Muotidiagnoosi: erityisherkyys

Netistä löytyy hesarin (erityis)herkkyystesti. Sain siitä 20/23, mikä ei yllättänyt minua millään tavalla. Olen töissä yläkoulussa ja tuosta testituloksessa on syy siihen, että pärjään sellaisessa työssä hyvin. Toisaalta nuoretkin ovat herkkiä ja heilläkin heittelee hormonit (sekin vielä minulla).

Monet ihmettelevät ammatinvalintaani ääneen. Ulkonäöstänikin on joku kommentoinut, että olen liian söpön ja kiltin näköinen niihin hommiin. Kerran eräs luokassani vieraillut toinen ope sen ääneen möläyttikin: ei sinusta ulospäin uskoisi, että pärjäät noiden oppilaiden kanssa. Tuosta rasismista toki herkkänä jossain määrin pahoitin mieleni mutta enpä voi rekkalesboksikaan muuttua.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 13:27"]

Se on varmaan se sama geeniyhdistelmä, joka antaa suomalaiselle keliakian, haju- ja sähköallergian, laktoosi-intoleranssin, naapurivihan ja suoraanpuhumisen lahjan. 

[/quote]

Äläkä unohda sitä herkästi katkeroitumista, että suomalainen esim. vihaa turkiksia ja niiden kantajia vain siksi koska heillä ei ole itsellään varaa sellaisiin, eli ovat kaikki "eläinystäviä ja turkiseläinten puolustajia", vaikka silti sähisevät kaikille tutuilleen että miten naapurin koira pitäisi myrkyttää tai lahdata kun se ulvoo aina äänekkäästi kun omistajat poissa! :D

Kyllä maailmassa joutuu muillakin poikkeavuuksilla tekemään töitä pärjätäkseen. Erityisherkkiä pitäisi vain ymmärtää. Popularisoitua psykologiaa ei pidä ottaa liian tosissaan.

Tätä keskustelua pitää mielestäni käydä, koska kyseessä on tieteellisesti aika uusi termi. Aron on kehittänyt teoriansa 90-luvun alussa, mutta sitä ovat tutkineet myös muut. Täytyy myös huomioida, että Aronin artikkeleita ei olisi julkaistu alan tärkeissä journaleissa, mikäli niissä olisi jotakin hämärää. Tuollaisiin journaleihin lähetettävät paperit käy vertaisarvioinnin, jossa asiaan erikoistuneet tutkijat arvioivat tutkimuksen luotettavuuden. Erityisherkkyyshän on siitä ongelmallinen asia, että sitä ei voi diagnosoida muuten kuin henkilön subjektiivisesten kokemusten ja näkemysten perusteella (niin kuin monia muitakin psykologisia piirteitä ja sairauksia).
Musta ongelma tässä on, että miten erottaa puhdas eritysherkkä ihminen. Tuntuu, että monet kärsii jos jonkinlaisesta ongelmasta elämässään ja perustelee nämä sillä, että on hsp ja niin erityinen. Tunnistan itsekin itsessäni näitä piirteitä paljonkin, mutta en piiloudu tällaisen itse diagnosoimani "ongelman" taakse. Niin, kaikki erityisherkät ei ole outoja pitkäaikaistyöttömiä - itse valmistun pian yliopistosta ja olen ollut työelämässäkin jo ihan hyvin. Ymmärrän kyllä niiden kommentoijien tuskan, jotka ei jaksa kuunnella ihmisten valitusta kun elämä on niin raskasta kun on tämä hsp :D Siksi erosin aiheeseen erikoistuneiden fb-ryhmästä. Siellä kaikki elämän ongelmat oli aina hsp:sta johtuvia ja kaikkien elämä niiiiiin rankkaa..

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 00:02"]

Tätä keskustelua pitää mielestäni käydä, koska kyseessä on tieteellisesti aika uusi termi. Aron on kehittänyt teoriansa 90-luvun alussa, mutta sitä ovat tutkineet myös muut. Täytyy myös huomioida, että Aronin artikkeleita ei olisi julkaistu alan tärkeissä journaleissa, mikäli niissä olisi jotakin hämärää. Tuollaisiin journaleihin lähetettävät paperit käy vertaisarvioinnin, jossa asiaan erikoistuneet tutkijat arvioivat tutkimuksen luotettavuuden. Erityisherkkyyshän on siitä ongelmallinen asia, että sitä ei voi diagnosoida muuten kuin henkilön subjektiivisesten kokemusten ja näkemysten perusteella (niin kuin monia muitakin psykologisia piirteitä ja sairauksia). Musta ongelma tässä on, että miten erottaa puhdas eritysherkkä ihminen. Tuntuu, että monet kärsii jos jonkinlaisesta ongelmasta elämässään ja perustelee nämä sillä, että on hsp ja niin erityinen. Tunnistan itsekin itsessäni näitä piirteitä paljonkin, mutta en piiloudu tällaisen itse diagnosoimani "ongelman" taakse. Niin, kaikki erityisherkät ei ole outoja pitkäaikaistyöttömiä - itse valmistun pian yliopistosta ja olen ollut työelämässäkin jo ihan hyvin. Ymmärrän kyllä niiden kommentoijien tuskan, jotka ei jaksa kuunnella ihmisten valitusta kun elämä on niin raskasta kun on tämä hsp :D Siksi erosin aiheeseen erikoistuneiden fb-ryhmästä. Siellä kaikki elämän ongelmat oli aina hsp:sta johtuvia ja kaikkien elämä niiiiiin rankkaa..

