Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duraceliin totean, että juu, meilläkin lepohetkellä tarvitaan kaikki 3 kasvattajaa+extrat, esim.opiskelija ymv, koska Duracelit vaatii sen.

1 kasvattaja lukee satua, 2 muuta+extra rauhoittelee ja silittelee lapsia.

Ja välillä on päiviä jolloin ei lueta vaan kuunnellaan satua CD:ltä tai on musiikkitausta ja kaikki aikuiset lasten "kimpussa".

Ja tosiaan siksi, että lepohetki on nykyisin aina vain enenevissä määrin äärimmäisen vaikea tilanne usealle lapselle, olla paikallaan, rauhoittua, antaa rauha muille, olla hiljaa.

Sitä en ala ruotimaan mistä se kaikki levottomuus ja vaikeus asettua kumpuaa, miettiköön kukin, vanhempi, sitä itsekseen, mutta sen totean, että ei se täyteen buukattu arki-ilta ja vkonloput asiassa ainakaan auta kuten ei sekään, että lapselle ei siellä kotona olla aidosti läsnä vaan esim.puhelin on kourassa samalla.

Ensin ollaan 9-10h vilkkaassa lapsiryhmässä liian vähäisillä aikuisresursseilla, sitten hyöritään siellätäälläjatuolla ilta ja kotona mennään nukkumaan ties milloin jopa suoraan menojen jälkeen. Jossakinhan sen täytyy näkyä, ihan jo aikuisen nälänkin.

T. Alalla pian 20v ja viimeinen 10v ollut tällaista.

Pää käy lapsilla kierroksilla, ovat ylivirittyneessä tilassa 24/7, koska 1.vaka-ryhmät on mitä on, 2. Illat on buukattuja ohjelmaa täyteen, 3. Viikonloput on buukattu ohjelmaa täyteen, 4. Vanhemmat on somessa eikä sen lapsen kanssa.

Mutta kun pitäähän sitä olla hoploppiapuuhaparkkiatramppapuistoateemasynttäriäjamitäniitänytonkaanharrastuksiakauppakeskusturneita jne.jne"

Kaikenhuipuksi osa päiväkodeista kuulemma  ei pidä lepohetkeä ollenkaan osalle lapsista???

Eli lapsia ei edes yritetä opettaa rauhoittumaan paikoilleen,

vaan on nukkarin LISÄKSI joku toisenlainen tila missä lepohetki korvataan toiminnalla duracelleja (tai mun maikki ei saa nukkua vaan se pitää pitää väkisin hereillä ettei yöunet mee-tyyyppien lapsille) .???

Hoitaja-parat. Jotka joutuu sinne valvomaan ja viihdyttämään ylivirittyneitä ja yliväsyneitä lapsia, mitkä loppupäivän(kin) hyppii seinille ilman edes sitä lepohetken taukoa tai rauhpoittumista hoitopäivässä.

Kun mun ei tarvi nukkua saati rauhoittua niin saan mä pomppia ja kiljua niin kauan kun mä jaksan iiiiiiiiiIIIIIIIIIIKKKKKHÄÄÄÄhäääääääääääää!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkan pitäisi olla niin suuri, että alalle olisi suorastaan tunkua. Tällöin työnantajilla olisi mahdollisuus valita parhaat ja tunnollisimmat työntekijät työhön. Nyt kun otetaan ihan kaikki ketkä vaan työhön sattuu hakemaan on alalla kertakaikkiaan luokattomia tyyppejä töissä. Tyyppejä joilla ei ole koulutusta, ei kiinnostusta, eivät tykkää lapsista ja pahimmassa tapauksessa ovat jopa lapsille haitallisia. Ilmapiiri on myös huono, koska nämä tyypit eivät osaa edes alkeellisia käytöstapoja.

 Valitettavan totta. Alalla näitä hiihtäjiä jotka ei turhia vaivaudu huomenia tai muuta ystävällisyyttä osoittamaan, ei tosiaan osata edes alkeellisia käytöstapoja, ollaan naama väärällä ja puhutaan kettuilemalla rai valittaen ja rutisten tympeänä kaikesta, eikä ymmärretä edes sen vertaa, että ollaan kasvatusalalla missä aikuisen esimerkki on lapsille tehokkainta mallioppimista kuinka käyttäydytään.

