Lue keskustelun säännöt.
Ylipainoisen työkaverin ylipainoinen 4-vuotias
04.12.2014 |
Oikein hätkähdin tänään, työkaverini on syöttänyt lapsensa todella ylipainoiseksi. 4-vuotiaan kasvotkin ovat sellaiset todella lihavan lapsen kasvot. Miksi kukaan tekee tuollaista lapselleen? Työkaveri itse syö todella runsaita annoksia vaikka lounaseväänsä näyttävät sinänsä ihan terveellisiltä. Mutta miksi syöttää lapsensakin noin lihavaksi?
Mua jäi vaivaamaan, voisiko joku selittää että miten saa lapsensa lihotettua noin ja miten ei sitä itse näe lainkaan ettei ole tervettä.
Kommentit (87)
Kyllä on äideillä ravintoasiat todella hukassa. Surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 23:42"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 23:37"]
Tulipa minulle pahamieli kommenteista :( en ole itse lihava ja harvoin syömme mitään makeaa, emme turhaan napostele, mutta minulla on ylipainoinen lapsi. Syömme ihan perus kotiruokaa ja paljon vihanneksia, mutta olen antanut lisää ruokaa lapselle, kun hän on tätä pyytänyt. En minä nälässä voi häntä pitää :'((
[/quote]
No ehkä kannattaisi.
[/quote]
Ei kannata. Siitä seuraisi pelkkiä ongelmia ja varmuudella ylipainoinen aikuinen, joka ei koskaan saisi syömiseensä mitään kohtuutta. Sekoittaisi kokonaan luonnollisen nälänsäätelyn. Siitähän jojolaihduttajat kärsii.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 00:06"]
Pienten lasten (eikä kenenkään) ei kuulu syödä ranskalaisia, nakkeja, makkaroita, valmisruokia, rasvaisia juustoja ja kermoja, marinoituja lihoja yms. Yksittäiset kerrat harvakseltaan toki ok, mutta arkikäytössä viikoittain lapsi pumpataan täyteen rasvaa, suolaa ja lisäaineita ja mikä pahinta, totutetaan syömään näin myös aikuisena.
[/quote]
Meillä syödään näitä kaikkia. Etkö tiedä, että rasvojen karttelu on vanhanaikaista ja lapset tarvitsevat niitä. Liian köyhällä ravinnolla lapsella on koko ajan nälkä ja hänestä tulee napostelija. Ja meillä on sitten ihan hoikat lapset. Samoin toinen vanhemmista. Minä itse pullan ja kahvin ystävänä olen hiukan päässyt pullistumaan mutta en silti aio rajoittaa muun perheen syömisiä.
Jos lapsi syö liikaa kotiruokaa, niin sitten tarjolle lisää kasviksia, joilla täyttää maha. Niitä voi antaa naposteltavaksi jo ruoanlaittovaiheessa ja jos haluaa lisää pääruokaa, niin suurin osa uudestakin (pienestä) annoksesta kasviksia. Maha täyttyy pienillä kaloreilla.
Ja oikeasti monella on kuitenkin ne herkut ongelmana. Sipsiä, keksiä, suolakeksiä, karkkia, mehua mätetään. Sokerisia muroja tai sokerijogurtteja säännöllisesti. Jopa maito lihottaa jos lapsi juo sitä janojuomana. 6dl/vrk (aterioilla) riittää.
T. Th
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lapsi välttämättä nälkää itke, jos on kuitenkin saanut hyvän annoksen ruokaa. Hän on vain tottunut saamaan enemmän ruokaa ja mieli tekisi lisää. Mutta kun (hyvää) ruokaa ei saa enemmän, vaikka haluaisi, tulee paha mieli. Niinhän se menee aikuisillakin.
Ja jos mahalaukku on kovasti venynyt, normaalit ruokamäärät eivät riitä enää täyttämään sitä. Kun annoksia pienentää, mahalaukkukin kutistuu hiljalleen. Sitten pärjää pienemmilläkin annoksilla ihan hyvin ilman näläntunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Researchers from Cambridge University found that mutations in a gene known as KSR2 reduce the ability of cells to metabolise glucose and fatty acids, which provide energy.
Cambridgen yliopiston tutkijat havaitsivat KSR2-geenin mutaatioiden vähentävän solujen kykyä metabolisoida glukoosia ja rasvahappoja energiaksi.
Lainaa:
“Up until now, the genes we have identified that control body weight have largely affected appetite. This gene also increases appetite but it is also causes a slow metabolic rate,” Professor Farooqi said.
Tähän asti löytämämme kehon painoa säätelevät geenit ovat laajasti vaikuttaneet ruokahaluun. Tämä geeni lisää myös ruokahalua, mutta se myös hidastaa aineenvaihduntaa, sanoi professori Farooqi.
Lapset on niin taitavia manipuloimaan ja kinuamaan kaikkea hyvää, ja tarpeeksi hellämielinen aikuinen taipuu helposti -no tämän kerran sitten sipsipussi vaikka ei olekaan karkkipäivä.
