Kuuluuko asiaan että uhmaikäinen uhmaa aivan kaikessa?
Jos ei muuta keksi niin seisoo paukuttamassa keittiön kaapin ovia auki kiinni pam pam koska tietää että se on kiellettyä tai availemassa tauotta pakastinta koska tietää sen olevan kiellettyä. Loputonta uhmaa ihan pikku asioissa. Ja kaikki kiva kääntyy uhmaamiseksi. Jos lapsi vaikka pyytää että leikin hänen kanssaan niin kesken kivan leikin säntää keittiöön avaamaan pakastinta. Olen aivan loppu. Kuuluuko tämän olla tällaista?
Kommentit (158)
Täytyy vain siirtää lapsi hyvin vähäeleisesti pois kielletyn ääreltä. Ja lapsilukot kaapinoviin. Jotkut lapset nauttivat, kun saavat vanhempaan vauhtia, eivätkä osaa erottaa kielteistä huomiota myönteisestä.
Jaksamista! Taaperoa parempaa kärsivällisyystreeniä ei olekaan. Leikkitreffejä välillä toisten saman ikäisten kanssa?
Itse ainakin koen, että se miten vanhempi suhtautuu vaikuttaa uhman määrään. Myönnän olevani hyvin lyhytpinnainen, lapsi käyttää sen kyllä hyväksi kun tietää että saa äidissä aikaan reaktion. Yritän opetella joka päivä toimimaan paremmin, välillä onnistun, välillä en. Ja minulla se lyhytpinnaisuus on sellaista nalkuttamista, jos yhdestä asiasta pitää lapselle sanoa niin se jää mulla jotenkin päälle se huono fiilis. Eli itse olen syyllinen lapsen voimakkaaseen uhmaan, itse aiheutan sen huonon käytöksen.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain siirtää lapsi hyvin vähäeleisesti pois kielletyn ääreltä. Ja lapsilukot kaapinoviin. Jotkut lapset nauttivat, kun saavat vanhempaan vauhtia, eivätkä osaa erottaa kielteistä huomiota myönteisestä.
Jaksamista! Taaperoa parempaa kärsivällisyystreeniä ei olekaan. Leikkitreffejä välillä toisten saman ikäisten kanssa?
Hän paukuttaa vaikka isolla legopalikalla ovea jos muu metelöinti estetään. Seisoo uhmakkaan näköisenä ja katsoo minua ja hakkaa ovea. Kysyn rauhallisesti että saatko tehdä noin. Lapsi vastaa en saa ja paukuttaa uhmakkaan näköisenä. Kysyn tiukemmin että aiotko jatkaa oven hakkaamista vai lähdetkö mieluummin jäähylle. Lapsi ei vastaa mutta hakkaa kovemmin ja ilme yhä uhmakkaampana. Ja sitten lähdetään jäähylle. Olipa kiva päivä. Ap
Milloin sai viimeksi rokotteen? Alkoiko kiukku sen jälkeen?
Sellaista se on. Hän opettelee tahtomista. Menee ohi aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain siirtää lapsi hyvin vähäeleisesti pois kielletyn ääreltä. Ja lapsilukot kaapinoviin. Jotkut lapset nauttivat, kun saavat vanhempaan vauhtia, eivätkä osaa erottaa kielteistä huomiota myönteisestä.
Jaksamista! Taaperoa parempaa kärsivällisyystreeniä ei olekaan. Leikkitreffejä välillä toisten saman ikäisten kanssa?
Hän paukuttaa vaikka isolla legopalikalla ovea jos muu metelöinti estetään. Seisoo uhmakkaan näköisenä ja katsoo minua ja hakkaa ovea. Kysyn rauhallisesti että saatko tehdä noin. Lapsi vastaa en saa ja paukuttaa uhmakkaan näköisenä. Kysyn tiukemmin että aiotko jatkaa oven hakkaamista vai lähdetkö mieluummin jäähylle. Lapsi ei vastaa mutta hakkaa kovemmin ja ilme yhä uhmakkaampana. Ja sitten lähdetään jäähylle. Olipa kiva päivä. Ap
Mitäs jos vain ottaisit legon pois ja alatte tehdä yhdessä jotain? Lapsi kerjää huomiota. Yritä myös antaa positiivista huomiota jo ennen kuin tuo huomion kerääminen alkaa.
Yleensä menee ohi viiteenkymppiin mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain siirtää lapsi hyvin vähäeleisesti pois kielletyn ääreltä. Ja lapsilukot kaapinoviin. Jotkut lapset nauttivat, kun saavat vanhempaan vauhtia, eivätkä osaa erottaa kielteistä huomiota myönteisestä.
