Löysin tyttäreni huoneesta im-kirjeen. :(

Vierailija kirjoitti:

Vielä olisi tärkeää tietää, millaiset välit teillä yleensä on?

Tarkoitan, että jos aina juttelette avoimesti kaikesta maan ja taivaan välillä esim. jopa ehkäisypillereistä ja vaikka mistä, niin tuostakin voi jutella ja jopa kertoa löytäneensä lapun.

Mutta, jos ette ikinä keskustele mistään, ymmärrät varmaan, että nolaat tyttäresi hänen omissa silmissään, kun pudotat tuollaisen pommin yhtäkkiä. Itse en ikinä toipuisi siitä, että äiti tietää minusta jotain tuollaista, jos en ole halunnut sitä tietoa hänen korviinsa.

KUmpaakohan linjaa teidän suhde edustaa? Kun sen tietäisi, voisi pähkiä, miten asiaa voisi purkaa.

Ei me kyllä mistään ehkäisypillereistä puhuta... Arjen asioista, toki kuuntelen jos tytär haluu syvällisemmistäkin asioista puhua.

Siis iso muna kirjeen?

Oliko kuva mukana?

Kirjottakaa suomea näissä kommenteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä olisi tärkeää tietää, millaiset välit teillä yleensä on?

Tarkoitan, että jos aina juttelette avoimesti kaikesta maan ja taivaan välillä esim. jopa ehkäisypillereistä ja vaikka mistä, niin tuostakin voi jutella ja jopa kertoa löytäneensä lapun.

Mutta, jos ette ikinä keskustele mistään, ymmärrät varmaan, että nolaat tyttäresi hänen omissa silmissään, kun pudotat tuollaisen pommin yhtäkkiä. Itse en ikinä toipuisi siitä, että äiti tietää minusta jotain tuollaista, jos en ole halunnut sitä tietoa hänen korviinsa.

KUmpaakohan linjaa teidän suhde edustaa? Kun sen tietäisi, voisi pähkiä, miten asiaa voisi purkaa.

 

Ei me kyllä mistään ehkäisypillereistä puhuta... Arjen asioista, toki kuuntelen jos tytär haluu syvällisemmistäkin asioista puhua.

Eli teillä ei ole kovin avoimet välit (ja ehkäisypilleri oli vain esimerkki sellaisesta syvätasosta, jolla jotkut teinit pystyvät keskustelemaan häpeämättä vanhempiensa kanssa, tietenkään en tarkoita, että tyttärelläsi välttämättä on pillereitä tai edes s-elämää).

Minä ehdottaisin, ettet sano tytöllesi, että löysit kirjeen. Sen sijaan tarkkailet häntä, ja pidät häntä nyt hienovaraisesti koko ajan kotona ja siinä silmän ulottuvilla. Et päästä häntä mihinkään ulos "lenkille". Asia voi olla niinkin, että tyttöä helpottaa jo kavereiden kanssa juttelu. Tuossa iässä kaverit ovat kaikki kaikessa.

Et kuitenkaan kuulosta siltä, että tyttäresi olisi aivan murenemassa käsiin, ainakaan ulkoisesti. Olet vain löytänyt kirjeen. Se tod. näk. on vain teiniangstia.

Voisiko tytön kanssa jutella mainitsematta kirjettä lainkaan? Tykätä enemmän, halata, kysyä, haluaisiko hän tehdä jotain erityistä? Eli antaa välittämistä tavallista enemmän mutta olla hienotunteisesti puhumatta kirjeestä.

Onko tytölläsi mennyt huonosti? Onko päihteiden kanssa ongelmaa, huumeita, näpistelyä? Vai onko ihan ns. kiltti tyttö?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko tytön kanssa jutella mainitsematta kirjettä lainkaan? Tykätä enemmän, halata, kysyä, haluaisiko hän tehdä jotain erityistä? Eli antaa välittämistä tavallista enemmän mutta olla hienotunteisesti puhumatta kirjeestä.

Onko tytölläsi mennyt huonosti? Onko päihteiden kanssa ongelmaa, huumeita, näpistelyä? Vai onko ihan ns. kiltti tyttö?

Voisihan tuota yrittää. Ihan ns. kiltti tyttö on, mitä nyt koulussa menee ajoittain  huonosti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vielä olisi tärkeää tietää, millaiset välit teillä yleensä on?

Tarkoitan, että jos aina juttelette avoimesti kaikesta maan ja taivaan välillä esim. jopa ehkäisypillereistä ja vaikka mistä, niin tuostakin voi jutella ja jopa kertoa löytäneensä lapun.

