Mies haluaa edetä rauhassa, itse olisin jo valmis etenemään
Itse haluaisin edetä nopeammin, edes oikeasti suunnitella tulevaa, ja mietin että hukkaanko vain alkaa jos mies sitten jossain vaiheessa ei haluakaan mitään vakavampaa.
Yritän pitää aivot kevyt tapailu-moodissa, mutta vaikeaa on. Helpointa jos pitää vähän etäisyyttä ja ei anna ihan kaikkea itsestään. Pelkään vain että tätä menoa etäännyn niin että kohta on ihan sama vaikka ei enää edetäkkään minnekään.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että ei oikeasti ole kiinnostunut sinusta ja saattaa ehkä pyörittää muitakin naisia.
Minulla ihmiset jotka ovat päätyneet poikaystäviksi ovat halunneet seurustella jo parissa viikossa. Ja muuttaa yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen.(Itselleni vähän liian nopeasti eteneviä jopa 😅)
Miehet näyttää sen jos niitä kiinnostaa, ja jos ei näytä niin ei kannata tuhlata sellaiseen aikaa.
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista kaikilla miehillä ole... Minä esimerkiksi olen kokenut menneisyydessä aika rankkoja parisuhteita (pettämistä, sairaalloista mustasukkaisuutta ja jopa väkivaltaa), ja tästä johtuen olen nykyään melko varovainen siitä ketä päästän lähelleni.
Haluaisin todellakin tutustua rauhassa toiseen, eikä se siis tarkoita ettenkö olisi tarpeeksi kiinnostunut tästä ihmisestä. Se on tosin tullut tässä viime vuosien treffailujen aikana valitettavasti melko selväksi, että monella ei ole intoa tai kärsivällisyyttä siihen hitaampaan etenemiseen.
Että et voi traumojesi takia kutsua suhdetta seurusteluksi, vaan vähättelet toisen merkitystä itsellesi kutsumalla toista tapailukumppaniksi, mikä antaa ymmärtää, että tapailet muitakin?
Nyt on kyllä jäätävän hyvä taktiikka, joka takaa sinulle uusia pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että ei oikeasti ole kiinnostunut sinusta ja saattaa ehkä pyörittää muitakin naisia.
Minulla ihmiset jotka ovat päätyneet poikaystäviksi ovat halunneet seurustella jo parissa viikossa. Ja muuttaa yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen.(Itselleni vähän liian nopeasti eteneviä jopa 😅)
Miehet näyttää sen jos niitä kiinnostaa, ja jos ei näytä niin ei kannata tuhlata sellaiseen aikaa.
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista kaikilla miehillä ole... Minä esimerkiksi olen kokenut menneisyydessä aika rankkoja parisuhteita (pettämistä, sairaalloista mustasukkaisuutta ja jopa väkivaltaa), ja tästä johtuen olen nykyään melko varovainen siitä ketä päästän lähelleni.
Haluaisin todellakin tutustua rauhassa toiseen, eikä se siis tarkoita ettenkö olisi tarpeeksi kiinnostunut tästä ihmisestä. Se on tosin tullut tässä viime vuosien treffailujen aikana valitettavasti melko selväksi, että monella ei ole intoa tai kärsivällisyyttä siihen hitaampaan etenemiseen.
Että et voi traumojesi takia kutsua suhdetta seurusteluksi, vaan vähättelet toisen merkitystä itsellesi kutsumalla toista tapailukumppaniksi, mikä antaa ymmärtää, että tapailet muitakin?
Nyt on kyllä jäätävän hyvä taktiikka, joka takaa sinulle uusia pettymyksiä.
Oletpa sinä kyyninen
Sinkkumies - En hän, jota kommentoit
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisilla on niin kiire siihen rakkauteen?
Kiire saada väännettyä formaatti-kersa ja sille laskulle maksaja
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisilla on niin kiire siihen rakkauteen?
Ja entä miksi ni-in monella miehellä halu päästä harrastamaan seksiä paljaalla mutta ei halua saada lapsia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että ei oikeasti ole kiinnostunut sinusta ja saattaa ehkä pyörittää muitakin naisia.
Minulla ihmiset jotka ovat päätyneet poikaystäviksi ovat halunneet seurustella jo parissa viikossa. Ja muuttaa yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen.(Itselleni vähän liian nopeasti eteneviä jopa 😅)
Miehet näyttää sen jos niitä kiinnostaa, ja jos ei näytä niin ei kannata tuhlata sellaiseen aikaa.
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista kaikilla miehillä ole... Minä esimerkiksi olen kokenut menneisyydessä aika rankkoja parisuhteita (pettämistä, sairaalloista mustasukkaisuutta ja jopa väkivaltaa), ja tästä johtuen olen nykyään melko varovainen siitä ketä päästän lähelleni.