Jaksamista! Taaperoa parempaa kärsivällisyystreeniä ei olekaan. Leikkitreffejä välillä toisten saman ikäisten kanssa?
Hän paukuttaa vaikka isolla legopalikalla ovea jos muu metelöinti estetään. Seisoo uhmakkaan näköisenä ja katsoo minua ja hakkaa ovea. Kysyn rauhallisesti että saatko tehdä noin. Lapsi vastaa en saa ja paukuttaa uhmakkaan näköisenä. Kysyn tiukemmin että aiotko jatkaa oven hakkaamista vai lähdetkö mieluummin jäähylle. Lapsi ei vastaa mutta hakkaa kovemmin ja ilme yhä uhmakkaampana. Ja sitten lähdetään jäähylle. Olipa kiva päivä. Ap
Mitäs jos vain ottaisit legon pois ja alatte tehdä yhdessä jotain? Lapsi kerjää huomiota. Yritä myös antaa positiivista huomiota jo ennen kuin tuo huomion kerääminen alkaa.
Mutta kun tätä tapahtuu kesken yhteisen kivan tekemisen jolloin kaikki huomioni on jo hänessä. Ap
Minulla oli vastamelukuulokkeissa musiikkia jos alkoi itsellä keittää. Siinäpähän paukutteli ja kiukutteli, menin kaikessa rauhassa keittämään kahvit ja joinkin ne. Tai jos oltiin lähdössä vaikka päiväkotiin, pakkasin vaan tavarat kaikessa rauhassa kuulokkeet päässä, puin itselleni ja kiukutteleva lapsi kainaloon. Nopsaan loppui, kun huomasi, ettei varsinaista hyötyä. Silloin kun oltiin vaikka kylässä tai kaupassa, missä ei ollut kuulokkeita, niin kyllä siellä itse sai hammasta purra, että pysyi rauhallisena. Yleensä alkoi pinna kiristyä jossain vaiheessa itsellä ja siitä se riemu repesikin,
Ap nostaa. Vietämme vapaapäivän aamua kotona. Oli tarkoitus syödä rauhassa aamupala ja viettää aamupäivä mukavan yhteisen tekemisen parissa kotona kun ulkona sataa, ja sitten lounaan jälkeen lähteä sateesta huolimatta retkelle metsään. Jo ennen kuin sain aamupalan pöytään niin lapsi kehitti uhmakiukun jostain ihan tyhjästä. Aamupalan jälkeen lapsi sai valita mitä tehdään ja halusi että pelataan, pelaaminen meni puoliksi tavaroita ja ovia paiskoessa. Laitoin pelit pois ja ehdotin että piirretään. Käännyin ottamaan hyllystä kesken piirtämisen lisää paperia ja sillä samalla sekunilla lapsi kääntyi ja piirsi seinään (tietää että niin ei saa tehdä ja tietää että sillä saa minut hermostumaan). No kynät lähti ylähyllylle pariksi päiväksi pois, minulla on päänsärky jo aamusta ennen klo 10 ja lapsi pyörii tuskasena ja uhmakkaana. Tämä on kohta ihan sietämätöntä. Auttakaa.
Voihan se juuri noin rankkaa olla. Menee ohi. Koeta jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on. Hän opettelee tahtomista. Menee ohi aikanaan.
Kuinka pian? Minulla on vaikeuksia pysyä positiivisena jos tämä vielä kauan jatkuu. Ap
Huomiotta jättäminen voi olla toimivaa. Meillä miehellä on ääniyliherkkyys, ja uhmaikäinen kirkui vain hänelle, koska oli huomannut sen aiheuttavan isässään reaktion. Itse en reagoinut kirkumiseen, joten lapsi ei tehnyt sitä mun kanssani kaksin ollessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain siirtää lapsi hyvin vähäeleisesti pois kielletyn ääreltä. Ja lapsilukot kaapinoviin. Jotkut lapset nauttivat, kun saavat vanhempaan vauhtia, eivätkä osaa erottaa kielteistä huomiota myönteisestä.
Jaksamista! Taaperoa parempaa kärsivällisyystreeniä ei olekaan. Leikkitreffejä välillä toisten saman ikäisten kanssa?
