Kumpi on kieliopillisesti oikein "Minulla ei ole kaunis naama" vai "Minulla ei ole kaunista naamaa"

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole kauniit kasvot.

Naama kuulostaa typerältä. Miksei samantien lärvi?

Tavallisessa puheessa se on yleensä naama. Harvoin kukaan sanoo "mun kasvot on rumat..."

Naamani ei ole kaunis.

Minun kasvo ei ole kaunis

Vierailija kirjoitti:

Hänellä ei ole kaunis naama.

Hänellä ei ole kaunista naamaa.

Tuosta jo kuulee, kumpi on parempi.

Omistuslauseella on variantteja, joissa nominatiivi on kieltolauseessakin verbinjälkeisen NP:n sijana (» § 918). Ryhmän (e) esimerkeissä kielto kohdistuu määritteeseen, ryhmässä (f) on nominatiivillisia kiteymiä.

(e)

Kaikilla kyselijöillä ei kuitenkaan ole yhtä hyvä tuuri. (l) | Suomalaisilla lapsilla ei liene koskaan ollut niin hyvät oltavat kuin nyt. (l) | Saatan olla myös pirullisen hankala, mutta minulla ei sentään ole yhtä kallis maku kuin Evitalla. (l)

(f)

Sitä paitsi hänellä ei ollut vielä nälkä, vaikka kello oli jo miltei kymmenen. (k) | Yksi on yhä Winnipeg, kahdesta muusta minulla ei ole lupa puhua. (l) | Ohjaajan kertoman mukaan hänellä ei ollut tarkoitus lähteä lentämään. (E) | Minulla ei ollut hyvä olo. (k) ~ paha mieli. | vrt. Minulla ei ole mikään kiire ~ mitään kiirettä.

-VISK

Toinen:

Partitiivisubjektillinen kieltolause ilmaisee, että koko tilanne kielletään; esim. olla-verbin yhteydessä kielto koskee subjektin tarkoitteen olemassaoloa (a), näkyä- ja kuulua-verbien yhteydessä tarkoitteen ilmaantumista näköpiiriin (b). Nominatiivisubjektillisessa kieltolauseessa on kiellon fokuksena jokin muu osa lauseesta kuin subjekti (d). Lauseella ei silloin kielletä subjektin tarkoitteen olemassaoloa vaan esim. sen oleminen tietyssä paikassa, sen määrä, sen jokin ominaisuus tai sen kategoria. Näitä nominatiivisubjektillisen lauseen kiellon fokuksen tulkintoja havainnollistetaan ryhmässä (e) vaan-ilmausten avulla (» § 1618).

(d)

Uskon ettei ole olemassa vain tämä yksi elämä, vaan jatkamme kehitystä. (l) | – Mä päätinkin yllättää, Ilpo sanoi, kun paketista ei tullutkaan pannu. (k)

(e)

Hän ei enää olisi täällä [vaan jossakin muualla]. | Ei ole olemassa vain tämä yksi elämä [vaan useampia mahdollisia]. | Minulla ei ole siniset silmät [vaan harmaat]. | Alussa ei ollut sana vaan jokin kemiallinen olio, joka pystyi monistumaan. (l)

Muita alapeukkuja?

Ainakin "minulla ei ole kaunista naamaa" on oikein, mutta en osaa sanoa olisiko "minulla ei ole kaunis naama" olla myös oikein. Itsestäni ei tuntuisi luontevalta tuo viimeksi mainittu. En muista olenko sellaista koskaan edes kuullut...

Olisiko se murrealuekohtainen asia, kumpaa pääasiallisesti käytetään puheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänellä ei ole kaunis naama.

Hänellä ei ole kaunista naamaa.

Tuosta jo kuulee, kumpi on parempi.

Omistuslauseella on variantteja, joissa nominatiivi on kieltolauseessakin verbinjälkeisen NP:n sijana (» § 918). Ryhmän (e) esimerkeissä kielto kohdistuu määritteeseen, ryhmässä (f) on nominatiivillisia kiteymiä.

(e)

Kaikilla kyselijöillä ei kuitenkaan ole yhtä hyvä tuuri. (l) | Suomalaisilla lapsilla ei liene koskaan ollut niin hyvät oltavat kuin nyt. (l) | Saatan olla myös pirullisen hankala, mutta minulla ei sentään ole yhtä kallis maku kuin Evitalla. (l)

(f)

Sitä paitsi hänellä ei ollut vielä nälkä, vaikka kello oli jo miltei kymmenen. (k) | Yksi on yhä Winnipeg, kahdesta muusta minulla ei ole lupa puhua. (l) | Ohjaajan kertoman mukaan hänellä ei ollut tarkoitus lähteä lentämään. (E) | Minulla ei ollut hyvä olo. (k) ~ paha mieli. | vrt. Minulla ei ole mikään kiire ~ mitään kiirettä.

-VISK

Toinen:

Partitiivisubjektillinen kieltolause ilmaisee, että koko tilanne kielletään; esim. olla-verbin yhteydessä kielto koskee subjektin tarkoitteen olemassaoloa (a), näkyä- ja kuulua-verbien yhteydessä tarkoitteen ilmaantumista näköpiiriin (b). Nominatiivisubjektillisessa kieltolauseessa on kiellon fokuksena jokin muu osa lauseesta kuin subjekti (d). Lauseella ei silloin kielletä subjektin tarkoitteen olemassaoloa vaan esim. sen oleminen tietyssä paikassa, sen määrä, sen jokin ominaisuus tai sen kategoria. Näitä nominatiivisubjektillisen lauseen kiellon fokuksen tulkintoja havainnollistetaan ryhmässä (e) vaan-ilmausten avulla (» § 1618).

