Selkävaivaisena lähihoitajaksi?
Olen lähemmäs 50-v. pitkäaikaistyötön ja haluan kovasti töitä. En lähde enää tässä iässä opiskelemaan kolmatta korkeakoulututkintoa, mutta esim. lähihoitajan koulutus olisi teoriassa mahdollinen. Kärsin kuitenkin kroonisista alaselkäkivuista, joten onko mitään järkeä kouluttautua lähihoitajaksi, löytyykö alalta sellaisia töitä joita pystyisin tekemään suht turvallisesti?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Jos on kolme korkeakoulututkintoa... mikset hakeudu toimistotöihin. Nykyään toimistotöihin, sihteeritöihin otetaan maistereita alalta kuin alalta. Maisteri kun handlaa helposti yksinkertaiset toimistotyöt. Ei sun mihinkään lähihoitajakoulutukseen tarvi hakeutua. Sulla on varmaan kielitaitoakin, englanti - saksa - ruotsi, näillä on hyvää menekkiä toimistohommissa. Käyt vaikka avoimessa yliopistossa jonkin kirjanpitokurssin, niin aina paranee.
Minä olen maisteri ja ammatillinen opettaja. Olen hakenut satoja työpaikkoja, joista suuri osa on juuri "tavallisia" toimistotöitä, mutta ei minua haluta niihin: on olemassa suuri joukko kokeneita toimistoihmisiä, joista valita sopiva. Minä olen ns. pakoriski.
Nro 8, myös selkävaivainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele, jos sinulla on jo olemassa oleva selkävaiva. Olet jo keski-ikäinen ja yleensä tuo vaiva alkaa enenevissä määrin haitata iän myötä, ellet todella jaksa nähdä vaivaa ja kuntouttaa itseäsi jatkuvasti, jotta selkä kestäisi.Yhtälönä lh:n fyysinen ja kuormittava työ on huono lähtökohta selkävaivaiselle, koska myös työ vie monesti niin paljon voimia, ettei aikaa ja jaksamista kunnosta ylläpitämiselle ole tarpeeksi paljon. Hoitoalalla reilu 20 vuotta työtä tehneenä voisin sanoa, että +50-vuotiaiden yksi suurimmista poissaoloja aiheuttavista syistä on tules-ongelmat. Työssä tarvitaan työkunnossa olevia kollegoita, koska monesti potilaat on kahden autettavia ja vaativat myös paljon fyysistä apua. Kuormittaa myös työkaveria, jos toinen auttajista ei pysty kunnolla apua antamaan ja fyysinen kuorma jakautuu epätasaisesti niin, että työkaveri kuormittuu fyysisesti toistuvasti enemmän. Johtaa siihen, että kremppoja alkaa olemaan enenevästi myös toisilla.
Tämä näkemys asiaan siis kaikella hyvällä. Eihän tällaisia ole mukava sanoa ääneen, mutta faktat on hyvä sanoa niinkuin ne ovat. Hoitoalalla tarvitaan kyllä työvoimaa enenevästi, mutta se on myös ala, joka ei ole kaikille sovelias, vaikka sinne (lh) yritetään ohjatakin lähes kaikkia, jotka ovat työttömiä kuka mistäkin syystä. Siellä tarvitaan kuitenkin fyysistä kuntoa, samoin hyvistä sosiaalisista taidoistakaan ei ole haittaa.
On paljon selälle raskaampiakin töitä. Sosiaalisuutta tarvitaan enemmän vaikka kaupan kassalla. Näitten vanhussäkkien kääntelyyn ei sosiaalisuutta tarvita. Lähinnä kykyä kieroilla työkavereiden kesken. Lähärinä tiedän, että tämä on tyhmien tai tyhmiä valintoja elämässään tehneiden ihmisten paskaduunia.
Vanhus ei ole mikään säkki, vaan tunteva ihminen.
Juuri eilen uutisoitiin, että sihteereistä on aivan mahdoton ylitarjonta ja valtava määrä työttöminä.