Muotidiagnoosi: erityisherkyys

Mää oon selvästi tommonen erityisherkkä persoona ja siinä samalla aina ollut ulkopuolinen, kumma, outo... vaikka sit myös esim. paljon säälivämpi kuin ei-herkät. Mut mää ainaki yritän sopeutua yhteiskuntaan, ja siinä vertaistuki ja itseymmärrys auttavat paljon. Eli jos nyt toivotaan erilaisten integroitumista (hyvällä tavalla) ni parempi vaan kannustaa omien ominaisuuksiensa, heikkouksien ja vahvuuksien tunnistamiseen.

Sitä iteki joskus ihmettelen, miksi sitä omaa erityisyyttä aina pitäisi kauheasti ihannoida ja vaatia vain oikeuksia itselle. Tätä huomaa monien eri poikkeavuuksien kohdalla. Itse olen add, introvertti ja erityisherkkä ja kaikille näille löytyy omat saittinsa ja keskustelufooruminsa, ja melkein tulee syyllinen olo siitä, kun itse ko. ryhmissä pidän esillä sitä, että nämä kyseiset ominaisuudet ovat mulle myös niinku haasteita, joiden kanssa haluaisin kasvaa tai joista haluaisin jossain määrin kasvaa ulos. Tai niinqu vain ne vahvuudet säilyttäen, tai suunnilleen. Tuntuu kuin olisin luopio tai jotain, kun haluan muuttua/kasvaa... ekstrovertimmaksi, rohkeammaksi, sosiaalisemmaksi.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 13:27"]

Se on varmaan se sama geeniyhdistelmä, joka antaa suomalaiselle keliakian, haju- ja sähköallergian, laktoosi-intoleranssin, naapurivihan ja suoraanpuhumisen lahjan. 

[/quote]

Hohhoijaa... Näin nyt asian vierestä, keliakiaan altistavat toden totta geenityypit HLA-DQ2-tai HLA-DQ8. Se, että sinusta keliakia on keksitty muotisairaus, ei valitettavasti paranna keliaakikoita, vaan paljastaa vain oman typeryytesi.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 13:57"]

Taidan lyödä päätäni vadille, mutta oon viime aikoina kuullut joka paikassa keittiödiagnoosia kilpirauhasen vajaatoiminta. Joo, onhan se oikea vaiva, mutta "mulla on diagnosoimaton kilpirauhasen vajaatoiminta" aiheuttaa vain ärsyynnystä.

[/quote]

Minun miestä ärsyttää tuo myös, hän on työterveyslääkäri yksityisellä asemalla. Tulee kuulemma niin valtavasti varsinkin tukevia keski-ikäisiä naisihmisiä vastaanotolle, itsediagnosoidun kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa. Kun sitten otetaan ne verikokeet eikä löydy vajaatoimintaa, niin ei sitä uskota vaan sanotaan että täytyy mennä asiantuntevalle endokrinologille joka oikeasti osaa ne asiat. Tai vängätään että vaikka arvot onkin viitearvojen rajoissa, pitäisi oireiden perusteella aloittaa silti lääkitys. Oireina yleensä on lähinnä se ettei painonpudotus ole sujunut, ja joskus lisäksi jotain normaaliin elämään kuuluvia ohimeneviä tuntemuksia kuten väsymys tai ihon kuivuus.

[/quote]

Päättäkää nyt jo mistä diagnoosista rölläätte. Pidetään tämä ketju erityisherkkätrollauksena.

t. diagnosoitu kilpirauhaspotilas

[/quote]

Taitaa tulla kaikki nyt samaan nippuun. Onneksi itselläni on vain keliakia, eikä samanlaista mielensairautta kuin näillä röllääjillä.

T. Keliaakikko

No ei siinä mitään jos joku on erityisherkkiä, mutta kun ne alkaa kepihevostella sillä herkkyydellään joka välissä räpsytellen silmiään pyhäkoulutätimäisesti niin ei sitä jaksa kuunnella eikä katsella. Ja jos olisivat oikeasti erityisherkkiä niin tuskin olisi tarvetta toitottaa asiasta joka paikassa. Minusta on kamalan ristiriitaista että joku joka on herkkä hakee huomiota sillä herkkyydellään.

