Ihmeellinen muka-auttaminen
Olen miettinyt, että mikä ihme tällaisen muka-auttamisen taustalla on? Eli olevinaan autetaan, mutta "avusta" ei oikeasti ole apua saajalleen vaan oikeastaan vain vaivaa. Ja mainittakoon sekin, ettemme ole edes missään erityisessä avuntarpeessakaan. Esimerkkejä elävästä elämästä:
Sukulainen tuo väkisin meille sieniä, vaikka selkeästi ilmaisen, että "kiitos vaan, mutta kukaan meillä ei syö sieniä niin ei tarvitse tuoda".
Tuttava kysyy minkä kokoisia vaatteita lapsemme käyttää, johon vastaan koon. Tuttava kiikuttaa meille säkillisen vaatteita saatesanoin "jos on liian pieniä tai muuta niin laita kiertoon". Kun alan käymään vaatteita läpi, huomaan, että KAIKKI on liian pieniä, osa likaisia, osa loppuunkäytettyjä. Eli joudun pesemään ja lajittelemaan, jos meinaan kiertoon laittaa.
Sukulainen tuo muutettuaan jouluverhot, kun ei hänen uuteen asuntoonsa enää mene. Huomaan heti, että ei mene meillekään (vääränlainen ripustus). Kun sanon tästä, sukulainen sanoo, "no käytät ompelimossa". Kiitos vaan, kun meillä oli jo jouluverhot...
Ja näitähän esimerkkejä riittää. Ja kun näistä "avuista" kieltäytyy tulee loukkaantumista ja selän takana naputusta "sekin on niin hieno ettei kelvannut" tms.
Kommentit (32)
Meillä on yksi miehen kaveri joka roudaa kaikki vanhat rojunsa ja vaatteensa meidän mökille.
Olen sanonut miehelleni, että kieltäisi tuomasta, mutta kaikennäköistä puutarhakalustetta tai vanhaa pomppaa sinne vaan ilmestyy. Osa romuista jatkaa matkaa meiltä sitten jäteasemalle. Raivostuttaa, mutta mies ei saa(= halua?) lopetettua tätä kaverinsa toimintaa.
Tuttua. Eräs henkilö dumppasi meille milloin mitäkin. Eniten vihasin vaatesäkkejä: puhkikäytettyjä, väärän kokoisia, niin rumia ettei ne menis edes kirpparilla ilmaiseksi.
Emme onneksi ole enää tekemisissä, oli joka tavalla vain taakaksi.
Meille sukulaistäti toi jostain leipäjonosta vanhoja jogurtteja ja hedelmiä , ei millään uskonut ettemme halua emmekä tarvitse.
"Lapsia varten, ette voi lapsilta kieltää "
Itse elänyt köyhän lapsuuden isossa sisarusparvessa ja kuvitteli kai täyttävänsä lapsuudentoiveitaan tuomalla meille mustia banaaneja? Mies kerran vähän isommasti ärjäisi, niin loppui se.
Tosiaan jostain niitä avustuksena kai sai tai sitten tonki roskalavoja??
Tuollainen on hirveää. Ihmiset käyttävät toisia roskakorina.
Toiset henkisenä, toiset materiaalisena roskakorina.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten sun kuuluu vielä vuolaasti kiitellä tästä korvaamattomasta avusta, muuten olet kiittämätön let uk ka.
Lisäksi jäät vielä kiitollisuudenvelkaan, josta tämä ”auttaja” jaksaa usein muistuttaa. Myöhemmin tämä avun tarjoaja pyytää muuttoavuksi, remontoimaa taloa, lapsenvahdiksi tms. koska hänkin silloin kerran lahjoitti ämpärillisen sieniä.
Pahinta muka-apua kait ovat sohvalla istuvat ja kahvia juovat perhetyöntekijät.
kovin tuttua hilffaamista. romut uunolle ja uuno vastineeksi likaisiin talkoisiin
🤣
Eräs tuttu sanoi kerran, että on kivempi antaa vaikka käytettyjä vaatteita jollekin tutulle kuin kirpparille, koska jotenkin on mukavaa tietää, mihin se menee. En ihan saanut kiinni tästä logiikasta. Ei kyllä ollut tällainen väkisinlahjoittaja.
Minulle myös on kannettu oventaakse milloin mitäkin, appelsiineja, omenoita, pizzaa, hampurilainen ja liharuokaa, mitä en antaisi edes kissalle syötäväksi. Lisäksi annetaan jouluna suklaalevyjä, vaikka olen sanonut ettei kannata ostaa suklaata minulle lahjaksi.
Rukoilu on myös muka-auttamista. Onneksi siitä ei ole pahemmin haittaakaan.