Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19694)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakayksiköiden toiminta on aina vain säädellympää. Toiminta pohjautuu varhaiskasvatussuunnitelmiin jotka ovat yliopistokoulutetun vakaopen laatimia ja jotka pohjautuvat tutkittuun tietoon. Jos suunnitelmia ei ole noudatettu, niin varhaiskasvattajilla on ilmiantovelvollisuus. Varhaiskasvattajilta edellytetään myös aina vain korkeampaa koulutustasoa, esimerkiksi amk-tason tutkinnon suorittanut ei enää pääse vakaopeksi vaan vain vakasosionomiksi, eikä ryhmässä jatkossa enää saa olla kahta vakahoitajaa, vaan toinen vakahoitaja korvataan vakaopella tai vakasosionomilla.
Kontrasti entisajan lastentarhoihin ja niissä työskennelleisiin lastentarhanopettajiin ja lastenhoitajiin on todella iso. Siihen aikaan ei välttämättä edes suunniteltu juuri mitään, vaan toiminta oli sitä tasoa, että "jumpattaisiinko tänään". Ei ymmärretty sitä, että esimerkiksi lasten karkeamotoristen taitojen harjoittamista ei voida jättää sattuman varaan, vaan sen on oltava suunniteltua.
Miten ihmiskunta on oppinut karkeamotorisia taitoja ennen varhaiskasvatussuunnitelmia?
Elämämme on muuttunut valtavasti parissakymmenessä vuodessa. Lasten luonnollinen liikkuminen on vähentynyt dramaattisesti. Luonnossa toihuilu, katupelit- ja leikit ym. Aiemmin karkeamotoriset taidot kehittyivätkin paljon paremmin ihan lasten arjessa. Nykyinen passiivinen ja digitaalinen elämäntapa on luonut sen haasteen, että nämä taidot pitäisi enenevässä määrin suunnitella ja "opettaa" varhaiskasvatuksessa.
Ei siltä näytä, kun seuraa "varhaiskasvattajia" päiväkotien pihoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuule viime vuonna. Pitöisikö heitä kutsua tytöiksi tai pojiksi esim?
Varhaiskasvatuksen henkilökuntaa kutsutaan varhaiskasvattajiksi. Varhaiskasvattajia ovat vakajohtaja, vakaerityisope, vakaope, vakasosionomi, vakahoitaja, vaka-avustaja, vakaerityisavustaja yms.
Paitsi että OAJ näkee punaista termistä varhaiskasvattaja xdd
Oaj on muutenki melko pihalla ja ajaa vain omaa opettaja-agendaansa monessa asiassa. Lapsen edusta viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakayksiköiden toiminta on aina vain säädellympää. Toiminta pohjautuu varhaiskasvatussuunnitelmiin jotka ovat yliopistokoulutetun vakaopen laatimia ja jotka pohjautuvat tutkittuun tietoon. Jos suunnitelmia ei ole noudatettu, niin varhaiskasvattajilla on ilmiantovelvollisuus. Varhaiskasvattajilta edellytetään myös aina vain korkeampaa koulutustasoa, esimerkiksi amk-tason tutkinnon suorittanut ei enää pääse vakaopeksi vaan vain vakasosionomiksi, eikä ryhmässä jatkossa enää saa olla kahta vakahoitajaa, vaan toinen vakahoitaja korvataan vakaopella tai vakasosionomilla.
Kontrasti entisajan lastentarhoihin ja niissä työskennelleisiin lastentarhanopettajiin ja lastenhoitajiin on todella iso. Siihen aikaan ei välttämättä edes suunniteltu juuri mitään, vaan toiminta oli sitä tasoa, että "jumpattaisiinko tänään". Ei ymmärretty sitä, että esimerkiksi lasten karkeamotoristen taitojen harjoittamista ei voida jättää sattuman varaan, vaan sen on oltava suunniteltua.
