Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

"Kahden vanhemman perheessä perusasiat toimii, toinen on vauvan kanssa kotona, toinen käy normaalisti töissä.

Silti se pieni esikoinen roudataan joka ikinen päivä väsyneenä aamupalalle,

haetaan viimeisten joukossa.

Jopa vanhemman kesälomapäivinä lapsi tuodaan hoitoon.

En ymmärrä en. "

"Mitä onko tämä päiväkoti muka jouluna kiinni? Eikö teillä ole järjestetty edes minkäänlaista joulupäivystystä? Miten niin henkilökunnan tarvitsee viettää joulua oman perheensä kanssa? Palkatakaa sijaisia! "

Hoitovarausaika loppunut klo 17.00.

Klo 17.00 vanhempi kurvaa pihaan .

Alkaa lässyttäen puhua lapselleen: lähdetäänkös ai ei vielä onko kiva leikki kesken oi voi haluut sää jäädä vielä .No oo sen aikaa kun kysytään hoitajalta mites sun päivä meni.

Hoitajalta valuu kylmä hiki selkää pitkin.

Omat lapset pitäisi noutaa klo 17.15 ja taas luvassa silmien pyörttelyä myöhästyessä kuinka alalla itsekin oleva on aina myöhässä eikä tajua noutaa lapsiaan ajoissa.

Päiväkodin johtaja muistuttanut vanhenpia noudattamaan varausaikoja. Hoitaja selittänyt kohteliaasti.

Mutta lopputulos on sama ,kuin silloin kun pyydetään ainoastaan nimikoimaan omien lasten vaatteet että ne pysyisivät tallessa.

Osaa ei vaan kiinnosta. 

Voimia tuleville hoitajille, tarvitsette sitä.

Minimaalinen lakisääteinen tauko ja erikoiset työvuorojen ajat - työvuorot vaihtelevat päivittäin, vaikeuttavat alan vetovoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän syksyn, entisestään, lisääntynyt ilmiö on se, että perheen 1,5-3v kersat tuodaan päiväkotiin ja siitä sitten kotiin sen pienimmän kanssa 6-9h kotipäivää viettämään. Ja hoidossa ollaan tietenkin ma-pe tai vähintään 4-päivänä viikossa.

En tule IKINÄ ymmärtämään tuota asiaa, en ikinä. Enkä hyväksymään.

Ja sanottakoon lopuksi, että nyt puhun ns normi, hyvin voivista, kahden vanhemman perheistä, en erityis/poikkeus yms tapauksista.

Seksiä voi harrastaa myös niin ettei tule raskaaksi ja lapsia hankkia niiden omien voimavarojen mukaan, ei yhteiskunnan.

T. Vaka-alalla kohta 20v.

Tämä on niin totta joka sana! Mitä ihmettä tekee 1,5 -vuotias lapsi hoidossa, jos vanhempi on kotona? Säälittää joka arkipäivä nähdä näitä tapauksia ja niitä on paljon!

No mulla kaveri vie vanhempaa lasta päiväkotiin, kun itse on vauvan kanssa kotona, MUTTA hän vie vain 4 tunniksi, eikä koko päiväksi, eikä joka arkipäivä, sinä aikana kun lapsi on hoidossa käy esim. kaupassa, siivoilee tai jos on vaikka jotain lääkäri-/neuvolakäyntiä niin käy siellä. Lapsi on tosi reipas ja energinen, en usko että hällä on päiväkodissa mitään hätää, vaikka tiedänkin millaista päiväkodin arki on.

