Itken, kun näen lahjakeräyksen merkkipäiville

Noista voi päättää työyhteisöissä ettei kerätä kellekään mitään. Yhteisön päätös.

Noin on tehty monissa työpaikoissa.  Itse kielsin tomerasti ettei mulle saa kerätä missään mitään,

mutta silti olivat keränneet. Omassa yksikössä ja koko talossa.

Mä ymmärrän tämän täysin! Tosi kurja tunne olla ainoa joka jää ilman. En usko, että kyse on siitä että olisit epäpidetty. Uskon, että koronalla ja poikkeusajalla oli tekemistä asian kanssa. Olisitkohan voinut kysyä joltain tästä?

Kamala tilanne varsinkin jos olet itse aiemmin osallistunut muiden keräyksiin. Ethän sä nyt jatkossa laita euroakaan muiden keräysiin? Osoittaako ne sulle muillakin tavoin mieltä töissä?

Ootko vakkari vai sijainen? Mulla oli sama, silloin ku vielä tein sijaisuuksia päivähoidossa. Ite osallistuin aina kaikkiin kissanristiäisiin, muttei mulle koskaan kerätty mitään. Ei edes silloin, ku ilmoitin häipyväni huvipuistoon.

Toi on kyllä työpaikkakiusaamista...

Älä nyt ainakaan itse enää osallistu muiden keräyksiin eurollakaan!

Minä kyllä nostaisin kissan pöydälle, eihän se nyt noin voi olla.   Ei voi ketään jättää välistä, jos kerran tuollainen tapa on.

Eri asia sitten, että nämä keräykset on kyllä mielestäni jotenkin menneen maailman juttuja...

No, vähänkään fiksumpi varmaan nyt jättäisi osallistumatta noihin keräyksiin, jos sinullekkaan ei sellaista järjestetty?

Tarviiko sitä joka asiasta olla itkua vääntämässä? Oletko sinä siellä tekemässä töitä, vai keräämässä tykkäyksiä työkavereilta?

Oletko kusipää?

Kuka ne muiden keräykset aloittaa? Meillä sihteeri, ja todellakin kaikille kerätään, koska sihteeri tietää merkkipäivät.

No voi helkkari. Tuo on oikeasti karua.

Vierailija kirjoitti:

Toi on kyllä työpaikkakiusaamista...

Älä nyt ainakaan itse enää osallistu muiden keräyksiin eurollakaan!

Tällaisia erikoisia työpaikkakiusaamisen muotoja on kyllä monia. Itse aikoinaan eräässä työpaikoissa jäin aina ulkopuoliseksi, kun työ"kaverit" leipoivat työajalla (!) (emme olleet keittiö emmekä ravintola-alalla) ja söivät yhteistyökummpaneiltamme saamiaan herkkuja. Ruokailuhuone oli kaukana työpisteestäni ja muut pinuivat sinne kertomatta minulle mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on kyllä työpaikkakiusaamista...

Älä nyt ainakaan itse enää osallistu muiden keräyksiin eurollakaan!

Tällaisia erikoisia työpaikkakiusaamisen muotoja on kyllä monia. Itse aikoinaan eräässä työpaikoissa jäin aina ulkopuoliseksi, kun työ"kaverit" leipoivat työajalla (!) (emme olleet keittiö emmekä ravintola-alalla) ja söivät yhteistyökummpaneiltamme saamiaan herkkuja. Ruokailuhuone oli kaukana työpisteestäni ja muut pinuivat sinne kertomatta minulle mitään. 

painuivat siis. Ja kaikki ainekset olivat siis lahjoituksena saatuja, kukaan ei ollut tuonut omiaan. Suurin osa oli kaikkea valmita, mm. suklaarasioita jne.

Mulle kävi just sama viime lokakuussa. Täytyy myöntää, että korpeaa vieläkin. Jo helmikuussa oli seuraavan 50 täyttävän keräyslista sähköpostissa.

Rahaa en kaipaa, mutta olis ne voineet kortin laittaa porukalla. No, liikaa vaadittu sekin. Mulla on jatkossa lompakko suljettuna keräyksissä.

