Lue keskustelun säännöt.
Pystyisitkö sinä 35+ nainen seurustelemaan 25v miehen kanssa?
Kommentit (21)
Olen 42-vuotias ja kaikki alle kolmevitoset tuntuu todella nuorilta. Eli en pystyisi. Eikä kukaan sellainen nuori kolli edes huoliskaan tällaista keski-ikäistyvää, erittäin ylipainoista ja kaiken hyvän lisäksi vielä kahden lapsen äitiäkin. Eikä tarttis huoliakaan, olen nimittäin naimisissa. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä N63v, seurustelu kumppani N21. Ollaan oltu virallisesti yhdessä 3v, joka ennen vähemmän virallisesti vietetty. aikaa (ilman seksiä kuitenkaan) vielä 3v. Meillä on mennyt todella hyvin, mahdollisesti siksi koska paljon yhteistä: minä elokuva-alalla, tyttöystävä aloittele näyttelijä/malli, sekä molempien intohimo on ranskan kieli. Lähes ainoaksi ongelmaksi on muodostunut molempien läheisten suhtautuminen suhteeseemme, minkä vuoksi emme ole uskaltaneet muuttaa vielä yhteen (tyttöystyävä asuu vielä vanhempian luona)
En. Sopiva ikä on mahdollisimman lähellä omaani, 5 vuoden ikäero kumpaan tahansa suuntaan on mulle ehdoton maksimi.
En pystyis, etkä sinäkään. Bylsimiset on sitten erikseen. Miehillehän käy kaikki kaksjalkaiset kanasta A-tolppaan siihen hommaan.
Olen 32 ja 25 tuntuu tosi nuorelta. Olen ollut töissä monta vuotta ja tuon ikäinenhän vasta opiskelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 32 ja 25 tuntuu tosi nuorelta. Olen ollut töissä monta vuotta ja tuon ikäinenhän vasta opiskelee.
No tämä nyt on lähinnä tuollaisen ennen aikojaan tätiytyneen tylsämielen jorinaa.
Ei seitsemän vuotta ole aikuisilla paljon, eikä 25v ole ”tosi nuori” verrattuna 32-vuotiaaseen.
Voin vaan kuvitella mikä pikkuvanha täti sinä olet, tuollaisia puhuvat on aina.
Huvittavaa, jos aikuinen ihminen pitää alle kymmenen vuotta nuorempia ”tosi nuorina”.
Minä olen sinua nuorempi, ja bestikseni on minua seitsemän vuotta nuorempi.
Ikäero ei näy eikä tunnu oikeen missään.
Ei toimi, ikäero on väärin päin ja liian pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano suoraan että en.
Riippuu ihan persoonasta. Olen hoikka ja virkeä, itsestäni huolehtiva nainen.
Eniten miettisin kuitenkin eri elämänvaiheita jotka korostuisivat. Itselläni on lapsia, enkä halua enempää kun ikääkin on kohta 40v. Elämäni on kaikin tavoin vakaata.
Mies varmaan jossain vaiheessa haluaisi omiakin lapsia ja sitten edessä olisi ero tai hänen haaveensa hautaaminen mikä olisi kamalaa. Ja ennen tätä elää nuoren aikuisen elämää vailla sitoumuksia.
En mielelläni. Olen 39-vuotias nainen.
Itse pitäisin enemmän tilanteesta, jossa mies on minua (reilusti) vanhempi. Tämä siis ihan henkilökohtainen mieltymys tässä asiassa. Mutta tosiaan yritän olla suvaitsevainen ja olla tuijottamatta numeroihin tässä asiassa, eli pysytellä avoimilla mielin liikenteessä. Enemmän merkkaa kuitenkin muut asiat parinvalinnassa itselleni, eli ulkonäkö, ikä jne. eivät ole itselleni merkityksellisiä asioita sitten kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras suhde ikinä oli juuri noin. Oli reipas, innokas ja iso nuorimies. Rakasteltiin neljänä iltana viikossa keskimäärin neljä kertaa per ehtoo.
Mieluummin ottaisin vähän nuoremman kuin vanhemman. Mutta en tiedä olisiko tuo jo liian nuori. Ja olisiko varma, että haluaa olla minun kanssa, kun onhan minulla lapsi ja enempää en tee.
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parisuhteessa mutta vastaan silti. En varsinaisesti ole kiinnostunut nuoremmista miehistä, mutta voisihan niinkin käydä, että nuoreen ihastuu.
Kun olin 35, minulla oli 21-vuotiaan kanssa kaksi vuotta kestänyt seurustelusuhde. Mentiin sitten kihloihin ja naimisiin ja saatiin kaksi lasta. Nyt tätä onnea on kestänyt jo lähes 30 vuotta eikä mies ole vaihtanut minua nuorempaan. Olen joka päivä kiitollinen siitä, että uskallettiin eikä kyselty keneltäkään mielipiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras suhde ikinä oli juuri noin. Oli reipas, innokas ja iso nuorimies. Rakasteltiin neljänä iltana viikossa keskimäärin neljä kertaa per ehtoo.
Oliko Porvoossa?
Olen 29v ja minulle 25v tuntuu liian nuorelta.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 35, minulla oli 21-vuotiaan kanssa kaksi vuotta kestänyt seurustelusuhde. Mentiin sitten kihloihin ja naimisiin ja saatiin kaksi lasta. Nyt tätä onnea on kestänyt jo lähes 30 vuotta eikä mies ole vaihtanut minua nuorempaan. Olen joka päivä kiitollinen siitä, että uskallettiin eikä kyselty keneltäkään mielipiteitä.
Näin voi hyvin käydä, kun ehditään saada yhteisiä lapsia.
Tai sitten pitäisi osua kohdalle erittäin harvinainen mies, joka pitäisi toisen lasta kuin omanaan (lapsellani ei ole enää isää). Tätä pidän erittäin epätodennäköisenä.
Olen aina tuntenut vetoa itseäni vanhempia miehiä kohtaan, mutta yksi poikkeus on ja tämä mies on juurikin jotain 25-vuotias ehkä nyt. Paljon ikäistään kypsemmän oloinen. Hyväkäytöksinen, kohtelias, hymyilevä, ihana. Luultavasti on sitä kaikille, tällainen keski-ikäinen yh mukaanlukien 😊
Mä olin 34v kun löysin 24v miehen.
En. Haen aikuisia fiksuja 40-50-v. miehiä.
N39
En. Haluan aikuisen miehen, minua vanhemman.
Melkein. Kun olin 35v mun rakastaja oli 27v. Hyvin toimi, ihana vuosi oli!