Mulla on ainakin aistiyliherkkyys, se on järkyttävää. Autossa en pysty olemaan jos kierrokset nousee yli neljän tonnin, tunnen jokaikisen soranpalasen ja märän kohdan tiessä. Hajut aiheuttaa migreeniä jatkuvasti, tuuletan huoneita tauotta myös talvella. Lika tuntuu käsissä ja pesen ne melkein vartin välein. Kuulokkeilla musiikki huutaa korviin kun volyymi on niin matalalla kun saa. Maut ovat ihan toinen ulottuvuus, nautin niistä mutta muut usein maustavat ihan liikaa ja useita ruokia en siedä koska niissä on joku sivumaku.
Kai mut voisi luokitella erityisherkäksikin, kärsin ahdistushäiriöstä ja masennuksesta, joten tunteetkin ovat voimakkaita ja havaitsen muiden olotilat.
Aistiyliherkkyydestä mulla on ammattilaisen lausunto. Sitä hoidetaan mulla noiden muiden häiriöiden kanssa hevosterapiassa, jossa aistit on jatkuvasti täydessä kapasiteetissa ja niitä kuormitetaan lisää ja totutellaan :)

Mä en ymmärrä näitä, joiden mielestä uudet diagnoosit ovat vain muotidiagnooseja... Aina pitää kiusata toisia! Jos jollain on oikeasti joku ongelma, niin silloin sillä on ongelma! Ihan sama, mitä mieltä olette hänen saamastaan diagnoosista. Ei se ongelma sillä poistu, että se diagnoosi poistetaan... Ja voi olla sairauksia, joita ei vielä ole tunnistettu, eikä siksi diagnosoida, mutta ne ovat silti olemassa!

Ei se ole mitään herkistelyä ja nyyhkimistä vaan yliherkät aistit. Itsellä juuri se, että tulee ylivirittyneeksi, jos on liikaa meininkiä ja ei saa unta, jos on ääniä tai valoa. Ja sitten se että näkee ihmisistä aika hyvin todellisen luonteen.

Ehkä se jo voidaan määritellä diagnoosilla, kun me herkät ei sovita maailmaan jossa kovuus ja pinnallisuus porskuttaa ja on tullut normiksi. En tosin pidä tästä lokeroinnista. Olen muka erityisherkkä, asperger, add, epävakaa persoona. Vitut! Se että näen asiat eritavalla ja koen omaksi toimia esimerkiksi töissä hieman toisin kuin valtaväestö (lopputulos on siis kuitenkin sama), ei mielestäni tee minusta sairasta.

Mulla on erityisherkkiä lusmuajakavereita, joten enpä jaksa ottaa tätä höpölöpöä todesta - ensi vuonna sitten vaivaakin taas joku uusi best seller -vaiva; sama kaava näyttää toistuvan aina vaan. Ja joo, kaikki exät ovat tietenkin narsisteja, ja muutama muukin siinä sivussa jos ei sitä erityisherkkää valitusta jaksa kuunnella ja tekee jotain ihan konkreettisia elämäntapamuutosehdotuksia. 

Erityisherkkyys on ihan todellinen asia, ja jotkut ovat ihan oikeasti erityisherkkiä. Oikeasti erityisherkkiä ihmisiä on kuitenkin vain vähän, minkä kertookin jo termi itsessään, kun kyse on erityisestä asiasta. Sen sijaan jotkut ihmiset sovittelevat itselleen milloin mitäkin muotidiagnooseja, jotta voisivat yrittää perustella muille omaa saamattomuuttaan tai sosiaalista kyvyttömyyttään. Valitettavasti näitä ihmisiä on, jotka ovat nyt keksineet olevansa erityisherkkiä yrittäessään oikeuttaa itselleen ja muille omaa käytöstään.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:04"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 13:27"]

Sitä on eri lajia, ja on totta, etteivät varmasti kaikki itseään erityisherkkinä pitävät sitä ole. Se on kuitenkin todellinen diagnoosi, ja voi johtaa erakoitumiseen ja jopa invalidisoida. Itse en todellakaan välittäisi olla erityisherkkä, mutta valitettavasti olen. Olen myös syrjäänvetäytyvä introvertti, eikä minua saisi mihinkään telkkarin talk show'hun edes kirveellä. 

Olen aina kokenut itseni erilaiseksi ja sellaisena minua on usein myös kohdeltu, lapsesta asti. Elämä olisi ollut paljon helpompaa ilman erityisherkkyyttä, mutta nyt minulla on ilmeiselle "viallisuudelleni" nimi ja selitys. Mitenkään paremmaksi ihmiseksi tämä ei minua ole tehnyt. 

[/quote]

Erityisherkkäkö on todellinen DIAGNOOSI? Ja mistäköhän lähtien? Erityisherkkyys on persoonallisuuden piirre, ei diagnoosi, ei sairaus.