Lapsenkin mahalaukku venyy jos tottuu syömään aina isompia annoksia kertasyönnillä. Kannattaa pikkuhiljaa pienentää annoksia. Sanoo vaikka että parin tunnin päästä on taas välipala, siihen saakka pärjäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 23:07"]Kouluterveydenhoitajatuttavani kertoi, että hyvin usein ylipainoisten lasten vanhemmat (lue äidit) kertovat omasta lapsestaan, että tämä syö pieniä annoksia ja terveellistä ruokaa. Kuitenkin lapsi vain lihoo ja lihoo. Ravitsemusterapeutit jakelevat ohjeita ja perhe väittää, että niiden mukaan eletään. Ja lapsi on edelleen ylipainoinen. Varmaan olisi hyvä merkitä lapsen syömät ruuat tarkasti (jopa punniten), tällöin voisi kartoittaa kalorimäärän.
Tietenkin lapsen ruokahalu on yksilöllistä ja kasvu myös, mutta koska lapset yleensä liikkuvat paljon luontaisesti ja kuluttavat paljon energiaa, he eivät liho erityisen helposti.
[/quote]
Teen töitä lasten kanssa ja erittäin usein lihava lapsi eroaa muista siinä, että hän ei liiku niin paljon kuin muut. Ja tämä ero on huomattava jo silloin kun lapsi ei ole mitenkään erityisen lihava eli lihavuus itsessään ei selitä liikkumattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 02:10"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 00:06"]
Pienten lasten (eikä kenenkään) ei kuulu syödä ranskalaisia, nakkeja, makkaroita, valmisruokia, rasvaisia juustoja ja kermoja, marinoituja lihoja yms. Yksittäiset kerrat harvakseltaan toki ok, mutta arkikäytössä viikoittain lapsi pumpataan täyteen rasvaa, suolaa ja lisäaineita ja mikä pahinta, totutetaan syömään näin myös aikuisena.
[/quote]
Meillä syödään näitä kaikkia. Etkö tiedä, että rasvojen karttelu on vanhanaikaista ja lapset tarvitsevat niitä. Liian köyhällä ravinnolla lapsella on koko ajan nälkä ja hänestä tulee napostelija. Ja meillä on sitten ihan hoikat lapset. Samoin toinen vanhemmista. Minä itse pullan ja kahvin ystävänä olen hiukan päässyt pullistumaan mutta en silti aio rajoittaa muun perheen syömisiä.
[/quote]
Kannattaa tutustua terveellisiin ruokailusuosituksiin ja kannattaa oikeasti lukea tuotteiden pakkausselosteet. Eihän epäterveellinen ruoka lihota kaikkia ihmisiä, mutta se on pienelle lapselle äärimmäisen huono kasvun pohja. Lapsesi on sitä, mitä hänelle syötät = kovaa rasvaa pikkusuonissa, natriumglutamaattia, suolaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 23:58"][quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 23:53"][quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 23:37"]Tulipa minulle pahamieli kommenteista :( en ole itse lihava ja harvoin syömme mitään makeaa, emme turhaan napostele, mutta minulla on ylipainoinen lapsi. Syömme ihan perus kotiruokaa ja paljon vihanneksia, mutta olen antanut lisää ruokaa lapselle, kun hän on tätä pyytänyt. En minä nälässä voi häntä pitää :'((
[/quote]
Liikkumaan!!
[/quote]
Hän käy maanantaisin jumpassa, 1-2krt viikossa uimassa, muuten peuhataan ulkona. Hän ei ole sellainen sohvaperuna, vaan energinen ja vauhdikas.
[/quote]
Ei voi pitää paikkaansa jos lihava!! Itsepetos on parasta, pyydä jonkun läheisen REHELLINEN mielipide.
Työskentelin joskus päiväkodissa, jossa oli ylipainoinen viisivuotias. Kyseessä oli tyttö, jolla oli aivan pohjaton ruokahalu. Saattoi hakea ruokaa esim. neljä kertaa ja olisi ottanut vielä lisääkin. Söi annokset nopeasti ja niin kauan, kun ruoka oli esillä. Kyse ei siis voi olla oikeasti nälästä, tai siitä, että ruoka olisi (kaikella kunnioituksella laitoskeittiötä kohtaan) niin herkullista, ettei syömistä vain haluaisi lopettaa. Kylläisyyskeskuksessa oli pakko olla jotakin häikkää.
kyseinen lapsi ei myöskään protestoinut, jos hänellä oli ruokaa saatavilla yhtä kauan kuin muillakin, eli lopetti sovinnolla samaan aikaan muiden kanssa. Mutta samassa ajassa ehti syödä vähintään kolminkertaisia annoksia.
