Hei vanhat punkkarit! Mitä teistä tuli aikuisena?

Hei kaikki vanhat punkit! Tulen niin iloiseksi lukiessani teidän vastauksia! Tää nyt voi kuuulostaa tosi naivilta, mutta rakastan teitä jokaista yhdessä ja erikseen. Punk fucking rules!

ap

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 23:44"]

Insinööri tietysti!

Yhteensattumia tai ei, tänään kuulin ensimmäiseksi aamulla toimistossa kahviautomaatilla Sex Pistolsin NO FUTURE ja löin pientä nyrkkiäni ylös selittäen nuoremmille nuoruuttani. Kapinaa, tarvetta muuttaa maailma, tarve olla erilainen samalla lailla erilaisten joukossa. :)

[/quote]

Ihanaa! :)

Rock-pappi Tarvo Laakso ja hänen orkesterinsa esittävät iskusävelmän "Tervetuloo punkkiluostariin":

Minusta tuli raskasta ruumiillista työtä tekevä työmies. Nuorena olin vanhan koulukunnan punkkari, niitä 1970-luvun lopun alkuperäisiä punkkeja.  Sittemminhän tuli 1980-luvun puolivälissä uusi koulukunta, keesipäiset hardcore-punkkarit, joiden kanssa minulla ei koskaan ollut mitään yhteistä. Se nyt vain ei ole punkkia, että soitetaan ylinopeasti ja huudetaan 500 sanaa minuutissa, niin että sanomasta ei saa selvää.

Punkissa minua ei viehättänyt anarkia. En kannattanut anarkiaa nuorena, enkä nyt. Punkissa minua viehätti oikeudenmukaisuuden kaipuu, yhteiskunnan epäkohtien nostaminen esiin, rehellisyys, isoveliyhteiskunnan vastustaminen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja totuuden etsintä. Pelle Miljoona, Ratsia, Ebba Grön, Clash, Sensuuri, Karanteeni, Problems jne...

Töissä olen pyrkinyt ajamaan työntekijöiden asiaa ja pistänyt pomot ja päälliköt tiukille aina kun on ollut aihetta. Asioita on myös saatu muutettua. Työolosuhteita ja työilmapiiriä on saatu parannettua - nyt meidän firmassamme ollaan ihan eri tasolla kuin 1980-luvun lopulla. Se tie on ollut pitkä ja vaikea, mutta periksi ei ole annettu eikä anneta. Nuoresta kapinallisesta on kasvanut vanha kapinallinen.

Kirkon nuorisonohjaaja.

Olen opettaja. Ja äiti.

Asenteelle on käynyt vähän kuin musiikkimaulle. Sisimmässäni lämpenen edelleen ihan samoille jutuille, mutta kaikki on nykyään monipuolisempaa. En vieläkään ihan hirveästi anna muiden ihmisten mielipiteiden painaa mieltäni enkä ole samalla tavoin lokeroitavissa kuin silloin ennen.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 14:14"]

Business Contoller suuressa kansainvälisessä yrityksessä.  Kolme lasta. Puhelimen soittoäänenä London calling

[/quote]

:D :D :D

Teologi. Asenne on edelleen punk ja joskus vaatteetkin. Punkkia olen alkanut kuuntelemaan pitkän tauon jälkeen uudelleen.

Ensin työssäkäyvä osakesäästäjä, sitten pääomasijoittaja eli puhdas kapitalisti. Olin kyllä jo alunperinkin epäillyt punk-aatteen aatepohjaa ja sen kestävyyttä. Aloitin tutkinnan sieltä syvältä ja etenin tähän, mikä on oikein. Punk-musiikista pidän edelleen.