Miten ihmiskunta on oppinut karkeamotorisia taitoja ennen varhaiskasvatussuunnitelmia?
Elämämme on muuttunut valtavasti parissakymmenessä vuodessa. Lasten luonnollinen liikkuminen on vähentynyt dramaattisesti. Luonnossa toihuilu, katupelit- ja leikit ym. Aiemmin karkeamotoriset taidot kehittyivätkin paljon paremmin ihan lasten arjessa. Nykyinen passiivinen ja digitaalinen elämäntapa on luonut sen haasteen, että nämä taidot pitäisi enenevässä määrin suunnitella ja "opettaa" varhaiskasvatuksessa.
Ei siltä näytä, kun seuraa "varhaiskasvattajia" päiväkotien pihoilla.
Onko tämä tyypillinen juttu varhaiskasvatuksessa, että jollekin vanhalle tutulle asialle keksitään hieno nimi, sitten selitetään, miten sen toteutuminen vaatii hienoja yksilöllisiä suunnitelmia?
...ja ko. asian toteutuminen käytännössä on täysin toissijaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuule viime vuonna. Pitöisikö heitä kutsua tytöiksi tai pojiksi esim?
Varhaiskasvatuksen henkilökuntaa kutsutaan varhaiskasvattajiksi. Varhaiskasvattajia ovat vakajohtaja, vakaerityisope, vakaope, vakasosionomi, vakahoitaja, vaka-avustaja, vakaerityisavustaja yms.
Paitsi että OAJ näkee punaista termistä varhaiskasvattaja xdd
Ongelma on siinä, että se termi rinnastaa vakaopet vakasosionomeihin ja vakahoitajiin yms. Vähän niin kuin perusopetuksen puolella kehiteltäisiin jokin yhteistermi opettajille ja koulunkäynninohjaajille, jota sitten käytettäisiin pääasiallisena terminä opettaja-termin sijasta.
"Vaka-alalla päiväkodeissa henkilökunnan vaihtuvuus on todella vilkasta.
Puhutaan heiluri-ovi- ilmiöstä. Tämä johtuu kohtuuttoman kuormittavista työolosuhteista mihin kuuluu suuri vastuu lapsien hyvinvoinnista hoitopäivän aikana.
Vakituiset , tutut aikuiset ovat yhä harvinaisempia. Siis henkilöt, jotka pysyvät työskentelemässä samassa yksikössä esim yli vuoden.
Lapset rakastavat rutiineja.
Ne tuovat toiminnalle kehykset ja hoitolapsille turvallisuuden tunteen.
Uusilla, kesken kauden vaihtuvilla työntekijöillä on yhä heikompi auktoriteetti ryhmän lapsiin koska luottamus (lapset kokevat hylkäämisinä tuttujen hoitajien jatkuvan häipymisen ja vaihtumisen toisiin vieraisiin ) on mennyt niin usein.
Tutun rauhallisen hoitajan tilalle tulee ensi viikolla kukatahansa nyt sijaispoolista pääseen tarvittavaan aikatauluun ja ajankohtaan paikalle auttamaan.
Vakituiiset hoitajat ja avustajat irtisanoutuvat yksi toisensa jälkeen, varsinkin kamalammista paikoista missä johtajuus on pahimmillaan karseaa teatteria lasten ja työntekijöiden psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kustannuksella."
Olen ollut vuosia vaka-alalla. Joka ikinen päivä selaan avoinna olevia työpaikkoja ja toivon jonkun työnantajista tarttuvan hakemukseeni sen verran kiinnostuneena, että minulle avautuisi mahdollisuus vaihtaa alaa. Osaaminen/kasvatusalan koulutustaso tai sen totaali puuttuminen nykyisellä vaka-henkilökunnalla vaihtelee suuresti.
Lapset ovat elämää täynnä ja villejäkin.