Todella raskasta työskennellä sitten tällaisten kanssa 8h per päivä lapset siinä vastuulla. Ja kaiken huipuksi nämä tyypit hommaavat henkilökuntapulan mahdollistamana samanhenkisiä tylyjä tuttuja ja sukulaisiaan sijaisiksi ja duuniin. Ilmapiiri ei ole hyvä tällaisten kanssa ja työnilo muuttuu pärjäämiseksi päivästä toiseen kun ei tiedä mitä mahtaa junttien päähän pälkähtää, siinä sitä on vahtimista ja kiukuttelua ilmassa.

Miten voi samassa viestissä haukkua muita ja vaatia käytöstapoja? Aikuisen osoittama käytös mallioppimisen suhteen koskee kaikkia, vai mitä? Sanot, että vahdit joitakin "junteiksi" nimittämiäsi henkilöitä työpaikallasi. Tarkoitatko lapsia, muita työntekijöitä, heidän sukulaisiaan, vanhempia vai ylipäätään muita iisiä, jotka eivät toimi kuten haluaisit?

Suomen päiväkodeissa todellakin näytetään olevan ihan poikki. Solvaaminen ja riitely ovat merkki uupumuksesta. Saksassa teititellään kollegoita ja lasten huoltajia, samoin huoltajat ja lapset henkilöstöä. Omanarvontunto ja koskemattomuus ovat sivistyneen käytöksen peruskiviä.

Mikä sinä olet siinä heristelemään sormeasi joistain randomin kommentoijan käytöstavoista kun et kirjoittajan todellisuutta työolosuhteista  tiedä ja ottamaan esimerkiksi jonkun ( jo historiansa kautta ah niin inhimillisen ja empaattisen) Saksan ja sen teitittelevät päiväkotityöntekijät?????

Mielestäni on hyvä ja erittäin okei,  että ihmiset saavat vapaasti tuulettaa tunteitaan alalta (kerrankin)  ja kertoa alan eri puolia vapaasti tällä palstalla.

On todella tärkeää se millaiset tiimikaverit onnistuu saamaan. Sillä on ihan oleellinen vaikutus oikeastaan kaikkeen.

Ja vetelysten kanssa on ikävä työskennellä, vaikka kuinka teitittelisivät (kuten mainitsemassasi saksan maassa)  ja vetelehtisivät kohteliaasti.

Millaista vihaisen ihmisen kanssa on työskennellä? Tai olla kovasti työkaverille tuulettavan hoidettavana?

🥴

Kypsymättömät ihmiset tunnistaa siitä, että kääntävät mielessään kriitikin vihaksi ja vastaavat kaikkeen hymiöllä. Itse toki voivat laukoa mitä sattuu ....

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Tottakai voi ja hyvä olisikin. Voi mennä vaikka joka päivä ja tehdä ikäänkuin "pistokokeita" ja mennä ilmoittamatta. Kaikista paras tietty samalla vaivalla hoitaa nykytilanteessa oma lapsensa saman tien itse omassa kodissaan, kuin hengailla siellä tsekkailemassa kuinka hoitajat hoitaa hommansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Tottakai voi ja hyvä olisikin. Voi mennä vaikka joka päivä ja tehdä ikäänkuin "pistokokeita" ja mennä ilmoittamatta. Kaikista paras tietty samalla vaivalla hoitaa nykytilanteessa oma lapsensa saman tien itse omassa kodissaan, kuin hengailla siellä tsekkailemassa kuinka hoitajat hoitaa hommansa.

Entä jos menee sinne vaivihkaa vain katselemaan vai oletetaanko siellä, että vierailija auttaa lasta jotenkin, esim. pukemaan tai syömään tai vaipanvaihdossa? Pitääkö vierailijan tuoda esim. oma lounas itselleen vai riittääkö päiväkodin ruokaa, jos haluaisi luoda tunnelman, että kuuluu joukkoon. Se yleensä helpottaa sopeutumista, kun on tuttuja aikuisia ja jaettuja asioita ympärillä. Uskon, että myös päiväkodin henkilökunta voisi hyötyä siitä, että joku uutena tulokkaana havaitsee asioita, joita he eivät ehkä itse kyseenalaistakaan, kun arjesta on tullut rutiinia. Minua ainakin kiinnostaa, millaista päiväkodissa oikeastaan on. Aivan pienet lapset eivät paljon kerro päivästään.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Päiväkodissa ei mennä yhden lapsen ehdoilla vaan ryhmän ehdoilla. Olen tehnyt 5 vuotta keikkaa vakassa ja nähnyt monia paikkoja. Missään pienten ryhmässä ei voida mennä yhden lapsen tarpeiden mukaan. Henkilökunta voi vaihtua monta kertaa vuodessa ja lapsi ei välttämättä muodosta yhtäkään kiintymyssuhdetta. Onneksi itselläni ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Tottakai voi ja hyvä olisikin. Voi mennä vaikka joka päivä ja tehdä ikäänkuin "pistokokeita" ja mennä ilmoittamatta. Kaikista paras tietty samalla vaivalla hoitaa nykytilanteessa oma lapsensa saman tien itse omassa kodissaan, kuin hengailla siellä tsekkailemassa kuinka hoitajat hoitaa hommansa.

