Onko ihminen humalassa "oma itsensä"? Millainen sinä olet huppelissa?

Periaatteessa joo. Selvin päin on suodatin jatkuvasti päällä ja alkoholin avustuksella se lähtee pois. Itse en ole mikään känniääliö. Musta vaan tulee hilpeä ja tosi sinisilmäinen. Sinisilmäinen olen kylläkin myös selvin päin

Minusta tulee vain puheliaampi ja iloisempi. Sananlaskua on vaikea löytää itsestäni. Tosin olen myös itsekkäämpi kännissä ja joissakin tilanteissa naurettavan pihi rahasta.

Olen humalassa puhelias ja iloinen, tosin saatan suuttuakin herkästi ja pahasti. Todellisuudessa olen masentunut ja pahantuulinen aina, enkä niin puhelias.

On mielestäni puppua. Jos humala toisi oman itseni esiin, tekisin silloin todella skarppeja ratkaisuja, mutta käytännössä ihastun vääriin tyyppeihin, humputtelen holtittomasti rahaa menemään ja kaadan juomaa kurkkuun unohtaen totaalisesti, että seuraavana päivänä on kankkunen. Toisin sanoen humala saa vain nuijemman puolen minussa esiin.

Olen puheliaampi ja spontaanimpi. Olen myös suorapuheisempi, onneksi en kuitenkaan loukkaava..

Eiköhän nuo korvien väliset estot ja rajoitteet ole osa ihmisen todellista persoonallisuutta - joka sekin saattaa hioutua ja muuttua vuosien mittaan.

Kännissä estot häipyvät - kellä enemmän ja kellä vähemmän. Ja sen takia kai sitä alkoholia juodaankin. En ainakaan itse osaa ajatella itseäni pienessä sievässä "todelliseksi minäkseni" - vaan nimenomaan näistä estoista jossain määrin vapautuneena. Hauskaa aikansa - mutta ei pysyvästi.

Minusta tulee sosiaalinen, iloinen ja ulospäinsuuntautunut. Toki tykkään myös keskustella elämän tarkoituksesta, politiikasta, maailmantaloudesta ja tietenkin ilmoittaa ystävilleni, kuinka paljon heitä rakastankaan, oikein koko olemuksellani niin kovin rakastan ja arvostan. Sitten aloitan yhteislaulun ja soitan ilmakitaraa ruokapöydällä.

Olen kuulemma oikein mukavaa bileseuraa, siis.

Minä muutun täysin päinvastaiseksi ihmiseksi. Selvinpäin olen hyvin rauhallinen, introvertti, huomiota kaihtava, säästäväinen, sellainen monen mielestä tylsyyteen asti rationaalinen ja järkevä ihminen. Jos juon runsaasti alkoholia, minusta tulee todellinen känniääliö.

Huomattavin piirre on yleensä valtava kiimaisuus, haluan kosketella, suudella, seksiäkin tekee ihan valtavasti mieli, ja lähes kenen kanssa vaan. Olen sekaantunut jopa naisihmisiin (olen selvinpäin hetero nainen) kiimoissani ja todella kummallisiin perversiojuttuihin. Toinen juttu on valtava huomionhalu. Minusta tulee yhtäkkiä äärettömän puhelias, ja sellainen että 'huomatkaa minut'! Rahaa tuhlaan ja levittelen holtittomasti, yksi huomionhakukeinoni on esittää hyvin varakasta ja tarjoilla juomia muille. Joskus olen suorastaan valheilla leuhkinut rahoillani ja omaisuudellani. Uskon juovuksissa olevani maailman kaunein, ihanin, varakkain, paras, siis todella se "velatkin muuttuu saataviksi" ilmiö josta vanha sananlasku puhuu. 

Lopetin alkoholin käytön kokonaan vuosia sitten noiden ilmiöiden takia, kun olin joutunut mm. muuttamaan ostamastani omakotitalosta jouduttuani niin huonoihin väleihin naapurien kanssa (olin kännissä pannut naapurin miehen (joka oli vieläpä minua 30 vuotta vanhempi ällöttävä ukko) kanssa, ja hänen muijansa tuli kesken touhun kotiin), olen joutunut teettämään abortin tultuani raskaaksi suojaamattomasta seksistä vieraan kanssa, hoidettamaan klamydian jonka sain satunnaiskumppanilta, sekä mikä pahinta, menetin elämäni miehen kun tuli vähän kännissä petettyä.

