"Yksi jätkistä" -naiset ihmetyttää

Itse olen miesvaltaisella alalla, aika sellainen huomaamaton nörtti, joten seuraan kaikkea sivusta. Yksi jätkistä naiset ovat kaikkein kovimpia naisia juoruamaan ja puhumaan pahaa muista. Mutta kun he laittavat siihen kiro- ja haukkumasanoja mukaan, se onkin niin äijämäistä ja muiden naisten juoruilutaipumusta haukutaan näin. Miehethän tekevät juuri näin. Joka väittää, ettei miehet puhu pahaa muista seläntakana, on kyllä tyhmä, kuuro tai sitten vaan sinisilmäinen hölmö. 90 % miehistä puhuu muista pahaa. 

Koetin tässä käydä läpi kaikkia tuntemiani miehiä ja miettiä edes yhden, jonka en ole yhtään kertaa kuullut sanovan mitään negatiivista muista ihmisistä. Mieleen tuli yksi, hänellä on aspergerin syndrooma. Hän on sitä sorttia, joka ei sano päin naamaakaan, vaan on osannut opetella olemaan hiljaa.  

Mä oon aina ollut yks äijistä.

Pienenä ei ollut kuin poikia kavereina, koska lähiseudulla ei asunut tyttöjä. Koulussa oli kaverina sekä tyttöjä, että poikia. Nyt oon ollut työelämässä melkein 20v, miesvaltaisella alalla ja siis työkavereina miehiä.

Mun mielestä miesten kanssa on vaan niin paljon helpompi tehdä töitä. Ei oo kuppikuntia ja sanotaan heti, jos joku asia vaivaa.

Koskaan en oo kyllä edes ajatellu, että haluaisin miesten huomiota. Ja jokainen äijä tuntuu ihan vaan kaverilta, jonka kanssa voi puhua ihan mistä vaan. Ei se kyllä oo mitään huomio hakua...

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 07:10"]

Mä oon aina ollut yks äijistä. Pienenä ei ollut kuin poikia kavereina, koska lähiseudulla ei asunut tyttöjä. Koulussa oli kaverina sekä tyttöjä, että poikia. Nyt oon ollut työelämässä melkein 20v, miesvaltaisella alalla ja siis työkavereina miehiä. Mun mielestä miesten kanssa on vaan niin paljon helpompi tehdä töitä. Ei oo kuppikuntia ja sanotaan heti, jos joku asia vaivaa. Koskaan en oo kyllä edes ajatellu, että haluaisin miesten huomiota. Ja jokainen äijä tuntuu ihan vaan kaverilta, jonka kanssa voi puhua ihan mistä vaan. Ei se kyllä oo mitään huomio hakua...

[/quote]

Tummentamani kohta, ei pidä paikkaansa. On ihan konkreettisesti nyt omalla työpaikalla isompikin asia nähty, kun pomo ei saa kutsuja eräältä miespuoliselta projektinvetäjältä kokouksiin, vaikka pitäisi tulla ja ne ovat sopimuksessakin. Syytä ei tiedetä. Eikä mun pomo saa sanottua negatiivisia asioita oikein kellekään. Kuulemma oli yhden työntekijän kohdalla kuukauden miettinyt, että miten sanoisi, ettei ole työpanokseen tyytyväinen, pomo siis! Nyt se on pari vuotta puhunut, että lopettaa yhteistyön yhden porukan kanssa, joka maksaa laskut hitaasti ja taas me tehdään niille; juuri aloitettiin uusi. En todellakaan allekirjoita tuota, koska muilla työpaikoilla on ollut samanlaista. Kyllä minä vaan olen mesten kuullut monessa paikassa nurisevan tyytymättömyyttään sekä työkavereihin että pomoon, mutta suoraan ei mitään sanota. 

Insinöörinainen

Itsekkin taidan vissiin olla "yksi jätkistä". Tai en nyt ihan, koska en näytä lesbolta.