Entä jos menee sinne vaivihkaa vain katselemaan vai oletetaanko siellä, että vierailija auttaa lasta jotenkin, esim. pukemaan tai syömään tai vaipanvaihdossa? Pitääkö vierailijan tuoda esim. oma lounas itselleen vai riittääkö päiväkodin ruokaa, jos haluaisi luoda tunnelman, että kuuluu joukkoon. Se yleensä helpottaa sopeutumista, kun on tuttuja aikuisia ja jaettuja asioita ympärillä. Uskon, että myös päiväkodin henkilökunta voisi hyötyä siitä, että joku uutena tulokkaana havaitsee asioita, joita he eivät ehkä itse kyseenalaistakaan, kun arjesta on tullut rutiinia. Minua ainakin kiinnostaa, millaista päiväkodissa oikeastaan on. Aivan pienet lapset eivät paljon kerro päivästään.

Kun lapsi aloittaa päiväkodin, vanhempi voi olla mukana alkuun kun lapsi totuttelee. Muuten vierailijoita ei hyväksytä vaan tuollainen kyyläily herättää negatiivista huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Kyllä tutustumaan saa mennä. Se on tosiasia että ryhmässä teemme parhaamme pientenhoidossa ja otamme syliin minkä voimme. Mutta siinä kun on 11 muutakin lasta vailla ja voi olla niitäkin vauvoja. Ei voi keskittyä yhden tuudittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Tottakai voi ja hyvä olisikin. Voi mennä vaikka joka päivä ja tehdä ikäänkuin "pistokokeita" ja mennä ilmoittamatta. Kaikista paras tietty samalla vaivalla hoitaa nykytilanteessa oma lapsensa saman tien itse omassa kodissaan, kuin hengailla siellä tsekkailemassa kuinka hoitajat hoitaa hommansa.

Entä jos menee sinne vaivihkaa vain katselemaan vai oletetaanko siellä, että vierailija auttaa lasta jotenkin, esim. pukemaan tai syömään tai vaipanvaihdossa? Pitääkö vierailijan tuoda esim. oma lounas itselleen vai riittääkö päiväkodin ruokaa, jos haluaisi luoda tunnelman, että kuuluu joukkoon. Se yleensä helpottaa sopeutumista, kun on tuttuja aikuisia ja jaettuja asioita ympärillä. Uskon, että myös päiväkodin henkilökunta voisi hyötyä siitä, että joku uutena tulokkaana havaitsee asioita, joita he eivät ehkä itse kyseenalaistakaan, kun arjesta on tullut rutiinia. Minua ainakin kiinnostaa, millaista päiväkodissa oikeastaan on. Aivan pienet lapset eivät paljon kerro päivästään.

Kun lapsi aloittaa päiväkodin, vanhempi voi olla mukana alkuun kun lapsi totuttelee. Muuten vierailijoita ei hyväksytä vaan tuollainen kyyläily herättää negatiivista huomiota.

Ei ole kyse kyyläilystä, vai tarkoititko kyläily, ja tämä palsta muutti sen vahingossa vääräksi sanaksi, kuten joskus käy?

Tarkoitin, että lapsihan voi ihan itse toivoa sitä, että tuttu aikuinen tulisi mukaan päiväkotiin. Retket ja muut sellaiset varmasti helpottuisivat, kun mukana on enemmän aikuisia. Ehkä lapsen elämän lähipiiristä tulevat ihmiset voivat tuoda arvokasta tietoa lapselle mieluisista tavoista. Tällaiselle tiedolle on varmasti käyttöä, kun päiväkodissakin vasta tutustutaan uuteen tulijaan. Silloin sopeutuminen on helpompaa ja toiminta monipuolistuu. Lapsi itse ei vielä osaa riittävästi kertoa sanallisesti, mitä hän toivoo tai ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Tottakai voi ja hyvä olisikin. Voi mennä vaikka joka päivä ja tehdä ikäänkuin "pistokokeita" ja mennä ilmoittamatta. Kaikista paras tietty samalla vaivalla hoitaa nykytilanteessa oma lapsensa saman tien itse omassa kodissaan, kuin hengailla siellä tsekkailemassa kuinka hoitajat hoitaa hommansa.