Haluaisin todellakin tutustua rauhassa toiseen, eikä se siis tarkoita ettenkö olisi tarpeeksi kiinnostunut tästä ihmisestä. Se on tosin tullut tässä viime vuosien treffailujen aikana valitettavasti melko selväksi, että monella ei ole intoa tai kärsivällisyyttä siihen hitaampaan etenemiseen.
Että et voi traumojesi takia kutsua suhdetta seurusteluksi, vaan vähättelet toisen merkitystä itsellesi kutsumalla toista tapailukumppaniksi, mikä antaa ymmärtää, että tapailet muitakin?
Nyt on kyllä jäätävän hyvä taktiikka, joka takaa sinulle uusia pettymyksiä.
Oletpa sinä kyyninen
Sinkkumies - En hän, jota kommentoit
En ole kyyninen, realistinen vain.
Pitkä hidas tapailu, joka ei tunnu etenevän mihinkään, saa normaalin ihmisen uskomaan, ettei toinen välitä oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisilla on niin kiire siihen rakkauteen?
Ja entä miksi ni-in monella miehellä halu päästä harrastamaan seksiä paljaalla mutta ei halua saada lapsia..
Billun ronklaus hommat on vänkää mutta billukakkojen makselu ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että ei oikeasti ole kiinnostunut sinusta ja saattaa ehkä pyörittää muitakin naisia.
Minulla ihmiset jotka ovat päätyneet poikaystäviksi ovat halunneet seurustella jo parissa viikossa. Ja muuttaa yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen.(Itselleni vähän liian nopeasti eteneviä jopa 😅)
Miehet näyttää sen jos niitä kiinnostaa, ja jos ei näytä niin ei kannata tuhlata sellaiseen aikaa.
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista kaikilla miehillä ole... Minä esimerkiksi olen kokenut menneisyydessä aika rankkoja parisuhteita (pettämistä, sairaalloista mustasukkaisuutta ja jopa väkivaltaa), ja tästä johtuen olen nykyään melko varovainen siitä ketä päästän lähelleni.
Haluaisin todellakin tutustua rauhassa toiseen, eikä se siis tarkoita ettenkö olisi tarpeeksi kiinnostunut tästä ihmisestä. Se on tosin tullut tässä viime vuosien treffailujen aikana valitettavasti melko selväksi, että monella ei ole intoa tai kärsivällisyyttä siihen hitaampaan etenemiseen.
Että et voi traumojesi takia kutsua suhdetta seurusteluksi, vaan vähättelet toisen merkitystä itsellesi kutsumalla toista tapailukumppaniksi, mikä antaa ymmärtää, että tapailet muitakin?
Nyt on kyllä jäätävän hyvä taktiikka, joka takaa sinulle uusia pettymyksiä.
Oletpa sinä kyyninen
Sinkkumies - En hän, jota kommentoit
En ole kyyninen, realistinen vain.
Pitkä hidas tapailu, joka ei tunnu etenevän mihinkään, saa normaalin ihmisen uskomaan, ettei toinen välitä oikeasti.
Kyllä. Olen samaa mieltä. - Tai siis tarkoitan, että turhauttavinta on epätietoisuus. Se kun joutuu arvailemaan ja enemmän ja vähemmän onnistuneesi tulkitsemaan, että mitä toinen oikeasti haluaa. - Tiedän kokemuksesta ei aina ole helppoa olla se, joka anaa pakin. Mutta ei ole myöskään elää ja olla epätietoisuudessa. - - - Ja vasa myöhemmin tajuta, että miten sokea ja tunnoton sitä oli, kun ei jälkeenpäin kasoen selvisä ja ymmärrettävistä merkeistä tajunnut, että 2. ei halua samaa kuin, mitä itse.
Mutta hieman hämmentäviä ovat myös he, jotka -nyt hieman kärjistäen.- haluaisivat kokea ja saada kaiken tässä ja nyt.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että ei oikeasti ole kiinnostunut sinusta ja saattaa ehkä pyörittää muitakin naisia.
Minulla ihmiset jotka ovat päätyneet poikaystäviksi ovat halunneet seurustella jo parissa viikossa. Ja muuttaa yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen.(Itselleni vähän liian nopeasti eteneviä jopa 😅)
Miehet näyttää sen jos niitä kiinnostaa, ja jos ei näytä niin ei kannata tuhlata sellaiseen aikaa.
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista kaikilla miehillä ole... Minä esimerkiksi olen kokenut menneisyydessä aika rankkoja parisuhteita (pettämistä, sairaalloista mustasukkaisuutta ja jopa väkivaltaa), ja tästä johtuen olen nykyään melko varovainen siitä ketä päästän lähelleni.
