Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys t a p p a a.
10.10.2021 |
Olen ollut valveilla viidestä asti. Käynyt tunnin lenkillä ja ratkaissut kaikki tehtävät lehden viikonloppuosiosta. Olen yksin jokseenkin aina. Eilen oli ryhmäliikuntatunti, jossa ei juuri puhella muiden kanssa.
Olo on turta. En saa enää nukutuksi kuin muutaman tunnin yössä. Herään pieneenkin risaukseen. Ei ole ketään, jonka jutella mitään syvällisempää. Olen aina yksin oman pääni sisällä. En halua ajatella tulevaa talvea: kylmää, pimeää, yksinäistä. En jaksa enää. ☠️
Kommentit (150)
Mäkin oon nyt yksinäinen ja valvonut. Mitä kuuluu? Yritän koko ajan miettiä jotain hyödyllistä tekemistä mutta laiskottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ja siksi käyn tinder treffeillä, vaikka niistä ei muuta käteen jäisikään kun keskustelua.
Mene mukaan johonkin ystäväpalveluun. Tarjoudu ystäväksi toiselle yksinäiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakota itsesi treffeille tai mene jonnekin tapahtumaan, jossa on muita.
Toimiiko teillä muilla tuo tapahtumissa käynti? Mulle tulee välillä niissä entistä kauheampi olo, kun kaikki muut tuntuu olevan ystävien, perheen tai puolison kanssa. Sama kun välillä saa vinkkejä, että lähde käymään iltakävelyllä kaupungilla tai mene puistoon piknikille. Sydämeen alkaa ihan fyysisesti sattumaan kun näkee käsi kädessä kulkevia pareja tai nauravia kaveriryhmiä.
Hakeudu terapiaan. Siellä saat puhua kunnolla ja järjestellä ajatuksiasi rauhassa. Saat myös apua sen huomaaniseen, mitä hyvää elämässäsi on. Tsemppiä syksyyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ja siksi käyn tinder treffeillä, vaikka niistä ei muuta käteen jäisikään kun keskustelua.
Minullakin nettideiteistä saadut treffit on ainoat sosiaaliset tapahtumat vapaa-ajalla.
Aina on tavoitteena että syntyisi jotain kestävää mutta aina on silti mukava tutustua uusiin ihmisiin ja käydä ulkona.
Jos tai kun se yksinäisyys tappaa niin koittas nyt suoriutua. Ei tämä elämä enää paremmaksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakota itsesi treffeille tai mene jonnekin tapahtumaan, jossa on muita.
Toimiiko teillä muilla tuo tapahtumissa käynti? Mulle tulee välillä niissä entistä kauheampi olo, kun kaikki muut tuntuu olevan ystävien, perheen tai puolison kanssa. Sama kun välillä saa vinkkejä, että lähde käymään iltakävelyllä kaupungilla tai mene puistoon piknikille. Sydämeen alkaa ihan fyysisesti sattumaan kun näkee käsi kädessä kulkevia pareja tai nauravia kaveriryhmiä.
Sama vaiva täälläkin.
Kyllä mä kesäisin käyn rannoilla aktiivisesti ja muuten urheilen mutta pyrin välttämään paikkoja jossa näkyy paljon pariskuntia..
Yksinäistä se on mullakin.
Hyvin ei ole nukkunut moneen vuoteen. Viime yönäkin heräsi jo puol kaksi.
Päivät menee facebookia katellessa ja muuta ei saa aikaseksi tehdä, ja musiikkia kuunnellessa.
Ketään ei ole kelle puhua, tosin ei ole mitään puhuttavaakaan.
Ainoa asiaa jota odottaa enää on se että loppuisi tämä kaikki mahdollisimman nopeasti.
Ap koita edes sinä kestää.
Jonain päivänä se aurinko paistaa sinulle kun sitä vähiten odottaa.