Entä jos menee sinne vaivihkaa vain katselemaan vai oletetaanko siellä, että vierailija auttaa lasta jotenkin, esim. pukemaan tai syömään tai vaipanvaihdossa? Pitääkö vierailijan tuoda esim. oma lounas itselleen vai riittääkö päiväkodin ruokaa, jos haluaisi luoda tunnelman, että kuuluu joukkoon. Se yleensä helpottaa sopeutumista, kun on tuttuja aikuisia ja jaettuja asioita ympärillä. Uskon, että myös päiväkodin henkilökunta voisi hyötyä siitä, että joku uutena tulokkaana havaitsee asioita, joita he eivät ehkä itse kyseenalaistakaan, kun arjesta on tullut rutiinia. Minua ainakin kiinnostaa, millaista päiväkodissa oikeastaan on. Aivan pienet lapset eivät paljon kerro päivästään.

Kun lapsi aloittaa päiväkodin, vanhempi voi olla mukana alkuun kun lapsi totuttelee. Muuten vierailijoita ei hyväksytä vaan tuollainen kyyläily herättää negatiivista huomiota.

Ei ole kyse kyyläilystä, vai tarkoititko kyläily, ja tämä palsta muutti sen vahingossa vääräksi sanaksi, kuten joskus käy?

Tarkoitin, että lapsihan voi ihan itse toivoa sitä, että tuttu aikuinen tulisi mukaan päiväkotiin. Retket ja muut sellaiset varmasti helpottuisivat, kun mukana on enemmän aikuisia. Ehkä lapsen elämän lähipiiristä tulevat ihmiset voivat tuoda arvokasta tietoa lapselle mieluisista tavoista. Tällaiselle tiedolle on varmasti käyttöä, kun päiväkodissakin vasta tutustutaan uuteen tulijaan. Silloin sopeutuminen on helpompaa ja toiminta monipuolistuu. Lapsi itse ei vielä osaa riittävästi kertoa sanallisesti, mitä hän toivoo tai ei halua.

En usko että tuota katsottaisiin hyvällä. Tutustumisen ajan vanhempi voi olla mukana mutta ei muuten. Sitä vartenhan päivähoito/varhaiskasvatus nimenomaan on että lapsi TARVITSEE sen hoidon ja samalla alkaa harjoitella koulua varten. Riippuu toki minkäikäisistä puhutaan mutta 1 vuotiaat tuodaan sen takia päiväkotiin että vanhemmat voi käydä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Päiväkodissa ei mennä yhden lapsen ehdoilla vaan ryhmän ehdoilla. Olen tehnyt 5 vuotta keikkaa vakassa ja nähnyt monia paikkoja. Missään pienten ryhmässä ei voida mennä yhden lapsen tarpeiden mukaan. Henkilökunta voi vaihtua monta kertaa vuodessa ja lapsi ei välttämättä muodosta yhtäkään kiintymyssuhdetta. Onneksi itselläni ei ole lapsia.

Tämä kuulostaa ahdistavalta ja jotenkin julmalta. Eihän 1 tai 2 vuotias voi puolustautua itse vaan tarvitsee lähelleen jonkun aikuisen ihmisen, johon voi tukeutua ja kokee olevansa turvassa uudessa tilanteessa. Juuri kävelemään vasta oppinut, pikkuinen tutisija on hauras, häntä pitää suojella ja rohkaista, eikä jättää yksin selviämään. Ihan itkettää ajatuskin, että sellainen puolimetrinen olento siellä yksinään etsisi lohtua jostain eikä ketään kiinnosta. En ymmärrä, miksi joku edes provoaisi tuollaisella asialla. Ne ovat eläviä pieniä ihmisiä, joilla on tunteet ja hurja luottamus elämään. Sellaisten rakastaminen on tärkeämpää kuin mikään muu elämässä, rahat, tulostavoitteet ja tavarat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Tottakai voi ja hyvä olisikin. Voi mennä vaikka joka päivä ja tehdä ikäänkuin "pistokokeita" ja mennä ilmoittamatta. Kaikista paras tietty samalla vaivalla hoitaa nykytilanteessa oma lapsensa saman tien itse omassa kodissaan, kuin hengailla siellä tsekkailemassa kuinka hoitajat hoitaa hommansa.