Haluaisin todellakin tutustua rauhassa toiseen, eikä se siis tarkoita ettenkö olisi tarpeeksi kiinnostunut tästä ihmisestä. Se on tosin tullut tässä viime vuosien treffailujen aikana valitettavasti melko selväksi, että monella ei ole intoa tai kärsivällisyyttä siihen hitaampaan etenemiseen.
Tämä täällä toinen samanlainen. Katkeria aiempia kokemuksia ja lapset tehtynä joten mihin enää on kiire?
Vaikka aina sanotaan, että miehet haluavat nopeasti äitipuolen lapsilleen niin eivät ne yh-naiset tai vastaavassa tilanteessa olevat naiset ole yhtään sen kärsivällisempiä. Heti pitäisi olla "jakamassa arkea täysillä" tai "kokemassa yhteistä kumppanuutta" tai "järkevää talouden jakamista". Eli hirveällä kiirellä uusperhettä kasaan ja samaan hengenvetoon kuitenkin kiljutaan, että lapsilla on jo isä ja rahaa en tarvii kun hoidan omat kulut.
En nyt viitsi liian tarkkoja yksityiskohtia kertoa, mutta kavereita on oltu pitkään ja tilanne kehittynyt siitä. Että aika hyvin tunnetaan jo toisemme, siksikään en ymmärrä miksi pitää pitää käsijarrua päällä.
Kaipaan läheisyyttä (henkistä ja fyysistä) ja ihmistä rinnalleni arkeen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että ei oikeasti ole kiinnostunut sinusta ja saattaa ehkä pyörittää muitakin naisia.
Minulla ihmiset jotka ovat päätyneet poikaystäviksi ovat halunneet seurustella jo parissa viikossa. Ja muuttaa yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen.(Itselleni vähän liian nopeasti eteneviä jopa 😅)
Miehet näyttää sen jos niitä kiinnostaa, ja jos ei näytä niin ei kannata tuhlata sellaiseen aikaa.
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista kaikilla miehillä ole... Minä esimerkiksi olen kokenut menneisyydessä aika rankkoja parisuhteita (pettämistä, sairaalloista mustasukkaisuutta ja jopa väkivaltaa), ja tästä johtuen olen nykyään melko varovainen siitä ketä päästän lähelleni.
Haluaisin todellakin tutustua rauhassa toiseen, eikä se siis tarkoita ettenkö olisi tarpeeksi kiinnostunut tästä ihmisestä. Se on tosin tullut tässä viime vuosien treffailujen aikana valitettavasti melko selväksi, että monella ei ole intoa tai kärsivällisyyttä siihen hitaampaan etenemiseen.
Tämä täällä toinen samanlainen. Katkeria aiempia kokemuksia ja lapset tehtynä joten mihin enää on kiire?
Vaikka aina sanotaan, että miehet haluavat nopeasti äitipuolen lapsilleen niin eivät ne yh-naiset tai vastaavassa tilanteessa olevat naiset ole yhtään sen kärsivällisempiä. Heti pitäisi olla "jakamassa arkea täysillä" tai "kokemassa yhteistä kumppanuutta" tai "järkevää talouden jakamista". Eli hirveällä kiirellä uusperhettä kasaan ja samaan hengenvetoon kuitenkin kiljutaan, että lapsilla on jo isä ja rahaa en tarvii kun hoidan omat kulut.
Mikä sitten ongelma jos maksavat kulunsa itse (kuten aikuiset yleensäkin) ja isä on kuvioissa ottamassa puolet vastuusta lapsista? Aika moni aikuinen haluaa nimenomaan toista jakamaan arkea ja elämää, ei se nyt niin rikollinen toive ole. Sitten lähdetään eri teille jos halutaan eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa että ei oikeasti ole kiinnostunut sinusta ja saattaa ehkä pyörittää muitakin naisia.
Minulla ihmiset jotka ovat päätyneet poikaystäviksi ovat halunneet seurustella jo parissa viikossa. Ja muuttaa yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen.(Itselleni vähän liian nopeasti eteneviä jopa 😅)
Miehet näyttää sen jos niitä kiinnostaa, ja jos ei näytä niin ei kannata tuhlata sellaiseen aikaa.
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista kaikilla miehillä ole... Minä esimerkiksi olen kokenut menneisyydessä aika rankkoja parisuhteita (pettämistä, sairaalloista mustasukkaisuutta ja jopa väkivaltaa), ja tästä johtuen olen nykyään melko varovainen siitä ketä päästän lähelleni.
Haluaisin todellakin tutustua rauhassa toiseen, eikä se siis tarkoita ettenkö olisi tarpeeksi kiinnostunut tästä ihmisestä. Se on tosin tullut tässä viime vuosien treffailujen aikana valitettavasti melko selväksi, että monella ei ole intoa tai kärsivällisyyttä siihen hitaampaan etenemiseen.