[/quote]

Luepa se Aronin kirja. Taustalla on ihan tieteellistä tutkimusta. Kirja autto ainakin minua ymmärtämään naisystävääni paremmin. 

t. erityisherkän mies

[/quote]

No kuuleppa kun Suomen Erityisherkkien Liitto on ihan itse sitä mieltä että kyseessä ei ole sairaus eikä diagnoosi. Käsitteet kannattaa nyt kuitenkin muistaa näissä asioissa.

[/quote]

Tuollaiset liitot ei merkkaa minulle mitään. Eikä se sairaus olekaan, diagnoosi kylläkin. 

[/quote]

no on se aika erikoista että suitsutat erityisherkkiä ja sitten dissaat heidän omaa yhdistystään :)))))))

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:30"]

Erityisherkkyys on ihan todellinen asia, ja jotkut ovat ihan oikeasti erityisherkkiä. Oikeasti erityisherkkiä ihmisiä on kuitenkin vain vähän, minkä kertookin jo termi itsessään, kun kyse on erityisestä asiasta. Sen sijaan jotkut ihmiset sovittelevat itselleen milloin mitäkin muotidiagnooseja, jotta voisivat yrittää perustella muille omaa saamattomuuttaan tai sosiaalista kyvyttömyyttään. Valitettavasti näitä ihmisiä on, jotka ovat nyt keksineet olevansa erityisherkkiä yrittäessään oikeuttaa itselleen ja muille omaa käytöstään.

[/quote]

Juuri näin! Tässä asiassa ei ärsytä mikään muu kuin ne (yleensä) naiset joilla "diagnoosi" vaihtuu sen mukaan mikä nyt sattuu tuntumaan sillä hetkellä kivalta tai mistä voisi olla jotain hyötyä. Juuri tuo porukka tekee eniten hallaa niille jotka oikeasti ovat esim.erityisherkkiä.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:30"]

Erityisherkkyys on ihan todellinen asia, ja jotkut ovat ihan oikeasti erityisherkkiä. Oikeasti erityisherkkiä ihmisiä on kuitenkin vain vähän, minkä kertookin jo termi itsessään, kun kyse on erityisestä asiasta. Sen sijaan jotkut ihmiset sovittelevat itselleen milloin mitäkin muotidiagnooseja, jotta voisivat yrittää perustella muille omaa saamattomuuttaan tai sosiaalista kyvyttömyyttään. Valitettavasti näitä ihmisiä on, jotka ovat nyt keksineet olevansa erityisherkkiä yrittäessään oikeuttaa itselleen ja muille omaa käytöstään.

[/quote]

Niinpä. Näin helposti se menee.

Jos olen tekemisissä vaikean ihmisen kanssa ->hän on narsisti.

Jos olen itse vaikea ->olen erityisherkkä.

terveisin keittiöpsykologian maisteri;)

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:27"]

Mulla on erityisherkkiä lusmuajakavereita, joten enpä jaksa ottaa tätä höpölöpöä todesta - ensi vuonna sitten vaivaakin taas joku uusi best seller -vaiva; sama kaava näyttää toistuvan aina vaan. Ja joo, kaikki exät ovat tietenkin narsisteja, ja muutama muukin siinä sivussa jos ei sitä erityisherkkää valitusta jaksa kuunnella ja tekee jotain ihan konkreettisia elämäntapamuutosehdotuksia. 

[/quote]

Ja taas..

A) kuten on jo muutamaan otteeseen kerrottu, me erityisherkät emme tuo sitä erityisherkkyyttä ilmi joka käänteessä.
Kuten olet jo todennutkin, nuo kavereittesi erityisherkkyydet ovat sitä höpönlöpöä, mutta se ei vesitä koko erityisherkkyyttä. 
Suurinta ääntä erityisherkkyydestään pitävät ne, jotka eivät sitä ole. Luonnollisestikin meitä on niitäkin, jotka kertovat julkisuudessa asiasta, mutta suurin osa meistä ei pidä itsestään meteliä. Olemme koko elämämme saaneet kuulla että olemme outoja ja kuinka voisimme olla parempia ihmisiä, joten siinä alkaa pikkuhiljaa oppimaan olemaan hiljaa asioistaan.

B) me erityisherkät olisimme mielellämme muunlaisia. Oikeasti. Siinä ei hirveästi elämäntaparemontit auta, jos pelkän kauppareissun jälkeen sun on istuttava tunti hiljaa, että saat hermosi rauhoittumaan. Se elämäntaparemontti ei myöskään auta yliherkkään tuntoaistiin, tai esimerkiksi itkuherkkyyteen. Ja ei, me emme kaikki ole itkuherkkiä eikä pelkkä itkuherkkyys ole erityisherkkyyttä. 