En edes tiennyt tai hoksannut asiaa ennen kuin ystäväni(poika) sanoi että olen UKKO. :D ja samaten poikakaverin kaveri sanoi etten saa loukkaantua mutta olen aika poikamainen..
Samaa sanoi eksäkin(ei tykännyt). Eksä oli sellanen vässykkä että jopa minä olin häntä "äijämäisempi". Sanomattakin selvää että suhde ei kauan kestäny :D

Niin ja mulla on ollu sellanen kasvatus että on ihan normaalia jos on poikiakin kavereina. Äitini on hengannut koko nuoruutensa poikien kanssa ja ei oo tainnu omena kauas puusta pudota.. On mulla tyttöjäki kavereita mutta ammattikouluaikaan kaveripiiri ihan huomaamatta muuttui aika äijävaltaiseksi. Enkä tiennyt että se on väärin!! Enkä osannut hävetäkkään sitä ennen kuin alettiin haukkua huoraksi.

Olen alkanut alitajuisesti jännittämään tyttöseuraa, koska minut on niin monesti potkittu niistä porukoista pois... Kerrankin olin yhden kesän yhdessä ryyppyporukassa missä lisäkseni oli toinenkin tyttö, joka sitten juonitteli ja valehteli minut porukasta ulos! Kuulema hän on nykyäänkin ainut tyttö porukassa...Hän oli todella kaunis. En ymmärrä miksi oli sitten mustis.

Jännitän tyttöihin tutustumista, koska mulla on aina niin tyhmät jutut... Ja jotenki osa heistä vihaa mua jo ennen ku etes tutustuu!

Niin ja ainiin! Olen nykyään mielialalääkityksellä koska yhet tytöt keksi musta kaikkea paskaa vaikka olin aina kohtelias ja kiltti. Potkivat hekin mut porukasta pois jotta voisivat olla porukan ainoita tyttöjä... Heitä kuulema ahdisti olla mun kaa samassa huoneessa...

MIKSEI POJAT JA TYTÖT VOIS HENGAILLA KESKENENÄÄN ILMAN DRAAMAA?? molemmat oppisivat toisiltaan niin paljon. Ja ihmiset ois kivempia ja avoimempia.

Usein nämä "yksi jätkistä" - naiset ovat siinä porukassaan kylläkin kuin äitihahmoja pojille. Tekevät ruokaa ja huolehtivat. Olen myös huomannut että heillä ei juuri sananvaltaa ole porukassaan. Eli joutuvat olemaan hiljaa ja hymyileviä. Joten ei todellakaan ideaalitilanne.naurettavaa touhua.

Mun tytär on vähän tuollainen "hyvä jätkä". Suloinen, älykäs, aikaansaava, tomera ja kaikkien rakastama. Mutta - kaikki haluavat vain olla hänen ystäviään, ei niinkään parisuhteeseen. Monet miehet ovat sanoneet hänelle etteivät halua pilata hyvää ystävyyssuhdetta alkamalla seurustelemaan.

Ehkä peittää sillä epävarmuutta omasta itsestään - toisaalta kaipaa omaa rakasta mutta olemalla pelkkä kaveri ei pety.  Äitinä suren tätä vaikka tiedän että jonain päivänä joku mies tajuaa että ystävästä saa parhaan puolison, tässätapauksessa erinomaisen.

Musta tuntuu että vedän naisten kanssa nais-roolia. Menen vähän pienemmäksi kuin oikeasti olen. Puhun korrektimmin. Vaikka mulla on tällä hetkellä ystäväpiirissä lähinnä naisia, tuntuu etten osaa heidän kanssaan olla sellainen kuin oikeasti olen. Eivätkä todellakaan ole mitään kanoja enkä ajattele että naiset ovat tietynlaisia ja miehet tietynlaisia. Olen toivonut jo vuosia että saisin enemmän omanhenkisiä naiskavereita, mutta tuntuu että ne joiden kanssa mulla on eniten yhteistä on miehiä. Erityisen vaivaannuttavaa tämä on äitinä, koska tuntuu että mun pitäisi hankkia nimenomaan äitikavereita, koska jos hankkisin isäkavereita, sitä pidettäisiin jotenkin epäilyttävänä.