Eri asia mielestäni ne jotka vie kokonaiseksi täydeksi päiväksi ja joka päivä kun vain mahdollista ja etenkin jos lapsella on hankala olla päiväkodissa, tiedämme varmaan kaikki että tässä on eroja ja on niitäkin pieniä jotka huutaa täyttä kurkkua koko päivän ihan hädissään ja mikään ei tähän huutoon auta paitsi aika, kun alistuvat lopulta kohtaloonsa, eivätkä yritä taistella päästääkseen takaisin vanhemman luokse. Tuollaisen jälkimmäisen kohdalla en ymmärrä edes sitä muutaman tunnin hoitoa, jos lapsi ei selvästikkään ole vielä valmis sellaiseen: Tulisi harjoitella rauhallisemmissa olosuhteissa esim. sukulaisilla/kavereilla, jos tukiverkostoa suinkin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla päiväkoti on turvallinen ympäristö? Voiko joku, joka oikeasti on päivät päiväkodissa kertoa, millä tavalla päiväkotiryhmä on turvallinen paikka olla esim 1-vuotiaalle lapselle, tai samaan aikaan kymmenelle 1-vuotiaalle lapselle? Maalaisjärjellä ajateltuna ihan tavallinen koti, jossa on selvin päin oleva vanhempi, jotain tavallista syötävää, sänky, vessa ja pesumahdollisuus kuulostaa paljon paremmalta. Pienet panee kaiken suuhun, kaatuilee ja on riippuvaisia aikuisesta, ei päiväkodissa taida ole niin paljon aikuisia, että kaikki vauvat voitaisiin koko ajan huomioida niiden tarpeiden mukaisesti? Ja jos siellä hoidetaan niitä vauvoja, niin jääkö ne 2 ja 3 vuotiaat ilman huomiota lähes täysin? Sitä vanhemmista lapsista puhumattakaan... Nyt kuulostaa pelottavalta.

Joskus kotonaoleva vanhempi/ vanhemmat ei kykene eikä jaksa huolehtia lapsestaan. Silloin on parempi lapsen tulla päiväkotiin, jossa hän saa  säännöllisesti ruoan ja päiväunet/lepohetken.

Kaikki perheet eivät ole tällaisen tuen tarpeessa, silti se lapsi tuodaan kokopäiväksi hoitoon

On suuri määrä päiväkoteja, joissa päiväunia ei nuku kuin ne, joilla on jokin superkyky nukahtaa oli meteli mikä vain. Kun on yksi, vain n. parinkymmenen neliön huone, jossa 21 patjaa tai sänkyä ympäri lattiaa, 21 ylivirittynyttä monen kulttuurin 2-6-vuotiasta lasta sekaisin, on lepohetki kaukana rauhallisesta levosta. Siellä huudetaan, hillutaan, riehutaan ja kiljutaan, hypitään ympäri tilaa, karkaillaan, lyödään, purraan ja itketään. Miten 1 tai 2 väsynyttä aikuista pitäisi moisen villiintyneen lauman jotenkin aisoissa? Nukuttaisi unille? Onko jollakin joku hyvä idea miten?

On varmasti niitäkin päiväkoteja, joissa asiat eivät ole niin kaaoksessa ja huonosti kuin jossakin toisessa. Lapsia niissä on silti kaikissa niin paljon, että täyttö-ja käyttöasteet paukkuvat liitoksissaan. Työntekijöitä pois ja silti hommaa pyöritetään vajaalla.

Ennen olisin sanonut, että auktoriteetilla, nyt olen törmännyt jokuseen sellaiseen tapaukseen, jotka pyyhki auktoriteetillä persettä: On käsittämätöntä miten lapsen saa sellaiseksi, ettei hän koe minkäänlaista tarvetta kuunnella ja totella aikuisia. Meilläkin on ollut YKSI LAPSI joka pyöritti ihan koko ryhmää ollessaan hoidossa (tai usempaakin ryhmää kun oli samoissa tiloissa monta ryhmää, vuorohoito), hän sai vetovoimallaan muitakin lapsia mukaan tähän niin, että lopulta oli monta samalla tavalla käyttäytyvää lasta, jotka vain nauroivat aikuisten yrityksille hallita tilannetta ja kirjaimellisesti sylkivät naamalle.

En usko että on mitään, mitä pari työntekijää voisi tuollaisessa tilanteessa tehdä: Tuollainen lapsi tarvisi ihan oman aikuisen, jolla on mahdollisuus viettää puolet päivästä lapsen kanssa erillään muista, aina kun alkaa lähtemään kierroksille, pitäisi olla mahdollisuus "eristykseen", ihan siksikin, että lapsi oli myös arvaamaton muille: saattoi vaikka selän takaa tönäistä toista lasta lujasti, ihan vain huvikseen.

Ja mikään nepsyilykään ei tuota käytöstä selitä, tai ehkä niinpäin, että vanhemmat ajattelee kaiken johtuvan nepsyilystä (ei ollut diagnoosia tosin) ja sen vuoksi katsoo kaikkea läpi sormiensa. En tajua miten he kotonakaan jaksavat tällaisen lapsen kanssa, vai liekkö siellä sitten millä lahjoa esim. tabletilla tai muulla.