Hän paukuttaa vaikka isolla legopalikalla ovea jos muu metelöinti estetään. Seisoo uhmakkaan näköisenä ja katsoo minua ja hakkaa ovea. Kysyn rauhallisesti että saatko tehdä noin. Lapsi vastaa en saa ja paukuttaa uhmakkaan näköisenä. Kysyn tiukemmin että aiotko jatkaa oven hakkaamista vai lähdetkö mieluummin jäähylle. Lapsi ei vastaa mutta hakkaa kovemmin ja ilme yhä uhmakkaampana. Ja sitten lähdetään jäähylle. Olipa kiva päivä. Ap
Mitäs jos vain ottaisit legon pois ja alatte tehdä yhdessä jotain? Lapsi kerjää huomiota. Yritä myös antaa positiivista huomiota jo ennen kuin tuo huomion kerääminen alkaa.
Mutta kun tätä tapahtuu kesken yhteisen kivan tekemisen jolloin kaikki huomioni on jo hänessä. Ap
Yleensä tuollaisessa tilanteessa kannattaa jättää lapsi täysin huomiotta. Kun lapsi lähtee tekemään tyhmyyksiä ( joku pakastimen oven paukuttaminen on sinänsä ihan harmitonta), niin kävele olkkariin ja ala lukea lehteä. Anna riiviön paukuttaa, se lopettaa kyllä kun huomaa ettei saa sillä sitä mitä haluaa: huomiota.
Jos tekee jotain, mistä on oikeasti vahinkoa, keskeytä se napakasti mutta edelleen eleettömästi. Jos paiskoo legoja, kerää ne kaikki pois, ja sano, että leikitään näillä sitten kun haluaa leikkiä nätisti. Ja anna yrittää aina kun haluaa --> ota kaikki pois HETI kun alkaa perseily.
Typerintä mitä uhmiksen kanssa voi alkaa tekemään on just tuollainen tahtojen taistelu ja jäähyttely yms. Se vaan lisää sitä turhaa uhmaa joka asiassa. Selkeät syy-seuraus-suhteet lapsen tekemisiin, turhien hölmöilyjen huomiotta jättö ja runsas positiivinen palaute silloin kun toimii fiksusti auttaa kaikkein parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vain siirtää lapsi hyvin vähäeleisesti pois kielletyn ääreltä. Ja lapsilukot kaapinoviin. Jotkut lapset nauttivat, kun saavat vanhempaan vauhtia, eivätkä osaa erottaa kielteistä huomiota myönteisestä.
Jaksamista! Taaperoa parempaa kärsivällisyystreeniä ei olekaan. Leikkitreffejä välillä toisten saman ikäisten kanssa?
Hän paukuttaa vaikka isolla legopalikalla ovea jos muu metelöinti estetään. Seisoo uhmakkaan näköisenä ja katsoo minua ja hakkaa ovea. Kysyn rauhallisesti että saatko tehdä noin. Lapsi vastaa en saa ja paukuttaa uhmakkaan näköisenä. Kysyn tiukemmin että aiotko jatkaa oven hakkaamista vai lähdetkö mieluummin jäähylle. Lapsi ei vastaa mutta hakkaa kovemmin ja ilme yhä uhmakkaampana. Ja sitten lähdetään jäähylle. Olipa kiva päivä. Ap
Mitäs jos vain ottaisit legon pois ja alatte tehdä yhdessä jotain? Lapsi kerjää huomiota. Yritä myös antaa positiivista huomiota jo ennen kuin tuo huomion kerääminen alkaa.
Mutta kun tätä tapahtuu kesken yhteisen kivan tekemisen jolloin kaikki huomioni on jo hänessä. Ap
Yleensä tuollaisessa tilanteessa kannattaa jättää lapsi täysin huomiotta. Kun lapsi lähtee tekemään tyhmyyksiä ( joku pakastimen oven paukuttaminen on sinänsä ihan harmitonta), niin kävele olkkariin ja ala lukea lehteä. Anna riiviön paukuttaa, se lopettaa kyllä kun huomaa ettei saa sillä sitä mitä haluaa: huomiota.
Jos tekee jotain, mistä on oikeasti vahinkoa, keskeytä se napakasti mutta edelleen eleettömästi. Jos paiskoo legoja, kerää ne kaikki pois, ja sano, että leikitään näillä sitten kun haluaa leikkiä nätisti. Ja anna yrittää aina kun haluaa --> ota kaikki pois HETI kun alkaa perseily.
Typerintä mitä uhmiksen kanssa voi alkaa tekemään on just tuollainen tahtojen taistelu ja jäähyttely yms. Se vaan lisää sitä turhaa uhmaa joka asiassa. Selkeät syy-seuraus-suhteet lapsen tekemisiin, turhien hölmöilyjen huomiotta jättö ja runsas positiivinen palaute silloin kun toimii fiksusti auttaa kaikkein parhaiten.