C) Erityisherkkyyteen liittyy paljon sellaisia asioita, mitä moni ei näköjään ymmärrä. Kun ADHD:sta alettiin puhumaan, se sai samanlaisen vastaanoton. "No ei sellaista oikeesti oo", "ne on vaan kurittomia kakaroita" jne.. Ihmiset eivät suostuneet ymmärtämään, että jotkin asiat eivät ole ihmisen tahdonvoimasta riippuvaisia, että se ADHD ei vaan voi itselleen mitään. 
Se, mikä erottaa ADHD:n ja HSP:n on se, että HSP ei ole sairas. Me emme tarvitse lääkkeitä (paitsi minä keväisin ja kesäisin että voisin nukkua), emmekä me tarvitse erityistukea. On toki eri asia kasvattaa HSP-lasta ja ADHD-lasta, ja erityisesti lapsena tarvitsemme ymmärrystä. Ja tietyllä tapaa me aikuisetkin tarvitsemme ymmärrystä, kuka ei tarvitsisi? 

Jos minä uskaltaisin kertoa ihmisille olevani HSP, voisin arvata reaktiot. Esimerkiksi siskoni pyörittelisi silmiään ja huokailisi. Äitini ymmärtäisi, koska hän on samanlainen kuin minä ja mieheni varmaan toteaisi että hän on tiennyt sen aina. Mutta se, että tiedän erityisesti siskoni reaktion, estää minua kertomasta kenellekään. 
Olenko siltikin huomionhakuinen diiva?

Jos joku kokee olevansa erityisherkkä niin se on sitten hänen oikeutensa. Sen sijaan sehän ei oikeuta sillä perusteella vaatimaan mitään erityiskohtelua eikä fiksu ihminen niin teekään.

Sitä mä aina näissä itsediagnoosijutuissa mietin että toivottavasti kenellekään ei käy niin että joku vakavampi sairaus jäisi havaitsematta kun päättelee oireidensa perusteella olevansa vaikka nyt erityisherkkä mutta todellisuudessa taustalla onkin jotain muuta(kin)..kun esim.siinä erityisherkkyystestissä on sellaisia fyysisiäkin oireita jotka voisivat viitata kyllä myös muihinkin sairauksiin, esim.hermojärjestelmässä tai neurologisiin ongelmiin. Tietysti sitten on eri asia jos on oireitaan jo tutkituttanut eikä mitään syytä löydy.

Suututtaa oikeasti erityisherkkien tai vaikkapa adhd-ongelmaisten puolesta, kun näitä diagnooseja heitellään itselle ja muille ihan hatusta. Yksikin mamma kutsuu yhtä lastansa "meidän adhd". Mukava lempinimi rakkaalta äidiltä!

Kahvipöytäkeskusteluissa laihdutuksen epäonnistuminen ja väsymys on "selvä kilppariongelma". Eksät ovat aina narsisteja. Jokainen vähän väsynyt on "burn outin partaalla".

Tavallinen elämä on liian tylsää nykyihmiselle, joten täytyy käyttää puheessakin tällaista liioittelevaa iltapäivälehtityyliä?

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 14:57"]

Suututtaa oikeasti erityisherkkien tai vaikkapa adhd-ongelmaisten puolesta, kun näitä diagnooseja heitellään itselle ja muille ihan hatusta. Yksikin mamma kutsuu yhtä lastansa "meidän adhd". Mukava lempinimi rakkaalta äidiltä!

Kahvipöytäkeskusteluissa laihdutuksen epäonnistuminen ja väsymys on "selvä kilppariongelma". Eksät ovat aina narsisteja. Jokainen vähän väsynyt on "burn outin partaalla".

Tavallinen elämä on liian tylsää nykyihmiselle, joten täytyy käyttää puheessakin tällaista liioittelevaa iltapäivälehtityyliä?

[/quote]

Aivan näin.Burn outin ja muka-burn outin erottaa ainakin siitä että ensimmäiseen sairastunut ei usein edes itse ymmärrä tilaansa ja jälkimmäinen sen sijaan ympäristöään siitä koko ajan muistuttaa. Mut laitettiin väkisin sairaslomalle loppuunpalamisen takia enkä vielä silloinkaan uskonut että mulle vois käydä niin koska olin sitä mieltä että kyllähän ihmisen pitää jaksaa loputtomasti. Hyvä että laitettiin, nyt oon vähän viisaampi :)

2

Tää on oikeasti hyvä keskustelu.

Eroaa hyvin paljon ujoudesta ym. Se, että jokin asia nousee keskusteluun, ei tee siitä muotia. Eikä myöskään se, että asia ei kosketa sinua, tee siitä humpuukia.