(d)

Uskon ettei ole olemassa vain tämä yksi elämä, vaan jatkamme kehitystä. (l) | – Mä päätinkin yllättää, Ilpo sanoi, kun paketista ei tullutkaan pannu. (k)

(e)

Hän ei enää olisi täällä [vaan jossakin muualla]. | Ei ole olemassa vain tämä yksi elämä [vaan useampia mahdollisia]. | Minulla ei ole siniset silmät [vaan harmaat]. | Alussa ei ollut sana vaan jokin kemiallinen olio, joka pystyi monistumaan. (l)

Muita alapeukkuja?

Jatkan vielä.

"Minulla ei ole kauniit kasvot." verbinjälkeinen substantiivilauseke on nominatiivissa. "Minulla ei ole kauniita kasvoja." eli partitiivi ontuu (on väärin).

Vierailija kirjoitti:

Minulla on hyvä perse

Minulla ei ole hyvä perse

Minulla ei ole hyvää persettä. Minulta saa vain hyvää persettä.

Kuulin muuten juuri äsken yhden tytön sanovan "Mulla ei ole puhdasta ihoa." Tarkoittaen sitä, että hänellä on akne.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko se murrealuekohtainen asia, kumpaa pääasiallisesti käytetään puheessa.

Voi olla, mutta tämä keskustelu koskee kai sitä, miten asia on kirjakielessä.

Jälkimmäinen on oikein.

Vierailija kirjoitti:

Jälkimmäinen on oikein.

Eihän ole.

Joku tuolla selittikin asian Ison Suomen Kieliopin sanoin, mutta väännetään nyt muutamalla esimerkillä ja vähän toista kautta.

"Minulla ei ole pitkiä hiuksia."

"Minulla ei ole puhdasta ihoa." (Hyvä esimerkki, kiitos jollekin kommentoijalle!)

"Minulla ei ole kauniita kasvoja." (Tämäkin oli jo.)

"Minulla ei ole pientä peukaloa."

"Minulla ei ole suurta penistä."

Kuuletteko nyt? Nominatiivi on oikein, koska on kyse niin rajatusta asiasta. Ja perusteellisempi selitys löytyy ylhäältä.

Tämä ei ole mielipidekysymys, paitsi jos puhutaan murteista. Nyt puhuttiinkin kieliopista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole musta auto.

Minulla ei ole mustaa autoa.

Eikö tuo jälkimmäinen ole aika selvästi parempi?

Tässä ensimmäinen on väärin ja jälkimmäinen on oikein.

Aloituksessa molemmat ovat oikein.

Ja millä perusteella näin? Kun naama- ja auto-lauseet ovat täysin samanlaiset rakenteiltaan, niin miksi toisessa tuo on oikein ja toisessa ei?

Koska naamoja on jokaisella vain yksi, mutta autoja voi olla mahdollisesti useampia. En muista, miten tämä kieliopillisesti perustellaan, mutta tästä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Kuulin muuten juuri äsken yhden tytön sanovan "Mulla ei ole puhdasta ihoa." Tarkoittaen sitä, että hänellä on akne.

Tämähän tarkoittaisi sitä, että hänellä ei ole puhdasta ihoa missään, vaikka hän varmasti tarkoitti, että aknen takia hänellä ei ole yleisesti ottaen puhdas iho.

Olen ruma.

Turun Murre, hau...

Minusta tuntuu, että jos minulla ei ole kaunis naama, niin se tarkoittaa, ettei oma naamani ole kaunis. Jos taas minulla ei ole kaunista naamaa, niin se tarkoittaa, ettei minulla ole ylipäätään lainkaan kaunista naamaa (hallussani), ei omaani eikä kenenkään muun. Eli käytännössä molemmat ovat oikein.

En jaksanut lukea mitä muut ovat vastanneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulin muuten juuri äsken yhden tytön sanovan "Mulla ei ole puhdasta ihoa." Tarkoittaen sitä, että hänellä on akne.

Tämähän tarkoittaisi sitä, että hänellä ei ole puhdasta ihoa missään, vaikka hän varmasti tarkoitti, että aknen takia hänellä ei ole yleisesti ottaen puhdas iho.

Mietipä vielä. Jos sinulla olisi yksi matto ja sanoisit, ettei sinulla ole puhdasta mattoa, niin tuskinpa tarkoittaisit, että mattosi on joka kohdasta likainen. Ihan hyvin se voisi tarkoittaa, että matossa on vain yksi tahra.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole musta auto.

Minulla ei ole mustaa autoa.

Eikö tuo jälkimmäinen ole aika selvästi parempi?

No ei ole verrannollinen naamaan.   Molemmat muodot ovat oikein.  Riippuu asia yhteydestä.

Minulla ei ole musta auto, vaan valkoinen.

Minulla ei ole mustaa autoa, jolla tekisin vaikutuksen naiseeni.

Kuinka moni tuollaista lausetta edes käyttää.