Mulle on aina toitotettu että olen hyvä jätkä ja kova jätkä ja mussa on munaa ja enemmän miestä ku monessa miehessä plaa plaa plaa, mun mielestä se on todella ankeaa paskaa. Jokanen ihminen on sellanen kuin on ja koen sen naissukupuolta vähättelevänä että sitä on jotenkin vähemmän nainen jos on tietynlainen.

Mutta tunnistan ap:n kuvaileman ihmistyypin. Yleensä heille on tärkeää että miehet kokevat heitä kohtaan seksuaalista vetoa, jolloin "yksi jätkistä"-vaikutelma menee pahasti penkin alle. Itse haluaisin juuri sen takia tutustua mieluummin naisiin kuin miehiin, ettei tule sitä ongelmaa että joku tuntee minuun asiaankuulumatonta vetoa vaikka haluaisin olla ihan puhtaasti vain ystävä.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2014 klo 00:18"]

Ketjussa on noussut esiin että naisissa olisi paljon ulkonäkökeskeisiä tyyppejä jotka puhuvat paljon vaatteista ja meikeistä. En tiedä missä näitä naisia on. Pienet tytöt ehkä puhuvat niistä, mutta oikeastiko aikuiset ihmiset? Mielestäni kaikenlaisesta voidaan jutella ja jutellaankin. Tukat, meikit ja vaatteet käydään joissain yhteyksissä läpi, mutta en ole koskaan kokenut että niistä erityisen paljon puhuttaisiin, joskaan ei myöskään vaieta.

ap

[/quote]

On niitä olemassa kuulemani mukaan, sellaisia naisia, joita miehet eivät kestä. Sänkyä lämmittämään voivat ottaakin, mutta pidemmän päälle tyhjäpäiset naiset eivät sytytä. Olen kuullut olevani virkistävä poikkeus hurtilla huumorillani ja sillä, että keskustelutaitoni yltävät keskivertonaista laajemmalle.

Minä olen ollut aina jätkäporukassa. Enkä ole edes hakeutunut tietoisesti jätkäporukkaan. Olen vain ihan pienestä pitäen leikkinyt poikapuolisten serkkujeni kanssa autoilla ja sotaa pihalla, kun taas tytöt jäivät sisälle usein leikkimään vauvoilla ja barbeilla ja kotia. Äitini yritti ostaa minulle nukkeja ja vaunuja, mutta yksinänikin leikin vain autoilla ja prätkähiirillä. Yläasteella ajelin iltaisin poikien kanssa mopoilla ja skoottereilla ja istuttiin autotalleilla. TOKI minulla oli tyttökavereitakin.

Koulussa olin paljonkin tyttöpuolisten kanssa. Mutta huomasin aina vaan ajautuvani poikaseurueeseen. Mutta ikinä en ole siltikään pitänyt itseäni yhtenä jätkistä. Yritän aina tehdä kontaktia uudessa suerueessa naispuolisiin, mutta huomaan vaan aina illan kuluessa että keskustelen sähköalasta tai vastaavasta jonkun miehen kanssa. Ystäväni, jopa naispuoliset kutsuvat minua omasta nimestä väännetyllä miehen nimellä. Työalanikin on miesvaltainen. Olen ainut naispuolinen täällä ja se on ihan okei. Edellisessä työpaikassa oli toinenkin nainen minun lisäkseni. Ja samalla aaltopituudella kanssani. Vähän jätkämäinen, mutta siltikin naisellinen. Kestetään rivo huumori ja lasketaan niitä jopa itse.

Olen usein yrittänyt saada naispuolisia ystäviä, koska miesystävilleni on usein ongelmana useat miespuoliset kaverit. Mutta ei vaan ajatukset kohtaa useimpienkaan naisten kanssa. Onneksi olen löytänyt muutaman hyvän ystävän myös naisista jotka jakavat samat kiinnostuksen kohteet, niin ei aina tarvi olla se outolintu nainen jätkäporukassa, mitä muut naiset sitten kyräilee.

