Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Uppp

Hirveä ala

Vierailija kirjoitti:

Hirveä ala

Ei ole.

Mutta siitä on tehty ja tullut sellainen, kiitos kiristysten, säästöjen ym ja eräiden lainalaisuuksien joita ei miesvaltaisilla aloilla näy (ei ruokataukoa, ei pientäkään työn tekemisessä ja suoriutumisessa tarvittavaa tarvikekulukorvausta palkassa) jne.

Vierailija kirjoitti:

Vantaalla ainakin Korson alueella, ja muuallakin, on päiväkoteja jotka aivan suossa sijaiskieltoasian kanssa. Ja siihen päälle subjektiivinen päivähoito-oikeus.

Työntekijät aivan loppu, säälin heitä.

T. Eräs vanhempi

Saman huomannut, erityisesti tämän vuoden aikana.

Vierailija kirjoitti:

Minun pelastukseni vakassa oli tiimin vaihto. Ihana mennä töihin, kun ei ahdistus kurista kurkkua eikä tarvi valmistautua siihen mitä ilkeää siellä taas on luvassa. Ihanaa kun saa ystävällistä kohtelua ja myös lapset hoidetaan lämpimästi ja ammatillisesti. 

Edes edellinen haastava lapsiryhmä ei väsyttänyt ja kuormittanut niin paljon kuin kohtelu mitä sain osakseni tiimiläisiltäni. Mikä oli muun muassa vähättelyä, mykkäkoulua, silmien pyörittelyä, selän takana arvostelua ja valehtelua, mitätöintiä, piiloilkeilyä, huutoa, ammattitaidon kyseenalaistamista.

Nyt vasta tajuan miten huonosti minua kohdeltiin edellisen tiimin lastenhoitajien osalta. Vaikka itse olin ystävällinen ja ammatillinen. En ansainnut inhottavaa kohtelua. Onneksi pääsin pois.

Mieti siis miten kohtelet muita töissä. Kohteletko muita kunnioittavalla tavalla? Jos et niin pahimmillaan aiheutat jokapäiväisen tuskan ja sairastutat ihmisiä. Sillä on

Jaa että lastenhoitajissa se vika olikin. Niinpä tietysti.

Eiköhän ilkeitä ole joka ammattikunnassa. Pääasia on, ettei itse lähde tuohon mukaan ja sorru ilkeilyyn.

Mieleeni on jäänyt:  "ajatellaan aina ihmisestä lähtökohtaisesti hyvää". 

Tätä pyrin noudattamaan työpaikalla hyvän ilmapiirin luomiseksi.

 

---> Vasukeskustelun painopiste on kylläkin siinä, miten me päiväkodissa tuemme lapsen kehitystä ja kyselemme lapsen mieltymyksistä, jotta osaamme ottaa ne huomioon. - - -

-- ...jos vasuun kirjoittaa että varhaiskasvatus on 1-vuotiaalle lapselle 12 lapsen ryhmässä ruokailua, ulkoilua 250 lapsen ryhmässä, päiväunia 12 lapsen joukossa yhden tai kahden aikuisen läsnäollessa eli ilman tarvittavaa turvantunnetta, "harjoittelua syömään itsenäisesti", potalle istuttamista viiden muun ikätoverin seurassa, vuoronsa odottamista kymmeniä minuutteja joka päivä ja melussa selviämistä, niin mikä tämän vasun idea on?

Kertoa totuus ja mitä se pienelle lapselle oikeasti tekee vai keksiä sinne hölynpölyn kirjauksia lukutaidon ensiaskelista, tunnetaidoista ja metsäretkistä mukavassa "pienryhmässä"?

Kuinka moni oli kirjoitttanut lasten vasuihin jo kauden aikana, että suunnitelma kesäksi oli se, ettei kaikki mahdu nukkumaan ja päivystysajan päiväkodit olivat ylitäytöllä? Entä sen uuden ohjeen, että sijaisia ei palkata, jos naapuritalossa tai ryhmässä on tarpeeksi työntekijöitä? Nämä asiat ovat vasuun kuuluvia kirjauksia suunnitelmista, miten kunkin lapsen varhaiskasvatus oikeasti käytännössä toteutetaan. Eri asia on, millä ne pystyt perustelemaan.