Entä jos menee sinne vaivihkaa vain katselemaan vai oletetaanko siellä, että vierailija auttaa lasta jotenkin, esim. pukemaan tai syömään tai vaipanvaihdossa? Pitääkö vierailijan tuoda esim. oma lounas itselleen vai riittääkö päiväkodin ruokaa, jos haluaisi luoda tunnelman, että kuuluu joukkoon. Se yleensä helpottaa sopeutumista, kun on tuttuja aikuisia ja jaettuja asioita ympärillä. Uskon, että myös päiväkodin henkilökunta voisi hyötyä siitä, että joku uutena tulokkaana havaitsee asioita, joita he eivät ehkä itse kyseenalaistakaan, kun arjesta on tullut rutiinia. Minua ainakin kiinnostaa, millaista päiväkodissa oikeastaan on. Aivan pienet lapset eivät paljon kerro päivästään."

Ilman muuta mene suoraan vaan sinne lapsiviidakkoon havainnoimaan ja "auttamaan". Muista myös jakaa pitkin päivää näppäriä kasvatusvinkkejä väsymyksestä puolikuolleille hoitsuille. Kun arjesta on tullut rutiinia, niin kuin sanoit, niin eipä ne ammattikasvattajat kaikkea havaitse.

Parasta havainnoida vaivihkaa parkkiksellla autossa valot sammutettuina ja musta kommandopipo syvällä päässä miten ne hoitsut hoitaa ulkoilut vai onko juorukerhoja ja kännysessioita ja lapsiraukat pitkin pihaa.

Kuvata ei voi että voisit kotona analysoida mahdollisesti ulkoilun aikana syntyneitä tirvallisuusriskejä, mutta kukaan ei kiellä kai raportoimasta puhelimitse näkemäänsä anonyymein sanankääntein bestikselle .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Päiväkodissa ei mennä yhden lapsen ehdoilla vaan ryhmän ehdoilla. Olen tehnyt 5 vuotta keikkaa vakassa ja nähnyt monia paikkoja. Missään pienten ryhmässä ei voida mennä yhden lapsen tarpeiden mukaan. Henkilökunta voi vaihtua monta kertaa vuodessa ja lapsi ei välttämättä muodosta yhtäkään kiintymyssuhdetta. Onneksi itselläni ei ole lapsia.

Tämä kuulostaa ahdistavalta ja jotenkin julmalta. Eihän 1 tai 2 vuotias voi puolustautua itse vaan tarvitsee lähelleen jonkun aikuisen ihmisen, johon voi tukeutua ja kokee olevansa turvassa uudessa tilanteessa. Juuri kävelemään vasta oppinut, pikkuinen tutisija on hauras, häntä pitää suojella ja rohkaista, eikä jättää yksin selviämään. Ihan itkettää ajatuskin, että sellainen puolimetrinen olento siellä yksinään etsisi lohtua jostain eikä ketään kiinnosta. En ymmärrä, miksi joku edes provoaisi tuollaisella asialla. Ne ovat eläviä pieniä ihmisiä, joilla on tunteet ja hurja luottamus elämään. Sellaisten rakastaminen on tärkeämpää kuin mikään muu elämässä, rahat, tulostavoitteet ja tavarat."

Niin. Elämä on valintoja. Äidit/Isit kotiin lapsiensa kanssa eikä kärrätä niitä vieraiden äitien ammattihoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Päiväkodissa ei mennä yhden lapsen ehdoilla vaan ryhmän ehdoilla. Olen tehnyt 5 vuotta keikkaa vakassa ja nähnyt monia paikkoja. Missään pienten ryhmässä ei voida mennä yhden lapsen tarpeiden mukaan. Henkilökunta voi vaihtua monta kertaa vuodessa ja lapsi ei välttämättä muodosta yhtäkään kiintymyssuhdetta. Onneksi itselläni ei ole lapsia.