Kun nämä kaksi asiaa yhdistyvät, kasvavat loogisesti riskit siihen, että jotain peruuttamatonta tapaturmaa tapahtuu lapsille. Stressi siitä kasvaa päivittäin, koska vastuu ei jakaannu tasaisesti täyteen kuormitetussa lapsiryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se syy minkä takia päiväkodin henkilöstö näyttää ulkona vaan juoruilevan keskenään on juuri se että todennäköisesti he eivät ole koulutettuja vaka henkilöitä, vaan suunnilleen taksikuskeja, suutareita, entisiä pitkäaikaistyöttömiä yms. jotka otettu töihin kun koulutettua henkilökuntaa ei vaan saada. Ei heillä ole mitään kunnon käsitystä pedagogiikasta tai edes kiinnostusta alaan. Tämä sit näyttäytyy ulospäin siltä että miksi heille pitäisi parempaa palkkaa maksaa kun vasn seisoskelevat no ei pitäiskään, heidät pitäisi saada pois alalta kun ovat kouluttamattomia ja koulutettua ei seisoskelevaa väkeä tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakayksiköiden toiminta on aina vain säädellympää. Toiminta pohjautuu varhaiskasvatussuunnitelmiin jotka ovat yliopistokoulutetun vakaopen laatimia ja jotka pohjautuvat tutkittuun tietoon. Jos suunnitelmia ei ole noudatettu, niin varhaiskasvattajilla on ilmiantovelvollisuus. Varhaiskasvattajilta edellytetään myös aina vain korkeampaa koulutustasoa, esimerkiksi amk-tason tutkinnon suorittanut ei enää pääse vakaopeksi vaan vain vakasosionomiksi, eikä ryhmässä jatkossa enää saa olla kahta vakahoitajaa, vaan toinen vakahoitaja korvataan vakaopella tai vakasosionomilla.
Kontrasti entisajan lastentarhoihin ja niissä työskennelleisiin lastentarhanopettajiin ja lastenhoitajiin on todella iso. Siihen aikaan ei välttämättä edes suunniteltu juuri mitään, vaan toiminta oli sitä tasoa, että "jumpattaisiinko tänään". Ei ymmärretty sitä, että esimerkiksi lasten karkeamotoristen taitojen harjoittamista ei voida jättää sattuman varaan, vaan sen on oltava suunniteltua.
Miten ihmiskunta on oppinut karkeamotorisia taitoja ennen varhaiskasvatussuunnitelmia?
Elämämme on muuttunut valtavasti parissakymmenessä vuodessa. Lasten luonnollinen liikkuminen on vähentynyt dramaattisesti. Luonnossa toihuilu, katupelit- ja leikit ym. Aiemmin karkeamotoriset taidot kehittyivätkin paljon paremmin ihan lasten arjessa. Nykyinen passiivinen ja digitaalinen elämäntapa on luonut sen haasteen, että nämä taidot pitäisi enenevässä määrin suunnitella ja "opettaa" varhaiskasvatuksessa.
Ei siltä näytä, kun seuraa "varhaiskasvattajia" päiväkotien pihoilla.
Ulkoilu tarjoa lapselle mahdollisuuden vapaaseen leikkiin, yleensä myös naapuriryhmien lasten kanssa. Aikuisillekin ulkoilu on hapenvetohetki, joka heille suodaan. Älkää nyt olettako vanhempina, että ulkonakin pitäisi keksiä tekemistä alvariinsa. Lapsi kyllä ohjataan tekemään jotain, jos näyttää siltä että toinen roikkuu lähinnä lahkeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nämä kaksi asiaa yhdistyvät, kasvavat loogisesti riskit siihen, että jotain peruuttamatonta tapaturmaa tapahtuu lapsille. Stressi siitä kasvaa päivittäin, koska vastuu ei jakaannu tasaisesti täyteen kuormitetussa lapsiryhmässä.