-- Miettikää.

 

 

- Vuosikymmenet mentiin tavallisella päivähoidolla ja ihan kunnon ihmisiä lapsista kasvoi. Huono käytös oli poikkeus ja kiusaaminen harvinaista.

Nyt on pedagogiikka ja korkeasti koulutetut varhaiskasvattajat opettamassa tunnetaitoja ym. Silti lapset nimittelee, kiroilee, kiusaa ja on väkivaltaisia. Mielenterveysongelmat kasvaa koko ajan.

Yhteiskunnalliset muutokset on tietysti taustalla, mutta osaammekohan oikealla tavalla reagoida niihin vakassa. Mitä jos tavallinen arki turvallisten hoitajien kanssa pienessä ryhmässä onkin se, mitä lapsi tarvisi?-

Juuri näin.

Meidän yksikössä on oikeasti aivan valtavan hienot lapset ja mitä fiksuimmat vanhemmat. Työkaverit myös täysipäisiä ja välittävät lapsista je heidän hyvinvoinnistaan aidosti.

Silti meiltä työntekijöiltä vaaditaan koko ajan täydellisyyttä, niin että olemme silminnäjden puhki ja hymyjen takaa kuultaa väsynyt itku ja vakavuus siitä, että kuka jaksaa vielä ja kuka lähtee seuraavaksi pois alalta jota rakastaa muttei vaan jaksa enää muuta kuin nukkua väsymystä kotona ja taas töihin.

Vanhemmille kiitos kun tsemppaatte ja silminnähden arvostatte työtämme lastenne hyväksi. Ootte mahtavia kuten lapsennekin. Teitä tulee ikävä kun poistun minäkin alalta ennenkuin nääkkään , ensi vuoteen yritän jaksaa.

On ihanaa velloa itsesäälissä ja haaveilla poislähdöstä...

Vantaa julkaisi säästölistaansa, sen lisäksi ettei sijaisia palkata niin pienemmät päiväkotiyksiköt lopetetaan.

Mutta ratikkarataan kyllä on rahaa!

Väsymys on kamala. Se näkyy jo olemuksestani. Inkluusio.

Vierailija kirjoitti:

Vantaa julkaisi säästölistaansa, sen lisäksi ettei sijaisia palkata niin pienemmät päiväkotiyksiköt lopetetaan.

Mutta ratikkarataan kyllä on rahaa!

Näin kävi, lapseni päiväkoti suljetaan. 

Rääky ja itku, kurahousuralli, vessaralli, joka päivä samat pakkorutiinit ja aikataulut. Kellon vahtaaminen. Väsyneet lapset ja aikuiset. Pölyinen, hiekkainen ja homeinen päiväkoti.

Mistä hoitajat kaivaa iloisen mielen, kun työ väsyttää, kyllästyttää ja flunssa alkaa ennen kun edellinenkään on parantunut.

Tekijöitä olisi, ryhmien kokoa voisi helposti pienentää. Siivoojan voisi palkata, joka ehtisi rauhassa pitää paikat kunnossa. Keittiöllä voisi olla henkilö laittamassa tuoretta, terveellistä KOTIruokaa ilman lisäaineita. Vaikutus lasten käytökseen ja hyvinvointiin olisi valtava.

Oisko aika tehdä muutos? Tiedän pieniä yksityisiä päiväkoteja, (ei ketju) jotka on oikeasti kodinomaisia. Virkaintoisimmat pinnistelijät ja rahan säästäjät löytyy kunnallisista päiväkodeista. Hinnan maksaa lopulta lapset.

.

