Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa kun tänään oli vapaapäivä, vaikka moni varmasti olisi tänäänkin tuonut lapset hoitoon täydeksi päiväksi, jos vaan päiväkoti olisi ollut auki. Osa vanhemmista oli ihan suorastaan ihmeissään kun muistutettiin että tänään on lapsillakin vapaapäivä.

Niinpä, olis ollut kätevää kun olis voinut pyhästä nauttia ilman lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan vanhempi kirjoita tänne mitään?

Tänne on kirjoittanut monikin vanhempi, mutta he kaikki ovat niitä jotka kasvattavat lapsensa kotihoidossa vähintään 3-vuotiaaksiaqti ja senkin jälkeen mieluiten osa-aikaisesti vakassa eskariin saakka.

Juuri he , jotka välittävät lapsistaan, osaavat asettaa rajoja ja antaa rakkautta.

 

Minä haluaisin kuulla näitä vanhempia, jotka tuovat nippanappa 1veen päiväkotiin klo 07-17, ma-pe, läpi vuoden. He eivät tätä ketjua omantunnontuskissaan lue.. 

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden olisi tarkoitus saattaa lapset tasavertaiseen asemaan, mutta se tekeekin päinvastoin. Nämä lapset jotka käytännössä hylätään laitokseen aina kun se suinkin vain on mahdollista ovat kaikista heikoimmassa asemassa. Eikä perheessä tarvi olla mitään sen kummempaa kuin ajattelemattomat, itsekkäät ja mukavuudenhaluiset vanhemmat, jotka ajattelevat että kun tällaista palvelua kerran tarjotaan, niin tottakai sitä käytetään kaikki mitä vaan saadaan! Näitä on nykyään paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotatteko joululomaa?

Todellakin!!

21.12-7.1 aion vain olla, oleilla, rentoilla ja nauttia 😍 "

Toivotaan ettei pk:n lasille satu mitään vakavaa, tai kukaan ei esim karkaa ennen sitä. Saat hyvällä mielellä mennä joululomallesi.

 

No, onnekseni uskallan sanoa, että enpä usko mitään käyvän ja, jos kävisi niin tiedän myös sen, että olisin parhaani tehnyt kaikilla niillä resursseilla ja "aineksilla" joita käytössäni on, en siis ihan helpolla ottaisi kontolleni epäonnistumisen tai huonon omantunnon painolasteja.

Lomaa odotellessa.

Taas irtisanoutui 2 pitkänlinjan tuttua kasvattajaa. Päiväkoti ikään kuin notkahtaa lasten alla kun tutut aikuiset haihtuu sieltä yksi kerrallaan.

Mielenkiintoista nähdä mistä ja kuka ja millä ammattitaidolla ja millä kielellä puhuva mahtaa suostua tulemaan paikkaamaan tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Taas irtisanoutui 2 pitkänlinjan tuttua kasvattajaa. Päiväkoti ikään kuin notkahtaa lasten alla kun tutut aikuiset haihtuu sieltä yksi kerrallaan.

Mielenkiintoista nähdä mistä ja kuka ja millä ammattitaidolla ja millä kielellä puhuva mahtaa suostua tulemaan paikkaamaan tilannetta.

Ja mitä tekee vanhemmat? Lyhentävätkö lastensa hoitopäiviä? Lisäävät vapaita? Lomia?

Suoraan sanoen (olen 1 niistä jotka irtisanoutui) minua (eikä tiimiänikään) ei koskaan haitannut kuka tuo lapsensa päiväkotiin meidän hoiviin ja miksi. Ei tippaakaan. Se ei oikeastaan kuulunut meille, koska laki takasi kaikille saman oikeuden niin turha mutista ja sitä miettiä.

Tykkäsin todella paljon työstäni ja useimmista työkavereistani.Vanhemmat ja lapset oli ihan jees. Ei meidän yksikössä kiinnostanut miksi ja kuka kokee tarvitsevansa hoitoa lapselleen, meidän asia oli pitää niistä lapsista hyvää huolta ja tehdä se päiväkoti-arki mielekkääksi niille hoitolapsille.

Lyhyesti: se syy miksi irtisanouduin oli työn muuttuminen kohtuuttoman kuormittavaksi. Jouduimme työskentelemään liian isossa lapsiryhmässä jossa alkoi esiintyä läheltäpiti-tilanteita turhan usein, koska aikuisia ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi isoa lapsilaumaa varten. Kaikki olivat stressaantuneita, niin lapset kuin aikuisetkin.Lapsia kävi sääli ja vanhempien edessä jotenkin hävetti ettei pystynyt antamaan parastaan työhön, koska olosuhteet olivat kaaottiset.

