Onko ihminen humalassa "oma itsensä"? Millainen sinä olet huppelissa?

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:01"]

Moni antaa kännin varjolla itselleen vapauden sekoilla. Oikeasti se tehdään ihan tietoisesti, mutta kun ollaan humalassa, niin ei sille muka mitään voida. Ihminen on aidoimmillaan pienessä sievässä.

[/quote]

Osalla ihmisistä ihan oikeasti menee se kontrolli niin ettei sitä tehdä tietoisesti. Tai no joo, kännisen tietoisesti, vaan se känni-minä on ihan eri ihminen kuin selvä minä, eikä noudata selvän minän arvoja ja moraalia esimerkiksi. Itse sanoisin etten ole kännisekoilujani kyllä tietoisesti tehnyt, siis sillä mielellä että olisin selvinkinpäin jotenkin ajatellut että otanpa vähän viinaa niin saan siitä tekosyyn pettää miestä tai räyhätä taksijonossa tai valehdella itseni ongelmiin... Ei niin, vaan se normaali minä on ollut täysin poissa kun nuo teot on tehty. Tällaisten ihmisten toki ei kannata alkoholia käyttää.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:18"]No ei minusta ja ärsyttää ihmiset jotka ajattelevat että "kännissä tulee totuudet kerrottua". Jos sanonu kännissä suuttuneena että inhoan sinua sen ja sen takia. Ihmiset heti kuvittelee että joo näin on vaikka itse ei sitä tarkoittanut todellakaan. Entäs sitten toisinpäin jos sanoo jollekkin " rakastan sua" mutta ei tarkoittanutkaan sitä. Uskotko?
[/quote]

Mä en ainakaan keksi mitään ihme juttuja sen takia kun oon kännissä. Ihan totuuden sanon. Toki on erilaisia ihmisiä, mutta kyllä jos tulee joku känniriita/haukkumista niin se on kyllä pyörinyt varmasti selvinpäinkin mielessä ja humalassa sitten avautuu. Toi vihaus ja rakastamis juttu on vähän kinkkinen tapaus kun ihan selvinpäinkin voi heittää riidan keskelle että vihaa tai sitten ihan muuten vaan, että rakastaa vaikka ei rakasta.

Suutun paljon helpommin ja pienistä asioista humalassa.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:18"]

No ei minusta ja ärsyttää ihmiset jotka ajattelevat että "kännissä tulee totuudet kerrottua". Jos sanonu kännissä suuttuneena että inhoan sinua sen ja sen takia. Ihmiset heti kuvittelee että joo näin on vaikka itse ei sitä tarkoittanut todellakaan. Entäs sitten toisinpäin jos sanoo jollekkin " rakastan sua" mutta ei tarkoittanutkaan sitä. Uskotko?

[/quote]

Niinpä. Ei ne ole useimmiten mitään todellisia ajatuksia ja totuuksia mitä kännissä tulee ulos, vaan voivat tosiaan olla ihan vaan sen humalatilan aiheuttamien tuntemusten aiheuttamaan harhaa. Esim. joku pikkuasia voi käydä kännissä ärsyttämään ja sitten sitä uhoaa vihaavansa ja aina vihanneensa toista, vaikka niin ei todellakaan ole. Itselläni on myös taipumus kännissä valehdella ihan uskomattomia tarinoita, pääasiassa saadakseni huomiota, joten eipä voi sanoa että totuus tulisi juomisen myötä ulos...

En ole ollut niin kännissä, että olisin jotenkin muuttunut persoonaltani. Ilmeisesti siihen tarvittaisiin suurempi määrä viinaa, mutta ainakaan tavalliset booli+viini+kalja-kombinaatiot eivät ole muuttaneet mitään. Olen selvinpäinkin aika sekaisin, enkä pelkää näyttää tunteitani tai sanoa mielipiteitäni.

En ole ollenkaan oma itteni. Minusta tulee hiljainen mitä enemmän viinaa eli ei sovi mulle. 

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 21:22"]

Onko mielestäsi totta, että ihmisen oikea olemus paljastuu pienessä sievässä?

[/quote]

minun dementikkominäni paljastuisi varmasti hönössä jos joisin.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 22:59"]

En ole ollenkaan oma itteni. Minusta tulee hiljainen mitä enemmän viinaa eli ei sovi mulle. 

[/quote]

Kuulostaa kurjalta. :(

Minä muutun ihan kokonaan. Kaikille mukavasta naapurintytöstä tulee väkivaltainen alapäällään ajatteleva ääliö. En todellakaan ajattele mitään mitä sanon tai teen humalassa, kontrolli karkaa täysin. Tämän takia olen vähentänyt juomiseni ihan minimiin, mutta ne kerrat kun juon, eivät päädy koskaan hyvin.

Miksi muka ihminen on aidoillaan humalassa, aivojen toimiessa vain osittain?

Musta tulee kännissä kamala flirtti. Yhdistettynä siihen luonne joka tykkää koskea juttukumppania (esim pukata kylkeen, nojata hartiaan yms...), olen saanut aikaan hurjia väärinkäsityksiä vieraiden kuin tuttujen keskellä. Yritän hillitä humalassakin nykyãän olematonta henkilökohtaista tilaani, etten vyöry liian lähelle, mutta kun on hauskaa, homma unohtuu.

Mutta olen viaton, naiivikin luonne mies kollegani mielestä, tarkoitti ehkã lapsenomaista. En osaa oikein teeskennellä :D

Musta tulee ihan täysi sekopää.