Ja lohduttaudu sillä, että mulla ja monella muulla on asiat pahemmin kun sulla.
Voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakota itsesi treffeille tai mene jonnekin tapahtumaan, jossa on muita.
Itse voisin mennäkin mutten kelpaa treffiseuraksi.
Yksinäinen ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin voi aloittaa juttelun (ei siinä mitään menetäkään) esim. naapurin, kaupassa tuotteita katselevan kanssa tai bussia samaan aikaan aamuisin odottavan kanssa. Olen saanut kerran ystävän tuolla tavalla, bussipysäkillä ensin jotain säästä tai muusta puhuttiin, sitten jo istuttiin vierekkäin bussissa ja vähitellen oli mukava paluubussissakin mennä "tutun" viereen istumaan. Lenkillään hän huomasi minut kerran pihallani ja huikkasi, mitäs bussikaveri, kutsuin hänet sitten kahville jne.
Hän kyllä sairastui ja kuoli parin vuoden kuluttua tapaamisesta.
Menkää mukaan tekemään vapaaehtoistyötä johonkin järjestöön, vaikka Hope, SPR tms. Avun tarve on valtava ja hommia voi tehdä juuri niin paljon tai vähän kuin itse haluaa. Niissä tutustuu ihmisiin ja saa palkaksi hyvän mielen.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä se on mullakin.
Hyvin ei ole nukkunut moneen vuoteen. Viime yönäkin heräsi jo puol kaksi.Päivät menee facebookia katellessa ja muuta ei saa aikaseksi tehdä, ja musiikkia kuunnellessa.
Ketään ei ole kelle puhua, tosin ei ole mitään puhuttavaakaan.
Ainoa asiaa jota odottaa enää on se että loppuisi tämä kaikki mahdollisimman nopeasti.
Ap koita edes sinä kestää.
Jonain päivänä se aurinko paistaa sinulle kun sitä vähiten odottaa.Ja lohduttaudu sillä, että mulla ja monella muulla on asiat pahemmin kun sulla.
Voi hyvin.
Olethan hoidossa masennuksen takia? Koska sitähän tuo mitä ilmeisimmin on. Miten edes kuvittelet yksinäisyytesi poistuvan, jos käytät päivät facebookia selatessa ja musiikkia kuunnellessa? Vai nautitko sisimmässäsi siitä, että saat käpertyä kaivelemaan omaa napanöyhtääsi ja säälimään itseäsi?
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä se on mullakin.
Hyvin ei ole nukkunut moneen vuoteen. Viime yönäkin heräsi jo puol kaksi.Päivät menee facebookia katellessa ja muuta ei saa aikaseksi tehdä, ja musiikkia kuunnellessa.
Ketään ei ole kelle puhua, tosin ei ole mitään puhuttavaakaan.
Ainoa asiaa jota odottaa enää on se että loppuisi tämä kaikki mahdollisimman nopeasti.
Ap koita edes sinä kestää.
Jonain päivänä se aurinko paistaa sinulle kun sitä vähiten odottaa.Ja lohduttaudu sillä, että mulla ja monella muulla on asiat pahemmin kun sulla.
Voi hyvin.
Kiitos vertaistuesta.
Olen kiitollinen asioista, jotka ovat elämässäni hyvin.
Yksinäisyys on kumminkin eri ulottuvuudessa oleva asia. Se sairastuttaa, vaikka muuten olisi suht terve. Olisin valmis tekemään rankkojakin asioita, jos sillä voisi "ostaa" itsensä ulos ikuisesta yksinäisyydestä. Esim. vaihtaisin kaiken omaisuuteni tosirakkauteen. Antaisin pois toisen käteni, munuaiseni tms. johonkin aidosti kuulumisesta. Eniten kaipaan sitä, että olisin jollekin tärkeä ihminen, jolla on väliä. 😞
P.s. treffejä ehdottaneille: olen ollut monilla deittisivuilla yms. Niistä ei ole jäänyt kuin turhautuminen ja paha mieli. Treffeille en ole "päässyt" aikoihin.
