Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla ei ole elämää?
09.10.2021 |
Käyn töissä ja ruokakaupassa, ja loput ajasta makaan yksin kotona. Välillä vähän siivoan, jumppaan tai ulkoilen. En tapaa ketään enkä käy missään.
Kommentit (32)
Sama juttu, paitsi en käy töissä, siivoa, jumppaa tai ulkoile, koska terveydentila ei mahdollista näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole edes töissä. Päivät yhtä pitkää harmaata helminauhaa. Yksinäisyyttä ja krooninen sairaus, joka rajoittaa. Kavereita on, mutta olen valtaosalle vain kuuntelijan roolissa. Mieluummin olen yksin, kuin ilmainen terapeutti.
Muuten sama mutta en jumppaa ja olen työtön. Heinäkuussa kävin yhtenä iltana terassilla. Sen jälkeen pelkkää kotona olemista.
Ap:llähän on elämä. Saa olla töissä ja on sinkku. Itse työtön ja narskun puoliso vielä jonkin aikaa. Antaisin mitä tahansa jos voisin vaihtaa osia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy edes töissä ja yritän hommata elämääni jotain sisältöä sellaisilla naurettavuuksilla kuten tölkkien ja pullojen keräily ulkona. Koska muuten en sinne uloskaan pääsisi.
Vierailija kirjoitti:
Ap:llähän on elämä. Saa olla töissä ja on sinkku. Itse työtön ja narskun puoliso vielä jonkin aikaa. Antaisin mitä tahansa jos voisin vaihtaa osia.
Lohdutukseksi voin kertoa, että olen töissä nollatuntisopimuksella. Eli virallisesti myös työtön. Toivottavasti pääset puolisosta pian eroon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Antakaa piparia kaikille
Kenelle? Meinaatko, että sitä tulee joku täältä kotoa hakemaan?
Ap
Mun koko elämän sisältö on käydä muutaman kerran viikossa kävelemässä kuntopolulla, kaupassa käynti ja kotona istuminen. Välillä syön tolkuttomat määrät ruokaa ja juon alkoholia miettien, että se lyhentää elämääni ja pääsen pois tästä epäonnistuneesta elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa piparia kaikille
Kenelle? Meinaatko, että sitä tulee joku täältä kotoa hakemaan?
Ap
Voiko tulla vai?
Monen mielestä varmaan minulla ei ole elämää, kun roikun omassa kämpässäni yksin enkä käy omalla ajallani yhtään missään. Silti kuitenkin nautin siitä, mitä minulla on. Paremminkin voisi mennä, mutta elämää tämä vain on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa piparia kaikille
Kenelle? Meinaatko, että sitä tulee joku täältä kotoa hakemaan?
Ap
Voiko tulla vai?
Voi. Ootan täällä sängyssä jo.
Ap
No miten sen nyt ottaa. Minulla on perhe, työ, kavereita ja mieluisia harrastuksia. Mutta elämäni pyörii arjen pyörittämisessä, lapset on erityisiä. Hoidan vain asioita, arkea, elämää. En saa itselleni mitään. En jaksa harrastaa, kehittää itseä, edetä töissä tai edes harrastaa mitään tavoitteellista. Oma elämäni on täysin pysähtynyt ja huolehdin vain muista. Luulin että helpottaa kun lapset isompia mutta olinpa väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa piparia kaikille
Kenelle? Meinaatko, että sitä tulee joku täältä kotoa hakemaan?
Ap
Saako tuikata kakkoseen jos tulen käymään?
Ei mullakaan ole. Arkisin töissä, pari kertaa viikossa kaupassakäynti, joskus lenkille. Tänä viikonloppuna suunnittelin ensin lähteväni käymään yhdessä tapahtumassa, mutta totesin sitten että en halua käyttää vähiä rahojani sinne, ei kiinnosta niin paljoa. Yksin olisin sielläkin pyörinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa piparia kaikille
Kenelle? Meinaatko, että sitä tulee joku täältä kotoa hakemaan?
Ap
Saako tuikata kakkoseen jos tulen käymään?
Et todellakaan saa.
Ap
Ala käymään jossain kivassa seurakunnassa ja kokeile uskon tietä?
Ei tääläkään oo kavereita. Töissä ja yksin lenkkeilessä. SInkkuna eikä kelpaa naisille tää on mun elämää.
Juu sama. Tosin työtkin aika epävarmoja. Se mitä minulta puuttuu elämän luomiseen on varmastikin ihmissuhteet, oman äidin lisäksi kukaan ei koskaan soita, koskaan ei tapahdu mitään yllättävää jonka joku muu olisi järjestänyt eikä toisaalta ole ketään jota yllättää, kaiken mitä teen, teen yksin. Ja kaikissa paikoissa missä ennen koronaa kävin ja jossa oli ihmisiä niin ne muut aina löytää toisistaan kavereita ja ystäviä mutta kun minä juttelen ihmisille niin ne häipyy muutaman minuutin päästä paikalta.
No miten se "elämä" määritellään. Joku ei uskalla käydä ulkona kun saa paniikkikohtauksia tai on kotona työttömänä, joihinkin verrattuna sullakin on varmaan runsaasti ns. elämää.