Riskien ehkäisy on pitkälti asennekysymys ja onnistuu kouluttamattomaltakin. Esim. Englannissa on itsestään selvää, että päiväkodin pihan aidat ovat niin korkeat ettei niistä pääse kiipeämään yli, että ovet pidetään lukossa ja että retkillä lapset ovat valjaissa. Suomessa näin ei kuitenkaan toimita, ja siihen ei taida olla viime kädessä muuta syytä kuin se, että se ei ole tapana.
"Ulkoilu tarjoa lapselle mahdollisuuden vapaaseen leikkiin, yleensä myös naapuriryhmien lasten kanssa. Aikuisillekin ulkoilu on hapenvetohetki, joka heille suodaan. Älkää nyt olettako vanhempina, että ulkonakin pitäisi keksiä tekemistä alvariinsa. Lapsi kyllä ohjataan tekemään jotain, jos näyttää siltä että toinen roikkuu lähinnä lahkeessa."
Ulkoilu ei todellakaan ole aikuisille mikään hapenvetohetki joka heille suodaan.
Nykylapset ovat vilkkaita ja ehtiväisiä ja heitä on paljon ---->pitkin poikin pihaa-->jatkuvassa liikkeessä.
Aikuisella on täysi työ katsoa ettei kukaan lapsista juokse keinun alle, satuta toista tai esim lapsen huppu tartu kiipeilytelineeseen , etcetera, etcetera, etcetera..
Kuulin kerran kun hoitaja oli tuohtunut toiselle sijaistavalle aikuiselle koska tämä "suoritti pihavalvontaa" huppu tiiviisti päässään, huppu peitti kätevästi kuulokkeet millä hän kuunteli ilmeisesti mielimusiikkiaan. Mitä jos joku lapsi olisi tosiaan huutanut apua? Toinen hoitaja sai toisessa paikassa taas moitteet siitä, kun kävi vilkasta keskustelua kuulokkeiden ja mikin kautta sukulaistensa kanssa pitkin päivää samaan aikaan kun pari kiipesi aidalla ja kolme tappeli selän takana. Suurin osa hoitajista ja sijaisista ON hyviä työntekijöitä, mutta valitettavasti jotkut käsittää lastenhoidon sellaiseksi että kunhan sitä vain ilmestyy paikalle ja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Riskien ehkäisy on pitkälti asennekysymys ja onnistuu kouluttamattomaltakin. Esim. Englannissa on itsestään selvää, että päiväkodin pihan aidat ovat niin korkeat ettei niistä pääse kiipeämään yli, että ovet pidetään lukossa ja että retkillä lapset ovat valjaissa. Suomessa näin ei kuitenkaan toimita, ja siihen ei taida olla viime kädessä muuta syytä kuin se, että se ei ole tapana."
Meillä Suomessa ei pidetä 5-6 vuotiaita valjaissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuule viime vuonna. Pitöisikö heitä kutsua tytöiksi tai pojiksi esim?
Varhaiskasvatuksen henkilökuntaa kutsutaan varhaiskasvattajiksi. Varhaiskasvattajia ovat vakajohtaja, vakaerityisope, vakaope, vakasosionomi, vakahoitaja, vaka-avustaja, vakaerityisavustaja yms.
Paitsi että OAJ näkee punaista termistä varhaiskasvattaja xdd
Ongelma on siinä, että se termi rinnastaa vakaopet vakasosionomeihin ja vakahoitajiin yms. Vähän niin kuin perusopetuksen puolella kehiteltäisiin jokin yhteistermi opettajille ja koulunkäynninohjaajille, jota sitten käytettäisiin pääasiallisena terminä opettaja-termin sijasta.