Musta tulee pienehkössä kännissä aina hyvin joviaali, puhelias ja hyväntahtoinen. Esimerkiksi suurimman osan riidoistani olen sopinut alkoholin vaikutuksen alaisena. Toki voin innostua jauhamaan omia poliittisia ja filosofisia mielipiteitäni vaikka tunneiksi putkeen jos mut siihen innostetaan ja jos kanssakännääjät eivät siihen täysin kyllästy.

Huomaan kyllä puhuvani vapaammin pikkupäissäni.

En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että ihminen on aidoimmillaan juuri silloin, kun aivokemiaa on rukattu alkoholilla (tai lääkkeillä, tai huumeilla). Silloinhan ihminen juuri EI ole aidoimmillaan. 

Ei tietenkään humalassa ihminen ole oma itsensä. Oma itsensä on silloin, kun mikään myrkky tai kemikaali ei häiritse aivotoimintaa, vaan aivot toimii normaalisti. Eli oma itsensä on selvinpäin. Känniversio ei ole oma itse, vaan tavallaan "aivovaurioinen" versio itsestä, kun osittain aivojen toiminta on lamautunut.

Olen paljon rohkeampi ja rennompi. Ei, en ole oma itseni humalassa.

Olen entistä puheliaampi ja kaikki tavarat putoilevat käsistä.

Totta se on että humalaisen suusta tulee totuus.

Minä olen usein rääväsuinen ämmä humalassa ja ihan on minua itseäni se. Selvinpäin vaan ei kehtaa antaa tulla niin antaumuksella.

Moni antaa kännin varjolla itselleen vapauden sekoilla. Oikeasti se tehdään ihan tietoisesti, mutta kun ollaan humalassa, niin ei sille muka mitään voida. Ihminen on aidoimmillaan pienessä sievässä.

onhan se, itsessä herää varsinainen peto esiin, himoitsen ohikulkevien naisten vakoja ja juon taas huikan viinasta ahhhh, siinä on sitä jotain, parin huikan jälkeen lähdenkin jo baariin, siellä menen perkele pöydälle ja pistän kopterin pyörimään.. ja tämä tapahtuu jo ihan pienessä hiprakassa afterworkkien aikaan

Olen paljon sosiaalisempi ja rohkeampi. Juttelen ihmisille ja minusta tulee aika antelias eli en ota baariin 40€ enempää :D... Selvinpäin olen ystävien seurassa puhelias, mutta muuten olen hiukan ujo ja riippuen tilanteesta niin hiljainen. Paha tapa jos näen kännissä jonkun tutun tutun tutun, jonka nimen tiedän, niin menen oikopäätä juttelemaan ihan ihme juttuja, vaikka ko henkilöllä ei olisi mitään hajua kuka olen. En ole kylläkään pahan tahtoinen/ilkeä en selvin enkä kännissä että ihan mukavia vaan höpöttelen :). Mun mielestä kännissä katoaa estot ja ihminen oikeasti sanoo mitä tarkoittaa, vaikka yleensä laitetaan kännin piikkiin. Kuitenkin ne ajatukset on pörrännyt päässä! Muista kännisekoiluista ei kokemusta esim. pettämisestä mulla ei ole kantaa. Periaatteessa vaikka on humalassa, tekee kuitenkin omat päätökset. Toisaalta ihmisiin voi ihastua vaikka rakastaakin omaa kumppaniaan, niin kun humalassa estot valitettavasti katoavat niin ei sitä pettämistäkään varmaan käsitä sillä hetkellä kun känni ihastuksen kanssa siirtyy peiton alle...

Mustakin tulee puheliaampi, iloisempi ja sosiaalisempi.

No ei minusta ja ärsyttää ihmiset jotka ajattelevat että "kännissä tulee totuudet kerrottua". Jos sanonu kännissä suuttuneena että inhoan sinua sen ja sen takia. Ihmiset heti kuvittelee että joo näin on vaikka itse ei sitä tarkoittanut todellakaan. Entäs sitten toisinpäin jos sanoo jollekkin " rakastan sua" mutta ei tarkoittanutkaan sitä. Uskotko?

Olen selvinpäinkkn iha oma itseni enkä kännissäkään aivan mitä sattuu lauo tai tee. Sen verran on kontrolli kehittynyt ja moraalia. Mutta kyllä mä alkoholin vaikutuksesta muutun rohkeammaksi puhumaan..juttua tulee ja tunteet korostuu. Oon ihan super iloinen ja intoa täynnä tekemään mitä vaan..tai jos illan aikana tapahtuu jotain ikävää saatan suuttua kunnolla tai ruveta itkemään. Selvinpäin en osaa näyttää tunteita niin selvästi..riitatilantees analysoin itsekseni vihan tunteen ja sitte vasta puhun asiasta.