla naisilla nyt on tämä ylellisyys, että voimme (ja haluamme) pohtia sitä mitä lasten hankkiminen tarkoittaa. Ja yllättävän moni päätyy sellaiseen lapsi saa tulla jos on tullakseen -politiikkaan. Ei osata oikein päättää joten ei niin kamalasti ehkäistäkään.
Itselleni ehdottomasti tärkein syy hankkia lapsi olisi tuo rakkauden lisääntyminen elämässä. Minulla ei ole lapsia mutta mietin niin monen tavoin täällä asiaa. Ja vaikka olen onnellinen elämässäni, haluaisin mahdollisesti kokea myös tämän asian. Ongelmana on kuitenkin se, että olen juurikin tuollainen laiska ja rauhaa rakastava ihminen. Töiden jälkeen minun on pakko mennä vähäksi aikaa sohvalle lepäämään, kun olen niin väsynyt jne. Onnistuisiko lasten kanssa?
Luonnollista ?!
Evoluution näkökulma
Tiedottomasta tietoiseksi riskeihin esim horton
=
Vammainen kehitys
Kreationismi
Vapaammasta kuin ihminen ihmiseksi riskeihin esim horton
=
Vammainen kehitys
Mikä siinä on luonnollista kasvattaa vammaista kehitystä ?
" koska kaikki muutkin tekee sitä "
Miten tasapainosii toiset oikein on...
Huvitutusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä plussia ja miinuksia. Omalla kohdalla aika alkaa tulla vastaan ja kun vauvakuume ei oo koskaan iskenyt, niin ajattelin miettiä sitten järjellä. Samanlaisia mietintöjä ollut itsellä kuin ap:lla.
Nykypäivässä on se hieno puoli, että asiaa voi ja pitää miettiä ennen kuin niitä lapsia tekee :) ei ole lisääntyminen samalla tavalla pakollinen automaatio kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin ympäristökatastrofi jonka yksittäinen ihminen voi tehdä, on lapsi.
Vartaloni ei kylläkään rupsahtanut. Selvisin raskauksista 12 -14 kg painonnousuilla ja palauduin hyvin. Imetinkin kauan. Mikä oli myös palauttavaa, kun lopetti imetykset tarpeeksi hitaasti. Muuten olen samaa mieltä.
Itse päätin tulla äidiksi 28 v eli olet vielä minua nuorempi. Onnistuin joka kerta tulemaan raskaaksi ekasta yrityskierrosta. En kokenut keskenmenoja. Mielestäni on helpompaa yrittää nuorempana, jos lapsia tahtoo.
Olen seurannut myös muiden iloja ja pettymyksiä. Osalla tulee nuorenakin keskenmenoja ja raskaudet eivät ala helposti. Osa saa vanhanakin elävän vauvan ja osa vain paljon keskenmenoja. Saavat siis kivut, mutta eivät itse vauvaa. Rikas on hän, joka pääsee vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kyllä lapsia mutta mahdotonta tänä päivänä
Nainen voi saada hypergamia kohtauksen koska vaan ja jättää
Mies joka on "jä n n ä" aina pyörittää useampia naisia tai perustaa suhteensa intohimoon
Pakolliset platformit kuten Youtube tai streamaus palvelut tulevat olemaan surkeampia kun lapseni on iässä. Esim tietokoneella nyt jo 1080p on bannattu Netflix & Amazon Prime.
Ekonomia tulee olemaan vielä huonompi ellei sotaa tule tehtyä joten lapseni joko tulee kuolemaan sodassa tai elämään köyhyysrajan alapuolella vuokralla rottana loppuelämän ilman oikeutta ikinä omistaa omaa taloa.
Ihan mielenkiintoiset miinukset ja plussat. Minusta se ainoa plussa joka tarvitaan, on "haluan lapsen", mutta esim minulla ei koskaan ollut oloa että haluan oman lapsen. En vaan ole halunnut palavasti nimenomaan sitä biologista äitiyttä, jotkut taas haluaa ehdottomasti olla raskaana ym.
Mutta jollain lailla kuitenkin halusin lapsiperhe-elämää ja vuosien pohdintojen jälkeen meistä tuli sijaisperhe enkä ole koskaan katunut sitä, ettei ole ikiomia lapsia. Tuntuu että näin oli aina tarkoituskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi ihanaa lasta pienellä ikäerolla. Sinällään en suosittele pientä ikäeroa, koska olihan se nyt raskasta, mutta elämä lapsiperheessä ei tarvitse olla mitenkään vaikeaa, väsyttävää ja hirveää. Jokainen saa itse muokata omaa arkeaan. Ei ole pakko raahata lapsia harrastuksiin ym. Elämä voi olla ihan hyvää. En tiedä millaista se olisi ilman lapsia, mutta tuskin se sen kummempaa olisi.
Ennen lapsia keskityin parisuhteeseen ja olimme vuosia yhdessä ennen kuin aloimme puhua lapsesta. Asiaa harkittiin kyllä ja en olisi lähtenyt lasta yrittämään ellei mies olisi ollut mukana. Lasta täytyy haluta, muuten siitä ei tule mitään. Tulee vaan onnettomaksi.