Siis se, kuka tuo lapsensa hoitoon ja mistä syystä ja kuinka pitkäksi aikaa, ei todellakaan ole tässä se ongelma, miksi porukka karkaa vakasta ja alan täyttää pikkuhiljaa aika päräyttäviä kasvattajia. 

Tällaista on päiväkodin arki kun hoitaja ei puhu täydellistä suomea.

https://yle.fi/a/74-20060600

 (täytyykö työapua tarvitsevan hoitajan venyä myös työkaverin tulkiksi ja kieltenopettajaksi, lastenhoidon lisäksi?)

" työntekijät täyttävät raporttilistat hymuöin ja symbolein, koska suuri osa ei osaa lukea ja kirjoittaa suomea" (lainaus Ylen jutusta tuosta edeltä kommentista)-

Ei hyvää päivää. Laadukas varhaiskasvatus/millainen onkaan lapsen kielellinen kehitys sitten vanhemmille siinä vasussa kuvattuna--- no hymiö perään.

Minä olen äärettömän surullinen tästä tilanteesta alalla. Itken usein pelkästään lasten puolesta ja heidän oloja. Liian monesti olen kaapannut syliini pienen tutisevan lapsen joka itkee päiväkodin portilla ikäväänsä kun vanhemmat hakee lähemmäs klo 17. Heidät on tuotu jo aamupuurolle. Pitkä päivä. Kuitenkin haluan tätä työtä tehdä osaltani, sen aikaa minkä jaksan, koska lapset ovat minulle sydämen asia ja aion pitää meteliä omalta osaltani epäkohdista.  

Minua on kohdeltu omalla työpaikallani epäreilusti ja olen todella uupunut. Toivon että löytäisin paikan jossa ilmapiiri olisi hyvä ja koko tiimi tekisi töitä lasten parhaaksi. Lapset ovat syy miksi jaksan! Mutta eivät tarpeeksi riittävä syy enää jos tämä olotilani alkaa vaikuttaa omiin lapsiini ja perhe-elämään.

Meitä hyviä työntekijöitä on varmasti monia, mutta sitten työolot pakottavat lopettamaan/vaihtamaan paikkaa. 

Vierestä kun on seurannut läheisen kokemuksia olla muutamia kuukausia kerrallaan töissä saman kaupungin eri päiväkodeissa, niin kyllä ihmettelen miten voi niin erilaista olla eri paikoissa, vaikka työnantaja on ylätasolla sama. Riippuu todella paljon ihan siitä onko johtaja lämminhenkinen ja läheinen ja riittävästi läsnä arjessa vai kylmempi ja etäinen. Se kulttuuri siirtyy työntekijöihin, tekijästä toiseen ja myös uusiin tulokkaisiin ajan myötä. Voi kuitenkin olla, ettei edes johtajan vaihdos aina auta, koska se jo olemassa oleva huono työkulttuuri ja ilmapiiri voi tarttua myös siihen uuteen johtajaan, kun ihmisiä tässä kaikki lopulta ollaan ja meihin kaikkiin vaikuttaa ympäristö. Siispä joku työpaikka voi jäädä negatiivisuuden kierteeseen, josta on vaikea kammeta ylös.

Valtavia eroja on työilmapiireissä ja työnteon raskaudessa. Toisessa paikassa tällainen pidempiaikainen sijainen otetaan lämmöllä vastaan ja osaksi työyhteisöä ja nähdään voimavarana. Perehdytetään kunnolla ja autetaan tarvittaessa ja ihan yleisesti on mukava mennä töihin.

Toisaalla pidetään arvojärjestyksessä alimpana, jolle voi sysätä järjestelmällisesti kaikki paskimmat työt, jota ei tarvitse kunnolla perehdyttää ja sitten voi myös ihmetellä, varsinkin selän takana, että miten ei voi osata käyttää vaikka jotain teknistä laitetta tuosta noin vaan. Ensin sanotaan, että kysele itse, mutta sitten kun kyselee, niin sanotaan ettei nyt ehdi auttaa. Ei yleensä koskaan tarvitse jutella mitään muuta kuin työasioita, eikä se huomentakaan kaikilta tule vastaukseksi vaikka itse sanoisi.

Tähän mennessä on muuten aina ollut niin, että mukavat työpaikat ovat niitä missä on pienet ryhmäkoot pienemmillä hoitajamäärillä. Huonot paikat niitä, joissa isot ryhmät isommalla hoitajamäärällä. Hoitajien suhdeluku siis sama lapsimäärään verrattuna, mutta tilanne kuitenkin ihan eri.