[/quote]

Tutkimusten mukaanhan erityisherkkä on ei-herkkiäkin tasapainoisempi, jos on saanut elää hyvän lapsuuden. Herkkyydessä piilee siis suuri voima. Valitettavasti itse en kuulu tähän herkkien ryhmään.

t. outo pitkäaikaistyötön ja hsp

Tarkoitukseni ei ollut siis loukata kommentilla "oudoista pitkäaikaistyöttömistä". Yritin vaan kertoa, että tällä piirteellä varustettuja ns. normaalisti ilman ongelmia eläviä ihmisiäkin on. Ja olen samaa mieltä, että herkkyys on voimavara :) Sen ymmärtää vain toinen samanlainen ihminen.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 22:01"]

Ehkä se jo voidaan määritellä diagnoosilla, kun me herkät ei sovita maailmaan jossa kovuus ja pinnallisuus porskuttaa ja on tullut normiksi. En tosin pidä tästä lokeroinnista. Olen muka erityisherkkä, asperger, add, epävakaa persoona. Vitut! Se että näen asiat eritavalla ja koen omaksi toimia esimerkiksi töissä hieman toisin kuin valtaväestö (lopputulos on siis kuitenkin sama), ei mielestäni tee minusta sairasta.

[/quote]

Tosi hyvä pointti! Ehkä se onki muitten vika, että valtavirrasta poikkeavat ihmiset tarvitsevat lääkärintodistuksen ja sairaan leiman, jotta heillä olisi oikeus olla olemassa sellaisina kuin ovat!

Unohdin laittaa otsikkoon "(provo)". Sekin on muotia.

Et selvästikään tiedä aiheesta juuri mitään, koska et erota sitä ujoudesta tai pohtivuudesta. 

Lukaisepa vaikka Elaine Aronin tai Janna Satrin kirjoittama kirja aiheesta, niin saat vähän osviittaa.

Katsoin kerran kahden erityisherkän haastattelua ja jäin ihmettelemään. En olekaan tajunut että minäkin olen niin pirun erityisherkkä, paljon herkempi kuin ne naiset. Tässä vaan porskutellaan eteenpäin vaikka oon niin herkkä että. 

YlePuheella menossa parhaillaan keskusteluohjelma asiasta.

Se on varmaan se sama geeniyhdistelmä, joka antaa suomalaiselle keliakian, haju- ja sähköallergian, laktoosi-intoleranssin, naapurivihan ja suoraanpuhumisen lahjan. 

Sitä on eri lajia, ja on totta, etteivät varmasti kaikki itseään erityisherkkinä pitävät sitä ole. Se on kuitenkin todellinen diagnoosi, ja voi johtaa erakoitumiseen ja jopa invalidisoida. Itse en todellakaan välittäisi olla erityisherkkä, mutta valitettavasti olen. Olen myös syrjäänvetäytyvä introvertti, eikä minua saisi mihinkään telkkarin talk show'hun edes kirveellä. 

Olen aina kokenut itseni erilaiseksi ja sellaisena minua on usein myös kohdeltu, lapsesta asti. Elämä olisi ollut paljon helpompaa ilman erityisherkkyyttä, mutta nyt minulla on ilmeiselle "viallisuudelleni" nimi ja selitys. Mitenkään paremmaksi ihmiseksi tämä ei minua ole tehnyt. 

Ennen kuin alat ap vittuilemaan, niin opettele kirjoittamaan. 

Muotidiagnoosi: kateus ja muiden asioista nillittäminen

Aistiyliherkkyys, adhd ja erityisherkkyys saattavat jotenkin liittyä toisiinsa. Vaikeata jos on vilkas ja samalla erityisherkkä. Muut pitävät sua vahvana mutta itse et kestä iskuja.

Kaupungeissa ilmenee naapuriherkkyyttä varsinkin kerrostaloissa.

Mä ymmärrän, että tällainen diagnoosi on olemassa, mutta sitä en ymmärrä, että sukulaiseni vetoaa siihen joka asiassa esim. ei hoida koskaan mitään yhteisiä sukujuttuja mökin tai juhlien suhteen. Myöskin siinä tämä vedetään esiin, ettei hän voi tehdä oikeastaan mitään työtä. Eihän siinä tietty, jos mies ja äiti elättää...

Toinen muoti"diagnoosi" joka risoo: homeallergia. Tämänkään olemassaoloa en kiistä, mutta työporukkani naisista 80% ei sitä vaan mitenkään voi sairastaa. Jos jollain on vähän nuhaa, niin lietsovat toisiaan heti ostamaan ionisaattoreita ja jäämään saikulle, kun muuten oireet vaan pahenee.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 13:18"]

Miten eroaa ujoudesta tai muuten vain pohtivasta persoonasta? Hohhoijaa..

[/quote]

Ei noilla välttämättä ole mitään erityisherkkyyden kanssa tekemistä. Esim. itse olen ujo ja pohtivainen, introvertti, persoona, mutta en varmastikaan erityisherkkä. Melkein päinvastoin, eli koen olevani esim. kivulle, tunnetiloille, aistimuksille jne vähemmän herkkä kuin ihmiset yleensä. 

Mikä halu ihmisillä on ivailla muille? Tuleeko siitä parempi olo?

Suomalaiset ovat vittupääkansaa.