Mutta, jos ette ikinä keskustele mistään, ymmärrät varmaan, että nolaat tyttäresi hänen omissa silmissään, kun pudotat tuollaisen pommin yhtäkkiä. Itse en ikinä toipuisi siitä, että äiti tietää minusta jotain tuollaista, jos en ole halunnut sitä tietoa hänen korviinsa.

KUmpaakohan linjaa teidän suhde edustaa? Kun sen tietäisi, voisi pähkiä, miten asiaa voisi purkaa.

Tämä. Oman tyttären kanssa ottaisin ihan suoraan puheeksi. Oman äidin kanssa en haluaisi mistään noin henkilökohtaisesta puhua.

Juttele ihan mitä näitä ja kysy onko kaikki kunnossa. Keskusteluyhteys ja luottamus pitäisi luoda jo pienestä pitäen, alusta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä olisi tärkeää tietää, millaiset välit teillä yleensä on?

Tarkoitan, että jos aina juttelette avoimesti kaikesta maan ja taivaan välillä esim. jopa ehkäisypillereistä ja vaikka mistä, niin tuostakin voi jutella ja jopa kertoa löytäneensä lapun.

Mutta, jos ette ikinä keskustele mistään, ymmärrät varmaan, että nolaat tyttäresi hänen omissa silmissään, kun pudotat tuollaisen pommin yhtäkkiä. Itse en ikinä toipuisi siitä, että äiti tietää minusta jotain tuollaista, jos en ole halunnut sitä tietoa hänen korviinsa.

KUmpaakohan linjaa teidän suhde edustaa? Kun sen tietäisi, voisi pähkiä, miten asiaa voisi purkaa.

 

Ei me kyllä mistään ehkäisypillereistä puhuta... Arjen asioista, toki kuuntelen jos tytär haluu syvällisemmistäkin asioista puhua.

Eli teillä ei ole kovin avoimet välit (ja ehkäisypilleri oli vain esimerkki sellaisesta syvätasosta, jolla jotkut teinit pystyvät keskustelemaan häpeämättä vanhempiensa kanssa, tietenkään en tarkoita, että tyttärelläsi välttämättä on pillereitä tai edes s-elämää).

Minä ehdottaisin, ettet sano tytöllesi, että löysit kirjeen. Sen sijaan tarkkailet häntä, ja pidät häntä nyt hienovaraisesti koko ajan kotona ja siinä silmän ulottuvilla. Et päästä häntä mihinkään ulos "lenkille". Asia voi olla niinkin, että tyttöä helpottaa jo kavereiden kanssa juttelu. Tuossa iässä kaverit ovat kaikki kaikessa.

Et kuitenkaan kuulosta siltä, että tyttäresi olisi aivan murenemassa käsiin, ainakaan ulkoisesti. Olet vain löytänyt kirjeen. Se tod. näk. on vain teiniangstia.

Minä en kyllä uskaltaisi jättää asiaa näin. Ei itsemurha-ajatukset välttämättä näy ulospäin. Eikä ikuisesti voi rajoittaa tytön menemistä, ettei yksin pääse mihinkään. En kyllä välttämättä sanoisi kirjeestä, mutta vähintään juttelisin tytön kanssa millä mielellä on ja mitä oikeasti kuuluu. Omilleni olen välillä ihan vain sanonut, että muistakaa sitten, että jos on jotain ongelmia tai ihan mitä vaan, niin aina voi kertoa (pienempänä sanoin, että pitää kertoa).

Tosi vaikea tilanne! Mutta ap, nyt sulla on tässä kaksi vaihtoehtoa, ja jo se, että ne on tällä tavalla purettu esiin, ehkä helpottaa. Elikkäs joko uskallat ottaa asiaan puheeksi tai tarkkailet tilannetta ja luotat siihen, ettei kyse ole vakavasta.

Kuulostaa vähältä mutta oikeasti pystyt jo sillä, että tunnet tyttäresi luonteen ja taustan ja teidän perheen kaikki asiat peilaamaan teidän tilannetta ja funtsaamaan, kumpi vaihtoehto on teille parempi. Me av:laiset halutaan auttaa, mutta kun tilanteet ovat keskenään niin erilaisia, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, vain sinä tiedät, millainen tyttäresi on.

Itse luotan siihen, että kyse on vain teiniangtista (millä ihmeellä tyttö edes im:aa pystyisi tekemään, se ei ole ihan helppoa, jos ei omista as et ta tai jotain kauheaa).

Mutta mieti. Ja anna rakkautta, ja muuta ajateltavaa! Tehkää vaikka matka tai ostakaa ihania uusia vaatteita (tosin vain sinä tiedät myös teidän perheen tulotason). Kuulostaa pinnalliselta, mutta 16-vuotiaan likan itsetunnolle uudet hienot vaatteet voivat olla aivan ällistyttävä ihmepelastus.