On kyllä kivinen tie edessä lapsellakin, jos ei kukaan onnistu opettamaan hälle itsehillintää ja muiden kunnioittamista.

Vierailija kirjoitti:

Tämän syksyn, entisestään, lisääntynyt ilmiö on se, että perheen 1,5-3v kersat tuodaan päiväkotiin ja siitä sitten kotiin sen pienimmän kanssa 6-9h kotipäivää viettämään. Ja hoidossa ollaan tietenkin ma-pe tai vähintään 4-päivänä viikossa.

En tule IKINÄ ymmärtämään tuota asiaa, en ikinä. Enkä hyväksymään.

Ja sanottakoon lopuksi, että nyt puhun ns normi, hyvin voivista, kahden vanhemman perheistä, en erityis/poikkeus yms tapauksista.

Seksiä voi harrastaa myös niin ettei tule raskaaksi ja lapsia hankkia niiden omien voimavarojen mukaan, ei yhteiskunnan.

T. Vaka-alalla kohta 20v.

Sulla on tossa ihan pätevä pointti, mutta pari asiaa kiinnitti huomiota.

Sinä et voi tietää toisten normaaliudesta, tai hyvinvoinnista juuri mitään. Vaikka päälle päin kaikki olisi hyvin, voi olla ongelmia joista et tiedä. Esim. masennus on tällä hetkellä lähes kansantauti. Se voi puhjeta myös vasta sitten, kun lapset on jo tehty. Yllättäen, ja täysin ilman ennakkovaroituksia. Yhden ihmisen masennus voi lamaannuttaa koko perheen. Ja ei, masennus ei näy välttämättä ulospäin ollenkaan, ja ihmiset eivät siitä usein halua kertoa. 

Hieno ajatus, että hankitaan lapsia voimavarojen mukaan. Niiden voimavarojen määrä ei kuitenkaan ole mikään vakio. Elämässä voi tapahtua asioita, joihin ei ole osannut varautua. 

Jotenkin osasta viestejä paistaa läpi sekin, että ollaan korostamassa tarkoituksella vastakkainasettelua. Henkilökunta vs. vanhemmat. On myös niitä vanhempia jotka yrittävät parhaansa, mutta voimat loppuu kesken. Ja myös henkilökuntaa jotka eivät yritä ollenkaan. Ja toisinpäin.

Eilen juttelin palstalla päiväkoti työntekijän kanssa joka kertoi että siellä saa nukkua työajalla ja herättyään lähteä vielä tauolle... aika raskaalta kuulostaa.

ok

Vierailija kirjoitti:

Eilen juttelin palstalla päiväkoti työntekijän kanssa joka kertoi että siellä saa nukkua työajalla ja herättyään lähteä vielä tauolle... aika raskaalta kuulostaa.

Ja mistä tiedät, että hän puhui totta? Tai että yleensäkään on päiväkodissa töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän syksyn, entisestään, lisääntynyt ilmiö on se, että perheen 1,5-3v kersat tuodaan päiväkotiin ja siitä sitten kotiin sen pienimmän kanssa 6-9h kotipäivää viettämään. Ja hoidossa ollaan tietenkin ma-pe tai vähintään 4-päivänä viikossa.

En tule IKINÄ ymmärtämään tuota asiaa, en ikinä. Enkä hyväksymään.

Ja sanottakoon lopuksi, että nyt puhun ns normi, hyvin voivista, kahden vanhemman perheistä, en erityis/poikkeus yms tapauksista.

Seksiä voi harrastaa myös niin ettei tule raskaaksi ja lapsia hankkia niiden omien voimavarojen mukaan, ei yhteiskunnan.

T. Vaka-alalla kohta 20v.

Sulla on tossa ihan pätevä pointti, mutta pari asiaa kiinnitti huomiota.

Sinä et voi tietää toisten normaaliudesta, tai hyvinvoinnista juuri mitään. Vaikka päälle päin kaikki olisi hyvin, voi olla ongelmia joista et tiedä. Esim. masennus on tällä hetkellä lähes kansantauti. Se voi puhjeta myös vasta sitten, kun lapset on jo tehty. Yllättäen, ja täysin ilman ennakkovaroituksia. Yhden ihmisen masennus voi lamaannuttaa koko perheen. Ja ei, masennus ei näy välttämättä ulospäin ollenkaan, ja ihmiset eivät siitä usein halua kertoa. 