Tämä kuulostaa ahdistavalta ja jotenkin julmalta. Eihän 1 tai 2 vuotias voi puolustautua itse vaan tarvitsee lähelleen jonkun aikuisen ihmisen, johon voi tukeutua ja kokee olevansa turvassa uudessa tilanteessa. Juuri kävelemään vasta oppinut, pikkuinen tutisija on hauras, häntä pitää suojella ja rohkaista, eikä jättää yksin selviämään. Ihan itkettää ajatuskin, että sellainen puolimetrinen olento siellä yksinään etsisi lohtua jostain eikä ketään kiinnosta. En ymmärrä, miksi joku edes provoaisi tuollaisella asialla. Ne ovat eläviä pieniä ihmisiä, joilla on tunteet ja hurja luottamus elämään. Sellaisten rakastaminen on tärkeämpää kuin mikään muu elämässä, rahat, tulostavoitteet ja tavarat."

Niin. Elämä on valintoja. Äidit/Isit kotiin lapsiensa kanssa eikä kärrätä niitä vieraiden äitien ammattihoitoon.

Tämä ei ole mahdollista. Vaikkei sitä haluta myöntää, Suomessakin löytyy perheitä, joissa ansiotyössä käynti on pakko. Työpaikan menetys olisi täysi katastrofi nyt. Lapsi tarvitsee myös kodin, vaatteita ruokaa ja edes sen yhden elättämään kykenevän vanhemman (joka tarvitsee myös omat vaatteet, ruuat, hygieniatarvikkeet, lääkkeet ja rahat velkojen ja laskujen maksuun) . Kaikki eivät ansaitse edes sitä, mitä vastavalmistuneet lastenhoitajat, uskokaa tai älkää. Häpeä ja huoli pärjäämisestä saa yöunet vähäisiksi. Silloin edes tieto siitä, että lapsi on turvassa, hellästi hoidettu ja onnellinen päivän ajan, saa jaksamaan. Mitä vain työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Päiväkodissa ei mennä yhden lapsen ehdoilla vaan ryhmän ehdoilla. Olen tehnyt 5 vuotta keikkaa vakassa ja nähnyt monia paikkoja. Missään pienten ryhmässä ei voida mennä yhden lapsen tarpeiden mukaan. Henkilökunta voi vaihtua monta kertaa vuodessa ja lapsi ei välttämättä muodosta yhtäkään kiintymyssuhdetta. Onneksi itselläni ei ole lapsia.

Tämä kuulostaa ahdistavalta ja jotenkin julmalta. Eihän 1 tai 2 vuotias voi puolustautua itse vaan tarvitsee lähelleen jonkun aikuisen ihmisen, johon voi tukeutua ja kokee olevansa turvassa uudessa tilanteessa. Juuri kävelemään vasta oppinut, pikkuinen tutisija on hauras, häntä pitää suojella ja rohkaista, eikä jättää yksin selviämään. Ihan itkettää ajatuskin, että sellainen puolimetrinen olento siellä yksinään etsisi lohtua jostain eikä ketään kiinnosta. En ymmärrä, miksi joku edes provoaisi tuollaisella asialla. Ne ovat eläviä pieniä ihmisiä, joilla on tunteet ja hurja luottamus elämään. Sellaisten rakastaminen on tärkeämpää kuin mikään muu elämässä, rahat, tulostavoitteet ja tavarat."

Niin. Elämä on valintoja. Äidit/Isit kotiin lapsiensa kanssa eikä kärrätä niitä vieraiden äitien ammattihoitoon.

Niimpäniin...mietitäänpä niitä 9kk ja 10kk ja 11kk ja sitä 1v just kävelevää pikkuista...kaikki he tarvitsevat aikuisen itselleen 100%. Lisätään listaan ne loput reilu 1v ja 2v. Se on realismia varhaiskasvatuksessa. Aikuisia kuitenkin max 3 koko katraalle eli 12 lapselle. Ei riitä ei syli ja kädet vaikka miten haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Päiväkodissa ei mennä yhden lapsen ehdoilla vaan ryhmän ehdoilla. Olen tehnyt 5 vuotta keikkaa vakassa ja nähnyt monia paikkoja. Missään pienten ryhmässä ei voida mennä yhden lapsen tarpeiden mukaan. Henkilökunta voi vaihtua monta kertaa vuodessa ja lapsi ei välttämättä muodosta yhtäkään kiintymyssuhdetta. Onneksi itselläni ei ole lapsia.