Tämä täällä toinen samanlainen. Katkeria aiempia kokemuksia ja lapset tehtynä joten mihin enää on kiire?
Vaikka aina sanotaan, että miehet haluavat nopeasti äitipuolen lapsilleen niin eivät ne yh-naiset tai vastaavassa tilanteessa olevat naiset ole yhtään sen kärsivällisempiä. Heti pitäisi olla "jakamassa arkea täysillä" tai "kokemassa yhteistä kumppanuutta" tai "järkevää talouden jakamista". Eli hirveällä kiirellä uusperhettä kasaan ja samaan hengenvetoon kuitenkin kiljutaan, että lapsilla on jo isä ja rahaa en tarvii kun hoidan omat kulut.
Mikä sitten ongelma jos maksavat kulunsa itse (kuten aikuiset yleensäkin) ja isä on kuvioissa ottamassa puolet vastuusta lapsista? Aika moni aikuinen haluaa nimenomaan toista jakamaan arkea ja elämää, ei se nyt niin rikollinen toive ole. Sitten lähdetään eri teille jos halutaan eri asioita.
Ongelam on esimerkksi siinä, että moni haluaa ja -minusta perustellusti-, että kumppani on valmis maksamaan ja kustantamaan toisinaan muutakin kuin vain omat kulunsa.
Vierailija kirjoitti:
En nyt viitsi liian tarkkoja yksityiskohtia kertoa, mutta kavereita on oltu pitkään ja tilanne kehittynyt siitä. Että aika hyvin tunnetaan jo toisemme, siksikään en ymmärrä miksi pitää pitää käsijarrua päällä.
Kaipaan läheisyyttä (henkistä ja fyysistä) ja ihmistä rinnalleni arkeen.
Ap
Olet "outo lintu". Itse miehenä olen samanlainen, mutta naiset on sitä mieltä että läheisyys kuuluu vain vakavaan suhteeseen. Miten tulee vakavaa suhdetta jos ei läheisyyttä? Enkä nyt tarkoita pelkkää sekstailua läheisyydellä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt viitsi liian tarkkoja yksityiskohtia kertoa, mutta kavereita on oltu pitkään ja tilanne kehittynyt siitä. Että aika hyvin tunnetaan jo toisemme, siksikään en ymmärrä miksi pitää pitää käsijarrua päällä.
Kaipaan läheisyyttä (henkistä ja fyysistä) ja ihmistä rinnalleni arkeen.
Ap
Jos olette molemmat lapsettomia eikä mitään töihin tai asumiseen liittyviä isoja tekijöitä ole, niin on tietysti mahdollista ettei mies ole yhtä innostunut kuin sinä tai ei halua mitään perinteistä parisuhdetta. Sinun pitää nostaa kissa pöydälle ja käydä asia miehen kanssa läpi. Päättyy se sitten eroon tai ei. Minusta vuotta voi pitää sellaisena rajapyykkinä lapsettomien ihmisten välisessä suhteessa. Siinä vaiheessa kyllä tietää haluaako syventää suhdetta vai pitää sen olemassa olevalla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt viitsi liian tarkkoja yksityiskohtia kertoa, mutta kavereita on oltu pitkään ja tilanne kehittynyt siitä. Että aika hyvin tunnetaan jo toisemme, siksikään en ymmärrä miksi pitää pitää käsijarrua päällä.
Kaipaan läheisyyttä (henkistä ja fyysistä) ja ihmistä rinnalleni arkeen.
Ap
Olet "outo lintu". Itse miehenä olen samanlainen, mutta naiset on sitä mieltä että läheisyys kuuluu vain vakavaan suhteeseen. Miten tulee vakavaa suhdetta jos ei läheisyyttä? Enkä nyt tarkoita pelkkää sekstailua läheisyydellä.
Noh, tarvin läheisyyttä paljon ja se ei onnistu riittävän suurissa määrin vain tapaillessa. Ja tarkoitan nyt sekstailua, vaikka nautin toki suuresti myös kaikesta muusta kosketuksesta arjessa. Se lataa mun akkuja ja tuntuu että käyn puoliteholla ilman sitä.
Ap
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista kaikilla miehillä ole... Minä esimerkiksi olen kokenut menneisyydessä aika rankkoja parisuhteita (pettämistä, sairaalloista mustasukkaisuutta ja jopa väkivaltaa), ja tästä johtuen olen nykyään melko varovainen siitä ketä päästän lähelleni.
Haluaisin todellakin tutustua rauhassa toiseen, eikä se siis tarkoita ettenkö olisi tarpeeksi kiinnostunut tästä ihmisestä. Se on tosin tullut tässä viime vuosien treffailujen aikana valitettavasti melko selväksi, että monella ei ole intoa tai kärsivällisyyttä siihen hitaampaan etenemiseen.