Hieno ajatus, että hankitaan lapsia voimavarojen mukaan. Niiden voimavarojen määrä ei kuitenkaan ole mikään vakio. Elämässä voi tapahtua asioita, joihin ei ole osannut varautua. 

Jotenkin osasta viestejä paistaa läpi sekin, että ollaan korostamassa tarkoituksella vastakkainasettelua. Henkilökunta vs. vanhemmat. On myös niitä vanhempia jotka yrittävät parhaansa, mutta voimat loppuu kesken. Ja myös henkilökuntaa jotka eivät yritä ollenkaan. Ja toisinpäin.

Jos ne voimat loppuu kesken, on kyseessä ls-avotoimi eikä voida puhua ns normaaleista perheistä.

Osa vanhemmista ei ymmärrä miten se oma masennus vaikuttaa ja vaikeuttaa lapsen elämää, eivätkä siksi kerro asiasta varhaiskasvatukseen.

1,5-3v ei kehity nopeammin varhaiskasvatuksessa, päin vastoin. Kehitys hidastuu suuressa ryhmässä ollessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän syksyn, entisestään, lisääntynyt ilmiö on se, että perheen 1,5-3v kersat tuodaan päiväkotiin ja siitä sitten kotiin sen pienimmän kanssa 6-9h kotipäivää viettämään. Ja hoidossa ollaan tietenkin ma-pe tai vähintään 4-päivänä viikossa.

En tule IKINÄ ymmärtämään tuota asiaa, en ikinä. Enkä hyväksymään.

Ja sanottakoon lopuksi, että nyt puhun ns normi, hyvin voivista, kahden vanhemman perheistä, en erityis/poikkeus yms tapauksista.

Seksiä voi harrastaa myös niin ettei tule raskaaksi ja lapsia hankkia niiden omien voimavarojen mukaan, ei yhteiskunnan.

T. Vaka-alalla kohta 20v.

Sulla on tossa ihan pätevä pointti, mutta pari asiaa kiinnitti huomiota.

Sinä et voi tietää toisten normaaliudesta, tai hyvinvoinnista juuri mitään. Vaikka päälle päin kaikki olisi hyvin, voi olla ongelmia joista et tiedä. Esim. masennus on tällä hetkellä lähes kansantauti. Se voi puhjeta myös vasta sitten, kun lapset on jo tehty. Yllättäen, ja täysin ilman ennakkovaroituksia. Yhden ihmisen masennus voi lamaannuttaa koko perheen. Ja ei, masennus ei näy välttämättä ulospäin ollenkaan, ja ihmiset eivät siitä usein halua kertoa. 

Hieno ajatus, että hankitaan lapsia voimavarojen mukaan. Niiden voimavarojen määrä ei kuitenkaan ole mikään vakio. Elämässä voi tapahtua asioita, joihin ei ole osannut varautua. 

Jotenkin osasta viestejä paistaa läpi sekin, että ollaan korostamassa tarkoituksella vastakkainasettelua. Henkilökunta vs. vanhemmat. On myös niitä vanhempia jotka yrittävät parhaansa, mutta voimat loppuu kesken. Ja myös henkilökuntaa jotka eivät yritä ollenkaan. Ja toisinpäin.

Jos ne voimat loppuu kesken, on kyseessä ls-avotoimi eikä voida puhua ns normaaleista perheistä.

Osa vanhemmista ei ymmärrä miten se oma masennus vaikuttaa ja vaikeuttaa lapsen elämää, eivätkä siksi kerro asiasta varhaiskasvatukseen.

1,5-3v ei kehity nopeammin varhaiskasvatuksessa, päin vastoin. Kehitys hidastuu suuressa ryhmässä ollessa

Niin sitä just tarkoitin. Ne vanhemmat ei ymmärrä miten se masennus voi vaikuttaa. Eivätkä myöskään näytä sitä, eivätkä kerro. Silloin ei voi varhaiskasvatuksen edustaja sanoa, että "ns. normi, hyvin voiva", koska hän ei voi sitä tietää. Ja missä kohtaa siitä voimien vähyydestä tulee ls-avotoimi? Jos tarvii sen, että vanhemmat lapset ovat päivät päiväkodissa, mutta muuten menee ok, niin täyttääko se kriteerit?

Eikä se, miten masennus vaikuttaa ole millään tapaa yksiselitteinen asia. Joku perhe voi esim. masennuksesta huolimatta onnistua hoitamaan lapsensa ihan hyvin, mutta tarvitsevat sen, että vaikka vanhemmat lapset ovat päivät hoidossa. Tietenkin vanhempien pitäisi hakea ihan oikeasti apua, mutta kaikki ei välttämättä jaksa, eikä sitä apua ihan helpolla joka paikassa edes saa.