Elämä hyvä ja antoisaa ilman lapsia. En määritä elämää millään lapsilla. Elämän voi muutenkin rakentaa ja.nauttia muista asioista. Lapsi ei tuo kohdallani onnea. Tietoinen päätös etten tule tekemään lasta/ lapsia. Teen myös palveluksen maapallolle kun muutenkin maailma ylikansoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata lähteä lasta yrittämään, edes adoptiota, jos vaakakupissa on vielä ajatuksia kuten keho rupsahtaa tai ei ole omaa aikaa. Kertoo siitä, ettei ole valmis. Kannattaa olla mahdollisimman sinut itsensä kanssa, vähän sama kuin sanotaan ennen parisuhdetta.
Itse lukeuduin vuosia niihin, etten halunnut lasta, mutta niin ne vuodet teki itsestäni mahdollisimman kokonaisen, tapasin upean ihmisen ja lapsi on jatkumo tälle. Kaikkeahan sitä murehtii, mutta ajatus siitä, että ehkä tämä pieni tekee jotain elämässä, saattaa jopa parantaa nälänhädän tai ei, ken tietää vielä. Myös itseä kiehtoo historia, joku on ollut olemassa tuhansia vuosia sitten, että mä olen tänään täällä. Aika uskomatonta, kun miettii, kuinka paljon ihmisiä kuolee milloin mihinkin. Mikä on se suuri tuuri siinä, että on itse olemassa.
Mutta asetan itse erilaisin lähtökohdin perheeseen saadut lapset samalle viivalle, samalla tavalla hoitoa tarvii oli oma tai adoptoitu vai sijoitus.
Älä tee sitä virhettä ellet ole aivan varma että haluat jälkikasvun. Moni katuu vaikkei tietenkään sitä voi myöntää - kuten minä.
Saman tyyppisiä plussia ja miinuksia olen pohtinut. Taidan kuitenkin kallistua ei lapsia linjalle. Toisaalta olisi ihana olla joskus isojen lasten äiti tai vanhana mummi. Mutta se aika kun lapset ovat pieniä tökkii. Voisin mä söpöä rauhallista vauvaa hoitaa mutta se jatkuva läsnäolo pienille lapsille. Olen jo ihan puhki muutaman päivän vierailusta lapsiperheessä kun seuraan sitä touhua. Jos mulla ois pieni lapsi niin hän saisi varmaan liikaa ruutuaikaa kun en jaksa leikkiä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Joku ihmetteli täällä, miksi täällä on aina näitä avauksia hankkiako vai ei. Minä en ihmettele sitä yhtään, kyseessä on tosi iso vastuu johon suurin osa meistä kuitenkin lähtee mukaan.
Jos vain ne, joilla on suuri biologinen tarve hankkia lapsia, tekisivät lapsia, meitä olisi täällä puolet vähemmän. Monissa kulttuureissa ja eri aikoina lapsia on vaan tullut solkenaan. Meillä länsimaisilla naisilla nyt on tämä ylellisyys, että voimme (ja haluamme) pohtia sitä mitä lasten hankkiminen tarkoittaa. Ja yllättävän moni päätyy sellaiseen lapsi saa tulla jos on tullakseen -politiikkaan. Ei osata oikein päättää joten ei niin kamalasti ehkäistäkään.
Itselleni ehdottomasti tärkein syy hankkia lapsi olisi tuo rakkauden lisääntyminen elämässä. Minulla ei ole lapsia mutta mietin niin monen tavoin täällä asiaa. Ja vaikka olen onnellinen elämässäni, haluaisin mahdollisesti kokea myös tämän asian. Ongelmana on kuitenkin se, että olen juurikin tuollainen laiska ja rauhaa rakastava ihminen. Töiden jälkeen minun on pakko mennä vähäksi aikaa sohvalle lepäämään, kun olen niin väsynyt jne. Onnistuisiko lasten kanssa?
Ihan hyvä pohtia asiaa. Päätöstä miettiessä kannattaisi hahmottaa myös se, että elämä muuttuu vuosien myötä, teki lapsia tai ei. Kaksikymppisen arki ei ole viisikymppisen arkea (tai jos on, tuo jo vähän noloa), eri asiat kiinnostaa, aikansa ja rahansa haluaa käyttää toisin. Elämä lasten kanssa myös muuttuu, ensimmäiset vuodet hyvin tiiviitä: toisaalta raskaita valvomisineen ja huolenpitoineen, toisaalta äärimmäisen koskettavia kun alkaa luoda kiintymyssuhdetta uuteen ihmiseen. Minulla (55v) kaksi varsin myöhään syntynyttä lasta, nyt molemmat aikuisia. Taaksepäin katsoen elämä lasten kanssa aika meni nopeasti. Vuosista jäi paljon muistijälkiä, joitakin ahdistavia ja surullisia, paljon iloa, lämpöä ja rakkautta. Tässä vaiheessa lapsistaan on kiitollinen ja ylpeä: heistä tuli (vanhemmista huolimatta) älykkäitä, hauskoja, empaattisia ja omalla laillaan lahjakkaita ihmisiä. Ei heitä ajattele oman vanhuuden varalle hoitajiksi. He ovat koko loppuelämäni tärkeä osa sitä, paljon puhelinkeskusteluja, tapaamisia, ilojen ja surujen jakamista. Olemme perhe, sukua, ja toisillemme rakkaita.
No se on semmonen tunne/vietti oikean ihmisen kanssa. Ja väärän kanssa se on jotain muuta.
24-vuotiaille miehille ei ole vielä edes tullut mieleen kysymys haluavatko he lapsia vai eivät.
Noin ajattelevat eivät lisäänny, joten heidän jälkeläisensä eivät kansoita maailmaa.