Im-kirje, tarkoitatko iimeiliä (ei sitä noin kirjoiteta, pössö)? Hakkerimamma murtautui sähköpostiin, se on 2 vuotta ehdotonta.

Apua mistä tiedät mitä hän nytkin tekee huoneessaan -äkkiä terapiaan!!! Ei kukaan huvikseen kirjota itsemurhakirjeitä!!!

Ota nyt puheeksi ennen kuin on liian myöhäistä!

Saa tyttäresi ymmärtämään että vaikka nyt asiat tuntuisi olevan huonosti niin asiat ihan varmasti muuttuu, koska asiat ihan varmasti muuttuu kaikilla aina. Ongelmat tai surut mitä ne onkaan, ei ole pysyviä.

Hankikkaa apua.

 

Tyttäresi ei ole epäonnistunut, miksi ihmeessä kuvittelee niin, hän nimenomaan on onnistunut elämässä ja kasvaa henkisesti kaikesta kokemastaa, mitkä auttavat tulevaisuudessa häntä mitä ikinä kohtaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Apua mistä tiedät mitä hän nytkin tekee huoneessaan -äkkiä terapiaan!!! Ei kukaan huvikseen kirjota itsemurhakirjeitä!!!

Puhuu edelleen puhelua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua mistä tiedät mitä hän nytkin tekee huoneessaan -äkkiä terapiaan!!! Ei kukaan huvikseen kirjota itsemurhakirjeitä!!!

 

Puhuu edelleen puhelua. Ap

Miten musta tuntuu, että tämän megapitkän puhelun lopputuloksena tyttäresi on jo aivan toinen ja unohtaa moiset hulluttelut. Tossa iässä kaverit on paras lääke.

Ja im:ia eivät tee nuoret, joilla on sosiaaliset kontaktit kunnossa. Kuulostaa siltä, että tyttärelläsi on.

Onko tyttäresi masentunut? Masentunut ei jaksa siivota huonettaan ja käydä läpi koulustressiä, kiusaamista jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua mistä tiedät mitä hän nytkin tekee huoneessaan -äkkiä terapiaan!!! Ei kukaan huvikseen kirjota itsemurhakirjeitä!!!

 

Puhuu edelleen puhelua. Ap

Miten musta tuntuu, että tämän megapitkän puhelun lopputuloksena tyttäresi on jo aivan toinen ja unohtaa moiset hulluttelut. Tossa iässä kaverit on paras lääke.

Ja im:ia eivät tee nuoret, joilla on sosiaaliset kontaktit kunnossa. Kuulostaa siltä, että tyttärelläsi on.

No ei kyllä pidä paikkaansa, tiedän kokemuksesta. Mullakin on tapana puhua useampia tunteja puheluita kavereiden kanssa. Olen silti masentunut. Toki kaverit ovat positiivinen asia elämässäni.

Mulla on yksi im-yritys takana, vaikka läheisiä ystäviä löytyy useampikin.

T. 17v tyttö

Oliko kirje sellaisessa paikassa, mistä tyttö voi arvata että löydät sen?

Oletan, että olet ennenkin siivonnut hänen huonettaan?

Tuli mieleen jos hän halusikin sinun löytävän kirjeen ja lukevan sen eli hätähuuto häneltä?

Jos näin on, niin sitten ottaisin puheeksi ja kertoisin miten rakas hän on ja kysyisin, että tarvitseeko hän apua.

[/quote] 

No ei kyllä pidä paikkaansa, tiedän kokemuksesta. Mullakin on tapana puhua useampia tunteja puheluita kavereiden kanssa. Olen silti masentunut. Toki kaverit ovat positiivinen asia elämässäni.

Mulla on yksi im-yritys takana, vaikka läheisiä ystäviä löytyy useampikin.

T. 17v tyttö[/quote]

saanko udella miten koitit im?

Vierailija kirjoitti:

Oliko kirje sellaisessa paikassa, mistä tyttö voi arvata että löydät sen?

Oletan, että olet ennenkin siivonnut hänen huonettaan?

Tuli mieleen jos hän halusikin sinun löytävän kirjeen ja lukevan sen eli hätähuuto häneltä?

Jos näin on, niin sitten ottaisin puheeksi ja kertoisin miten rakas hän on ja kysyisin, että tarvitseeko hän apua.

Ei tommosessa tilanteessa noin nuorelta voi kysyä, tarvitsetko apua, vaan vanhemman tai muun läheisen on annettava sitä apua.