Tämä kuulostaa ahdistavalta ja jotenkin julmalta. Eihän 1 tai 2 vuotias voi puolustautua itse vaan tarvitsee lähelleen jonkun aikuisen ihmisen, johon voi tukeutua ja kokee olevansa turvassa uudessa tilanteessa. Juuri kävelemään vasta oppinut, pikkuinen tutisija on hauras, häntä pitää suojella ja rohkaista, eikä jättää yksin selviämään. Ihan itkettää ajatuskin, että sellainen puolimetrinen olento siellä yksinään etsisi lohtua jostain eikä ketään kiinnosta. En ymmärrä, miksi joku edes provoaisi tuollaisella asialla. Ne ovat eläviä pieniä ihmisiä, joilla on tunteet ja hurja luottamus elämään. Sellaisten rakastaminen on tärkeämpää kuin mikään muu elämässä, rahat, tulostavoitteet ja tavarat.

Siis missä todellisuudessa oikein elät? Ei tässä kukaan provoa vaan kertoo sinulle ja muille tosiasiat. Päiväkodissa pienten ryhmässä on 12 lasta ja paikalla 2-3 aikuista. Sillon ei voida ketään huomioida yksilöllisesti. Päiväkodissa mennään ryhmän tarpeiden ja aikataulun mukaisesti! Siinä pieni lapsi voi vain sopeutua. Ei ole vaihtoehtoja.

No nyt kehiin, miten siellä tarhassa valitaan, ketä hoidetaan ja autetaan? Jääkö ne itkijät enemmän omilleen vai ne juoksija-riehujat? Vai onko ne jaettu jotenkin sulle noi, mulle nämä? Fudiksessa on hyökkääjät, puolustajat, keskikenttä ja maalivahti. Kapteeni, valmentaja ja manageri. Pelissä on säännöt ja niiden mukaan mennään, paitsio, keltainen ja punainen kortti. Fudista digataan joka maassa, miten homma skulaa siellä tarhoissa?

Autetaan heti kun ehditään ja hädän mukaisessa järjestyksessä.

Esimerkki: jos Kallella on tortut vaipassa ja Justiina on kaatunut ja satuttanut itsensä niin ensin mennään Justiinan luokse, sitten Kalle kakkapesulle.

Tai jos Matti ja Leevi tappelee keskenään ja Kaisu itkee "muuten vain" ilman, että on näkyvää syytä niin Matti ja Leevi saa aikuisen ensin luokseen.

Valitettava tosiasia on, että hieman on viidakon lakeja sovellettava, ryhmässä kun on 12-14kpl 9kk-3v pieniä ja kasvattajia on normi"hyvänä" päivänä se 3kpl jotka kaikki ovat paikalla klo9-14 välisenä aikana MIINUS ryhmän vakaopettajan poissaolo ryhmästä, kun on A. Koneella tehtävää, B. Vasukeskustelua, C. Leopsia, D. Puheluja hoidettavana, E. Sak-aikaa toteutettavana (5h/vkossa), F. Jory-kokous, G. Jokin muu palaveri

T. Vakakasvattaja 18v ajan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Tottakai voi ja hyvä olisikin. Voi mennä vaikka joka päivä ja tehdä ikäänkuin "pistokokeita" ja mennä ilmoittamatta. Kaikista paras tietty samalla vaivalla hoitaa nykytilanteessa oma lapsensa saman tien itse omassa kodissaan, kuin hengailla siellä tsekkailemassa kuinka hoitajat hoitaa hommansa.

Entä jos menee sinne vaivihkaa vain katselemaan vai oletetaanko siellä, että vierailija auttaa lasta jotenkin, esim. pukemaan tai syömään tai vaipanvaihdossa? Pitääkö vierailijan tuoda esim. oma lounas itselleen vai riittääkö päiväkodin ruokaa, jos haluaisi luoda tunnelman, että kuuluu joukkoon. Se yleensä helpottaa sopeutumista, kun on tuttuja aikuisia ja jaettuja asioita ympärillä. Uskon, että myös päiväkodin henkilökunta voisi hyötyä siitä, että joku uutena tulokkaana havaitsee asioita, joita he eivät ehkä itse kyseenalaistakaan, kun arjesta on tullut rutiinia. Minua ainakin kiinnostaa, millaista päiväkodissa oikeastaan on. Aivan pienet lapset eivät paljon kerro päivästään.

Voi taivas kuinka ulalla ihmiset voikaan olla 🤔🤯

En kommentoi kuin tuohon ruoka-asiaan; ruoka tilataan edellisenä päivänä sille lapsimäärälle jonka ryhmän kasvattajat ovat listaan merkinneet läsnäoleviksi. Samoin kuin kasvattajien määrän, he maksavat ruoastaan itse. Samoin kuin merkitään ns erityisruokavaliot kuten sianlihattomat ja allergiset.