Mitään oikeaa ongelmaa tuossa ei ole. Jokainen heistä on varhaiskasvattaja - joilla jokaisella on sit vielä se oma erityisosaaminen. Ja joista jokainen on yhtä tärkeä, vaikka perinteisesti opet on nostettu jalustalle. Etenkin nykymaailmassa esim. vakasosionomin rooli varhaiskasvatuksessa korostuu, koska sosiaaliset taidot, haasteet ja ongelmat. Vaikka onhan sekin toki tärkeää että lapsi oppii vaikka niitä opettajien opettamia matemaattisia alkeita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Ikävä kyllä olen sijaisena nähnyt ja kuullut erityisrymistä, joihin ei ole aina saatu palkattua erityisopettajaa, on ollut vaihtuvuutta ja ryhmää on pyörittänyt muodollisesti epäpätevät henkilöt. "
Eräs vanhempi kertoi ottaneensa lapsensa pois kiireenvilkkaa hoitoyksiköstä, koska havaitsi lapsensa alkavan puhua vaillinaisesti tyyliin "otta.ruoka. olla. istu.".
Täysin terveellä ja vilkkaasti uusia sanoja oppivalla lapsella ei hänen mielestään ollut myöskään oikein hyvä idea käyttää hoitopaikassa kuvatukea lapsen kanssa kommunikoidessaan siksi, että hoitohenkilökunnalla ei (itsellään vielä) ole riittävän sujuvaa kielitaitoa?
Voivatko nämä tarinat pitää paikkansa? Onko vaka-alasta tullut villilänsi lasten kustannuksella? Eikö alalla vaadita enää mitään stabiilia osaamista mistä ei tingitä, koska hoitajien tarve on suuri? Vastaavasti jos lapsi integroidaan tukilapseksi erityisryhmään, eikö silloin oteta riski että tukilapsen omat taidot regressoituu?
Toivottavasti ei.
Vakayksiköiden toiminta on aina vain säädellympää. Toiminta pohjautuu varhaiskasvatussuunnitelmiin jotka ovat yliopistokoulutetun vakaopen laatimia ja jotka pohjautuvat tutkittuun tietoon. Jos suunnitelmia ei ole noudatettu, niin varhaiskasvattajilla on ilmiantovelvollisuus. Varhaiskasvattajilta edellytetään myös aina vain korkeampaa koulutustasoa, esimerkiksi amk-tason tutkinnon suorittanut ei enää pääse vakaopeksi vaan vain vakasosionomiksi, eikä ryhmässä jatkossa enää saa olla kahta vakahoitajaa, vaan toinen vakahoitaja korvataan vakaopella tai vakasosionomilla.
Kontrasti entisajan lastentarhoihin ja niissä työskennelleisiin lastentarhanopettajiin ja lastenhoitajiin on todella iso. Siihen aikaan ei välttämättä edes suunniteltu juuri mitään, vaan toiminta oli sitä tasoa, että "jumpattaisiinko tänään". Ei ymmärretty sitä, että esimerkiksi lasten karkeamotoristen taitojen harjoittamista ei voida jättää sattuman varaan, vaan sen on oltava suunniteltua.
Näin äitinä vaan mietin, että kuinka onnistunut muutos nyt sitten on ollut kyseessä, jos päiväkotiarki nyt sitten on vain pelkkää selviytymistä päivästä toiseen.
Tai ajattelen, että mieluummin haluaisin lapseni olevan päiväkodissa, jossa on riittävästi aikuisia, mukava olla, ja vaikka sitten niitä "jumpataanko vähän" -hetkiä.
Mutta en olekaan vaka-ammattilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Ikävä kyllä olen sijaisena nähnyt ja kuullut erityisrymistä, joihin ei ole aina saatu palkattua erityisopettajaa, on ollut vaihtuvuutta ja ryhmää on pyörittänyt muodollisesti epäpätevät henkilöt. "
Eräs vanhempi kertoi ottaneensa lapsensa pois kiireenvilkkaa hoitoyksiköstä, koska havaitsi lapsensa alkavan puhua vaillinaisesti tyyliin "otta.ruoka. olla. istu.".
Täysin terveellä ja vilkkaasti uusia sanoja oppivalla lapsella ei hänen mielestään ollut myöskään oikein hyvä idea käyttää hoitopaikassa kuvatukea lapsen kanssa kommunikoidessaan siksi, että hoitohenkilökunnalla ei (itsellään vielä) ole riittävän sujuvaa kielitaitoa?