Eli lapsissa on hyvinkin suuria eroja.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:58"]
Työskentelin joskus päiväkodissa, jossa oli ylipainoinen viisivuotias. Kyseessä oli tyttö, jolla oli aivan pohjaton ruokahalu. Saattoi hakea ruokaa esim. neljä kertaa ja olisi ottanut vielä lisääkin. Söi annokset nopeasti ja niin kauan, kun ruoka oli esillä. Kyse ei siis voi olla oikeasti nälästä, tai siitä, että ruoka olisi (kaikella kunnioituksella laitoskeittiötä kohtaan) niin herkullista, ettei syömistä vain haluaisi lopettaa. Kylläisyyskeskuksessa oli pakko olla jotakin häikkää.
kyseinen lapsi ei myöskään protestoinut, jos hänellä oli ruokaa saatavilla yhtä kauan kuin muillakin, eli lopetti sovinnolla samaan aikaan muiden kanssa. Mutta samassa ajassa ehti syödä vähintään kolminkertaisia annoksia.
Eli lapsissa on hyvinkin suuria eroja.
[/quote]
Tunnistan tuossa itseni. Olen koko ikäni ollut ylipainoinen, saatan syödä ihan maanisuuden vallassa ruokaa, yhtään maistelematta, juurikaan pureskelematta. Edelleen tänä päivänä mun pitää keskittyä siihen syömiseen, ottaa haarukallinen (mieluiten se haarukallinen kun lusikalliseen mahtuu ihan liikaa ruokaa kerralla) kerrallaan suuhun, pureskella ainakin se 20 kertaa, nielaista ja tunnustella onko vielä nälkä, vai tekeekö mun vaan mieli. Silti tulee syötyä edelleen vain siksi koska tekee mieli ruisleipää meetwurstilla ja juustolla.
Nykyään olen lähes normaalipainoinen mutta olen ollut myös painoindeksiltäni sairaalloisen lihava mättäjä.
Pelkään hirveästi että tyttärestäniki tulee lihava. On tosi helppoa antaa iltapalaksi lautasellinen sipsejä pienen lapsen eteen kuin oikeasti vaikka kuoria se porkkana ja omppu ja sipaista hiukan margariinia ruisleivän päälle. Ja pillimehutkin on muka niiiiiin helvetin käteviä.
"En viitsi lapselta kieltääkään".
Huoh. Mitä näitä lässykkä-mammoja sikiää?
[quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:33"][quote author="Vierailija" time="18.05.2015 klo 14:24"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 12:17"][quote author="Vierailija" time="05.12.2014 klo 11:58"]
Työskentelin joskus päiväkodissa, jossa oli ylipainoinen viisivuotias. Kyseessä oli tyttö, jolla oli aivan pohjaton ruokahalu. Saattoi hakea ruokaa esim. neljä kertaa ja olisi ottanut vielä lisääkin. Söi annokset nopeasti ja niin kauan, kun ruoka oli esillä. Kyse ei siis voi olla oikeasti nälästä, tai siitä, että ruoka olisi (kaikella kunnioituksella laitoskeittiötä kohtaan) niin herkullista, ettei syömistä vain haluaisi lopettaa. Kylläisyyskeskuksessa oli pakko olla jotakin häikkää.
kyseinen lapsi ei myöskään protestoinut, jos hänellä oli ruokaa saatavilla yhtä kauan kuin muillakin, eli lopetti sovinnolla samaan aikaan muiden kanssa. Mutta samassa ajassa ehti syödä vähintään kolminkertaisia annoksia.
Eli lapsissa on hyvinkin suuria eroja.
[/quote]
Tunnistan tuossa itseni. Olen koko ikäni ollut ylipainoinen, saatan syödä ihan maanisuuden vallassa ruokaa, yhtään maistelematta, juurikaan pureskelematta. Edelleen tänä päivänä mun pitää keskittyä siihen syömiseen, ottaa haarukallinen (mieluiten se haarukallinen kun lusikalliseen mahtuu ihan liikaa ruokaa kerralla) kerrallaan suuhun, pureskella ainakin se 20 kertaa, nielaista ja tunnustella onko vielä nälkä, vai tekeekö mun vaan mieli. Silti tulee syötyä edelleen vain siksi koska tekee mieli ruisleipää meetwurstilla ja juustolla.
Nykyään olen lähes normaalipainoinen mutta olen ollut myös painoindeksiltäni sairaalloisen lihava mättäjä.
Pelkään hirveästi että tyttärestäniki tulee lihava. On tosi helppoa antaa iltapalaksi lautasellinen sipsejä pienen lapsen eteen kuin oikeasti vaikka kuoria se porkkana ja omppu ja sipaista hiukan margariinia ruisleivän päälle. Ja pillimehutkin on muka niiiiiin helvetin käteviä.
[/quote]Kuka antaa iltapalaksi sipsejä!?!?
[/quote]
Ja pillimehut käteviä? No siis metsäretkellä ehkä joskus, mutta eihän normaaliarjessa mitään pillimehuja anneta. Vesi on janojuoma, ja mehua saa kahvipöydässä jos on vieraita tai muu erikoistilanne. Ei ihme jos lapsesi lihoo! Miksi teillä edes on sipsejä kotona?
[/quote]
Voisiko sipsiä iltapalaksi tulla avaamaan asiaa lisää?