Pointti tässä on se, että asioissa on monia puolia, ja harva tietää niitä kaikkia. 

Tuo viimeinen lause, että ei kehity nopeammin varhaiskasvatuksessa, on kyllä myös melkoinen yksinkertaistus. Toiset taidot kehittyy paremmin varhaiskasvatuksessa. Tietenkin isossa ryhmässä, jos ei ole tarpeeksi henkilökuntaa näin ei tapahdu. Mutta tuota väitettä voisi purkaa sivukaupalla perataakseen eri puolia asiasta.

"On varmasti niitäkin päiväkoteja, joissa asiat eivät ole niin kaaoksessa ja huonosti kuin jossakin toisessa.

Lapsia niissä on silti kaikissa niin paljon, että täyttö-ja käyttöasteet paukkuvat liitoksissaan.

Työntekijöitä pois ja silti hommaa pyöritetään vajaalla."

Kysykää lapsiltanne: menittekö taas tänään jo välipalalta ulkoiluun?

(ulkona helpompi valvoa isoa lapsiryhmää vähemmällä henkilökunnalla, eli yhdistää ryhmiä kuin keksiä tekemistä ja valvoa lapsijoukkoa sisätiloissa).

Kesäaikaan ja miksei syksyisinkin ihan ookoo, mutta miettikää läkähdyttäässä helteessä tai kovilla talvipakkasilla pitkää ulkoilua. 

Vierailija kirjoitti:

"On varmasti niitäkin päiväkoteja, joissa asiat eivät ole niin kaaoksessa ja huonosti kuin jossakin toisessa.

Lapsia niissä on silti kaikissa niin paljon, että täyttö-ja käyttöasteet paukkuvat liitoksissaan.

Työntekijöitä pois ja silti hommaa pyöritetään vajaalla."

Kysykää lapsiltanne: menittekö taas tänään jo välipalalta ulkoiluun?

(ulkona helpompi valvoa isoa lapsiryhmää vähemmällä henkilökunnalla, eli yhdistää ryhmiä kuin keksiä tekemistä ja valvoa lapsijoukkoa sisätiloissa).

Kesäaikaan ja miksei syksyisinkin ihan ookoo, mutta miettikää läkähdyttäässä helteessä tai kovilla talvipakkasilla pitkää ulkoilua. 

Oman lapsen ryhmät olivat 13 kpl 4 -vuotiaana, viskari 15 lasta ja eskarissa oli 10 lasta. En nyt pitäisi pahana, kun ryhmässä kumminkin on opettaja, sosionomi ja hoitaja. Pihalla on uima-alla kesähelteillä ja minulle ei kerro yhtikäs mitään ollaanko ulkona välipalalta vai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

"On varmasti niitäkin päiväkoteja, joissa asiat eivät ole niin kaaoksessa ja huonosti kuin jossakin toisessa.

Lapsia niissä on silti kaikissa niin paljon, että täyttö-ja käyttöasteet paukkuvat liitoksissaan.

Työntekijöitä pois ja silti hommaa pyöritetään vajaalla."

Kysykää lapsiltanne: menittekö taas tänään jo välipalalta ulkoiluun?

(ulkona helpompi valvoa isoa lapsiryhmää vähemmällä henkilökunnalla, eli yhdistää ryhmiä kuin keksiä tekemistä ja valvoa lapsijoukkoa sisätiloissa).

Kesäaikaan ja miksei syksyisinkin ihan ookoo, mutta miettikää läkähdyttäässä helteessä tai kovilla talvipakkasilla pitkää ulkoilua. 

Ei se joka paikassa noin kamalaa ole. Ei kaikissa ole liikaa lapsia. Osassa asiat on ihan suht hyvin. Ja niissä paikoissa myös henkilökunnan yhteishengellä on iso merkitys. Ihmisillä nyt on vain taipumus yleistää oman kokemuspiirinsä tapahtumat kaikkialle. Mitenkään vähättelemättä sitä miten huonosti osassa, ehkä isossa osassa alaa, asiat ovat. Mun lapset ei ainakaan tyypillisesti mene suoraan välipalalta ulkoiluun.