Voivatko nämä tarinat pitää paikkansa? Onko vaka-alasta tullut villilänsi lasten kustannuksella? Eikö alalla vaadita enää mitään stabiilia osaamista mistä ei tingitä, koska hoitajien tarve on suuri? Vastaavasti jos lapsi integroidaan tukilapseksi erityisryhmään, eikö silloin oteta riski että tukilapsen omat taidot regressoituu?
Toivottavasti ei.
Vakayksiköiden toiminta on aina vain säädellympää. Toiminta pohjautuu varhaiskasvatussuunnitelmiin jotka ovat yliopistokoulutetun vakaopen laatimia ja jotka pohjautuvat tutkittuun tietoon. Jos suunnitelmia ei ole noudatettu, niin varhaiskasvattajilla on ilmiantovelvollisuus. Varhaiskasvattajilta edellytetään myös aina vain korkeampaa koulutustasoa, esimerkiksi amk-tason tutkinnon suorittanut ei enää pääse vakaopeksi vaan vain vakasosionomiksi, eikä ryhmässä jatkossa enää saa olla kahta vakahoitajaa, vaan toinen vakahoitaja korvataan vakaopella tai vakasosionomilla.
Kontrasti entisajan lastentarhoihin ja niissä työskennelleisiin lastentarhanopettajiin ja lastenhoitajiin on todella iso. Siihen aikaan ei välttämättä edes suunniteltu juuri mitään, vaan toiminta oli sitä tasoa, että "jumpattaisiinko tänään". Ei ymmärretty sitä, että esimerkiksi lasten karkeamotoristen taitojen harjoittamista ei voida jättää sattuman varaan, vaan sen on oltava suunniteltua.
Näin äitinä vaan mietin, että kuinka onnistunut muutos nyt sitten on ollut kyseessä, jos päiväkotiarki nyt sitten on vain pelkkää selviytymistä päivästä toiseen.
Tai ajattelen, että mieluummin haluaisin lapseni olevan päiväkodissa, jossa on riittävästi aikuisia, mukava olla, ja vaikka sitten niitä "jumpataanko vähän" -hetkiä.
Mutta en olekaan vaka-ammattilainen.
Olen vaka-ammattilainen viidettä vuotta, ja haluaisin olla töissä päiväkodissa, jossa on riittävästi aikuisia ja mukava olla. Haluaisin, että työni olisi hetkiä, joita voi lasten innostuksen mukaan yhdessä luoda, ruokkia ja laajentaa. Mutta ei. Uusia koulutuksia, kehittämistä, dokumentointia, palaveria, kokoustamista, kaikkea turhantärkeää pskaa.
T.vo, km
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Ikävä kyllä olen sijaisena nähnyt ja kuullut erityisrymistä, joihin ei ole aina saatu palkattua erityisopettajaa, on ollut vaihtuvuutta ja ryhmää on pyörittänyt muodollisesti epäpätevät henkilöt. "
Eräs vanhempi kertoi ottaneensa lapsensa pois kiireenvilkkaa hoitoyksiköstä, koska havaitsi lapsensa alkavan puhua vaillinaisesti tyyliin "otta.ruoka. olla. istu.".
Täysin terveellä ja vilkkaasti uusia sanoja oppivalla lapsella ei hänen mielestään ollut myöskään oikein hyvä idea käyttää hoitopaikassa kuvatukea lapsen kanssa kommunikoidessaan siksi, että hoitohenkilökunnalla ei (itsellään vielä) ole riittävän sujuvaa kielitaitoa?
Voivatko nämä tarinat pitää paikkansa? Onko vaka-alasta tullut villilänsi lasten kustannuksella? Eikö alalla vaadita enää mitään stabiilia osaamista mistä ei tingitä, koska hoitajien tarve on suuri? Vastaavasti jos lapsi integroidaan tukilapseksi erityisryhmään, eikö silloin oteta riski että tukilapsen omat taidot regressoituu?