Onkohan tämä edes totta, jos, niin kysyisin muistamiseni perään. Oletko ollut työpaikkakiusaaja, työyhteisön myyrä tai mikä, kyllä tällaisen ulkopuolelle jäämisenä täytyy olla jokin syy, selitys, tapahtuma tai mikä, oletko varma, että olet itse osallistunut keräyksiin?

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi just sama viime lokakuussa. Täytyy myöntää, että korpeaa vieläkin. Jo helmikuussa oli seuraavan 50 täyttävän keräyslista sähköpostissa.

Rahaa en kaipaa, mutta olis ne voineet kortin laittaa porukalla. No, liikaa vaadittu sekin. Mulla on jatkossa lompakko suljettuna keräyksissä.

Niin pitääkin olla tuollaisen jälkeen. Onko ne sulle muutenkin v-mäisiä töissä vai oliko tuo eka osoitus siitä?

Kerro asiasta esimiehellesi ja ehdota, että keräykset siirrettäisiin yhden henkilön tehtäväksi ja hänellä olisi velvollisuus selvittää, kuka haluaa keräyksen ja kuka ei. Tietoturva pitää vaan huomioida eli henkilöllä on oltava oikeus raporttiin, mistä näkee koko vuoden merkkipäivät. Sikäli homma kuuluisi esimiehelle, joka voisi käskeä sihteerin / vastuuhenkilön sitten aina toimimaan kuten halutaan.

Esimiehen pitäisi kyllä myös huomata tällainen ja huolehtia, että tiimissä kohdellaan kaikkia tasa-arvoisesti. Minusta kuulostaa ikävältä, haisee kiusaamiselta tai moukkamaisuudelta ja siltä, ettei esimies ole tehtäviensä tasolla.

Jos esimies ei reagoi asiallisesti niin ota yhteyttä hänen esimieheensä. Voit myös jutella työterveydessä ja kertoa pahasta mielestä.

Ymmärrän hyvin, että olet pahoittanut mielesi. *Etähalaus*

Naisethan ei koskaan kerro ikäänsä.

Arvelisin, että työkaverisi eivät tienneet syntymäpäivääsi eikä ikääsi!  Kun toisille taas kerätään rahaa, voit

siinä yhteydessä kevyesti napauttaa, että et osallistu, koska se ei tapahtunut omallakaan kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Arvelisin, että työkaverisi eivät tienneet syntymäpäivääsi eikä ikääsi!  Kun toisille taas kerätään rahaa, voit

siinä yhteydessä kevyesti napauttaa, että et osallistu, koska se ei tapahtunut omallakaan kohdalla.

Ei vaan ottaa ihan tavallisesti puheeksi! Että minullakin oli juuri merkkipäivä, eiköhän sihteeri nähnyt listastaan, tms

Minä ehdin samassa työyhteisössä täyttää kahdesti pyöreitä. Molemmilla kerroilla ilmoitin esimiehelle, että en juhli enkä ota vastaan minkäänlaisia huomionosoituksia. Ainoastaan pidin ne ves:n sallimat vapaapäivät. Kunta kuulemma lahjoitta jonkunlaisen rahasumman pyöreitä täyttäville henkilöstön jäsenille. Koska en juhlinut, en myöskään ottanut vastaan kunnan lahjuksia, mitä esimies ei käsittänyt lainkaan. Sanoin, että periaatteeni on "ei juhlia, ei lahjoja" ja sitä noudatin. Kun sitten jäin eläkkeelle, ilmoitin taas, että mitään huomionosoituksia en halua. Sanoin sen varsin selkeästi esimiehelle ja kehotin häntä ilmoittamaan sen myös kollegoille. Mitä lie sanonut, mutta eihän se niin mennyt. Kihisin mielessäni raivosta. En ole koskaan halunnut olla huomion keskipiste enkä halunnut olla sitä myöskään viimeisenä työpäivänäni. Miksi ei riitä, että ihminen tekee työnsä ja todeta sitten, että "mauri tehnyt tehtävänsä, mauri saa mennä". Mutta en minä muita kiellä juhlimasta omia merkkipäiviään. Edellä kerrottu koskee vain minua.