Olen itse alalle koulutttautunut ja nyt kun työhön paluu tuli ajankohtaiseksi pelkkä ajatus varhaiskasvatukseen palaamisesta alkoi ahdistamaan, vaikka lapsia rakastankin. Päätin, että en mene, vaan mieluummin teen melkein mitä tahansa muuta. Kävin kyllä lyhyesti työtä kokeilemassa ja jo ensimmäisenä päivänä törmäsin sellaiseen negatiiviseen työ- ja kahvihuonekulttuuriin, jota en kerta kaikkiaan jaksa. Itse haluaisin tehdä työtäni sydämellä lapsille, mutta en vain jaksa sitä leipiintynyttä ja kyllästynyttä suhtautumista työhön ja lapsiin. Lisäksi sitten jatkuva resurssipula ja päteviä työntekijöitä ei tahdo olla. Minusta on myös järkyttävää, että sijaisina on sellaisia, jotka pakon edessä on ohjattu varhaiskasvatukseen ja joilla ei ole yhtään motivaatiota eikä sydäntä eikä ymmärrystä lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse alalle koulutttautunut ja nyt kun työhön paluu tuli ajankohtaiseksi pelkkä ajatus varhaiskasvatukseen palaamisesta alkoi ahdistamaan, vaikka lapsia rakastankin. Päätin, että en mene, vaan mieluummin teen melkein mitä tahansa muuta. Kävin kyllä lyhyesti työtä kokeilemassa ja jo ensimmäisenä päivänä törmäsin sellaiseen negatiiviseen työ- ja kahvihuonekulttuuriin, jota en kerta kaikkiaan jaksa. Itse haluaisin tehdä työtäni sydämellä lapsille, mutta en vain jaksa sitä leipiintynyttä ja kyllästynyttä suhtautumista työhön ja lapsiin. Lisäksi sitten jatkuva resurssipula ja päteviä työntekijöitä ei tahdo olla. Minusta on myös järkyttävää, että sijaisina on sellaisia, jotka pakon edessä on ohjattu varhaiskasvatukseen ja joilla ei ole yhtään motivaatiota eikä sydäntä eikä ymmärrystä lapsille.

Tämä. Työkavereiden äksyily ja ilkeily on uskomatonta! Samoin suunnitteluaikaa ei ole eikä työrauhaa. Pitäisi olla kiltti ja tehdä työnkuvaan kuulumattomia tehtäviä kaiken kiireen keskellä. Kohta nostan kytkintä itsekin, jos tämä jatkuu.

----- > on myös järkyttävää, että sijaisina on sellaisia, jotka pakon edessä on ohjattu varhaiskasvatukseen ja joilla ei ole yhtään motivaatiota eikä sydäntä eikä ymmärrystä lapsille.

- Tuo on kaikista pahinta mitä olla voi. Siis painostettu sijaiseksi päiväkotiin henkilö, jota ei voisi vähempää kiinnostaa. Yleensä nämä istuvat jossain känny kädessä tympeinä kun vakityyppi huhtoo äärirajoilla hoitaen yksin kaiken. pääasia että henkilömitoitus on kohdallaan vaikka se sijainen olisi kuinka paska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse alalle koulutttautunut ja nyt kun työhön paluu tuli ajankohtaiseksi pelkkä ajatus varhaiskasvatukseen palaamisesta alkoi ahdistamaan, vaikka lapsia rakastankin. Päätin, että en mene, vaan mieluummin teen melkein mitä tahansa muuta. Kävin kyllä lyhyesti työtä kokeilemassa ja jo ensimmäisenä päivänä törmäsin sellaiseen negatiiviseen työ- ja kahvihuonekulttuuriin, jota en kerta kaikkiaan jaksa. Itse haluaisin tehdä työtäni sydämellä lapsille, mutta en vain jaksa sitä leipiintynyttä ja kyllästynyttä suhtautumista työhön ja lapsiin. Lisäksi sitten jatkuva resurssipula ja päteviä työntekijöitä ei tahdo olla. Minusta on myös järkyttävää, että sijaisina on sellaisia, jotka pakon edessä on ohjattu varhaiskasvatukseen ja joilla ei ole yhtään motivaatiota eikä sydäntä eikä ymmärrystä lapsille.

Tämä. Työkavereiden äksyily ja ilkeily on uskomatonta! Samoin

Kenenkään ei kuulu töissä kanssasäädellä aikuisen tunnetiloja. Jokainen äksyilijä potkikoon vaikka pihapuuta, mutta työpaikalle ei tuoda tummaa pilveä mukana ilmapiiriä pilaamaan!