Toivottavasti ei.
Vakayksiköiden toiminta on aina vain säädellympää. Toiminta pohjautuu varhaiskasvatussuunnitelmiin jotka ovat yliopistokoulutetun vakaopen laatimia ja jotka pohjautuvat tutkittuun tietoon. Jos suunnitelmia ei ole noudatettu, niin varhaiskasvattajilla on ilmiantovelvollisuus. Varhaiskasvattajilta edellytetään myös aina vain korkeampaa koulutustasoa, esimerkiksi amk-tason tutkinnon suorittanut ei enää pääse vakaopeksi vaan vain vakasosionomiksi, eikä ryhmässä jatkossa enää saa olla kahta vakahoitajaa, vaan toinen vakahoitaja korvataan vakaopella tai vakasosionomilla.
Kontrasti entisajan lastentarhoihin ja niissä työskennelleisiin lastentarhanopettajiin ja lastenhoitajiin on todella iso. Siihen aikaan ei välttämättä edes suunniteltu juuri mitään, vaan toiminta oli sitä tasoa, että "jumpattaisiinko tänään". Ei ymmärretty sitä, että esimerkiksi lasten karkeamotoristen taitojen harjoittamista ei voida jättää sattuman varaan, vaan sen on oltava suunniteltua.
Näin äitinä vaan mietin, että kuinka onnistunut muutos nyt sitten on ollut kyseessä, jos päiväkotiarki nyt sitten on vain pelkkää selviytymistä päivästä toiseen.
Tai ajattelen, että mieluummin haluaisin lapseni olevan päiväkodissa, jossa on riittävästi aikuisia, mukava olla, ja vaikka sitten niitä "jumpataanko vähän" -hetkiä.
Mutta en olekaan vaka-ammattilainen.Olen vaka-ammattilainen viidettä vuotta, ja haluaisin olla töissä päiväkodissa, jossa on riittävästi aikuisia ja mukava olla. Haluaisin, että työni olisi hetkiä, joita voi lasten innostuksen mukaan yhdessä luoda, ruokkia ja laajentaa. Mutta ei. Uusia koulutuksia, kehittämistä, dokumentointia, palaveria, kokoustamista, kaikkea turhantärkeää pskaa.
T.vo, km
No, sitä tässä vähän ajoinkin takaa. Eli kun päivähoito on muuttunut kasvatukseksi, jossa koko ajan pitäisi olla kehittämässä lapsia uusilla innovatiivisissa tavoilla, niin lopputulos on kuvailemasi.
Kun ainakin tosiaan itse haluaisin lapselle päivähoidon, jossa on kiireetöntä ja tasaista, riittävästi aikuisia ja mukava tunnelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nämä kaksi asiaa yhdistyvät, kasvavat loogisesti riskit siihen, että jotain peruuttamatonta tapaturmaa tapahtuu lapsille. Stressi siitä kasvaa päivittäin, koska vastuu ei jakaannu tasaisesti täyteen kuormitetussa lapsiryhmässä.
Riskien ehkäisy on pitkälti asennekysymys ja onnistuu kouluttamattomaltakin. Esim. Englannissa on itsestään selvää, että päiväkodin pihan aidat ovat niin korkeat ettei niistä pääse kiipeämään yli, että ovet pidetään lukossa ja että retkillä lapset ovat valjaissa. Suomessa näin ei kuitenkaan toimita, ja siihen ei taida olla viime kädessä muuta syytä kuin se, että se ei ole tapana.
Vapaudenriisto ei kuulu suomalaisen varhaiskasvatuksen toimintaperiaatteisiin. Ketään ei lukita eikä sidota minnekään.
Täällä yksi alalla aloitteleva!
Tiedän kyllä mihin olen ryhtymässä. Ei ole ruusuiset kuvitelmat työoloista.