193 jatkaa:

mulle itelle olis pääasia että olis hyviä kavereita jotka ymmärtää mua ja on samalla aaltopituudella, oli ne sitten miehiä tai naisia. Kuitenkin tuntuu että kun löydän jonkun sellaisen tyypin, se on aina mies, ja se ei ole OK mun miehelle, tai jos se on OK mun miehelle niin sitten se ei ole OK sen toisen tyypin naiselle. Turhauttavaa.

"Yksi jätkistä" kommentoi nyt vähän toisesta näkökulmasta tätä juttua:

Olen hyvin sosiaalinen luonteeltani, kasvanut veljien ja poikien ympäröimänä ja harrastanut lapsesta asti sellaisia juttuja joissa tytöt ovat harvassa. En ole erityisen feminiininen jos sillä tarkoitetaan hoivaamista tms. muuta stereotyyppistä kuten ulkonäkökeskeisyyttä. Mutten myöskään istu perinteiseen suomalaisen miehisyyden muottiinkaan, puhun mielelläni tunteistani ja analysoin asioita. Minä olen kasvanut miesten maailmaan ja viihdyn siellä varmaan siksi paremmin kuin naisten maailmassa. Mutta en tunnista tuota aloittajan stereotypiaa joka on mielestäni hyvin seksistinen ja jopa misogyyninen.

Olla se ainoa tyttö jätkien seurassa ei ole aina helppoa sille naiselle. Vaikka oltaisiin kuinka hyviä ystäviä niin kun joukossa testosteroni tiivistyy, on naisena minun ollut aina vaikeampi saada ääntäni kuuluviin kun puhutaan vaikka tekniikasta tai muista "miehisistä" aiheista. Ei väliä vaikka tietäisin enemmän, miesten pätemisen tarve toisilleen saavuttaa sellaiset mittasuhteet että vaihtoehtona on joko ruveta huutamaan kilpaa tai litkiä kaljaa hiljaa. Miesten homososiaalinen käyttäytyminen on pahimmillaan hyvinkin voimasuhteitten määrittelemää, haetaan hyväksyntää ja nostetaan omaa statusta. Ja jos paikalle sattuu joku ap:n kaltainen nainen, niin ei kyllä yhtään auta kun tietää että tossa tuon kaverin uusi tyttöystävä pitää minua jonain roolia vetävänä urpona kun suu louskeessa jauhaa Jokereiden nykytilanteesta. Kuule, niin ne miehetkin vetävät roolia kun on pakko!

Ja vaikka minua ja ystäviäni yhdistäisi vuodet, kiinnostuksen kohteet ja huumorintaju eikä sukupuoli ole porukassa muutenkaan mikään juttu niin aina välillä huomaan että sillä on merkitystä. Äitiys on esim. sellainen juttu josta on ihan oikeasti välillä vaikea puhua parhaittenkin miespuolisten ystävien kanssa sillä perspektiivi on niin armottoman erilainen. Oli kova paikka saada vauva ja huomata että parhaat ystäväni eivät tiedä mitään imetysvaikeuksista.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 12:33"]

Ja vaikka minua ja ystäviäni yhdistäisi vuodet, kiinnostuksen kohteet ja huumorintaju eikä sukupuoli ole porukassa muutenkaan mikään juttu niin aina välillä huomaan että sillä on merkitystä. Äitiys on esim. sellainen juttu josta on ihan oikeasti välillä vaikea puhua parhaittenkin miespuolisten ystävien kanssa sillä perspektiivi on niin armottoman erilainen. Oli kova paikka saada vauva ja huomata että parhaat ystäväni eivät tiedä mitään imetysvaikeuksista.

[/quote]

Kun sain esikoiseni, yhelläkään mun parhaalla naispuolisella ystävällä ei ollut lapsia. Tälläkin hetkellä vain yhdellä, ja tosta on jo viisi vuotta. Eli sehän ei ole mikään automaatio että jos on naispuolisia ystäviä niin sais vertaistukea. Sen sijaan mulla oli miespuolisia kavereita joiden kanssa pystyin jotain juttelemaan vanhemmuudesta, koska heillä oli lapsia, kylläkin jo vanhempia kuin omani.

