Ootteko tehneet/meinanneet tehdä lastensuojeluilmoitusta

Kerran tein. Naapurissa asui sellainen alle kouluikäinen poika isällään ja tämän uudella naisystävällä. Poika tuli lähes joka päivä oveni taakse milloin mistäkn syystä, kertomaan, että joku pihan lapsista kiusaa, äiti on taas sairaalassa kun on masentunut, ketään ei ole kotona ja ihan vain rupattelemaan. Monet kerrat yritin kysyä, että eikö voisi kertoa isälleen. Poika oli siis saman ikäisen lapseni kaveri, mutta tuolloin kun poika kävi ovella kokoajan, oma poikani oli leirillä. Naapurin isä saattoi myös lähettää pojan oveni taakse (multa kysymättä)hoitoon! Lapsi tuli siis oven taakse ja sanoi, että iskä käski tulla, kun lähtee itse jonnekkin. Vitutti olla siinä välikädessä, kun monesti olisi oikeasti pitänyt lähteä jonnekkin, mutta naapurin isä ei uskonut sano vaan että "onhan sulla nyt hetki aikaa, että hän tulee ihan kohta". Lapsi oli myöskin supervilkas, huusi ja pomppi aivan kokoajan, ei voinut jättää hetkeksikään valvomatta, kun jo repi jotakin riekaleiksi taii iski tavaroita palasiksi. Tässä vaiheessa en vielä edes ajatellut, että olisi lasun paikka (hölmö minä, mutta ajattelin vielä silloin, että isi nyt on vähän väsynyt ja että lapsen adhd-piirteet nyt on ankkoja, myöhemmin tajusin että lapsi ei ehkä ollutkaan adhd, vaan tuo käytös saattoi olla oire jostakin). Noh, iskä oli myös usein kalja kourassa pihassa.. Jotenkin tässä kohtaa vasta aloin tajuamaan, että ei kai se pahemmin koskaan selvänä ollutkaan (en vain jotenkin tajunnut, ennen kuin aloin näkemään sitä konkreettisesti pullojen kanssa). 

Naapuri pyysi mut sitten poikansa "aikuisten" synttärikakkukahville ja avautui siitä, että lapsi oli yllättänyt tämän ja tämän naisystävän petipuuhista ja lapsi oli alkanut huutamaan että "Pääsätä isi irti X.stä! Älä isi satuta sitä!" Olin vähän shokissa, mies kertoi asiaa vähän nolona, mutta ei osoittanut mitään huolta lapsesta ja juttu oli häen mielestään jopa hauska. Lapsi sitten pyöri siinä kahvipöydän vieressä ja olisii halunnut kertoa mulle jotakin, mutta isä huusi sille, että "Nyt sitten jumalauta pää kiinni" jne. Kun onnistuin livahtamaan synttäreiltä pihalle, soitin lasulle, jos vaikka lapsen annettaisiin puhua sieltä jollekkin.

Olen vieläkin miettinyt vaikka tästä on jo aikaa, että olisinko voinut tehdä lapsen eteen jotakin enemmän. Tuohon aikaan oli itsellänikin vakeaa ja hävettää ajatella, että pidin tuota naapurin poikaa vähän taakkanakin. Kaikesta huolimatta, kuuntelin ja olin mukava, kävin jopa sitten pitämässä puhuttelun niille kiussajille. Toivon, että lapsi muistaa mut kivana naapurintätinä, eikä välinpitämättömänä aikuisena :(

En ole onneksi

Olen tehnyt ja ihan nimellisenä, näin äidin lyövän lasta kasvoihin ja kotona itkettiin ja huudettiin usein.

2

olen meinannut. tuttava värjäsi 4veen hiuksia ja jätti tämän sekä vauvan 12 v serkkulikan hoiviin yöksi, jotta pääsi ryyppäämään!

Olen tehnyt. Itsestäni. Tai eihän se silloin ole virallisesti ilmoitus, jos itsestä tekee.

Itse tein ilmoituksen kun erään tuttavaperheen äiti oli jo pitempään käyttäytynyt omituisesti, hän oli ulkona lenkillä aina kaksi tuntia ennen miehensä töihinlähtöä ja sitten oikeastaan koko illan (tiesin, koska näin hänet työmatkallani ja taas koirien kansaa lenkillä ja hän itse myönsi asian). Ajattelin ensin, että hän on ehkä liikuntanarkomaani, mutta sitten näin perheen isän repivän perheen pyöräilevää tytärtä hiuksista ja tein ilmoituksen. Perheen isä oli väkivaltainen, aluksi ilmeisesti vain äitiä ja sitten lapsiakin kohtaan.

Omasta lapsestani tein ilmon.

Surullisia tapauksia. :(

Valitettavasti olen joutunut tekemään. Kyse oli naapurinperheestä. Tuurijuoppoa yh-isää ei siinä vaiheessa ollut näkynyt moneen päivään ja vähän päälle kymmenvuotiaat olivat kotona kahdestaan ympäri vuorokauden. Ilmoitusta oli edeltänyt pari aiempaa episodia, jotka olivat saaneet hälytyskelloni soimaan, mm. bensaleikkejä rivarin autokatoksessa yms. Puhelun aikana selvisi, että perhe olikin jo tuttu tapaus lastensuojelulle ja myöhemmin kuulin, että muutkin naapurit olivat heistä ilmoitelleet. Vähän tuon jälkeen muutettiin muualle, joten en tiedä, miten lapsille kävi.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 11:58"]

Olen miettinyt ilmoituksen tekemistä ystävästäni. Ok äiti, työssäkäyvä ja hoitaa normaalitilanteessa asiansa hyvin. Nyt erokriisi päällä ja se veloittaa voimia niin paljon ettei tahdo enää selvitä normaaleista arkiasioista, tukiverkkoa on mutta meillä kaikilla on omat lapset ja työt joten kukaan ei voi yötä päivää olla hänen tukenaan. Olen huolissani siis hänen jaksamisestaan, en siitä että laiminlöisi lapsiaan.

[/quote]

Ai juma kuulostat kyllä mukavalta ystävältä.

Minä itse käyn läpi raakaa erokriisiä johon liittyy myös pitkäaikais sairas lapsi, tähän kun joku ystävistäni keksisi vielä usuttaa lasun kimppuuni niin huh huh. Onnekis minulla on oikeita ystäviä jotka auttavat ihan vaan kuuntelemalla ja olemalla läsnä jos tarvitsen.

Kolme kertaa tehnyt.

Lapsiin kohdistunut väkivallan epäily.

Alkoholistivanhemman ryyppyputki ja heitteillejättö epäily.

Epävakaan ja väkivallan uhka pinten lasten kasvuympäristössä.

Koskaan ei tee hallaa, vaikka ilmoituksen tekee (siis jos on itsellä olo, että pitäisiköhän tehdä, ei nyt tietysti mielivaltaisesti tehdä), sillä jos se osoittautuukin aiheettomaksi, kukaan ei kärsi, jos osoittautuu aiheelliseksi, se voi pleastaa ihmishenkiä tai ainakin helpottaa monen perheen/lasten ahdinkoa.

Heikoinpien puolia on pidettävä ja saa itsekin yönsä nukuttua, kun ei tarvitse miettiä, olisiko sittenkin pitänyt tehdä jotain.