Ja nyt kun sieltä kohta joku kiukkuisena rähjää, että "no onpa hyvin asiat, ei ole kuule kaikkialla, ja älä vähättele". Niin, en luule, että kaikkialla on asiat yhtä hyvin, enkä missään nimessä vähättele. Asioissa on eri puolia, ja se vois olla hyvä varhaiskasvatuksen työntekijän ymmärtää. Ihan helposti pääteltävistä syistä.

" On suuri määrä päiväkoteja, joissa päiväunia ei nuku kuin ne, joilla on jokin superkyky nukahtaa oli meteli mikä vain. Kun on yksi, vain n. parinkymmenen neliön huone, jossa 21 patjaa tai sänkyä ympäri lattiaa, 21 ylivirittynyttä monen kulttuurin 2-6-vuotiasta lasta sekaisin, on lepohetki kaukana rauhallisesta levosta. Siellä huudetaan, hillutaan, riehutaan ja kiljutaan, hypitään ympäri tilaa, karkaillaan, lyödään, purraan ja itketään. .."

..

"On käsittämätöntä miten lapsen saa sellaiseksi, ettei hän koe minkäänlaista tarvetta kuunnella ja totella aikuisia. Meilläkin on ollut YKSI LAPSI joka pyöritti ihan koko ryhmää ollessaan hoidossa (tai usempaakin ryhmää kun oli samoissa tiloissa monta ryhmää, vuorohoito), hän sai vetovoimallaan muitakin lapsia mukaan tähän niin, että lopulta oli monta samalla tavalla käyttäytyvää lasta, jotka vain nauroivat aikuisten yrityksille hallita tilannetta ja kirjaimellisesti sylkivät naamalle.

En usko että on mitään, mitä pari työntekijää voisi tuollaisessa tilanteessa tehdä: Tuollainen lapsi tarvisi ihan oman aikuisen, jolla on mahdollisuus viettää puolet päivästä lapsen kanssa erillään muista, aina kun alkaa lähtemään kierroksille, pitäisi olla mahdollisuus "eristykseen", ihan siksikin, että lapsi oli myös arvaamaton muille: saattoi vaikka selän takaa tönäistä toista lasta lujasti, ihan vain huvikseen.

Ja mikään nepsyilykään ei tuota käytöstä selitä, tai ehkä niinpäin, että vanhemmat ajattelee kaiken johtuvan nepsyilystä (ei ollut diagnoosia tosin) ja sen vuoksi katsoo kaikkea läpi sormiensa.

En tajua miten he kotonakaan jaksavat tällaisen lapsen kanssa, vai liekkö siellä sitten millä lahjoa esim. tabletilla tai muulla.

On kyllä kivinen tie edessä lapsellakin, jos ei kukaan onnistu opettamaan hälle itsehillintää ja muiden kunnioittamista."

..

Tällä hetkellä päiväkoteihin virtaa lapsia (ihan normitenavia, siis siinä mielessä, ettei heillä mitään erityis käytös-tai kehitysdiagnoosia) joiden on annettu kasvaa kuin pellossa.

Tuo lepohetki oli erinomainen esimerkki (silloin ei ole todellakaan pakko nukkua vaan ainostaan rauhoittua noin tunniksi omassa vuoteessaan kuuntelemaan esim satua tai selailemaan omaa kirjaa hämärässä rauhoittuen päivän melskeeltä.

Osa lapsista ei kykene pysymään tuota tuntia edes omassa sängyssään. Pompitaan toisten sänkyihin, heitellään vuodevaatteet sängystä pois, käydään vaikka nopeasti tukistamassa/tai nipistämässä kaveria heti kun aikuinen selkänsä kääntää, mölistään ihme mölinää koska se on hauskaa kun aikuinen lopettaa sadun lukemisen ja kieltää ja pyytää rauhoittumaan. Siinä sitä lepohetkeä.

Vanhempi saattaa kylmän viileeesti tuumata asiaan jos vedotaan häneen ja siihen että keskustelee jälkikasvunsa kanssa päiväkodin säännöistä ja miksi  niitä on, esimerkiksi seuraavasti:

" teillä kasvattajilla on n. 6-kahdeksan tuntia aikaa kasvattaa ja opettaa näitä ryhmänne lapsia sillä laadukkaalla pedagogiikallanne, jota varten kulutatte tuntikausia viikottain työaikaanne pois ryhmästä pedapalavereissanne sun muissa sak-arviointi-suunnittelu-kehittämisajallanne.