Koen kuitenkin työn tärkeänä ja hyvin merkityksellisenä. Katsotaan kauanko menee että minultakin loppuvat paukut, koska siltä se kuulostaa. Että jokainen lähtee töihin sillä asenteella että on aito tahto tehdä tätä työtä, mutta sitten ne resurssit puuttuvat.
Ehkä totean etten kykene työhön jossa jatkuva riittämättömyyden tunne ja palan lopulta loppuun. :(
Hei mahtavaa!
Huomenna on taas jo maanantai. Onneksi, koska hiukan jo ehdin kaivata töihin. Ensi viikonloppuna ollaan työkavereiden kanssa mökillä ja parin viikon päästä kouluttaudutaan yhdessä. Syyslomalla hoidan paria päiväkodin lasta kotonani, että he saavat olla myös lomalla.
Rakkaus ja intohimo sekä sitoutuminen työhön on asennekysymys. Lopettakaa narina, valehtelu ja alan polkeminen! Työnilo löytyy sieltä työpaikalta.
Vierailija kirjoitti:
Hei mahtavaa!
Huomenna on taas jo maanantai. Onneksi, koska hiukan jo ehdin kaivata töihin. Ensi viikonloppuna ollaan työkavereiden kanssa mökillä ja parin viikon päästä kouluttaudutaan yhdessä. Syyslomalla hoidan paria päiväkodin lasta kotonani, että he saavat olla myös lomalla.
Rakkaus ja intohimo sekä sitoutuminen työhön on asennekysymys. Lopettakaa narina, valehtelu ja alan polkeminen! Työnilo löytyy sieltä työpaikalta.
Hyvä vitsi, paitsi oikeasti ei.
🤮🤢
"Se syy minkä takia päiväkodin henkilöstö näyttää ulkona vaan juoruilevan keskenään on juuri se että todennäköisesti he eivät ole koulutettuja vaka henkilöitä, vaan suunnilleen taksikuskeja, suutareita, entisiä pitkäaikaistyöttömiä yms. jotka otettu töihin kun koulutettua henkilökuntaa ei vaan saada. Ei heillä ole mitään kunnon käsitystä pedagogiikasta tai edes kiinnostusta alaan. Tämä sit näyttäytyy ulospäin siltä että miksi heille pitäisi parempaa palkkaa maksaa kun vasn seisoskelevat no ei pitäiskään, heidät pitäisi saada pois alalta kun ovat kouluttamattomia ja koulutettua ei seisoskelevaa väkeä tilalle."
Onpa höpö puhetta. Olen ollut vakituisena vuosia,mutta nyt sijaistan eri päiväkodeissa pääkaupunkiseudulla. Ihan oma valinta.
Kyllä ne pahimmat jutteluringit pihalla muodostaa talon oma henkilökunta. Välillä ihan uskomatonta, kuinka isolla pihalla kaikki talon omaväki ,jotka on ulkona valvomassa,ovat suht pienellä alueella kaikki puhumassa paskaa. Se on aika härskin näköistä. Välillä mietin,että miltä se mahtaa näyttää lastaan hakevan vanhemman silmissä, kun astuu portista pihaan.
Tätä 'kokoontumista' tapahtuu todella usein ja monissa monissa taloissa. Pihalla on pitkin poikin eri ikäisiä lapsia/lapsiryhmiä tekemässä milloin mitäkin,jostain kuuluu kinastelua,joku itkee....Ja talon omat aikuiset ovat kattavat noin max.25% pihasta kun ovat kaikki juttelu etäisyydellä toisistaan. Luulevat,että satunnaiset sijaiset eivät kiinnitä tähän huomiota. Tai vanhemmat...
Ja minä. Steinerpäiväkodeissa työskentelee varhaiskasvattajia, koska he eivät ole opettajia. He valmistuvat varhaiskasvattaja nimikkeellä. Minun tutkintotodistuksessa lukee lastentarhanopettaja.