En minä kännissä valehtele suoranaisesti, mutta asiat on jotenkin isompia. Käyty keskustelu on mielenkiintoisin ikinä, uusi tuttavuus ihanin koskaan tapaamani ihminen ja pieni tönäisy voi olla väkivaltainen hyökkäys. En ole onneksi itse aggressiivinen muita kohtaan kuitenkaan.

Tutuille ihmisille tulee humalassa sanottua ääneen tosiasioita, joista selvinpäin olisin hiljaa. Tottahan ne ovat, mutta joku ääneen lausuttu silloin tällöin mielessä käyvä ärsytyksen aihe saattaa muuttua kuulijan korvissa koko mielipiteekseni kyseisestä ihmisestä. Metsään menee. Tämä toimii valitettavasti myös positiivisissa asioissa. Ei tarvitsisi kertoa ihan kaikille teini-iän kiiman kohteille nyt aikuisena, miten niitä silloin joskus himoitsin. Ei kukaan ole pahalla ottanut, vaan vähän liiankin hyvällä, ne halut kun ei enää ole olemassa.

Kännissä olen holtittoman sosiaalinen. Saan uusia tuttavuuksia mistä vaan ja lähes aina minusta pidetään, ainakin silloin humalassa. Häviän omasta porukasta helposti "tutustumaan". Tulen selvinkin päin ihmisten kanssa toimeen ja tutustun vaivatta, mutta en hakeutumalla hakeudu vieraaseen seuraan, jännitänkin uusia ihmisiä.

Humala korostaa minussa joitain piirteitä ja häivyttää muita. Ei se känniminä ole sen aidompi kuin selväkään, mutta ei humala minusta ketään muuta toiseksi ihmiseksi. Ne on sitten alitajunnasta kumpuavia juttuja, jos ihan täysin muuttuu eli olemassa selvinpäinkin, ihminen ei niitä vaan itsessään tiedosta.

Ennen vaikeassa elämäntilateessa eläessäni tulin aina vaan tosi surulliseksi ja itkuiseksi juodessani joten jätin kännireissut ja alkoholin. Nyt elämän tasoituttua minulla on ollut hurjan hauskaa, ja ei ole mennyt yli. Minusta tulee kauhean puhelias ja hassu, mielestäni sellainen joka olen kun olen yliväsynyt:) tunnistan kyllä itseni ja ei koskaan ole aamuisin morkkis, naurattaa vaan:) en sanoisi että olen oma itseni mutta aika lähellä, olen vain hieman uskaliaampi ja hassumpi:)

Jollain tapaa ihminen saattaa olla aidompi, koska pääsee paremmin estoista ja jännityksestä.

Yhtä tai paria juomaa isompina määrinä alkoholi kuitenkin muuttaa ainakin minua enemmän kuin paljastaa, koska alkoholi vaikuttaa ainakin mielialaani niin vahvasti. Eli nousuhumalassa kaikki ovat kavereita ja tykkään kaikista, mutta aika pian muutun surulliseksi ja säälin itseäni.

Toki alkoholi tuo monesti myös piilotetut tunteet pintaan, mutta omalla kohdallani kyse on varmaan kuitenkin enemmän siitä, että mieliala heittelee enemmän.

Tietyissä asioissa olen enemmän oma itseni. Lähinnä iloisempi ja avoimempi. Mutta sitten on asioita, joita en ymmärrä känniminässäni. Flirttailen aivan estottomasti miehille ja naisille vaikka olen parisuhteessa oleva täyshetero, tarjoan ystävilleni juomia, ruokia ja maksan taksin vaikka yksin. Raha ei ole mulle tärkeää muutenkaan, mut kännissä lähtee homma lapasesta siinäkin. Lähden innolla aina jatkoille ja olen useamman kerran päätynyt todella outoihin bileisiin. Tämäkin siksi, että olen kännissä niin ennakkoluuloton ja tutustun todella helposti ihmisiin. Selvinpäin jälkikäteen ihmettelen, että mitä hittoa tuli taas touhuttua. Pikkuhumalassa en toimi näin, mut hiukan enemmän juotuani olen suht holtiton seikkailija. Siksi en käytä juuri lainkaan alkoholia. Mua ei varsinaisesti hävetä kännisekoiluni mutta en ymmärrä niitä yhtään. En tunnista sitä puolta omakseni.

Humalassa positiivinen puoleni tulee todella hyvin esille, olen kerran humalassa suuttunut miehelleni, tosin olin ollut vihainen jo pitkään.
Olen yleensä se, joka huolehtii muista=pitää huolta että kaikilla on kivaa, mutta myös että kaikki pääsevät turvallisesti kotiin.

Joskus saatan mennä juttelemaan ihan puolitutuille, mitä en yleensä tee.

Tykkään sanoa kaikki positiiviset asiat mitä mielessäni on ollut, tai jopa "valehdella", esim. "ymmärrän sua kyllä täysin, "sähän oot just ihana/tosi kiva/tosi huvännäköinen" yms kohteliaisuuksia:D

Ylipäätään hymyilen ja juttelen enemmän.

Ei kyllä pidä paikkaansa. Olen jo pienessä humalassa hyvin väsynyt ja juominen jo melko pienissä määrin vaikuttaa puheeseeni. Niin että väsy ja sössötys ei ole oikea minäni

Olen tunteellisemoi mutta silti minä :) Elikä herkkä puoli saadaan sillä enemmän näkyviin

Q

Minusta tulee tunteellinen humalassa. Selvin päin olenkin ylitunteellinen, osaan vain peittää sen hyvin.