Tietty helppo on leimata hankalaksi ihmiseksi, kun varsinkin uutena taloon tulijana erehtyy mitään epäkohtaa varovaisesti nostamaan. Mutta kun on noita hyviäkin paikkoja missä arvostetaan, niin vaikea nähdä että olisi tästäkään oikeastaan kyse. Mulkku olisi kuitenkin mulkku kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Tällaista on päiväkodin arki kun hoitaja ei puhu täydellistä suomea.

https://yle.fi/a/74-20060600

 (täytyykö työapua tarvitsevan hoitajan venyä myös työkaverin tulkiksi ja kieltenopettajaksi, lastenhoidon lisäksi?)

Mulla on tiimissä opettaja jonka suomi on aika heikkoa. Aikaa tuhlaantuu jatkuvaan tulkkina oloon ja asioiden avaamiseen joka ei meille suomalaisille taas ole helppoa esim kun täytyy tehdä laajoja pedagogisia suunnitelmia ja perustana vakalaki yms. Aika menee siihen että yritämme vääntää hänelle tekstit ja käsitteet. Myöskin yhteistyö kärsii kun se kommunikointi on puutteellista. Ja hän on opettaja pienille puhumaan opetteleville joille olisi tärkeää antaa se oikea esimerkki kielestä. 

Kyllä suomenkieliseen päiväkotiin voi ihan ummikkona ja kielitaidottomana mennä töihin, vaikka opettajaksi. Kyllähän ne lapset sitten korjaa ja opettaa jos sanoo hirmu väärin. Ja onhan google-kääntäjä kännyssä.

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanoen (olen 1 niistä jotka irtisanoutui) minua (eikä tiimiänikään) ei koskaan haitannut kuka tuo lapsensa päiväkotiin meidän hoiviin ja miksi. Ei tippaakaan. Se ei oikeastaan kuulunut meille, koska laki takasi kaikille saman oikeuden niin turha mutista ja sitä miettiä.

Tykkäsin todella paljon työstäni ja useimmista työkavereistani.Vanhemmat ja lapset oli ihan jees. Ei meidän yksikössä kiinnostanut miksi ja kuka kokee tarvitsevansa hoitoa lapselleen, meidän asia oli pitää niistä lapsista hyvää huolta ja tehdä se päiväkoti-arki mielekkääksi niille hoitolapsille.

Lyhyesti: se syy miksi irtisanouduin oli työn muuttuminen kohtuuttoman kuormittavaksi. Jouduimme työskentelemään liian isossa lapsiryhmässä jossa alkoi esiintyä läheltäpiti-tilanteita turhan usein, koska aikuisia ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi isoa lapsilaumaa varten. Kaikki olivat stressaantuneita, niin lapset kuin aikuisetkin.Lapsia kävi sääli ja vanhe

Kyllä ainakin itselleni yksi tärkeimmistä syistä vaihtaa alaa, oli tuo subjektiivisen oikeuden käyttöönotto. Ennen sitä koin tekeväni tärkeää työtä siitä syystä, että minun työskentelyni ansiosta lasten vanhemmat pääsivät tekemään omaa työtään tai opiskemaan ja näin olin mukana pyörittämässä yhteiskunnan isoa pyörää.

Kun oikeus tuli voimaan ja perheet toivat itkeviä ja ikävöiviä taaperoita hoitoon saadakseen viettää laatuaikaa uuden vauvan kanssa, koin että minä työskentelemällä mahdollistin tämän vanhemman lapsen hylkäämisen perheen ulkopuolelle moneksi tunniksi joka arkipäivä. Tämä muutti työnilon syyllisyyden tunteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanoen (olen 1 niistä jotka irtisanoutui) minua (eikä tiimiänikään) ei koskaan haitannut kuka tuo lapsensa päiväkotiin meidän hoiviin ja miksi. Ei tippaakaan. Se ei oikeastaan kuulunut meille, koska laki takasi kaikille saman oikeuden niin turha mutista ja sitä miettiä.

Tykkäsin todella paljon työstäni ja useimmista työkavereistani.Vanhemmat ja lapset oli ihan jees. Ei meidän yksikössä kiinnostanut miksi ja kuka kokee tarvitsevansa hoitoa lapselleen, meidän asia oli pitää niistä lapsista hyvää huolta ja tehdä se päiväkoti-arki mielekkääksi niille hoitolapsille.