Siis tehkääse  hommanne ja edistäkää sitä laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumista sen sijaan että valitatte vanhemmillenne ettei lapset tottele tai rahoitu lepohetkelle".

Mitäpä kasvattaja siihen sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On varmasti niitäkin päiväkoteja, joissa asiat eivät ole niin kaaoksessa ja huonosti kuin jossakin toisessa.

Lapsia niissä on silti kaikissa niin paljon, että täyttö-ja käyttöasteet paukkuvat liitoksissaan.

Työntekijöitä pois ja silti hommaa pyöritetään vajaalla."

Kysykää lapsiltanne: menittekö taas tänään jo välipalalta ulkoiluun?

(ulkona helpompi valvoa isoa lapsiryhmää vähemmällä henkilökunnalla, eli yhdistää ryhmiä kuin keksiä tekemistä ja valvoa lapsijoukkoa sisätiloissa).

Kesäaikaan ja miksei syksyisinkin ihan ookoo, mutta miettikää läkähdyttäässä helteessä tai kovilla talvipakkasilla pitkää ulkoilua. 

Oman lapsen ryhmät olivat 13 kpl 4 -vuotiaana, viskari 15 lasta ja eskarissa oli 10 lasta. En nyt pitäisi pahana, kun ryhmässä kumminkin on opettaja, sosionomi ja hoitaja. Pihalla on uima-alla kesähelteillä ja minulle ei kerro yhtikäs mitään ollaanko ulkona välipalalta vai myöhemmin.

Oliko sun lapsesi jossain erityisryhmässä?

"

Ei se joka paikassa noin kamalaa ole. Ei kaikissa ole liikaa lapsia. Osassa asiat on ihan suht hyvin. Ja niissä paikoissa myös henkilökunnan yhteishengellä on iso merkitys. Ihmisillä nyt on vain taipumus yleistää oman kokemuspiirinsä tapahtumat kaikkialle. Mitenkään vähättelemättä sitä miten huonosti osassa, ehkä isossa osassa alaa, asiat ovat. Mun lapset ei ainakaan tyypillisesti mene suoraan välipalalta ulkoiluun.

Ja nyt kun sieltä kohta joku kiukkuisena rähjää, että "no onpa hyvin asiat, ei ole kuule kaikkialla, ja älä vähättele". Niin, en luule, että kaikkialla on asiat yhtä hyvin, enkä missään nimessä vähättele. Asioissa on eri puolia, ja se vois olla hyvä varhaiskasvatuksen työntekijän ymmärtää. Ihan helposti pääteltävistä syistä.["

Justiinsa näin!

Ei meidänkään lapset ainakaan . Ihan helposti voit syyt päätellä, vois muka uupuneet varhaiskasvattajat ees yrittää ymmärtää et meijän lapsilla ainakin kaikki on iha hyvin.

Asioissa on kato eri puolia. Yhteihenkeä, henkilökunta, yhteishenkeä! Sillä korvaa jopa muutaman puuttuvan työntekijän.

Vierailija kirjoitti:

"

Ei se joka paikassa noin kamalaa ole. Ei kaikissa ole liikaa lapsia. Osassa asiat on ihan suht hyvin. Ja niissä paikoissa myös henkilökunnan yhteishengellä on iso merkitys. Ihmisillä nyt on vain taipumus yleistää oman kokemuspiirinsä tapahtumat kaikkialle. Mitenkään vähättelemättä sitä miten huonosti osassa, ehkä isossa osassa alaa, asiat ovat. Mun lapset ei ainakaan tyypillisesti mene suoraan välipalalta ulkoiluun.

Ja nyt kun sieltä kohta joku kiukkuisena rähjää, että "no onpa hyvin asiat, ei ole kuule kaikkialla, ja älä vähättele". Niin, en luule, että kaikkialla on asiat yhtä hyvin, enkä missään nimessä vähättele. Asioissa on eri puolia, ja se vois olla hyvä varhaiskasvatuksen työntekijän ymmärtää. Ihan helposti pääteltävistä syistä.["

Justiinsa näin!

Ei meidänkään lapset ainakaan . Ihan helposti voit syyt päätellä, vois muka uupuneet varhaiskasvattajat ees yrittää ymmärtää et meijän lapsilla ainakin kaikki on iha hyvin.

Asioissa on kato eri puolia. Yhteihenkeä, henkilökunta, yhteishenkeä! Sillä korvaa jopa muutaman puuttuvan työntekijän.