193

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 12:33"]

Ja vaikka minua ja ystäviäni yhdistäisi vuodet, kiinnostuksen kohteet ja huumorintaju eikä sukupuoli ole porukassa muutenkaan mikään juttu niin aina välillä huomaan että sillä on merkitystä. Äitiys on esim. sellainen juttu josta on ihan oikeasti välillä vaikea puhua parhaittenkin miespuolisten ystävien kanssa sillä perspektiivi on niin armottoman erilainen. Oli kova paikka saada vauva ja huomata että parhaat ystäväni eivät tiedä mitään imetysvaikeuksista.

[/quote]

Kun sain esikoiseni, yhelläkään mun parhaalla naispuolisella ystävällä ei ollut lapsia. Tälläkin hetkellä vain yhdellä, ja tosta on jo viisi vuotta. Eli sehän ei ole mikään automaatio että jos on naispuolisia ystäviä niin sais vertaistukea. Sen sijaan mulla oli miespuolisia kavereita joiden kanssa pystyin jotain juttelemaan vanhemmuudesta, koska heillä oli lapsia, kylläkin jo vanhempia kuin omani.

193

[/quote]

197 vastaa: Ei tietenkään ole automaatio että kaikki naiset tietäisivät äitiydestä, ei siitä tässä ollut kysymys. Vaan siitä että tajusin väsyneenä vastasynnyttäjänä ja imetysvaivaisena että parhaat ystäväni jotka meille olivat tulleet katsomaan vauvaa, eivät oikeasti voineet ymmärtää kuinka rankka paikka se on kun ei pysty ruokkimaan omaa lastaan. Vertaisin sitä siihen että samalla tavalla minäkään en voi varmasti täysin tajuta miespuolisia ystäviäni jos heillä ilmenee impotenssiongelmia. Että sukupuoliero on juurikin kehollisuudessa ja raskaus, synnytys ja imetys ovat aika äärimmäisin esimerkki siitä. Vanhemmuudesta sen sijaan voin puhua hyvinkin syvällisiä miesten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 19:59"]

Muuten asiasta viidenteen. Miksi naiset ovat aina raivoissaan sille toiselle naiselle jos mies jää pettämisestä kiinni? Omalle miehelle ei olla mutta nainen haukutaan ja juuri niikuin tuossa yhdessä kommentissa mainittiin, kaivetaan kaikki paska esiin jne..mä olisin kyllä vihanen miehelleni jos se heittäis tosta vaan monen vuoden suhteen ku rukkasen seinään sen takia että sen molo halus törmätä johonki mihin päivä ei paista.

[/quote]

Miksi kaikki naiset aina... Minä en ollut. Ei kiinnostanut edes tietää niiden nimiä. Olin vaan saatanan vihainen miehelleni siitä että saattoi olla niin tyhmä.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 12:33"]

Olla se ainoa tyttö jätkien seurassa ei ole aina helppoa sille naiselle. Vaikka oltaisiin kuinka hyviä ystäviä niin kun joukossa testosteroni tiivistyy, on naisena minun ollut aina vaikeampi saada ääntäni kuuluviin kun puhutaan vaikka tekniikasta tai muista "miehisistä" aiheista. Ei väliä vaikka tietäisin enemmän, miesten pätemisen tarve toisilleen saavuttaa sellaiset mittasuhteet että vaihtoehtona on joko ruveta huutamaan kilpaa tai litkiä kaljaa hiljaa. Miesten homososiaalinen käyttäytyminen on pahimmillaan hyvinkin voimasuhteitten määrittelemää, haetaan hyväksyntää ja nostetaan omaa statusta. Ja jos paikalle sattuu joku ap:n kaltainen nainen, niin ei kyllä yhtään auta kun tietää että tossa tuon kaverin uusi tyttöystävä pitää minua jonain roolia vetävänä urpona kun suu louskeessa jauhaa Jokereiden nykytilanteesta. Kuule, niin ne miehetkin vetävät roolia kun on pakko!