Lyhyesti: se syy miksi irtisanouduin oli työn muuttuminen kohtuuttoman kuormittavaksi. Jouduimme työskentelemään liian isossa lapsiryhmässä jossa alkoi esiintyä läheltäpiti-tilanteita turhan usein, koska aikuisia ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi isoa lapsilaumaa varten. Kaikki olivat stressaantuneita, niin l

Aivan samat ajatukset. En myöskään koe enää tekeväni tärkeää työtä ja se ahdistaa suunnattomasti. Oikeastaan täysin päinvastoin, tällä hetkellä mahdollistan pienen lapsen hylkäämisen, suoranaisen kaltoinkohtelun ja yhteiskunnan palvelun ja varojen härskin hyväksikäytön. 

Suoraan sanottuna halveksin osaa vanhemmista, jotka tuovat pieniä taaperoitaan täysiksi päiviksi laitokseen vaikka itse olisivat kotona ja kehtaavat vielä valittaa miten raskasta on, kun pari tuntia illalla joutuvat antamaan heille aikaansa. Näitä oireilevia, suorastaan pahoinvoivia lapsia sitten hoidan, mutta en voi sanoa suoria sanoja vanhemmille siitä mitä mieltä olen heistä ja heidän pohjattoman itsekkäästä ja itsekeskeisestä toiminnasta. En voi sanoa vanhemmille, että he kaltoinkohtelevat omia lapsiaan. Koska varhaiskasvatushan on tietenkin lapsen etu! Paskan marjat. Todella irvokasta väittää jotain sellaista.

Up

Subjektiivinen oikeus päivähoitoon, vanhempien uusavuttomuus kasvattajina, vanhempien oman ajan tarve ohitse yhteisen perheajan ja henkilöstöpula on kestämätön yhdistelmä. Silti mitään ei muuteta.

Vanhemmat vaativat  varhaiskasvatusta jopa hoitamaan lapsen uniajat ja ulkoilut niin, että lapsi mahdollisimman varhain kotona nukahtaisi, ja vanhemmille jäisi "omaa aikaa". Jos lapsi ei nukahda yöunille ennen kahdeksaa, aletaan syyttää päiväkotia liian runsaista päikkäreistä, liian vähästä toiminnasta tai ulkoilusta. Ikään kuin ei haluttaisi itse tehdä paljon mitään oman lapsen kanssa ja hänen hyväkseen.

Lapset ovat pieniä vain hetken. Kyllä sitä omaa aikaa sitten lopulta jää enemmän kuin haluaisikaan. On se kumma, kun perheaikaa ei arvosteta eikä siitä osata nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Tällaista on päiväkodin arki kun hoitaja ei puhu täydellistä suomea.

https://yle.fi/a/74-20060600

 (täytyykö työapua tarvitsevan hoitajan venyä myös työkaverin tulkiksi ja kieltenopettajaksi, lastenhoidon lisäksi?)

Olen järkyttynyt. Tätäkö se on suurissa kaupungeissa? Tuossahan ei toteudu lapsen oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja oman äidinkielen tai suomen oppimiseen. Onko hymiöin täytetty vasu lain mukainen? 

 

Millaisen korvauksen saa se työntekijä joka puhuu hyvää suomea ja opettaa muita? 

En suostuisi tuohon.

Onneksi samariinin roikkuva poikapeffa pelastaa suomalaisten arjen kuin arjen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei kukaan vanhempi kirjoita tänne mitään?

Tänne on kirjoittanut monikin vanhempi, mutta he kaikki ovat niitä jotka kasvattavat lapsensa kotihoidossa vähintään 3-vuotiaaksiaqti ja senkin jälkeen mieluiten osa-aikaisesti vakassa eskariin saakka.

Juuri he , jotka välittävät lapsistaan, osaavat asettaa rajoja ja antaa rakkautta.

 

Minä haluaisin kuulla näitä vanhempia, jotka tuovat nippanappa 1veen päiväkotiin klo 07-17, ma-pe, läpi vuoden. He eivät tätä ketjua omantunnontuskissaan lue.. 

Eivät he lue ei. Tai jos salaa lukevatkin niin eivät halua kertoa syitä. 

Itsekin ihmettelen äitejä jotka raahaa 1 vuotiaan vauvan päiväkotiin itkevänä jo 6.30 tai viimeistään klo 07 vaikka ovat etätöissä? Ja mieskin etätöissä, siellä sitten yhdessä juodaan niitä latteja kun pikkunen kaatuilee ja lyö päänsä milloin mihinkin kun ei riitä hoitajia jokaiselle vauvalle erikseen 

Huh, onneksi loppuu päivähoito nuorimmaltakin. Aivan kamalia vuosia takana. Onnea teille muille jatkoon.