Minusta tuli äiti. Käyn keikoilla nykyään lasten kanssa. Minusta tuli myös työpaikan anarkisti eli pääluottamusmies

Ay aktivisti, eläinsuojelu aktivisti ja feministi, jota olin jo nuorenakin. Kaksi tytärtä, vanhin kuuntelle punkia ja käy kanssani keikoilla. Työssä olen hoitoalalla, nuorisotyössä tarkemmin sanottuna. Kuuntelen ja katson edelleen punkia, kesäisin käyn Puntalassa tapaamassa muita saman henkisiä ihmisiä. Punk on enemmän asenne, kun ulkonäkö tai musiikkimaku. Uusia bändejäkin käyn katsomassa, samoin eri punk skenejä, vaikka en harkkomusiikin ystävä erityisemmin olekkaan. Minäkin olen luottamusmies työpaikallani :)

Oon sisöisesti punk

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 23:44"]Insinööri tietysti!

Yhteensattumia tai ei, tänään kuulin ensimmäiseksi aamulla toimistossa kahviautomaatilla Sex Pistolsin NO FUTURE ja löin pientä nyrkkiäni ylös selittäen nuoremmille nuoruuttani. Kapinaa, tarvetta muuttaa maailma, tarve olla erilainen samalla lailla erilaisten joukossa. :)

 
[/quote]

mä en kehdannut tunnustaa, että olen insinööri. No, Mutku säkin sen julkaisit, niin mäkin voin myöntää. Hei, oon vanha punkkari, nykyinen insinööri.
[/quote] Mä kans!

Himourheileva, ihan tavallinen perheenäiti :) Tukkaakaan en värjää, se on nätti ihan pitkänä. Mies ja kolme lasta, omakotitalo ja osa-aikainen koira ;)

Musta tuli tekniikan alan ihminen ja olen ulkomailla töissä. Edelleen P.Miljoona ja muut kolahtaa, mutta harvoin tulee kuunneltua. Ajattelen melko oikeistolaisesti, mutta joku kapinahenki löytyy vielä.

Suomalaisesta punkista löytyy edelleen parhaat sanoitukset ja karaokessa lähtee moni biisi tuosta vaan.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 08:34"]

[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 00:05"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 23:44"]Insinööri tietysti! Yhteensattumia tai ei, tänään kuulin ensimmäiseksi aamulla toimistossa kahviautomaatilla Sex Pistolsin NO FUTURE ja löin pientä nyrkkiäni ylös selittäen nuoremmille nuoruuttani. Kapinaa, tarvetta muuttaa maailma, tarve olla erilainen samalla lailla erilaisten joukossa. :)     [/quote] mä en kehdannut tunnustaa, että olen insinööri. No, Mutku säkin sen julkaisit, niin mäkin voin myöntää. Hei, oon vanha punkkari, nykyinen insinööri. [/quote] Mä kans!

[/quote]

Sama

t. 76

Täällä tatuoija/lävistäjä, tosin en ehkä ole entinen punkkari koska kuuntelen sitä vieläkin. Musiikkimaku on kyllä laajentunut huimasti...

[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 23:15"]

Olen nelikymppinen nainen. Koen että "aikuisuus" alkoi vasta kun sain kaksi lastani. Tein töitä kulttuurialalla, nyt opiskelen yliopistossa. En tiedä mitä työtä teen isona. Poliittisesti olen vasemmistolainen. Kokoomuslaisuus oksettaa ja partioon en lastani päästä. Olen tiedostava feministi, en siedä minkäänlaista vittuilua sukupuolen perusteella. Punkkia kuuntelen, ja käyn joskus keikoillakin. Tosin muukin musa menee, lähinnä sellainen jossa on jotain sanottavaa. Kaikenlainen tyhjäpäinen paskanjauhanta ärsyttää edelleen paljon. Voi kai sanoa että punkkarista tuli vanha punkkari! Noh, ulkonäköni ei sitä enää huuda.

[/quote]

Perussuomalaisen miehekäs provo, mutta liian kärjistetty. Yritä ensi kerralla olla uskottavampi. Lisää nyansseja, niin kyllä se siitä.

Q