ADHD-mies/miesystävä - miten kestätte?
Minua eniten loukkaa välillä se, että mies puhuu niin suorasti. Toisaalta, ei jää ainakaan mitään arvailujen varaan. Mutta siinä hänen puheessaan ei ole mitään suodatinta. Hän voi puhua mitä tahansa, missä tahansa. Välillä vaan todella rankkaa, mutta toisaalta miehessä on paljon sellaista, mistä tykkään kovasti.
Kommentit (8)
Ap, jos suhde on melko tuore ja et ole vielä sitoutunut liittoon, lapsiin ja asuntolainaan tms. tämän miehen kanssa, voit ihan hyvin lähteä omille teillesi.
Oikeastaan neuvoisinkin, että lähde.
Olen naimisissa miehen kanssa, jolla on Asperger-, ja ADD-piirteitä.
Nuorena olemme menneet yhteen, enkä olisi voinut silloin edes kuvitella millaista tästä tulee.
Liittoni on ollut yksinäinen ja miehestä on pikkuhiljaa tullut kuin yksi lapsista. Sillä erotuksella, että lapseni ovat ihania ja reippaita ja tavallisia teinejä, mutta mies on ikävä mieslapsi.
Itsekkyys on vain iän myötä lisääntynyt, empatiakyky, keskustelutaito ja kyky tehdä kompromissejä näyttävät kadonneen lopullisesti.
On vaikea hyväksyä myös sitä, että mies näyttää oikeasti nyt olevan kykenemätön moniin arjen askareihin. Ehkä kaikki energia menee töihin ja omiin harrastuksiin, muuta ei enää oikeastaan tee.
Jos pyydän tekemään jotain, joudun pyytämään monta kertaa ja tekemisen tulos on niin onnetonta, että helpommalla pääsen, kun en pyydä mitään ja teen itse.
Rakkaus on kyllä kuollut tässä, seksiä ei ole ollut pitkään aikaan enää. Mieheni on haluton ja näytti sen hyvin selvästi. Enää en jaksa edes yrittää.
Ero on niin usein mielessä, mutta juuri nyt en jaksa siihen taistoon lähteä. Eroaminen miehestä, joka ei pysty sopimaan mitään, puhumaan mistään, huolehtimaan mistään on niin kauhea työmaa, että en vain jaksa.
Tiedän kyllä lopulta lähteväni, kun teinit lähtevät opiskelemaan, lähden minäkin.
Mieti Ap mitä haluat elämältäsi. Jos nuorena olisin tiennyt autismista ja tunnistanut merkit miehessäni, en olisi tähän lähtenyt.
Jos nyt mietit jaksamistasi ja kestämistä, vastaus on että silloin ei jaksa eikä kestä.
Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse miettiä jaksaako ja kestääkö.
No kaikki ADHD-ihmiset ei tosellakaan ole samanlaisia, oireissa ja vaikeusasteessa on paljon eroja ja tietysti persoonallisuudessa myös.
Itse seurustelin hetken ADHD-tyypin kanssa ja meillä homma kaatui siihen että arjenhallinta oli hänellä niin huonoa, laskuja ei saanut maksettua tai muita pakollisia asioita tai kotia hoidettua, mutta silti halusi esim. muuttaa omakotitaloon. Lisäksi impulsiivisuus ja jatkuva puhetulva uuvutti minua kumppanina.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos suhde on melko tuore ja et ole vielä sitoutunut liittoon, lapsiin ja asuntolainaan tms. tämän miehen kanssa, voit ihan hyvin lähteä omille teillesi.
Oikeastaan neuvoisinkin, että lähde.
Olen naimisissa miehen kanssa, jolla on Asperger-, ja ADD-piirteitä.
Nuorena olemme menneet yhteen, enkä olisi voinut silloin edes kuvitella millaista tästä tulee.
Liittoni on ollut yksinäinen ja miehestä on pikkuhiljaa tullut kuin yksi lapsista. Sillä erotuksella, että lapseni ovat ihania ja reippaita ja tavallisia teinejä, mutta mies on ikävä mieslapsi.
Itsekkyys on vain iän myötä lisääntynyt, empatiakyky, keskustelutaito ja kyky tehdä kompromissejä näyttävät kadonneen lopullisesti.
On vaikea hyväksyä myös sitä, että mies näyttää oikeasti nyt olevan kykenemätön moniin arjen askareihin. Ehkä kaikki energia menee töihin ja omiin harrastuksiin, muuta ei enää oikeastaan tee.
Jos pyydän tekemään jotain, joudun pyytämään monta kertaa ja tekemisen tulos on niin onnetonta, että helpommalla pääsen, kun en pyydä mitään ja teen itse.
Rakkaus on kyllä kuollut tässä, seksiä ei ole ollut pitkään aikaan enää. Mieheni on haluton ja näytti sen hyvin selvästi. Enää en jaksa edes yrittää.
Ero on niin usein mielessä, mutta juuri nyt en jaksa siihen taistoon lähteä. Eroaminen miehestä, joka ei pysty sopimaan mitään, puhumaan mistään, huolehtimaan mistään on niin kauhea työmaa, että en vain jaksa.
Tiedän kyllä lopulta lähteväni, kun teinit lähtevät opiskelemaan, lähden minäkin.
Mieti Ap mitä haluat elämältäsi. Jos nuorena olisin tiennyt autismista ja tunnistanut merkit miehessäni, en olisi tähän lähtenyt.
Jos nyt mietit jaksamistasi ja kestämistä, vastaus on että silloin ei jaksa eikä kestä.
Hyvässä parisuhteessa ei tarvitse miettiä jaksaako ja kestääkö.
Kiitos. Miehessäni on paljon hyvää, hän kyllä esimerkiksi osaa huolehtia asioista ja kodista. Seksi on myös ihanaa. Mutta hänen oireet tulevat esiin silloin kun hän on väsynyt. Sillloin hän muuttuu pikkupojaksi ja päästää suustaan ilkeitäkin asioita. Siksi punnitsen.
Onko miehellä lääkitystä ja tukitoimenpiteitä elämässään? Oletko sanonut että suorapuheisuus loukkaa?
T: ADHD-nainen
Itsellä ADHD-mies, mutta ei ole onneksi noin mahdoton. Hermot menee välillä siinä, että puuttuu oma-aloitteisuus joissakin jutuissa ja laskut myöhästyvät, mutta eivät pahasti. Ihan siedettäviä vielä. Puhuu myös joskus liian suorasti, eli se suodatin puuttuu joskus. Kuitenkin miehelläni on lääkitys, mitä ilman olisin ehkä hermoraunio :D Jos lääke on ottamatta, sen huomaa kyllä heti. Kuten joku täällä sanoikin, ADHD-ihmisiä on erilaisia.
ADHD-mies moro ja näkemiin.