P.p.s.Terapiaa ehdottaneelle: niin, en usko että terapeutti pystyy auttamaan yksinäisyydestä. Sama kuin työtön menisi avautumaan työttömyydestään. Kyllähän minäkin suoritan yhtä sun toista päivien täytteeksi, mutta siitä puuttuu Elämä.
Miten hankitaan Elämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä se on mullakin.
Hyvin ei ole nukkunut moneen vuoteen. Viime yönäkin heräsi jo puol kaksi.Päivät menee facebookia katellessa ja muuta ei saa aikaseksi tehdä, ja musiikkia kuunnellessa.
Ketään ei ole kelle puhua, tosin ei ole mitään puhuttavaakaan.
Ainoa asiaa jota odottaa enää on se että loppuisi tämä kaikki mahdollisimman nopeasti.
Ap koita edes sinä kestää.
Jonain päivänä se aurinko paistaa sinulle kun sitä vähiten odottaa.Ja lohduttaudu sillä, että mulla ja monella muulla on asiat pahemmin kun sulla.
Voi hyvin.
Olethan hoidossa masennuksen takia? Koska sitähän tuo mitä ilmeisimmin on. Miten edes kuvittelet yksinäisyytesi poistuvan, jos käytät päivät facebookia selatessa ja musiikkia kuunnellessa? Vai nautitko sisimmässäsi siitä, että saat käpertyä kaivelemaan omaa napanöyhtääsi ja säälimään itseäsi?
Miten kuvittelet, että yksinäisyydestä johtuvaa masennusta hoidetaan?
Ehdota vielä lamaannuttavia, turruttavia lääkkeitä, niin olet saavuttanut typeryyden nollapisteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäistä se on mullakin.
Hyvin ei ole nukkunut moneen vuoteen. Viime yönäkin heräsi jo puol kaksi.Päivät menee facebookia katellessa ja muuta ei saa aikaseksi tehdä, ja musiikkia kuunnellessa.
Ketään ei ole kelle puhua, tosin ei ole mitään puhuttavaakaan.
Ainoa asiaa jota odottaa enää on se että loppuisi tämä kaikki mahdollisimman nopeasti.
Ap koita edes sinä kestää.
Jonain päivänä se aurinko paistaa sinulle kun sitä vähiten odottaa.Ja lohduttaudu sillä, että mulla ja monella muulla on asiat pahemmin kun sulla.
Voi hyvin.
Kiitos vertaistuesta.
Olen kiitollinen asioista, jotka ovat elämässäni hyvin.
Yksinäisyys on kumminkin eri ulottuvuudessa oleva asia. Se sairastuttaa, vaikka muuten olisi suht terve. Olisin valmis tekemään rankkojakin asioita, jos sillä voisi "ostaa" itsensä ulos ikuisesta yksinäisyydestä. Esim. vaihtaisin kaiken omaisuuteni tosirakkauteen. Antaisin pois toisen käteni, munuaiseni tms. johonkin aidosti kuulumisesta. Eniten kaipaan sitä, että olisin jollekin tärkeä ihminen, jolla on väliä. 😞P.s. treffejä ehdottaneille: olen ollut monilla deittisivuilla yms. Niistä ei ole jäänyt kuin turhautuminen ja paha mieli. Treffeille en ole "päässyt" aikoihin.
P.p.s.Terapiaa ehdottaneelle: niin, en usko että terapeutti pystyy auttamaan yksinäisyydestä. Sama kuin työtön menisi avautumaan työttömyydestään. Kyllähän minäkin suoritan yhtä sun toista päivien täytteeksi, mutta siitä puuttuu Elämä.
Miten hankitaan Elämä?
Tämä siis ap.
Pakota itsesi treffeille tai mene jonnekin tapahtumaan, jossa on muita.