Kas, ei tullutkaan rähjäämistä :D Vaan tulikin sitten.. niin, mitä toi sitten onkaan? Tuo kommenttisi kyllä kertoo kuinka syvissä vesissä uiskentelet tän asian kanssa. Jos ymmärtäisit lukemasi, niin... niin sitten ymmärtäisit. Näköjään et. 

Jos olisit ymmärtänyt, niin olisit lukenut mitä kirjoitin, etkä niin kuin halusit lukea sen mitä kirjoitin. Rautalangasta: Mitään noista en esittänyt ratkaisuksi yhtään mihinkään. Sanoin vain, että asiat ei ole samalla tavalla kaikkialla. Mutta tosiaan. Ehkä olet niin leipääntynyt työhösi, että olisi hyvä vaihtaa alaa? Ihan jo lasten hyvinvoinnin takia. Sekä ihan omasi. Koska on aika helvetin pelottava ajatus, että joku kuka suhtautuu asioihin noin, on kasvattamassa lapsia. Edes hetkellisesti.

Eli missasit mun pointin täydellisesti, ja ajattelit sen juuri päinvastoin kuin tarkoitin, ihan vain oman raivosi takia. Toivottavasti ymmärrät hakea apua uupumukseesi.

Vierailija kirjoitti:

"On varmasti niitäkin päiväkoteja, joissa asiat eivät ole niin kaaoksessa ja huonosti kuin jossakin toisessa.

Lapsia niissä on silti kaikissa niin paljon, että täyttö-ja käyttöasteet paukkuvat liitoksissaan.

Työntekijöitä pois ja silti hommaa pyöritetään vajaalla."

Kysykää lapsiltanne: menittekö taas tänään jo välipalalta ulkoiluun?

(ulkona helpompi valvoa isoa lapsiryhmää vähemmällä henkilökunnalla, eli yhdistää ryhmiä kuin keksiä tekemistä ja valvoa lapsijoukkoa sisätiloissa).

Kesäaikaan ja miksei syksyisinkin ihan ookoo, mutta miettikää läkähdyttäässä helteessä tai kovilla talvipakkasilla pitkää ulkoilua. 

Huonon esimerkin laitoit: menittekö välipalalla ulkoiluun? Meillä usein opettajilla Sak-aikaa sen jälkeen, kun ryhmät päässeet iltaulkoiluun ja mukavampaa muutenkin pukea lapset ulos rauhassa, kun on enemmän käsipareja auttamassa. Usein aamuvuorot lähtevät jo ennen kolmea. Kysyisin itse lapselta: peruttiinko teiltä tänään retki tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"On varmasti niitäkin päiväkoteja, joissa asiat eivät ole niin kaaoksessa ja huonosti kuin jossakin toisessa.

Lapsia niissä on silti kaikissa niin paljon, että täyttö-ja käyttöasteet paukkuvat liitoksissaan.

Työntekijöitä pois ja silti hommaa pyöritetään vajaalla."

Kysykää lapsiltanne: menittekö taas tänään jo välipalalta ulkoiluun?

(ulkona helpompi valvoa isoa lapsiryhmää vähemmällä henkilökunnalla, eli yhdistää ryhmiä kuin keksiä tekemistä ja valvoa lapsijoukkoa sisätiloissa).

Kesäaikaan ja miksei syksyisinkin ihan ookoo, mutta miettikää läkähdyttäässä helteessä tai kovilla talvipakkasilla pitkää ulkoilua. 

Huonon esimerkin laitoit: menittekö välipalalla ulkoiluun? Meillä usein opettajilla Sak-aikaa sen jälkeen, kun ryhmät päässeet iltaulkoiluun ja mukavampaa muutenkin pukea lapset ulos rauhassa, kun on enemmän käsipareja auttamassa. Usein aamuvuorot lähtevät jo ennen kolmea. Kysyisin itse lapselta: peruttiinko teiltä tänään retki tms

Yleensä ottaen kannattaa kysyä siltä omalta lapseltaan kuulumisia, sekä seurata miten lapsi tykkää jäädä hoitopaikkaan. Onko kivoja juttuja ja kavereita enemmän kuin mustelmia ja itkuja. Päiväkodissa jo alkaa lasten kiusaaminen ellei aikuiset välitä ja seuraa tilannetta sekä hoitopaikassa että kotijoukoissa.