Sain useammalta taholta neuvon viedä jäähylle (en jätä sinne yksin kuitenkaan) ja puuttua heti uhmaamiseen ja estää se (tahtojen taistelu). Näitä neuvoja noudatin. No kai se sitten oli virhe. Parhaani oikeasti yritin ja luulin että neuvot oli fiksuja kun useampi neuvoi juuri samoin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap nostaa. Vietämme vapaapäivän aamua kotona. Oli tarkoitus syödä rauhassa aamupala ja viettää aamupäivä mukavan yhteisen tekemisen parissa kotona kun ulkona sataa, ja sitten lounaan jälkeen lähteä sateesta huolimatta retkelle metsään. Jo ennen kuin sain aamupalan pöytään niin lapsi kehitti uhmakiukun jostain ihan tyhjästä. Aamupalan jälkeen lapsi sai valita mitä tehdään ja halusi että pelataan, pelaaminen meni puoliksi tavaroita ja ovia paiskoessa. Laitoin pelit pois ja ehdotin että piirretään. Käännyin ottamaan hyllystä kesken piirtämisen lisää paperia ja sillä samalla sekunilla lapsi kääntyi ja piirsi seinään (tietää että niin ei saa tehdä ja tietää että sillä saa minut hermostumaan). No kynät lähti ylähyllylle pariksi päiväksi pois, minulla on päänsärky jo aamusta ennen klo 10 ja lapsi pyörii tuskasena ja uhmakkaana. Tämä on kohta ihan sietämätöntä. Auttakaa.
Kai laitoit lapsen siivoamaan piirroksensa seinästä? Omat jäljet pitää korjata, tietysti. Ja jos nyt teit rangaistuksen lapselle kynien pois ottamisella, niin se on ihan turhaa, pienen lapsen ajantaju on kovin kehittymätön, ei hän tajua mitä on pari päivää.
Järkevintä olisi siis keskeyttää piirtäminen, ja todeta lapselle, että nyt piirtäminen ( ja ihan kaikki muu kiva) loppuu siksi aikaa, kunnes piirrosjälki on seinästä poistettu. Jos lapsi alkaa kiukutella asiasta, niin anna kiukutella, kyllä se jossain kohtaa lopettaa. Jos pyytää jotain muuta, niin kerrot että heti tehdään kun se jälki on seinästä poistettu.
Ja toki siis autat lasta siivoamaan, ja kaiken puhut ihan rauhallisesti. Ylenpalttiset tunnereaktiot ei koskaan auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap nostaa. Vietämme vapaapäivän aamua kotona. Oli tarkoitus syödä rauhassa aamupala ja viettää aamupäivä mukavan yhteisen tekemisen parissa kotona kun ulkona sataa, ja sitten lounaan jälkeen lähteä sateesta huolimatta retkelle metsään. Jo ennen kuin sain aamupalan pöytään niin lapsi kehitti uhmakiukun jostain ihan tyhjästä. Aamupalan jälkeen lapsi sai valita mitä tehdään ja halusi että pelataan, pelaaminen meni puoliksi tavaroita ja ovia paiskoessa. Laitoin pelit pois ja ehdotin että piirretään. Käännyin ottamaan hyllystä kesken piirtämisen lisää paperia ja sillä samalla sekunilla lapsi kääntyi ja piirsi seinään (tietää että niin ei saa tehdä ja tietää että sillä saa minut hermostumaan). No kynät lähti ylähyllylle pariksi päiväksi pois, minulla on päänsärky jo aamusta ennen klo 10 ja lapsi pyörii tuskasena ja uhmakkaana. Tämä on kohta ihan sietämätöntä. Auttakaa.
Kai laitoit lapsen siivoamaan piirroksensa seinästä? Omat jäljet pitää korjata, tietysti. Ja jos nyt teit rangaistuksen lapselle kynien pois ottamisella, niin se on ihan turhaa, pienen lapsen ajantaju on kovin kehittymätön, ei hän tajua mitä on pari päivää.
Järkevintä olisi siis keskeyttää piirtäminen, ja todeta lapselle, että nyt piirtäminen ( ja ihan kaikki muu kiva) loppuu siksi aikaa, kunnes piirrosjälki on seinästä poistettu. Jos lapsi alkaa kiukutella asiasta, niin anna kiukutella, kyllä se jossain kohtaa lopettaa. Jos pyytää jotain muuta, niin kerrot että heti tehdään kun se jälki on seinästä poistettu.
Ja toki siis autat lasta siivoamaan, ja kaiken puhut ihan rauhallisesti. Ylenpalttiset tunnereaktiot ei koskaan auta.
Eikö tämä ole juuri sitä tahtojen taistelun rakentamista?
On se joillakin.