[/quote]

Näin se pitkälti on. Oma kokemukseni tosin on jälleen kerran hieman erilainen, sillä minua on yhdistänyt miehiin olosuhteet. Kun olin pieni, lähiympäristössä asui vain poikia, joten heidän kanssaan leikin. Työni on miesvaltaista, mutta sitä ei ole valittu sen vuoksi mitenkään, niin on vain sattunut käymään. Miehellä on kivoja kavereita, joiden kanssa olen ystävystynyt. Tämän vuoksi katson ymmärtäväni jonkin verran miesten tapaa ajatella ehkä ns. keskivertaista naista enemmän.

Itse en ole ikinä ollut mikään perinteinen poikatyttö, kyllä  minua kiinnostivat nuketkin. Pojat leikkivät niillä minun kanssani ja minä autoilla heidän kanssaan. Sama juttu nyt aikuisena: ei minua kiinnosta pätkääkään jotkut jokerit, joten en minä kavereideni kanssa semmoisesta vaahtoa. Kun menee testosteronimökään, haen uuden lasin viinin ja pitkästyn. Sanon sen joskus myös, että taidan lähteä tästä, ei jaksa tätä enää.

Minulla on myös erittäin hyviä naisystäviä, mutta en minä kyllä kauheasti näe eroa keskustelunaiheissa miesten ja naisten kesken. Ketään ei kiinnosta kaikki kaikkien jutut ja aina löytyy niitä, joiden kanssa juttu menee syvemmälle ja kiinnostavammaksi  kuin joidenkin toisten. Ei ole sukupuoli- vaan jonkunlainen kemia/ajattelutapakysymys.

Eli summana: itseäni vaivaa tämä käsitys, että naisen pitäisi olla jonkunlainen siksi, että hänellä on paljon miesystäviä. Että pitäsi olla jotenkin vähemmän naisellinen, vähemmän kiinnostunut hömppäsarjoista tai meikeistä tai muista tyttöjen jutuista, ikään kuin kelvatakseen. Minä olen kyllä nainen, ja olen ollut tyttö, ja se on saanut pojille ja miehille kelvata, jos minusta kaverin haluavat.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 15:29"]

Elämänkokemukseni mukaan naiset eivät kyllä koskaan ole oikeasti osa sitä jätkäporukkaa.

Miehillä nimittäin menee helposti "naismoodi" aina päälle naisten ilmaantuessa paikalle: naisille ollaan kohteliaampia ja miellyttäviä, vitsit vaihdetaan laimeampiin versioihin, eikä kerrota omia tosia mielipiteitä koska he voisivat sellaisesta suuttua. Biologisesti mies haluaa miellyttää naista, taustalla lienee joku syväkoodattu aivojen ilmoitus että tuokin nainen on potentiaalinen lisääntymiskumppani sinulle. Naiset sitten itse tulkitsevat nämä tilanteet niin, että he ovat miesporukoissa tosi suosittuja ja siten "yksi jätkistä".

En muuten yhtään ihmettelisi, jos naisilla olisi sama "miesmoodi", joka aktivoituu aina kun mies tulee paikalle. Olisiko se kikattelu ja avuttomaksi heittäytyminen esimerkiksi tällaista vastaavaa käyttäytymistä?

Ja vielä, eihän näissä jutuissa mitään pahaa ole, biologiaa ja luontoahan se vain.

T. M30.

[/quote]

Sinulla ei ilmeisesti ollut naispuolisia ystäviä, sellaisia joille ei tarvitse edustaa ja esittää.

Mulle on aivan sama kenen kanssa hengailee, hengailkoot tyttö poikien kanssa tai poika tyttöjen kanssa, mutta heti jos rupeaa ylentämään itseänsä, "en halua draamaa, siksi hengaan poikien kanssa", niin tulee raja vastaan. Ensinnäkin yleistys, että kaikki naiset olisivat draamanhakuisia ja toiseksi yleistys, että pojilla ei olisi koskaan ongelmia kaverisuhteissa. Ehkäpä tällaiset itseään ylentävät ei olekaan todellisesti sisällä siinä porukassa.

A

Mä tuun pääasiassa paremmin miesten kanssa toimeen. Tosin viikonloppuna sain pari tosi kivaa tyttökaveria. Nekin tosin viihtyy paremmin jätkäporukassa.