Ruoka päiväkodissa ei ole tarkoitettu vierailijoille, ei edes silloin, jos vanhempi olisi tutustumisvaiheessa mukana lapsen ruokailussa sen 1-2x, sitten sitä onkin jo aika harjoitella ilman vanhempaa.

Suomen maassa ei ole niin rikasta kuntaa joka tarjoaisi ilmaisia lounaita randomaikuisille varhaiskasvatuksessa.

Tsiisus.

Vierailija kirjoitti:

No nyt kehiin, miten siellä tarhassa valitaan, ketä hoidetaan ja autetaan? Jääkö ne itkijät enemmän omilleen vai ne juoksija-riehujat? Vai onko ne jaettu jotenkin sulle noi, mulle nämä? Fudiksessa on hyökkääjät, puolustajat, keskikenttä ja maalivahti. Kapteeni, valmentaja ja manageri. Pelissä on säännöt ja niiden mukaan mennään, paitsio, keltainen ja punainen kortti. Fudista digataan joka maassa, miten homma skulaa siellä tarhoissa?

Monissa paikoissa on nykyään pienryhmätoimintaa eli lapset todella jaetaan hoitajille tyyliin ota sä nää neljä ulos niin mä laulelen näitten toisten kanssa ja kolmansille vapaata leikkiä jne.

Ja se joka halusi päiväkotiin tuttavien lapsen kanssa, se on tarkkaa ketä sinne voidaan ottaa. Hoitajiltakin tarkastetaan rikosrekisteriote. Ei sinne ihan niin vaan pääse hengaamaan välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavaperheeni 1 v esikoinen aloittaa pian päiväkodin. Suloinen pieni tyttönen, kovin arka, mietiskelevä ja vasta juuri oppinut kävelemään hieman. Hän kyllä vierastaa uusia ihmisiä eikä viihdy metelissä. Vaipanvaihto, liikkuminen, tutkiminen, syöttäminen, tuudittaminen ja sylittely pitäisi olla kovin sensitiivisiä ja rauhallista, lapsen ehdoilla tapahtuvaa tällaisen herkän pienen kanssa. Muuten tulee itku ja johan siinä pelästyy rohkeampikin lapsi, jos aikuinen ei laskeudu lapsen tasolle ja kohtaa tätä emotionaalisesti. Pitääkö tällaiset kirjoittaa varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, joka päiväkodissa kuulemma tehdään sopimukseksi, miten kutakin lasta hoidetaan vai sovitaanko asiat jo tutustumisviikolla? Omasta mielestäni nämä ovat perusasioita, joita voi vaatia jo oletusarvoisesti.

Voiko päiväkotiin mennä vain katselemaan, miten asiat siellä tehdään ja näyttääkö lapsi onnelliselta uudessa ympäristössä, mitä oppii ja ketkä ovat hänen kavereitaan?

Tottakai voi ja hyvä olisikin. Voi mennä vaikka joka päivä ja tehdä ikäänkuin "pistokokeita" ja mennä ilmoittamatta. Kaikista paras tietty samalla vaivalla hoitaa nykytilanteessa oma lapsensa saman tien itse omassa kodissaan, kuin hengailla siellä tsekkailemassa kuinka hoitajat hoitaa hommansa.

Entä jos menee sinne vaivihkaa vain katselemaan vai oletetaanko siellä, että vierailija auttaa lasta jotenkin, esim. pukemaan tai syömään tai vaipanvaihdossa? Pitääkö vierailijan tuoda esim. oma lounas itselleen vai riittääkö päiväkodin ruokaa, jos haluaisi luoda tunnelman, että kuuluu joukkoon. Se yleensä helpottaa sopeutumista, kun on tuttuja aikuisia ja jaettuja asioita ympärillä. Uskon, että myös päiväkodin henkilökunta voisi hyötyä siitä, että joku uutena tulokkaana havaitsee asioita, joita he eivät ehkä itse kyseenalaistakaan, kun arjesta on tullut rutiinia. Minua ainakin kiinnostaa, millaista päiväkodissa oikeastaan on. Aivan pienet lapset eivät paljon kerro päivästään.

Tuota sanoa suoraan.

Tuskin päiväkodin henkilökunta riemastuisi tästä. Mikset ota lasta itse hoitoon jos ole vapaana.